löytyykös täältä hoitoalalla olevia/opiskelevia? sairaanhoitajia, lähihoitajia, muita;mitä?
mulla on ollu vuosia jonkin sortin ajatus, että hoitoala kiinnostaisi ja asia mietityttää. mitä olen kuullut, niin sairaanhoitajan työ on rankkaa,kiireistä, työilmapiiri usein huono.. entäs sitten lähihoitajan työ, millasta olisi? vähemmän palkkaa vissiin ainakin, mutta ei niin rankkaa? ja mitäs muita vaihtoehtoja olisi? ei kuitenkaan lääkäri..
miten itse koette duunin? onko päivittäin mielessä alan vaihto? ym. Entä onko kukaan ollut töissä ulkomailla?
onko hoitsuissa paljon vinoja? ja miten ootte kokenu alan siinä suhteessa? ei kai sillä alalla tartte sen kummemmin kaappeilla kuin yleensäkään elämässä?
mulla on ollu vuosia jonkin sortin ajatus, että hoitoala kiinnostaisi ja asia mietityttää. mitä olen kuullut, niin sairaanhoitajan työ on rankkaa,kiireistä, työilmapiiri usein huono.. entäs sitten lähihoitajan työ, millasta olisi? vähemmän palkkaa vissiin ainakin, mutta ei niin rankkaa? ja mitäs muita vaihtoehtoja olisi? ei kuitenkaan lääkäri..
miten itse koette duunin? onko päivittäin mielessä alan vaihto? ym. Entä onko kukaan ollut töissä ulkomailla?
onko hoitsuissa paljon vinoja? ja miten ootte kokenu alan siinä suhteessa? ei kai sillä alalla tartte sen kummemmin kaappeilla kuin yleensäkään elämässä?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Voithan kokeilla hoitoalaa :) Sairaanhoitajaksi ei pääse lukio-opinnoilla, mutta lähihoitajan tehtäviä olen tehnyt epäpätevänä jo pari vuotta samalla sosionomiksi opiskellessani. Itse olen tykännyt niinkin paljon, että olen harkinnut vielä lukevani itseni lähihoitajaksi, vaikka se olisi tavallaan askel "alaspäin" kun saan kohta ammattikorkeakoulututkinnon. Kehitysvamma-alalla varsinkin tuntuu olevan tarvetta lähihoitajille ja ottavat ilman koulutusta ja kokemustakin olevia töihin, kunhan vain mielenkiintoa löytyy. Rankkuuskin riippuu paikasta. Ystäväni lähti tyhmänä päihdepuolelle ja sanoo sitä syvästi katuvansa. Henkisesti rankkaa eikä palkitsevaa, harva kuulemma pääsee päihteistä eroon. Kehitysvammapuolella ja lasten kanssa olen viihtynyt kovasti. Voi sekin olla raskasta niin henkisesti kuin fyysisestikin, mutta siitä saa palkinnon. Lapsen hymyilevät kasvot tai kehitysvammaisen kovaääninen nauru kun olet onnistunut auttamaan heitä tai saamaan heidät hyvälle tuulelle. Se palkitsee. Rahallinen palkkani on 1790e/kk lisät vuoroista riippuen (100-600e/kk)
Varoitan, että naisvaltaisilla aloilla tuppaa joskus olemaan huono työilmapiiri... Ei kaikkialla, mutta monessa paikassa olen siihen törmännyt. Sijaisia kuitenkin kohdellaan yleensä hyvin, että he tulisivat toisenkin kerran paikkaamaan, heitä kun on vaikea saada, että luultavasti saat hyvää kohtelua, jos kokeilet tehdä lähihoitajan sijaisuuksia :)
tää peruskoulu. Lisäpisteitä saa ainakin työkokemuksesta. Sairaanhoitajan työssä on kova kiire ja taitaa olla lähihoitajallakin, vaikkakin työ on vähän yksinkertaisempaa.
...kunnes sain täyspäiväisen duunin, josta minut koeajalla potkittiin kortistoon.
Henkilökohtaisen avustajan työ on silpputyötä ja huonosti palkattua, ei ole mahdollisuutta sairastella ja muutenkin asiat ovat kunnan puolesta miten sattuu.
Työtehtävät taas saattavat olla vaihtelevia ja mielenkiintoisia tai sitten tolkuttoman tylsää pakertamista. Niinpä Kynnys ry:ssä on seinällä kortti, jossa simpanssi työntää pyörätuolia. Vammaiset itsekin siis ajattelevat, että apinakin voisi hoitaa henkilökohtaisen avustajan hommat.
