Hän soitti kello kuusi
muminaa
sihahduksia
kimpoilee nurkissa
vaikka jo mennyt on kaikki
Maailmat lie päällekkäisiä
samanaikaisia
vaikka repivät
työntävät
luodakseen eron
Tunnen laaksoja
rantoja
kivisiä tummia
lähellä ikuisen valon
sihahduksia varjojen
muminaa
sihahduksia
kimpoilee nurkissa
vaikka jo mennyt on kaikki
Maailmat lie päällekkäisiä
samanaikaisia
vaikka repivät
työntävät
luodakseen eron
Tunnen laaksoja
rantoja
kivisiä tummia
lähellä ikuisen valon
sihahduksia varjojen
Vastaukset 6
Vanhimmat
upeeta runoutta,
semmottii sihahduksia*
ja
varsinkin tää loppu
"Tunnen laaksoja
rantoja
kivisiä tummia
lähellä ikuisen valon
sihahduksia varjojen "
kiitosta*
saanko olla tiikeri
utelias,
kuinka kauan olet
kirjoittanu runoja?
Ja kiitos sulle Tiigur.
Kyllä tiikerit saavat olla uteliaita. Jos tiikerit eivät ole uteliaita, niin tiikereillä on lamakausi, tai vähintään sade- sellainen.
En ole kirjoitellut runoja kovinkaan paljon (pitkään). Tästä on vain muodostunut jonkinlainen tapa, josta on vaikea luopua. Jotenkin kaikki sekava ympärillä tuppaa kirkastumaan kun vähän kirjoittaa... ihan mitä vaan.
täytyy taas kerran todeta runosi viehättävyys.
Salaperäistä ja mukaansatempaavaa runoutta, josta
en ainakaan minä voi olla pitämättä.
Jokainen säe tässä on ihan omaa luokkaansa,
sellaista jännää tunnelmaa. Mutta viimeinen säe
on ihan erityisesti mieleeni - thanks.
Äkkiä jalat veneeseen!
Kiitöksistää :)
omaa polkuaan alusta loppuun
Hyvä!
Jokaisella meillä on oma polkumme, mutta kaikki me olemme samalla tiellä.
ystäväsi