eli miten lapsenne muuttui mentyään yläasteelle? Ajattelin että aihe sopisi tänne kuin tuonne kouluosastolle..
Miten lapsenne muuttui
ihmeissään..
143448
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
ettei meinannut tuntea.Se on sellaista näyttämistä,pitää isotella.Alkoivat käyttäytyä huonosti,tytöille tuli kiroilua,tupakoinnin aloittamisen riski on suuri (varoitus),koulunumerot voi laskea,aikuisten mielipiteet mitätöidään,sauhu nousi päästä,melkein konkreettisesti.Mutta ,valoa tunnelin päässä,nuorin on nyt ysillä ja aivan kuin toinen ihminen jo.Käytös on kaunista,numerot hyviä,on kiinnostunut tulevaisuudestaan,tekee aivan järkeviä suunnitelmia,olen saanut tyttöni takaisin...
no pojille ainakin kasvaa munat
ps.oot joku mutta et ainakaan hyvän näköinen
kasvoi ja "aikuistui",etenkin 14v likka josta aluksi pelkäsin että kuinka menee kun koulu on yksi kamalampia hesassa mutta likka sai heti ystäviä ja kavereita,rupesi löytymään teinin elkeet ja lapsenomaisuus jäi taakse..
Joka vuosi muuttuu erittäin paljon,samoin 15v likka..
Pikkasen pelottaa kun nuorimmat tytöt aloittavat ylä-asteen mutta eiköhän sekin hyvin mene tai ainakin toivon niin.
Ja se vaateralli alkoi! Eipä enää kelvannutkaan nykyiset vaatteet vaaan piti olla sitä ja sitä merkkiä ja tietysti mustaa...
Hiukset täytyi olla just eikä melkein. Kamala poru kun lyheni hiukset liikaa...
huipussaan.Lapseni valitteli kerran,että hänellä on "liian pitkä kaula ja liian korkeat poskipäät".Oikein hauskan näköinen tyttö,mutta jostakin se arvostelu aina löydetään.
Eristäytyi. Tyttö (13 v) löysi luultavasti netistä jonkun ryhmän. Sai ohjeita miten koulussa ollaan paskamaisia opettajille. Sai ohjeita miten kotoa päästään lastenkotiin. Joku antoi ohjeita miten pääsee keskeisestä Suomesta Helsingin seudulle johonkin koulukotiin. Lintsasi ohjeitten mukaan. Käyttäytyi häiriöisesti. Puhelinlaskut 100 euroa.
Oli pakko hakea apua, josta pakkohuostaanotto. Kaverit pelkäävät, raaputteelee itseään hakaneulalla. Uhkailee isetuholla. Huostaanottopaikka ei tunnu hänestä oikealta paikalta puolen vuoden jälkeen.
Eli sillä tavalla muuttui.
yläasteelle mentyä seurannut katastrofi. Kaikki on päin mäntyä tyttären kanssa. Kaverit vievät lujaa ja mopo lähteen niin sanotusti käsistä.
Olemme myös joutuneet ottamaan yhteyttä aika moneen paikkaan saadaksemme apua. Lintsausta, myöhästelyä, tupakanpoltto alkanut, nelosia kokeista, eka alkoholikokeilu, karkaamista, kiroilua, ovien paiskomista, huonetta ei siivota eikä tehdä muutakaan, ei lueta läksyjä, ei noudateta kotiintuloaikoja. Kavereilta saanut ohjeita myöskin miten päästä erityisluokalle ja lastenkotiinkin jopa. Lävistellyt itseään, kielenkäyttö törkeää. Potkii seiniä jne......tuo kavereita kotiin ilman lupaa, aika mones poikakaveri menossa viime kesästä lähtien. Ja kaveripiiri laajentunut paljon ja mukaan tullut lähes 18v kavereita, sekä tyttöjä että poikia.
