nyyh...

En ole lukenut kyseistä opusta, mutta ystäväni sisko sattui lukemaan sen ja kertoi minulle että Sirius kuolee.
Se oli mun mielestä paras ja turvallisin tyyppi kaikissa kirjoissa (siis kahdessa.)
Rowling on kyllä hyvä kirjoittaja ja pidän hänen teksteistään, mutta silti...
Yhyyy...Nyyh...BYÄÄÄ!!!
Okei se siitä itkuvirrestä! Nyt vaan oottaan elokuvaa! ja suomen kielistä opusta!

Sirius kirjoitti:

En ole lukenut kyseistä opusta, mutta ystäväni sisko sattui lukemaan sen ja kertoi minulle että Sirius kuolee.
Se oli mun mielestä paras ja turvallisin tyyppi kaikissa kirjoissa (siis kahdessa.)
Rowling on kyllä hyvä kirjoittaja ja pidän hänen teksteistään, mutta silti...
Yhyyy...Nyyh...BYÄÄÄ!!!
Okei se siitä itkuvirrestä! Nyt vaan oottaan elokuvaa! ja suomen kielistä opusta!

Ei niin ois saanu käydä Siriukselle...
Oon jo aikasemminki tääl maininnu, että se on mun lempihahmoja niistä kirjoista...

Piti varmistaa se kohta noin kymmenen kertaa läpi, jotta tajus varmasti oikein, eikä silloinkaan meinannu uskoa sitä "todeksi".
Itse asiassa mulle jäi vieläkin vähän epäselväksi mitä siinä oikein tapahtu (täytyy varmaan lukee vieläkin uudelleen).
Ymmärsikö joku teistä paremmin, eli mihin se Sirius varsinaisesti kuoli? ):

...sen.

Yksi Rowlingin vahvuuksista on mielestäni juuri loistava henkilökuvaus, ja kun niiden hahmojen "mukana" on elänyt jonkun aikaa niin kyllä siitä tulee suru puseroon jos yhden niistä menettää. Ihan samalla lailla, kuin jossain leffassa tms. Kauhistutti THS 1:kin siitä huolimatta, että kirjan lukeneenä tiesin Gandalfin vielä palaavan..se on joka kerta yhtä surullista...

Satu kirjoitti:

Yksi Rowlingin vahvuuksista on mielestäni juuri loistava henkilökuvaus, ja kun niiden hahmojen "mukana" on elänyt jonkun aikaa niin kyllä siitä tulee suru puseroon jos yhden niistä menettää. Ihan samalla lailla, kuin jossain leffassa tms. Kauhistutti THS 1:kin siitä huolimatta, että kirjan lukeneenä tiesin Gandalfin vielä palaavan..se on joka kerta yhtä surullista...

No, mä ymmäräisin vielä jos porukkaa itkee siinä tapauksessa että Harry kuolis, koska kirjoissa on kerrottu mitä se ajattelee jne, eli lukijat tuntee Harryn persoonan. Ainut mitä Siiruksesta on sanottu on se, että se oli vähän itsekäs, rasavilli, komea ja huumorintajuinen. Ainaki sen ystävien mukaan. Ehkä se oikeesti oliki joku täyus sadisti. Me ei tiedetä, koska Rowling ei koskaan päästäny ´meitä sen pään sisään.

Jaa, no, hyvähän mun on puhua, Sirius oli mun mielestä vaan kiva sivuhahmo (joskin se muuttu melkeen sietämättömäks kakaraks vitosessa). Mut jos Snape kuolis ni miten mä sillon suhtautuisin? Vituttais, se on selvä... Ainaki kirjat tuntuis mun mielestä tyhjemmilta ilman sen lisää. Mut en mä tiedä itkisinkö, ehkä... Enpä osaa sanoa. Toivottavasti en, ja jos teen, ni se on mulle vihjeenä ostaa uus elämä.

