kukaan pohtinut sitä, miten lastenhuostaanotoissa yleensä toimitaan alku vaiheessa, silloin kun lapsen vanhempia "epäillään" esim. insesti- tai pahoinpitelyn takia. Edellä olevia verrattuna muihin rikoksiin mm. tapot tai murhat.
Esimerkiksi lasten pahoinpitelyjä tai hyväksikäyttö epäilyjähän, pidetään hyvin vakavana rikoksena ja sitähän se onkin. Mutta ihmetyttää se, miten tutkimukset huostaanoton jälkeen kestää pääsääntöisesti yli kaksi vuotta, mitä nyt on lukenut vuosien mittaan näitä lehtiin" putkahtaneita" juttuja, lapsiin kohdistuneista "epäilyistä", vanhempien-tai sukulaisen tai muun ulkopuolisen henkilön toimesta. Sekä ilmenneitä tappoja ja murhia.
Miten vakavina näitä rikoksia ylipäänsä pidetään, näyttää hyvin oudolta verraten siis tavallisiin rikoksiin, jotka selvitetään 4 kk-1 vuoden aikana ja jaetaan tuomiot, jopa vanhoja rikoksia aletaan kaivamaan esille 10:n vuosien takaa, vaikka näillä ei mitään paino arvoa enää pitäisi olla, jos mitataan rikoksien "tärkeys järjestystä". Mutta kun on kyse lapseen kohdistuvasta "rikoksesta", niin mitään "kiirettä" ei pidetä millään tavalla, tutkimukset saattavat kestää siis tuon vähintään kaksi vuotta, jonka jälkeen jos jotain "pikku" rikettä todetaan, niin oikeuden käyntejä odotetaan vuosi tai jopa kaksi, ehkä enemmänkin.
Tuona aikana ei ajatella ollenkaan lapsen riistettyä lapsuutta, lapsen vieroittamista vanhemmistaan, saati perheen erottamista toisistaan, jos mitään tuona 1-4 vuoden aikana ei ole löydetty tai todettu tai sitten tosiaan jotain "pientä" tukistamista tai muuta....mutta kuitenkin niin, mikä ei loppujen lopuksi olisi aiheellista huostaanottoon lapsen kannalta. Toki poikkeusiakin löytyy.
Joku tietysti heti sanoo, että tukistaminen on "rikos"...on ,on mutta kun sitäkin esiintyy vielä, jopa laitos-että sijaisperheissä saati lapsen kotona "kasvatus" muotona. Tämän jokainen muistaa varmasti omasta lapsuudesta, eikä varmaan sitä omille vanhemmille , kaunaa kanna.
Tuon pitkän "prosessin" kautta, jonka lapsi ja perhe on käynnyt, niin mitään paluuta ei kovin helpolla ole, saati onko sitten ollenkaan...Sossut hoitaa omalla tavallaan "jatko hoidot" mielensä mukaan, toki poikkeuksiakin on joukossa, jotka asiansa hoitaa mallikkaasti, lapsen hyvin vointia ja perheen jälleenyhdistämistä ajatellen, mutta ei läheskään kaikki.
Eli lapsen "vieroitus" alku vaiheessa tehdään, niin järjestelmällisesti, että perheet ovat tuhoon tuomittuja jo tutkimus vaiheessa. Mistään aikarajasta ei puhuta...ehkä myönnetään. Niin kuin kohdallani kävi. eli eduskunnan oikeusasiamies totesi, että "pikään on kestänyt, mutta mitään huomautettavaa ei ole".
Lapseen kohdistuvat pelkät "epäilyt", erinlaisista rikosksita kestävät pääsääntöisesti tutkimusten osalta 2-4 vuotta
Mutta tapot ja murhat tutkitaan 4 kk-1 vuoden aikana, ehkä pikkaisen päälle, mutta hyvin nopeasti kuitenkin.
Mikä siis on tämän LAPSEN osa ja arpa, kuitenkaan tässä yhteiskunnassa. Itse en näe kuin kaksi asiaa PELINAPPULA ja RAHAN hankkimisVÄLINE, eri muodoissa tai eri tahoilla.
Jokainen voi itse miettiä mitä noilla tarkoitan ja löytääkin varmasti sen.
Raakaa BISNESTÄ ja HYVÄKSIKÄYTTÖÄ ja LAKI sallii tämän kaiken.
Unohdetaan itsenäisyys, ei sitä ole, eikä sitä ole LAPSILLE antaa.