Mutta eipä töihin mennä viihtymään, vaan rahaa ansaitsemaan.
mainen. "Vammaiset itsekin siis ajattelevat, että apinakin voisi hoitaa henkilökohtaisen avustajan hommat." Mistä luulet näin? Monet vammaiset ovat avustajien suhteen hyvinkin tarkkoja. Mulla ei ole avustajaa ollenkaan. Kynnys ry ei ole sama kuin vammaiset.
Olet oikeassa, että monet ovat avustajien suhteen hyvinkin tarkkoja, sekin vielä kaiken muun inhottavuuden lisäksi. Bussikuski ei lähde pysäkillä pois autosta kortistoon kun kyydissä olijat eivät hänestä tykkää, mutta avustaja saattaa joutua kortistoon samasta syystä.
Minusta tuntuu siis, että Kynnys ry:ssä näkemäni kortti ilmaisee, että avustajat ovat niin kuin apinoita: hirveästi lihasvoimaa, mutta vähän älliä.
Banaanipalkallahan sitä työtä melkein tehdäänkin.
Saa nähdä muuttuuko tämä kun henkilökohtaisesta avustajasta tulee subjektiivinen oikeus.
vammaiset on tarkkoja avustajiensa suhteen.Itsekkään en antaisi sellaisen avustajan koskea itseeni jota pitäisin epäpätevänä.
Tosin ei taida olla vammaisilla sananvaltaa kuka pistetään avustajaksi?
Itse voisin ryhtyä vapaaehtoiseksi avustajaksi viikonloppuina pyörätuolilla liikuvalle.Esim.kaupungille seuraksi ja avuksi.Tekemään kaikkee sellaista johon palkallisella henklökohtaisella avustajalla ei ole aikaa.
pistetä ketään avustajaksi. Mistähän tuollainen oletus tulee? Kotikunta maksaa avustajan palkan, mutta tosin vain tietyn "taksan" mukaisesti. Jos haluaa maksaa enemmän, sen saa maksaa itse kokonaan.
Henkilökohtaisen avustajan palkkaa avustettava itse. Joten, jos työ, tai avustaja eivät miellytä, niin hän voi palkata tilalle kenet haluaa. Ja viikonloppuna on eri avustaja, joka myöskin on vammaisen itsensä valitsema.
Itse olen ollut 18v hiton vaativalla invali- dilla töissä vkl. Ei se ole mitään seuranpitoa ja shoppailua, jos ihminen on toisen avusta riippuvainen. Joka päivä.
Se on totta, että kunnan palkkaamat avustajat ovat typerämpiä kuin simpanssit.
Viikkaavat lakanat koneeseen, ja narulle. Säily kepurkki auki tökkimällä reikiä, astiat tiskauksen jälkeen rasvaisia, laita vasempaan kaappiin: Menee oikeaan... jne
Tiedän sellaisen naisen, joka nyhdätytti avustajallaan voikukat nurmikolta. Jolla ei ole biologiassa nelosta, tietää, että ne kasvavat takaisin ja nopeasti.
Ihan yhtä hyvin olisi voinut palkata simpanssin banaanipalkalla nyhtämään voikukkia.
Kunnan tarkoitus on lähinnä kai tarjota samanlainen elintaso vammaiselle kuin jos ei olisi vammaa lainkaan, mutta ei suinkaan parempi. Minä en ole kuitenkaan koskaan nähnyt avustettua vammaista jolla olisi huonompi elintaso kuin avustajallaan. Ne joilla on huonompi elintaso on niitä joilla ei ole lainkaan avustajaa.
Kun minäkin tiedän missä oloissa tämä minulle rakas ihminen riutuu hylättynä, kenties makaa likaisella lattialla ja sitten on töissä avustettava sellainen, joka vaatii pistorasioiden pyyhkimistä, niin minusta se on perin EPÄREILUA. Sama työpanos heitteille jätetylle vammaiselle kun nostaa hänen elintasoaan niin paljon enemmän.
