lajittelin, tuossa viikonloppuna vähän jäämistöjä mutsin jäljiltä.
En vienyt vintille Messinkistä Huhmaretta, laitoin sen kirjahyllylle.
Se kun on nätti ja tuoksuu hyvälle, ja painaa, heevetisti.
Sillä on, uskoakseni, jauhettu mausteet niihin ruokiin joita nuorena ahmin.
Mummon Läskisoosit, Mummon pullat, ja sitten mutsisn vastaavat.
Jauhoin vähän, Hagiksen hallin, tuoretta, kallista, pippuria pussiin, ennen kuin laitoin sen hyllylle. (Tuore kama on Hagiksen hallin ylpeys, siitä kannattaa maksaa, Reinin lihakaan ei myy dioksiinia, mutta, valitettavasti pitkänmatkanjuoksijapossuja, niitä laihoja ja hallin, tuoreet, kalat iskevät silmää kun ne fileoi)
Kiva tunne, ajatella, jospa mummonkin mummo on sillä jauhanut?
Miten on? Laitanko myyntiin vai jätänkö mummoille?
En vienyt vintille Messinkistä Huhmaretta, laitoin sen kirjahyllylle.
Se kun on nätti ja tuoksuu hyvälle, ja painaa, heevetisti.
Sillä on, uskoakseni, jauhettu mausteet niihin ruokiin joita nuorena ahmin.
Mummon Läskisoosit, Mummon pullat, ja sitten mutsisn vastaavat.
Jauhoin vähän, Hagiksen hallin, tuoretta, kallista, pippuria pussiin, ennen kuin laitoin sen hyllylle. (Tuore kama on Hagiksen hallin ylpeys, siitä kannattaa maksaa, Reinin lihakaan ei myy dioksiinia, mutta, valitettavasti pitkänmatkanjuoksijapossuja, niitä laihoja ja hallin, tuoreet, kalat iskevät silmää kun ne fileoi)
Kiva tunne, ajatella, jospa mummonkin mummo on sillä jauhanut?
Miten on? Laitanko myyntiin vai jätänkö mummoille?
Vastaukset 32
Vanhimmat
talteen, sillä on tunne-arvoa.
Minä en sinuna siitä luopuisi.
on, niin pistä myyntiin, ettet laihdu. Jos kuitenkin jotenkin pärjäät, niin paljonko tuosta vuoden päästä on jäljellä, jos myyt. Jos et myy se on Sulla silloinkin.
Mahdollinen rahapula ja mylly?;)
rahapula. Veli tuntuu olevan neuvottomassa tilassa, yritän helpottaa hänen oloansa. Luulen hänen ottavan näin hyvässä hengessä annetut ohjeet hyvillä mielin vastaan.
vaan elämäongelma.
Tenavani kiertävät tätä palloa omissa jutuissaan.
Olisin, aika, yllättynyt jos minusta tulisi iso-isä.
Jos se jäisi minun "jäämistööni", niin se katoaisi jonnekin, ilman tietoa mistä se on tullut ja kenelle se on kuulunut.
Eli, mikä on tuon esineen "historia".
Ajattele, joku voisi, tuhannen vuoden päästä, sanoa että joku KRAATZ hienonsi sillä Pippuria, ja sen mummokin tai mummommummo..
Ja koko suku löytyisi kirkonkirjoista.
Joku, tulevaisuuden ihminen, hakisi esi-isiään.
Olisi se hienoa.
torvigrammarista lähtien, kuparipannuja toistakymmentä, suurimmat yli kymmenen litraa, niitä kolme, jos se kerran nätti sun mylly, voin minä sen ostaa, muttaen ala sen vuoksi Sinun sukuasi opiskella.
on nyt kuitenki halu se säilyttää, niin sijota siihen sitten vähän lissää, elikkä vie johonkin kaivertajale, jos et ite ossaa, ja kaiverruta siihen niin pitkältä ajalta jauhajien nimet ko muistat. Vuosílukukhaan ei ole pahitteeksi.
Sillon sillä ei ole oikhein muile mithään arvoa kuin omile jälkeläisilles, eikä hetkään raski sitä sitten joskus hävöttää, tai panna kierthoon.
Varo vaan ettei joulukala purase sormesta.
Se viekotelhee sua silimäniskula, ja naps.
Net on ihan selevästi mätikaloja.
mulla mitään rahapulaa, en yleensä kysele kenenkään rahojen perään, mutta muut ovat aina kärttämässä käsi ojossa.;)
Olen aina yrittänyt sanoa, että mun rätingeissä oltais tasan!
se on huhmari, vaan semmonen jossa hienonnethaan semmosela tapila, jossa on mokkula pääsä.
Niitä ei taho löytyä mistään myynnistä.
Etin kerran, ja sittekö löysin semmosen nykyaikasen, niin löyty vanhaki. Nyt niitä on kakski.
Mullaki on vanha rammari, ja kahavipannuja minusta palijon, mutta vaimon mielestä nyt on sopivasti. En tiiä palijonko, mutta tuosa tupakeitiösäki oli jo kymmenen ja kaks kahavimyllyä, ja yks semmonen joku rännäri, vai mikä se on. Jotenki kai liittyy kahaviin.
mula on ratioki, joskus 30 luvulta. Sitte on pari uuvempaa vanahaa.
Arabian kannujaki naky olevan viis näkyvisä, ja joithain muita kippoja joita mie en käytä ihan vähälä.