Esimerkiksi lasten pahoinpitelyjä tai hyväksikäyttö epäilyjähän, pidetään hyvin vakavana rikoksena ja sitähän se onkin. Mutta ihmetyttää se, miten tutkimukset huostaanoton jälkeen kestää pääsääntöisesti yli kaksi vuotta, mitä nyt on lukenut vuosien mittaan näitä lehtiin" putkahtaneita" juttuja, lapsiin kohdistuneista "epäilyistä", vanhempien-tai sukulaisen tai muun ulkopuolisen henkilön toimesta. Sekä ilmenneitä tappoja ja murhia.
Miten vakavina näitä rikoksia ylipäänsä pidetään, näyttää hyvin oudolta verraten siis tavallisiin rikoksiin, jotka selvitetään 4 kk-1 vuoden aikana ja jaetaan tuomiot, jopa vanhoja rikoksia aletaan kaivamaan esille 10:n vuosien takaa, vaikka näillä ei mitään paino arvoa enää pitäisi olla, jos mitataan rikoksien "tärkeys järjestystä". Mutta kun on kyse lapseen kohdistuvasta "rikoksesta", niin mitään "kiirettä" ei pidetä millään tavalla, tutkimukset saattavat kestää siis tuon vähintään kaksi vuotta, jonka jälkeen jos jotain "pikku" rikettä todetaan, niin oikeuden käyntejä odotetaan vuosi tai jopa kaksi, ehkä enemmänkin.
Tuona aikana ei ajatella ollenkaan lapsen riistettyä lapsuutta, lapsen vieroittamista vanhemmistaan, saati perheen erottamista toisistaan, jos mitään tuona 1-4 vuoden aikana ei ole löydetty tai todettu tai sitten tosiaan jotain "pientä" tukistamista tai muuta....mutta kuitenkin niin, mikä ei loppujen lopuksi olisi aiheellista huostaanottoon lapsen kannalta. Toki poikkeusiakin löytyy.
Joku tietysti heti sanoo, että tukistaminen on "rikos"...on ,on mutta kun sitäkin esiintyy vielä, jopa laitos-että sijaisperheissä saati lapsen kotona "kasvatus" muotona. Tämän jokainen muistaa varmasti omasta lapsuudesta, eikä varmaan sitä omille vanhemmille , kaunaa kanna.
Tuon pitkän "prosessin" kautta, jonka lapsi ja perhe on käynnyt, niin mitään paluuta ei kovin helpolla ole, saati onko sitten ollenkaan...Sossut hoitaa omalla tavallaan "jatko hoidot" mielensä mukaan, toki poikkeuksiakin on joukossa, jotka asiansa hoitaa mallikkaasti, lapsen hyvin vointia ja perheen jälleenyhdistämistä ajatellen, mutta ei läheskään kaikki.
Eli lapsen "vieroitus" alku vaiheessa tehdään, niin järjestelmällisesti, että perheet ovat tuhoon tuomittuja jo tutkimus vaiheessa. Mistään aikarajasta ei puhuta...ehkä myönnetään. Niin kuin kohdallani kävi. eli eduskunnan oikeusasiamies totesi, että "pikään on kestänyt, mutta mitään huomautettavaa ei ole".
Lapseen kohdistuvat pelkät "epäilyt", erinlaisista rikosksita kestävät pääsääntöisesti tutkimusten osalta 2-4 vuotta
Mutta tapot ja murhat tutkitaan 4 kk-1 vuoden aikana, ehkä pikkaisen päälle, mutta hyvin nopeasti kuitenkin.
Mikä siis on tämän LAPSEN osa ja arpa, kuitenkaan tässä yhteiskunnassa. Itse en näe kuin kaksi asiaa PELINAPPULA ja RAHAN hankkimisVÄLINE, eri muodoissa tai eri tahoilla.
Jokainen voi itse miettiä mitä noilla tarkoitan ja löytääkin varmasti sen.
Raakaa BISNESTÄ ja HYVÄKSIKÄYTTÖÄ ja LAKI sallii tämän kaiken.
Unohdetaan itsenäisyys, ei sitä ole, eikä sitä ole LAPSILLE antaa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
(en ole varma nimestä), mutta kuitenkin paljon väkeä oli studiossa ja asiantuntijoita jos sun jonkinlaisia. Siinä haastateltiin mm. äitiä, josta sukulainen oli tehnyt rikosilmoituksen insestiepäilystä ja pieni poika vietiin saman tien kotoaan.
Pahinta tässä - kuten monesti - oli se, että psykologi lähti tähän huu-haa-insesti-epäilyyn mukaan täysin järjettömillä perusteilla. Tärkeä peruste syyttää äitiä oli ohjelmassa näytetty täysin normaali, tavallinen ja tyypillinen lapsen piirtämä kuva koirasta, joka istui naama iloisena nukkuvan lapsen sängyn vieressä. Mutta mutta! Kun koiralla roikkui kieli suusta ulkona (niinhän niillä monesti roikkuu), niin kallonkutistaja päätteli näppärästi sen viittaavan seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Pitääkö itkeä vai nauraa?