Sama se on vanhusten palveluasunnoissa, se, jolla on enemmän rahaa tai muuten parempi sopimus, saa parempaa kohtelua vaikka ei tarvitsisikaan.
olen, mutta en kauaa. Työnantajallani on kissoja, joita joudun rapsuttamaan väkisin kädet verillä kun eivät halua. Joudun pöyhimään paskapotuista läjät erikseen pönttöön, käsilläni. Istun vetoisella lattialla ja konttailen ympäriinsä. Mitään taukoja ei ole, edes kahvin juonnin verran vaikka olsi 8:n tunnin päivä. Vessaan en ehdi, vaan koko ajan on jotain tehtävä, yleensä monta asiaa yhtäaikaa. Avustettava keksii tekemistä siinä tahdissa , että joka tehtävä on puolitiessä kun pitää tehdä jo muuta. Lisäksi kaikki mitä teen on pielessä kun joku entinen on osannut paljon paremmin. Tänä vuonna on ollut jo 20 avustajaa hänellä. Joudun myös pesemään sängyssä, pukemaan, kantamaan tuoliin, pissattamaan alusastialle. Kaikki se konttailu, kun ei saa tuolilla edes istua, tuntuu nöyryyttävältä näin yli nelikymppiselle naiselle. Pää hajoaa jo nyt vaikka olen tehnyt vasta reilun viikon tätä työtä. että tällainen paikka minulla.
oikein kunnolla, en tiedä onko se lesbojen uusi ammattivillitys... vitsi vitsi :D Hieno asia se on kun suomessa moni nuori nainen haluaa kantaa kortensa kekoon terveydenhuollosta!
Ystäviäni on neljä (meikäläisiä) sairaanhoitajia/lähihoitajia -alalla, kovin raskasta työ on, itse en lähtisi tätä työtä tekemään. Taitaa nuo ammattivalinnat olla jokaiselle "kutsuma-ammmatti". Niin takaisin asiaan, löytyy näitä vinoja ja paljon, onnea uravalinnalle ja toivottavasti löysit oman ammattisi :)
alalla on paljon meikäläisiä, mikä on ihan hyvä. Helppo tutustua uusiin lepakoihin ja muutenkin, hyvä mutta tosi raskas ammatti. Olen muuten itsekin entinen hoitaja, oli tosi hyviä upeita työkavereita, joita jäi kaipaamaan. Koskaan en ole sen jälkeen saanut yhtä hyviä työkavereita, se onkin syy, miksi ihmiset siinä ammatissa jaksavat.
syy, että olet entinen hoitaja? työn raskaus syy, vai ihan joku muu asia?
on syy. Satuin vain joutumaan tosi pahoihin paikkoihin, ei se normaalisti niin raskasta ole kuin minun kohdallani. Halusin vaan nähdä paljon lyhyessä ajassa (syöpäsairauksista mielisairauksiin ja kaikkea siltä väliltä). Koko hoitajauran ajan opiskelin ns akat. tutkintoa. Aika raskasta se oli. Pakko on sanoa jälkikäteen, että aika kusipäisiä työkavereita sain sairaalan jälkeen, sairaaalassa me hoidettiin mentaalisesti sairaita, muualla ne on työkavereita.
Minä aloitan innokkaana tammikuussa sh-opinnot aikuisena alanvaihtajana.
Alan huonoista puolista minua on tietysti paljon varoiteltu ja mielenterveyttänikin epäilty,mutta ikää on jo sen verran, että uskoisin osaavani tehdä omat päätökseni omien mieltymysteni ja halujeni mukaan myös uuden ammatinvalinnan suhteen.
Kauan asiaa mietin ja harkitsin mutta uskon ja luotan siihen että olen tehnyt itselleni oikean ratkaisun ja töitä tulee varmasti olemaan.
onko bioanalyytikkoja paikalla? miltä se homma tuntuu?
lähtisin saman tien opiskelee hoitoalalle, jos olisin 100-varma, että pystyisin siihen työhön. kuitenkin hieman pelottaa, että kuvittelen alan ruususemmaksi kuin mitä se on..
tällä hetkellä opiskelen teollisuuden puolen labra-alaa. eikä kyllä tunnu omalta alalta.
sairaanhoitajia, lähihoitajia, muita;mitä?
-Olen Lähihoitaja.
olen kuullut, niin sairaanhoitajan työ on rankkaa,kiireistä, työilmapiiri usein huono.. entäs sitten lähihoitajan työ, millasta olisi? vähemmän palkkaa vissiin ainakin, mutta ei niin rankkaa?
- Sairaanhoitajan työ on raskasta ja kiireistä. Lähihoitajan työ on aivan yhtä raskasta ja kiireistä, ellei peräti raskaampaa. Lähihoitajan työ on perushoitoa: vuodepotilaiden nostamista, kääntämistä, suihkuttamista, pukemista ym. Perushoito on kaikista raskainta työtä. Sitä sairaanhoitajatkin tekevät paljon, mutta välillä joutuvat jakamaan lääkkeitä yms tekemään sellaista jota lähihoitajat ei saa tehdä. Ne tehtävät ovat kevyempiä. Lähihoitaja ei pääse potilastyöstä hetkeksikään mihinkään.
