pujottelu vai suurpujottelusukset

Ihan asiaa, mitä kirjoitit. Olen alppihiihdon valmentaja ja minulta kysytään usein suksista. Aloittelevalle olen ehdottanut carving-suksia, joissa kärki on leveä mutta kanta maltillisempi (siis suhteessa hieman kapeampi). Sellainen suksi lähtee hyvin kääntymään kärjestä ja kanta antaa anteeksi, eli mahdoillistaa sladituksenkin.

Itse vaihdoin carving-kisasuksiin kahdeksan vuotta sitten. Vaikka olin laskenut aiemmin kymmeniä vuosia ja nuorempana kilpaakin, tuntui voimakas kantaleikkaussuksi vievän välillä miestä. Koko homma piti opetella alusta lähtien uudestaan, alkaen laskuasennosta. Tärkeintä on seisoa keskellä suksea ja kuormittaa molempia suksia. Takapainoisella asennolla (oli yleinen ennen ja yleisin virhe nykyäänkin) homma ei lähde toimimaan. Kun homman sitten oppii, on carving sikamageeta. Käännökset on hauska vetää loppuun asti. Jälkinä vain kaksi rinnakkaista viiltouraa. Rinteen ei tarvitse olla edes jyrkkä. Esim. Ylläksen sininen jokeririnne on nasta. Ei tarvitse huolehtia liiasta vauhdista. Senkun antaa palaa vain.

Vähän laskeneen kannattaa toisiaankin ottaa pari hiihtotuntia jotta pääsee nopeammin nautintoon käsiksi. Lisäksi, kuten edellä mainittiin, on hyvin luistava, terävillä kanteilla varustettu suksi helppo ja kevyt laskea. Silloin ei haittaa rinteen jäiset kohdatkaan. Aivan oikein, uusi suksi kannattaa heti huoltaa. Kantit oikeaan kulmaan ja pohjustusvoitelu 5-10 kertaa.