Ohjelmassa luettiin myös yksi pojan kirjoittamista ihanista kirjeistä äidilleen huostaanoton aikana. Vai onko ihana oikea sana, kun sydäntä viilsi kuunnella sitä. Joka tapauksessa normaali, hyvää vanhempaa syvästi kaipaavan lapsen kirje se oli. Haastateltu äiti kertoi, että vaikka syyte todettiin täysin aiheettomaksi, ei heidän elämänsä pienellä paikkakunnalla enää ikinä sen jälkeen palautunut ennalleen. Kyllä voin kuvitella, mitä äidin leimaaminenkin on ollut! Vaikka sitähän se toisaalta on kaikkien huostaanottojen kohdalla, mutta tuollaisessa on ollut varmaan vielä törkeämpää.
Ja tämä kaikki tapahtuu LAPSEN EDUN nimissä muka! Eivätkä todelliset rikolliset joudu mitenkään vastuuseen teostaan!
Entä ensimmäisessä Vääryyskirjassa kuvattu tapaus, josta jälkeen päin jopa aikaisemmin oikeuteen insestiä puoltaneen lausunnon antanut psykologi totesi, että ei tutkimuksissa mitään tullut esille, joka olisi todistanut sen tapahtuneet. Mutta kun hänestä vain TUNTUI, että se oli tapahtunut! P....le!
videoäänite Sirpa Taskisen puheesta, joka käsitteli myös insestisyytteitä.
Hän kuvasi tyypillistä tilannetta, miten tarhassa äkkiä herää hirveä epäily insestistä, lapsi viedään saman tien ja lasta hakemaan tuleville vanhemmille kerrotaan syytteestä ja että "lapsi on viety turvaan tuntemattomaan paikkaan". Näin lapsi repäistään kertalaakilla vanhemmista eroon pariksi vuodeksi.
Taskisen mukaan on tutkimuksissa vaikea sen jälkeen erottaa - vaikka kuvitellaan että insesti olisi tapahtunutkin - mikä lapsen traumatisoitumisessa johtuu kotioloista ja mikä pelkästään äkkirepäisystä eroon vanhemmista. Hänen mielestään tuollainen toiminta on täysin tuomittavaa, eikä niin olisi ikinä pitänyt menetellä.
Mutta näinhän se yleensä on huostaanotoissa, että hyvästäkin kodista tulevan lapsen "oireet" johtuvat usein pelkästä kotoa eroon joutumisesta niin suurelta osalta, että aivan 100-prosenttisen varmaksi voi sanoa, että varmasti vanhempia näistä asioista on syytetty turhaan ja paljon on syytettykin.
Ja entä taannoinen Suomelan tutkimus Tampereen keskussairaalan pienten lasten psykiatrian yksiköstä, jossa "tutkituista" insestiepäilyistä joka ikinen todettiin poikkeuksetta aiheelliseksi... Haastateltu psykiatri oli toimittajien kysymyksistä lopulta niin kiusaantunut, että alkoi itse kiskoa mikrofonia irti puserostaan. Ohjelmassa kuultiin myös äänite "tutkimus"tilanteesta, jossa psykologi törkeästi ohjasi ja painosti lasta vastaamaan tiettyihin kysymyksiin haluamallaan tavalla.
Kun lapsi vain kiisti, että hän ei ollut sanonut niin, totesi kallonkutistaja, että "kyllä sinä sanoit, sinä et vain muista", mutta lapsi tivasi loppuun asti, että ei ollut sanonut.
Koko psykiatrinen hoito, näistä saakelin psykologisista tutkimuksista puhumattakaan, pitäisi saada niin tehokkaan suurennuslasin alle, että yhtään kiveä ei jäisi kääntämättä noista pelleilytutkimuksista, joita lapsille tehdään. Ja "hoito" on monesti saman tasoista, ja kaiken huippuna hoidolliset huostat, joissa lapsi ei mitään hoitoa saakaan, perheen hajottamisen ainoastaan.
niin tuttua.
"kuultiin myös äänite "tutkimus"tilanteesta, jossa psykologi törkeästi ohjasi ja painosti lasta vastaamaan tiettyihin kysymyksiin haluamallaan tavalla.
Kun lapsi vain kiisti, että hän ei ollut sanonut niin, totesi kallonkutistaja, että "kyllä sinä sanoit, sinä et vain muista", mutta lapsi tivasi loppuun asti, että ei ollut sanonut".
Tämä tuntuu olevan ja sitähän se onkin koko yhteiskunnassa täällä "lintukodossa". Psykologit ja sossut, määrät tekemiset ja ohjailemiset, sotkee perheet tekaistuineen valheineen, siitä kuitenkaan vastuuseen joutumatta.
