Puun sydän

ihmeellinen taika tässä runossasi ' puun sydän '

Alku on niin surullinen, mutta kuinka suloisesti
runosi jatkuukaan - ihana !

Sinä pieni
metsän kerppunen,
miten ihanaa,
rakkauden suoja ympärillä
pienen kerppusen~~

tigru piti runostasi
ja kiittää* :)

Prkl

Aina kun pitäisi keskittyä kommentoimaan runoa, niin mä alan kertoa tarinoita. On tää ja kans!

NO, enyway. Joskus lapsena (hyvin kauan sitten) tapana oli kiivetä puuhun, eikä siinä tarvittu hameita eikä Barbeja, vaan päättäväisyyttä. Päästyäni tarpeeksi korkealle (ainakin 20m... oikeasti ehkä neljä), niin mä halasin puuta ja painoin poskea vasten sen kylkeä... ja ne eli. Sen voi tuntea aivan vaivattomasti. Tunne on vähän sama kuin kuuntelisi seinänaapuria korva kiinni seinässä. Nekin eli.

Puut on hyviä tyyppejä, ei niitä jotka kiusaa koulussa, vaan niitä joiden latvassa on turvassa, paitsi jos putoaa ja menee käsi ja jalka poikki. Mutta sellainen törttöily ei ole puiden vika vaan oma vika. Eikä niitä sen takia saa kaataa tai pilkkoa hammastikuiksi... sillä sushista ei jää hampaiden väliin mitään.

Myös kaikki puuihmiset ovat mukavia, sillä nimestään huolimatta heidän päänsä ei ole puuta :)


Terve, mä olen pihtakuusi. Kuka sä olet? :)

"PIHTAKUUSI 2.1.-11.1. & 5.7-14.7.

Laatu: neutraali
Elementti: ilma
Mysteerinen Pihtakuusi omaa erikoisen maun, rakastaa kaikkea kaunista ja suuria juhlia. Pihtakuuset ovat arvokkaita, hienostuneita ja samalla erittäin oikukkaita, itsepäisiä ja vaikeita miellyttää. Näistä luonteenpiirteistä johtuen merkin alla syntyneet saattavat tuntea itsensä usein yksinäisiksi vaikka heillä onkin taipumus sankkaan ystäväpiiriin. Tietynlaisesta egoismista huolimatta läheiset ihmiset merkitsevät Pihtakuuselle paljon ja nämä tunnistavatkin Pihtakuusen vaatimattomuuden ja luotettavuuden. Työelämässä Pihtakuusi saavuttaa ansaittua menestystä kunnianhimonsa, lahjakkuutensa sekä kekseliäisyytensä vuoksi. "


Harmillista että tämä suitsutus loppui kuin kananlento :D

Aivan käsittämättömän hieno runo!