Tämä on ollut pelkkää painajaista. Aiemmin koulu meni hyvin. Huonoin numero 7. Usein ysiä ja joskus kymppiä. Nyt ei huonommin voisi mennä-
Tässä meinaa kuolla stressiin, me vanhemmat.
meillä tytär meni yläasteelle ja muutama kuukausi
meni hyvin.sitten kaveripiiri laajeni ja ongelmat alkoivat.lintsausta koulusta ,kokeiden numerot tippuivat,tupakka ja alkoholia kokeiltiin.netissä oltiin aina kun oltiin kotona.
harrastukset onneksi hän hoitaa.
sitten meidän mitta tuli täyteen:meillä on tiukat
kotiintulo ajat,kavereilla ollaan rajoitetusti yökylässä ja aina varmistetaan että kaverin vanhemmat ovat kotona kun tyttö menee yökylään.oli nimittäin tapaus ,että 13 vuotiaat oli jätetty yksinään ja siellä pidettiin sitten kotipileet ja käytettiin alkoholia.netisää ollaan rajoitetusti n.1 tuntipäivässä.rahaa annamme hänelle rajoitetusti. nyt tilanne on jo
rauhoittunut ja lapsikin voi paremmin.alussa tietysti oli kitinää kaikista asioista.
kaveripiirikin on pienentynyt ja tunnemme tytöt
joiden kanssa hän liikkuu.mutta varpaillaan ollaan.tehkää vanhemmat yhteistyötä lastenne
kavereiden vanhempien kaa .rohkeasti kysytte
puhelinnumerot ja soittelette vanhemmille.
on olevinaan niin "isoa ja pärjää omillaan", sulkee usein toisen vanhemman entisen lähivanhemman elämästään, välillä ei vastaa puhelimeen, ei soittele ei tekstaa, ja kuitenkin lomilla ja viikonloppuisin tavatessaan on niin huomion ja hellyyden kipeä ettei aina oikeen tiedä vanhempanakaan mitä muuta vois tehdä,kuin antaa huomiota silloin, kun sitä vastaan otetaan ja tekstaa ja soittelee edelleen vaikkei aina vastausta tulekaan , anntaa nuorelle tilaa ja kuitenkin kertoen samalla yhteydenotoilla että välitää ja rakastaa häntä edelleen, kaikesta vaikeuksista ja yhteenotoista huolimatta.
Kaipa sitä murrosiässä jokainen nuori jollainlailla kokeilee rarjojaan, Tämäkin nuori ,ennen kuin muutti pois kotoa toisen vanhemman luo , kiukkusi ja raivosi sekä paukkoi ovia,kun ei saanut päättää kaikkea oman pään mukaan rajat ja rakkautta oli ja on edelleen,silti kuitenkin välillä tuli kainaloon telkkua kattomaan, kuin kaikki olisi ollut pahaa unta , ja ettei mitään "eripuraa" olisi ollutkaan.
Kyllä äitinä on ottanut koville kun nykyään nähdään harvoin , ikävä on mieletön ja huolikin kuinka nuori pärjää tässä kylmässä maailmassa jossa on kaikkea moskaa tarjolla niin mömmöjä kuin seurakin saattaa joskus olla ns. epänormaali käyttäytymistä ja väkivaltaista jne... toivon vain sydämestäni että oma lapsi säästyisi noilta pahoilta karikoilta joita lähiaikoina on mediastakin saatu kuulla.
Onneksi me vanhemmat ollaan tukena, kumpanenkin omissa kodeissamme ja kummankin kumppanit myös tukena ja turvana nuorelle,tukevasti jalat maassa periaatteella ja inffotaan toisiamme jos huomataan jotain mistä toistenkin läheisten aikuisten pitäsi tietää.
Vaikka ei kytätä mutta seurataan ja kysellään nuorelta itseltään ja seurataan millaisessa ystäväporukoissa ja missä kuljeskelee, kyyditään ja luotetaankin nuoreen.