VASTAPUOLELLA EI OLE USKOVIA!
ETKÖ MUISTA! SAATANA SANOI HERRALLE NÄYTTÄESSÄÄN
TÄMÄN MAAILMAN JA SEN RIKKAUDET.
TÄMÄN SAAT JOS KUMARRAT MINUA!!!
NE JOTKA KUMARTAVAT TEKEVÄT VASTAPALVELUKSIA!!!
HERÄÄ JO !
Eikä näihin mikään "raamatun sana" auta...ikävä kyllä.
Herätty on, odotan vaan että suomen päättäjät heräävät.
Itsellä kun on aika tyhjä takki, näin 7 vuoden taiston jälkeen...
Ei auta Raamatun lauseet eikä lain koura, nuolla pitää, kyykkiä sekä kumarrella, ne ovat nykyelämän valttikortteja.
että reaktio epäiltäessä (voi olla ihan tuulesta temmattu epäily) insestiä on välitön "vieroittaminen". En kirjoita tätä sillä, että kyseessä olisi mitätön rikos. Ei, se on rikoksista kaikkein pahin. Ihmettelen tätä siksi, että oma lapseni on perheen ulkopuolisen seksuaalisen hyväksikäytön uhri ja toiminta viranomaisten taholta oli todella välinpitämätöntä ja hidasta. Miksi toiminta on niin erilaista epäiltäessä perheen sisäistä hyväksikäyttöä tai sitten ulkopuolista? Yhtä iljettävää ja lapselle tuhoisaa ne on molemmat.
Meillä vanhemmilla oli epäillyn nimi tiedossa, teimme lukuisia ilmoituksia poliisille, jotka vain odottelivat "lisänäyttöä". Kerjäsimme siis vuoden verran poliisia toimimaan, ei toiminut... varmaan lähinnä minut, eli äiti, olisi toimitettu pakkohoitoon "keksityistä" ilmiannoista ellei olisi tullut eteen traaginen tapahtuma jossa lapsella oli hengenlähtö lähellä. Tämän jälkeen sitten poliisi toimi, mutta niin toimi lastensuojelukin huostaten lapsen. Ei mene oikein oikeustajun mukaisesti. Molemmat saivat ehdotonta: rikollinen vankilaa ja lapsiuhri perhekotia. Näin toimii perustuslain määräämä oikeus ja turva Suomessa.
Tekeekö Oikeus aina väärin ? Muutama vuosi sitten Oikeus teki Päätöksen, jolla "Uskoi lapsen minun huollettavaksi".
Kuinka ja kuka tuollaisen päätöksen voi kumota, tarvitaanko siihen jälleen oikeuden päätös vai voiko sen tehdä sosiaaliviranomainen.
Oikeuden käytännöt ja ratkaisut pohjautuvat "tosi" seikkoihin, vain olettamuksiin...
Esim. viime aikaiset Itä-Suomen Hovioikeuden antamat tuomiot raiskauksista ym...
Jos joku tuntee oikeutta saavan, niin hyvä niin. Itse en usko "asiantuntemukseen" ja oikeudenmukaisuuteen, suomen valtion oikeuden käytännöissä. Kaikki perustuu heille pääsääntöisesti olettamukseen.
Sosiaaliviranomainen on suomen LAKI. Onhan se nähty, kun niitä harvemmin vastuuseen saadaan. Muutos on tulossa, siitä olen varma. tahtoo vaan aika kulkea nopeammin, kuin päättäjien "järki" ja kohta sossut ovat "eläköityneet" niin virkavirheineen, ettei niiden tekemisiään saada oikeuden eteen.
Tällä hetkellä on lopun alkua ilmassa...
Varovaisuutta siihen asti, päätösvalta on tällä hetkellä sossuilla.
juuri niitä päätöksiä, mitä sossu sanelee.
on vaikutettu tekaistuilla psykologin lausunnoilla ja pelleilytutkimuksilla, niin eikö saa tuomita?
Oikeudenpäätöksestä voi yleensä valittaa korkeampaan oikeusasteeseen. PAITSI - sille joskus tuntuu - että jos asiaa tarkemmin pengottaessa tulisi ilmi liikaa viranomaisia mustaavia asioita, oikeus antaa päätöksen, josta ei ole valitusoikeutta. Näin olen ymmärtänyt asioiden menevän, korjatkoon joku jos olen väärässä.
Ensin oikeudenkäynnin odottaminen kestää aikansa. Sitten valituksen käsittelyyn kuluu vielä 2-3 vuotta, joten kohtuutonta on saada oikeutta vasta tällaisen odottelun jälkeen.