Pat Bateman kirjoitti:

No, mä ymmäräisin vielä jos porukkaa itkee siinä tapauksessa että Harry kuolis, koska kirjoissa on kerrottu mitä se ajattelee jne, eli lukijat tuntee Harryn persoonan. Ainut mitä Siiruksesta on sanottu on se, että se oli vähän itsekäs, rasavilli, komea ja huumorintajuinen. Ainaki sen ystävien mukaan. Ehkä se oikeesti oliki joku täyus sadisti. Me ei tiedetä, koska Rowling ei koskaan päästäny ´meitä sen pään sisään.

Jaa, no, hyvähän mun on puhua, Sirius oli mun mielestä vaan kiva sivuhahmo (joskin se muuttu melkeen sietämättömäks kakaraks vitosessa). Mut jos Snape kuolis ni miten mä sillon suhtautuisin? Vituttais, se on selvä... Ainaki kirjat tuntuis mun mielestä tyhjemmilta ilman sen lisää. Mut en mä tiedä itkisinkö, ehkä... Enpä osaa sanoa. Toivottavasti en, ja jos teen, ni se on mulle vihjeenä ostaa uus elämä.

Heh,oli pakko kerrankin vastata johonkin,koska oon niin paljon samaa mieltä sun kanssa.
Musta ihmiset saa itkeä hahmoja,mutta onhan se ehkä vähän..nojoo.
Siriuksessa oli musta jotain ärsyttävää,vaikka siihen ei olekkaan "tutustunut". Jotenkin vitosessa siitä tuli nimenomaan sietämätön niin sen kuolema ei hetkauttanut paljoa.
Ja samoin,vittuuntuisin jos Severus kuolisi.
Ja Rowlingin henkilöhahmotaidoista..Snape on ikäänkuin tehty epämiellyttäväksi persoonaksi,(tosin musta sitä "parannellaan" vitosessa)mutta siitä huolimatta siitä voi..no,pitää on ehkä väärä sana.Se on kiehtova.Ja sen kuoleminen sais ärsyyntymään.

Twil kirjoitti:

Heh,oli pakko kerrankin vastata johonkin,koska oon niin paljon samaa mieltä sun kanssa.
Musta ihmiset saa itkeä hahmoja,mutta onhan se ehkä vähän..nojoo.
Siriuksessa oli musta jotain ärsyttävää,vaikka siihen ei olekkaan "tutustunut". Jotenkin vitosessa siitä tuli nimenomaan sietämätön niin sen kuolema ei hetkauttanut paljoa.
Ja samoin,vittuuntuisin jos Severus kuolisi.
Ja Rowlingin henkilöhahmotaidoista..Snape on ikäänkuin tehty epämiellyttäväksi persoonaksi,(tosin musta sitä "parannellaan" vitosessa)mutta siitä huolimatta siitä voi..no,pitää on ehkä väärä sana.Se on kiehtova.Ja sen kuoleminen sais ärsyyntymään.

Jep, Siriuks muuttu kakaraks. Ja 'tavallaan' sen ymmärtää, onhan se viettäny 12 vuotta viattomana vankilassa ja sitte se suljettiin tollaseen röttelöön, mut eipä se silti mun mielestä oikeuttanu sitä kiukuttelua...

Severus tuntuu olevan aika tärkeä hahmo, joten mä en ole ihan varma jos se tapetaan. Tai no, mistäs sen tietää. Mut jos se heitettäis pois, ni sillonhan kirjasta puuttuis kokonaan sellanen henkilö Harryn lähipiiristä joka vihaa sitä (malfoyn lisäks) ja sillon kirjoista tulis vähän ykstoikkosia.
Heh, kyllä se on aivan loistava hahmo, kaikkine ilkeyksineen ^_^

Hmm, Rolwinghan käski fanien pitää Severusta silmällä... Mä oon miettiny nelosesta saakka onkohan se sittenkään ihan niin yksiselitteisesti hyvien puolella ku annetaan ymmärtää.