Tsemppiä kaikille nuorten vanhemmille,huoltajille... välitetään nuorista yhdessä,ja ollaan lähellä tukena ja korvina, jos nuorella on vaikka vaikea jutella omille vanhemmille, jos vaikka vois kaverin äidille /isälle sitten tai vaikka isovanhemmille / kummeille kertoa omista ajatuksistaan ja murheistaan.
läksyt loppu.ei oikeasti mutta meillä
ne tehtiin välitunnilla tai linkassa
pojasta nyt kyse vaatteet ei jumalauta
ei sen väristä hanskaa jos ollenkaan
asumme lapissa
kengät haisee eivät poista niitä koko
päivänä,eivät käy katos välitunnilla
koulun sääntö
sitten on pää kipeä ja mistähän sekin johtuu
kiroilu aivan älytöntä kun pikku veli katselee
vierestä
tupakan jokukin keksi ja siittä tapellaan
ylimielinen aina soittamassa mannerheimiin
tai jonnekkin muualle.ei kuitenkaan ikinä
soita.
siiderin eka maistot jo heti seiskan syksystä
ja kaiken lisäksi on seiskojen rauhallisin
luokka.
ollaan niin isoa että olla ja voi
kasvanut minusta ohi niin kuvittelee jotain.
nyt on arestissa niin huusi kolme tuntia
yhteen menoon naama punasena ja päähän siittä
tuli kipeäksi väitti muka tupakka vierotusta
hah.
hakkas kitaraa seinään silloin jo piti komentaa
niin että poikakin ymmärisi että peli on
pelattu
on käyty jo naapureille sanomassa että meillä
on murkku talossa jos kuuluu huutoa antakaa
olla
vasiten huutaa kaikkea tyhmää esim.älä lyö
älä lyö apua yms.kuvittelee että sillä on
jotain apua että pääsis tupakalle.
onneksi on ns.omat naapurit ostin vanhemmilta
talon ja samat ihmiset on asuneet jo 30v
eli kyllä tuntevat.
neuvo:lyöminen ei auta eikä saa
tukasta olen ottanut kiinni ja
siittä pitemmälle ei kannata mennä
meillä on alkanut nyt sanomaan että anna
vyöllä selkään niin ei tule arestia
kaverit on parhaita ja niiden vanhemmat
se on varma sitä kuulee joka päivä
ps:älä pelkää ei kaikki ole samanlaisia
mieti mitä itse teit ja vähennä siittä
kaksi vuotta.
kaikki tehdään nykyisin liian aikaisin.
Meidän tyttömme on muuttunut nyt vasta kasiluokalla niin, että kaveeraa rinnakkaisluokkalaisten tyttöjen kanssa, eikä ole tunteekseen oman luokan tyttöjä, entisiä ystäviä. Tietysti ymmärrän, että ei ystävät muuttuu, mutta mitä se tarkoittaa, että käyttäytyy niin kuin ei olisi koskaan tuntenutkaan?
Suuttuu, jos kyselen onko kiusaamista tai miksi ei ole enää oman luokkalaistensa kanssa kaveria. Ei kuulemma ole kiusaamista ja mulle ei kuulu kenen kaveri on...
Tää taitaa kuitenkin olla pieni ongelma kun olen näitä kirjoituksia murrosikäisistä lukenut. Meillä ei ole vielä (toivottavasti ei koskaan) alkoholi tai tupakka astunut kuvioihin, kun tytär ja hänen kaverinsa eivät liiku iltaisin kaupungilla.
meillä on hieman sama tilanne.kaverit ovat
rinnakkais luokalta.ennen oli myös kavereita
samalta luokalta.juttelin asiantuntijan kanssa ja
hän sanoi,että tässä iässä kaveripiiri vaihtuu
aika usein.se on tietysti sääli. onneksi
tyttö on löytänyt uusia hyviä kavereita ja me vanhemmatkin olemme tutustuneet näihin uusiin nuoriin.
kaikki muuttui. kaverit, suhde vanhempiin, piti kokeilla tupakkaa ja alkoholia, näyttää kovalta yms. tärkeintä oli ollu suosittu ja mahdollisimman aikuismainen.
arvatkaa kuinka paljon kaduttaa tuollainen tyhmyys. haluan lapsuuden takas! :(
Mun poikani käyttäytyi ylä-asteelle mennessään järkevästi. En ikinä riidellyt hänen kanssaan. Hän tuli aikaisin kotiin ja löysi hyvän tyttöystävänkin. Meni jokaisena kesänä kesätöihin kasvihuoneille ja pisti melkein kaikki rahat säästöön. Auttoi kaiken lisäksi mua talon rakennuksessa aina kun ehti, viikonloputkin. Kyllä mä olen hänestä ylpeä. Pääsi hyvään lukioonkin 9,4 keskiarvosanalla