Pentukuumetta??

Moikka.
Meille tuli juuri viikko sitten koiranpentu
tänne keskisuomeen. Se itki pari ensimmäistä yötä
ja nyt se nukkuu jo täyttä häkää. Sitä
rauhoiteltiin silloin itkuöinä. (laskin käden sen
koriin sängystäni, koska en aio opettaa sitä
sänkyyn. Siihen se sitten käden viereen
rauhoittui aina.)

Tämä ei ole mun eka koira, vaan toinen. Edellinen
on mennyt vihreämmille niityille 3.11.2000. Nyt
kun suru on hälvennyt( ei tarkoita sitä, että
olisin edell. unohtanut, vaan sitä, että elämän
on jatkuttava), otin uuden kaverin elämääni.
Hyvin on ruettu pärjäämään. Pentu on muuten musta
snautseri. Sillä on hampaat kuin naskalit ja
silmät ihanat. Se tuhisee aina mun korvaan kun
otan sen syliin.

Hyvin se syö ja leikkiikin. Nyt opetellaan koko
ajan sitä ulkoilua. Ihan vähän kerrallaan. On jo
aika viileät kelit. Takapihalla on tassuteltu ja
välillä vähän pelättykin. Naapurin iso koira aina
käy katsomassa sitä, nuolaisee ja menee etemmäksi
vahtimaan. Pentu tahtoisi sen kanssa leikkiä,
mutta iso koira on vähän liian kömpelö siihen.

Mahtava on pentu. En tiedä mitä kertoisin muuta.
Oletko ottamassa koiranpentua?

ostin dalmiksen se oli kyllä jo 10kk vanha, koska
pennussa olis aika homma ja kun lomia ei oo ja
pennun kans pitäis olla muutama päivä kotona.
tottakai pentu on aina hyvä valinta, mutta
riippuu elämän tilanteesta. eka koirani oli
kultainen noutaja...