Ei välttämättä tunnetakkaan, mutta, no mulla ainaki on paha tapa eläytyä hyviin kirjoihin niin, että joskus kieltämättä tuntuu, että ne on suurin piirtein ote oikeaa elämää ja henkilöt joitain oikeita henkilöitä, vieläpä tuttuja sellaisia.
Itse asiassa se on aika hienoo, että pystyy eläytymään lukemaansa jopa niinkin paljon, että pystyy "näkemään" lukemaansa mielikuvituksessa aivan kuin se olis oikeaa elämää ja olisit ite osa sitä.

Pat Bateman kirjoitti:

No, mä ymmäräisin vielä jos porukkaa itkee siinä tapauksessa että Harry kuolis, koska kirjoissa on kerrottu mitä se ajattelee jne, eli lukijat tuntee Harryn persoonan. Ainut mitä Siiruksesta on sanottu on se, että se oli vähän itsekäs, rasavilli, komea ja huumorintajuinen. Ainaki sen ystävien mukaan. Ehkä se oikeesti oliki joku täyus sadisti. Me ei tiedetä, koska Rowling ei koskaan päästäny ´meitä sen pään sisään.

Jaa, no, hyvähän mun on puhua, Sirius oli mun mielestä vaan kiva sivuhahmo (joskin se muuttu melkeen sietämättömäks kakaraks vitosessa). Mut jos Snape kuolis ni miten mä sillon suhtautuisin? Vituttais, se on selvä... Ainaki kirjat tuntuis mun mielestä tyhjemmilta ilman sen lisää. Mut en mä tiedä itkisinkö, ehkä... Enpä osaa sanoa. Toivottavasti en, ja jos teen, ni se on mulle vihjeenä ostaa uus elämä.

Siriuksesta ei välttämättä kirjoitettu niin paljoa, eikä sen pään sisältöä paljastettu lukijoille suoranaisesti, mutta rivien välistä voi tajuta asioita, mitä ei ole kirjoitettu.
No mikä muhun Siriuksessa teki vaikutuksen? Jaa jaksaisko alkaa pohtimaan syvällisiä..no jätetään väliin ja selitetään lyhyesti.
Yks syy varmaankin on tää Siriuksen suhde Harryyn ja toisin päin: James oli sen paras kaveri ja nyt se omistaa elämänsä sen pojalle jne. ja Harrylle Siriuksesta on tullut eräänlainen isän korvike, ainoa henkilö johon se vois turvautua missä tahansa tilanteessa.

Voi hitto täytyy lähteä. No jatkan tätä joskus myöhemmin.

Shadowfax kirjoitti:

Ei välttämättä tunnetakkaan, mutta, no mulla ainaki on paha tapa eläytyä hyviin kirjoihin niin, että joskus kieltämättä tuntuu, että ne on suurin piirtein ote oikeaa elämää ja henkilöt joitain oikeita henkilöitä, vieläpä tuttuja sellaisia.
Itse asiassa se on aika hienoo, että pystyy eläytymään lukemaansa jopa niinkin paljon, että pystyy "näkemään" lukemaansa mielikuvituksessa aivan kuin se olis oikeaa elämää ja olisit ite osa sitä.

Hmm, jotkut tosiaan eläytyy kirjoihin niin, että tollaset asiat ottaa rankasti. Mä oon vähän valikovasti sellanen. Meinasin ruveta itkemään lukiessani yhtä dekaria... Ehkä mua itteeni vaan ärsytti niin paljon siriuksen käyttäytyminen että en jaksanu surra sen kohtaloa. Ja samasta syystä en sitte ehkä käsitä sitä että porukka itke sen perään...

Pat Bateman kirjoitti:

Hmm, jotkut tosiaan eläytyy kirjoihin niin, että tollaset asiat ottaa rankasti. Mä oon vähän valikovasti sellanen. Meinasin ruveta itkemään lukiessani yhtä dekaria... Ehkä mua itteeni vaan ärsytti niin paljon siriuksen käyttäytyminen että en jaksanu surra sen kohtaloa. Ja samasta syystä en sitte ehkä käsitä sitä että porukka itke sen perään...