-Lähihoitajan peruspalkka on noin 200 euroa vähemmän kuin sairaanhoitajan. Vuorotyölisät tekevät 300-500euroa, miinus verot.
miten itse koette duunin? onko päivittäin mielessä alan vaihto? ym
-Raskasta työ on, enkä tiedä jaksanko tehdä sitä eläkeikään. Laitoksissa ongelmia tuottaa vuorotyö.Listoista ei saada hyviä vähäisen henkilökunnan takia. Parhaimmillaan 7-9 päivän työputkia, yksiä vapaita, lyhyt aamuvuoro ennen ensimmäistä yövuoroa. Vuoroissa ei ole muutenkaan järkeä, vuoronperään iltaa ja aamua. Se on rankkaa. Joka paikassa hommaa on paljon ja henkilökuntamiehitys minimissään. Mielenterveys ja päihdetyössä voi päästä fyysisesti helpommalla, mutta se on henkisesti raskasta.
kai sillä alalla tartte sen kummemmin kaappeilla kuin yleensäkään elämässä?
-Ei minusta. En tiedä kuin pari vähemmistöön kuuluvaa työurani varrelta, eikä nekään ole ääntä suuntautumisestaan pitäneet.
>Vuoroissa ei ole muutenkaan järkeä, vuoronperään iltaa ja aamua. Se on rankkaa.
Niin on. Minä tiedän sellaisenkin, joka teki iltaa ja aamua Helsingissä Vuosaaressa ja nukkui yönsä kotonaan Hämeenlinnassa. Kulki sitten junalla sitä väliä. Ihmettelen, missä välissä hän kerkisi nukkumaan, kun itsekin olin joskus pöpperöinen.
Unenpöpperössä ei ole tietenkään varaa yhtään olla.
että niissä työpisteissä, joista lähihoitajat on syystä tai toisesta karsittu, sairaanhoitaja tekee kaiken tuon raskaan työn ja sen lisäksi toteuttaa lääkehoidon, samoin kuin lukuisat hallinnolliset työt ( ns. paperityöt, iltaisin sihteerille aamuvuorossa kuuluvat asiat, lääkärinkierrot, kontaktit jatkohoitopaikkoihin jne.), potilaan ja omaisten ohjauksen, opiskelijaohjauksen...
Usein sekä fyysisesti että henkisesti raskasta vuorotyötä. Sille ei voi mitään, että aina välillä käy mielessä alan vaihto. Minusta tuntuu, että lähihoitajan toimenkuva on jotenkin selkeämpi ja potilaiden kanssa olemiseen voi omistautua paremmin. Sairaanhoitajan koulutus on myös pitempi ja palkka melkein sama.
Noilla perusteilla älä edes harkitse.
Sairaanhoitaja on ihan eri asia pistämisoikeuksineen, verrattuna lähihoitajaan kakkavaippoja vaihtamassa. Ääripäät, mutta niin se menee.
Onko lesboja arkkitehtejä? Hei aattele!
Jep, valmistun ensi keväänä lähihoitajaksi, erikoistun mielenterveys-ja päihdetyöhön.
Työelämässä en ole vinokkaisiin vielä törmännyt, ehkä senkin takia että oon ollut paljon vanhuspaikoissa töissä, joissa useimmiten työntekijät on keski-ikäisiä perheellisiä naisia.
Mutta olen kuitenkin kuullut, että naisvaltaisella hoitoalalla on lepakoita yms aika paljon.
Kyllä niin sairaanhoitajien kuin lähihoitajien työ on rankkaa ja rasittavaa, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kyllä se minulle on paljon antanutkin. Jos haluaa vähän actionia ja fysiikka on kunnossa niin ensihoitaja olisi hyvä vaihtoehto. Ne ampparinaiset on aika kuumiakin. ;)
Itse toista vuotta lähihoitajana isossa sairaalassa. Työ rankkaa, mutta ei tylsää. Vielä muutama vuosi sitten en olisi uskonut päätyväni sairaalaan töihin (vaihdoin kaupalliselta alalta). Nyt en vaihtaisi päivääkään pois, eli viihdyn uudessa ammatissa. Palkka n.1850 lisät. Jos olet nuori, lue kuitenkin sh:ksi. Niillä paremmat mahdollisuudet saada vakkaripaikka sairaalasta, jos sinne tahdot töihin. Meillä paljon ns.vinoutuneita: osa salailee, osa ei. Enemmän niillä osastoilla joissa sattuu ja tapahtuu esim. Ea, teho, kirra.