Sitte se sannoo mulle, että mie kerrään kaikkia tyhyjänpäivästä. En mie mithään kerrää, muttako mie en raski heittää poiskhaan.
Jos mie alan siivoaan nurkkia, niin, sillon on kaikki niin tähellisiä, ja sama toisin päin.
Hyvähän se vain on jos joku säästää vähän muistoja jäläkipolvillekki.
Ikkää ei vaan saa kerättyä lissää, että näkis tulleeko niistä joskus kuinkaki haluttuja.
kasvatti sellaisen Aitaus oli iso, että possulla oli tilaa juosta. Niinpä siitä tuli laiha ja pitkäkarvainen.
Erään kerran se sika sitten säikähti naapurin setää, hyppäsi aidan yli ja karkasi metsään.
Nappuri sitä sitten yrittämään kehua, olipa vikkelä sika.
söi sinkkisangollisen riisipuuroa. Silakkaa täälä sai ennen tosi tuoretta, eläviä olivat, mutta niiskin on nykyään rioksiiniä.
Kyllä minä sen tiedän, mitä sillä teen.
Tämä oli vain kevyt testi, miten ihmiset sukuunsa suhtautuvat.
Hatzii, Hetulas vai ihan uusi tuttavuus?
vaikka nimimerkkinä olisi vaaleanpunaiset pitsipöksyt.
moni ihan uskonutkin.
Minä olen heidän jälkeläisensä, mies jonka ympäriltä viestit viedään.
Mies jota matkittiin, mies jota tullaan matkimaan.
Mies, jonka Nimimerkkjä säälittävät käyttivät, saadakseen huomiota.
Mies joka sai tämän palstan elämään.
Tuon miehen jälkeläinen olen.
:)
Joka vannoi että hän kirjoittaa vain yhdellä nikillä.
Lukijoita alkoi kirjoitukset tympimään ,piti vaihtaa nimeä,olisi vaihtanut ajatuksiaan.
ei sitä päivää, ettei jotain poistettu.
Eikä tule sitä päivää, ettei jotain poisteta.
Ja vastauksestasi voit päätellä miksi.
Pyydän nöyrimmästi anteeksi.
Syy ei ole minun.
Oletan.
Mökiltäni löytyi myös kaardemummapurkki,joka voisi olla peräti v.-25.
Juuri tänään katselin sitä - sisältöineen,ja ajattelin,mitäköhän tuokin purkki on mahtanut nähdä??
Ja onko se vielä "elinkelpoista"...en ole kokeillut..
kans nyt hirveesti hätäillä, tollaset alkaa oleen harvinaista, kysyttyä tavaraa.
Jos itse kokkailet, niin siinähän sulla on lihaskäyttöinen yleiskone.
Munkin kotona on tommonen, en tiedä onko se messinkiä, sillä se on aika tummunut. Äiti jauhoi sillä pippurit ja tillit yms. hienoksi. Mä muistan kun kardemumma oli sellasen valkoisen kodan sisällä ja siemenet otettiin jauhettavaksi. Mä en myisi, mä käyttäisin ruoanlaittoon sitä.
Sitten sulla oli huhmare,et kai vaan kopioinut ajatusta?.
Sinähä oot kovin tarkka tuosta aiheest.
Entäs mun lapset, kirjoitin niistä jo vuonna 2004?:)
Ei vaan. Nyt mulle riittää hänestä kirjoittelu.
Ihan vaan tästä asti, aiheesta aion.
ihmisistä hyvää mut joskus epäilyttää,yleensä aihetta ,nii varmaa nytkin.
täl viisiin
http://www.youtube.com/watch?v=avKP-z1lUO8
riippuu, kuka ja koska kenestäkin ajattelee jompaa kumpaa.
Minäkin sain vanhan äitini kuolinvuoteella aiheetonta arvonnousua, kun hän kertoi muille sisaruksille minun kertoneeni "koko elämänkertani" ja olin kuulemma kovasti vaimoa ja lapsia kehunut!
Tiedä mistä sellaiset ajatukset hänen päähänsä pälkähti siinä viime hetkillä???
sä tietenkin paljastit totuuren?
on läppärist ääni puoli sekasin,likan poika teki säätöi ja kaikuu pirust.
Ilmeest päätellen siin arvioitiin suoritust,mahroik kehut peräti?.
niin rehellinen!
Joku raja munkin rehellisyydessä on, mutta selkäranka tällä kohtaan oli kovasti notkea!;)
uutta "kaarderoobia" suunnittelet?
...katsottuna on naurettavaa, jos Huhmari kököttäis kirjahyllyssä * tirsk..*
Jos kuitenkin Tahdot huhmarin kirjahyllyyn, ehdotan, että laittaisit sinne myös vaikkapa kuivettunut limpunpuolikas tai muu tötsä. Kaveriksi.
Itselläni on sellainen. Ja jopa käytän sitä. Tottakai. Minun Huhmarini on näkösällä paikalla, keittiössä.
On sinun asiasi, myytkö omasi vai et.
Miten on? Laitanko omani myyntiin vai annanko kölliä keittiös?
ole tarinasi.
Mies joka on tarkka mausteista ja mistä niitä ostaa...on myymässä huhmareen ;)
Ajattelitko lopettaa syömisenkin ;)
No juu, itse olen kantanut ulkomailta asti itselleni omani, perintökalut taisi mennä siskoille.
ja en minä sitä myy.
Se on kovien mausteiden kanssa oikea helmi.
Käyttökaluja. Tossa keittiössä niitä kolme, eikä ne jouda vintille.