Mun sympatiat puolestaan oli Siriuksen puolella. Jotenkin vain pystyin samastumaan sen hahmoon tosi hyvin.
No mua puolestaan ärsytti Harryn käyttäytyminen. Se oli jotenki niin hirveän ajattelematon ja vähän "itsekäskin" (sellanen kakaramainen), etenkin siinä kirjan alkupuoliskolla. No olihan sillä syytäkin olla, kun ajattelee kaikkea mitä sille on tapahtunut ja viel kaiken lisäksi teini-ikä painaa päälle, mutta kuitenkin..olisin toivonut siltä vähän järkevämpää ja "aikusmaisempaa" käyttäytymistä.

Shadowfax kirjoitti:

Mun sympatiat puolestaan oli Siriuksen puolella. Jotenkin vain pystyin samastumaan sen hahmoon tosi hyvin.
No mua puolestaan ärsytti Harryn käyttäytyminen. Se oli jotenki niin hirveän ajattelematon ja vähän "itsekäskin" (sellanen kakaramainen), etenkin siinä kirjan alkupuoliskolla. No olihan sillä syytäkin olla, kun ajattelee kaikkea mitä sille on tapahtunut ja viel kaiken lisäksi teini-ikä painaa päälle, mutta kuitenkin..olisin toivonut siltä vähän järkevämpää ja "aikusmaisempaa" käyttäytymistä.

Heh, mun mielestä se taas alko vihdoin käytttäytymään ku ikäsensä ^_^ Jotenki se oli siihen saakka ollu ihan liian hillitty. Jossain joku jenkki arviostelija oli haukkuna sitä asiaa siinä kirjassa, sano että harrystä tuli itsekäs kakara. Mut sen henkilön kannattais katella vähän ympärilleen miten nuoret´joskus käyttäytyy...
Noh, tästä asiasta voi tietty taas olla montaa mieltä... Mut ite mä käsitin täydellisesti miks Harry käyttäyty niin.

Shadowfax kirjoitti:

Mun sympatiat puolestaan oli Siriuksen puolella. Jotenkin vain pystyin samastumaan sen hahmoon tosi hyvin.
No mua puolestaan ärsytti Harryn käyttäytyminen. Se oli jotenki niin hirveän ajattelematon ja vähän "itsekäskin" (sellanen kakaramainen), etenkin siinä kirjan alkupuoliskolla. No olihan sillä syytäkin olla, kun ajattelee kaikkea mitä sille on tapahtunut ja viel kaiken lisäksi teini-ikä painaa päälle, mutta kuitenkin..olisin toivonut siltä vähän järkevämpää ja "aikusmaisempaa" käyttäytymistä.

Mun mielestä Harry kerrankin käyttäyty kuin ihminen..Muuten se on ollu jotenkin vaan..en mä tiedä,vaimee.Ottanut kaiken sellasenaan,nyt se kerrankin hermostu ja sano Dumbledorelle vastaan..Piristävää.
Ja Snapesta vielä(en jaksa kirjottaa kahta erillistä)että se on tosiaan monimutkaisin hahmo,ehkä.Se on jotenkin todentuntunen koska se on niin katkera tavallaan ja jotenkin..vaikea selittää.Ja en ollut kuullutkaan että Rowling olisi sanonut että sitä kannattaa pitää silmällä,hyvä tietää. Mutta siinä on särmää,että se ei ole niin yksiselitteinen(anteeksi kun lainaan sanoja)kuin jotkut muut.

Shadowfax kirjoitti:

Siriuksesta ei välttämättä kirjoitettu niin paljoa, eikä sen pään sisältöä paljastettu lukijoille suoranaisesti, mutta rivien välistä voi tajuta asioita, mitä ei ole kirjoitettu.
No mikä muhun Siriuksessa teki vaikutuksen? Jaa jaksaisko alkaa pohtimaan syvällisiä..no jätetään väliin ja selitetään lyhyesti.
Yks syy varmaankin on tää Siriuksen suhde Harryyn ja toisin päin: James oli sen paras kaveri ja nyt se omistaa elämänsä sen pojalle jne. ja Harrylle Siriuksesta on tullut eräänlainen isän korvike, ainoa henkilö johon se vois turvautua missä tahansa tilanteessa.

Voi hitto täytyy lähteä. No jatkan tätä joskus myöhemmin.

Niin, mitä hienoa Siriuksessa oli?
Lainaten hän oli Harrylle, kuin isä.
Kuten nimimerkillä Sirius jo sanoikin Sirius oli turvallinen ja tuntui, että hän olisi vaikka parhaana hetkenään tappanut ohimennen Voldemordin.

Mitä tulee Siriuksen päähän, sitä emme saa tietää, mutta luulen, että hän ei ole mikään idiootti, ääliö tai psykopaatti.
Tämä uskoni kai johtunee siitä, että miksi muuten hän olisi ollut hahmoltaan koira?
Omistan kaksi koiraa ja niihin vedoten, ne antavat uskollisuutta, suojelevat ja ennen kaikkea osoittavat hellyytensä ihmistä, joka pitää niistä kohtaan.

Voin olla tässä koira jutussa väärässä, mutta mielipiteet on kaikilla ja eri näkökulmat ovat eri näkökulmia.

Shadowfax, jos sinulla on lisättävää jatka pois!

Veronica kirjoitti:

Niin, mitä hienoa Siriuksessa oli?
Lainaten hän oli Harrylle, kuin isä.
Kuten nimimerkillä Sirius jo sanoikin Sirius oli turvallinen ja tuntui, että hän olisi vaikka parhaana hetkenään tappanut ohimennen Voldemordin.

Mitä tulee Siriuksen päähän, sitä emme saa tietää, mutta luulen, että hän ei ole mikään idiootti, ääliö tai psykopaatti.
Tämä uskoni kai johtunee siitä, että miksi muuten hän olisi ollut hahmoltaan koira?
Omistan kaksi koiraa ja niihin vedoten, ne antavat uskollisuutta, suojelevat ja ennen kaikkea osoittavat hellyytensä ihmistä, joka pitää niistä kohtaan.

Voin olla tässä koira jutussa väärässä, mutta mielipiteet on kaikilla ja eri näkökulmat ovat eri näkökulmia.

Shadowfax, jos sinulla on lisättävää jatka pois!

Mäki myönnän että Sirius oli oikestaan yks lempihahmoistani ennen vitosta. Sillon se oli kaikkea tota mitä te kuvailitte. Mut miten voikaan aikuinen mies muuttua noin pösilöks?

Se ei tosiaankaan päässy purkamaan tuskaansa/suruansa. Tai sitten se ei edes halunnut purkaa sitä.
Ahdistavaa, mutta niinhän se yleensä on, ettei vaikeita asioita halua heti puida läpi, vaan sen tuskan kanssa täytyy elää ja "kasvaa siitä ulos". Sen jälkeen puhuminenkin on helpompaa. No katotaan, mitä 6. kirja sitten tuo tullessaan.

Shadowfax kirjoitti:

Se ei tosiaankaan päässy purkamaan tuskaansa/suruansa. Tai sitten se ei edes halunnut purkaa sitä.
Ahdistavaa, mutta niinhän se yleensä on, ettei vaikeita asioita halua heti puida läpi, vaan sen tuskan kanssa täytyy elää ja "kasvaa siitä ulos". Sen jälkeen puhuminenkin on helpompaa. No katotaan, mitä 6. kirja sitten tuo tullessaan.

Älkää puhuko enempää!
En oo lukenut koko kirjaa, niin mitäköhän tapahtuu kun luen sen?
Anteeksi, odottakaas hetki...

Niisk!...Yhyy...

No, niin! Odotan suomennosta kieli vyön alla, mutta kohta minun on luettava englannin kielinen tai halkean.