Teillä viisikymppisillä on varmaan kertynyt kokemusta mitä on elää alkoholistin kanssa.
Voi kun riittäisi se muutama kalja ja kirkas viinapullo jäisi korkkaamatta.
Viina kun ei sovi , no nyrkki ei vielä ole heilunut,
alistaminen sekä muu piruilu ja käytöshäiriöt kyllä.
Umpikujassa olen ja kun tunteita on , miten tästä selvitä?
Voi kun riittäisi se muutama kalja ja kirkas viinapullo jäisi korkkaamatta.
Viina kun ei sovi , no nyrkki ei vielä ole heilunut,
alistaminen sekä muu piruilu ja käytöshäiriöt kyllä.
Umpikujassa olen ja kun tunteita on , miten tästä selvitä?
Vastaukset 20
Vanhimmat
mikään pakko sietää.
Viskaa renttu pihalle ja kamppeet perään, tai kerää tavarat ja lähde itse.
Ei mikään pakko ole tuollaista katella,parempi on yksin olla kuin tuollaisen kanssa.
Jos ihminen tukkää tai sanotaan nyt niin voimakkaasti rakastaa, on se vaikeaa tehdä nopeita ratkaisuja enää tässä iässä.
itse aikoinaan tein ja samaa suosittelen sinullekkin.
Kerran se vain kirpasee, tuollaisessa suhteessa on pidemmän päälle vaarallista elää, mistä tiedät etteikö jonain päivänä/yönä hän saakin kännipäissään jonkun raivokohtauksen ja sinun elämä saattaakin loppua sitten siihen.
joo,niin se on ,viisikymppiset ovat nyt alkoholisti-iässä. Kun keskikaljan vapautumisesta asti on juotu.
juoppouteen ei ole selkeetä ikää.
kaiken ikäiset juovat.
juominen lusääntyy varmaan vielä laman myötä.
Alkoholisti juo iloon ja suruun ja joskus sillä välilläkin..
kuin oluen lipittely. Viinit, oluet, siiderit jms. ovat ennekaikkea ongelma myös naisille, ketkä eivät myönnä alkoholosoitumistaan.
Laskeskelin että juon säännöllisesti noin puoli litraa kirkasta joka viikonloppu. Ja siihen vielä muutama olut päälle ja pari drinksua viikolla. Omasta mielestäni en ketään häiritse, istuskelen omissa oloissani, muistelen menneitä ja kuuntelen vanhaa Hurriganesia kuulokkeilla. Vaimo on kuitenkin alkanut murisemaan ja kyttäämään juontiani.
hänet juopottelemaan kaikessa rauhassa.
Ottaisin etäisyyttä niin paljon ettei hän kännipäissään olisi aina ruikuttamassa oventakana.
...ja piruilut ovat todella kurjia asioita, joihin pitäisi puuttua heti, kun sellaista ilmenee.
Keskustelu lienee se ensimmäinen askel ja kysymykset, että Miksi toinen alistaa ja Miksi piruiluja.
Itse ilmoittaisin toiselle osapuolelle, että jos alistaminen ja piruilu ei lopu, niin on mahdotonta jatkaa sellaisessa suhteessa.
Kirjoitit, että olet Umpikujassa. Eikö Umpikuja tarkoita sitä, että "tarttis tehdä jotakin" ?
Kuinka kauan aikaa oletat, että ihmisen pitää olla umpikujassa ennenkuin hänen on tehtävä asialle jotakin?
Näin tärkeässä asiassa on ratkaisut tehtävä omassa päässä ja kumppanin kanssa keskustelemalla.
Ulkopuolisten neuvoja en minä ainakaan kuuntelisi, koska ne saattavat häiritä omaa ajattelua.
Isot ratkaisut vaativat voimia, sitä toivon sinulle.
Lue kohdasta Craft, varmaan voisi olla hyvä tuo "rakkaasta raitis"-kirja lukea ensialkuun
http://www.kannikapina.fi/?link_id=6
Olen sivusta seurannut tuttavaani, jolla on
alkoholistimies.
En olisi päivääkään sellaisen miehen kanssa !
Meillä on vain yksi elämä !
Elämä hänenlaisensa kanssa olisi oman
elämänsä hukkaan heittamistä.
Juoppo on juoppo, vaikka lupaisikin raitistua.
Sitäpaitsi ! Moni nainen elää tällaisen kanssa
passaa ja paapoo, kärsii hakkaamiset ja piiloittelee aurinkolasiensa takana mustia silmiään. Ei, Ei eiii....
Aniharva raitis mies tuskin jakaisi elämäänsä
alkoholistinaisen kanssa !
Jokainen taaplatkoon tyylillään, juokoon jos
juo, omapa on terveytensä, älköön syytelkö
muita, ainakaan vaimoaan. Kukaan ei viinaa
väkisin suuhun kaada !
tuommoset ongelmajätteet laiteta kierrätykseen , vaan mihin ne laitetaan.
Viskaa ulos,älä ala kynnysmatoksi ja käytä järkee äläkä tunteita.
Jollain tavalla havahduttaa. Pieni nalkutus on kärsinyt ajat sitten inflaation ja hän voi jopa pitää sitä hyväksymisenä käyttäytymiselleen. Raivoominenkaan ei auta. Asialle sun kannalta täytyy tehdä jotain. Mieti kaikki käytössäsi olevat vaihtoehdot ja valitse. Tee itsellesi vielä varma varasuunnitelma joka on aika nopeasti käyttöönotettavissa. Tee ja toimi muuten sinulla on loppuikäsi riippakivi kannettavanaan. Alkoholistia ei paranneta pelkillä puheilla. Muuta ensin toiseen, vaikka väliaikaiseen asuntoon ja tarkastele sieltäkäsin tilannetta. Älä vaan anna missään vaiheessa periksi. Näytä, että se on tosipaikka nyt.
kauan katsellut vaan erottiin, menevät harrastukset kummallakin omaan piikkiin.
Muista se, että alkoholistin suuri rakkaudenkohde on pullo, et sinä. Ja sinä ainoastaan *mahdollistaja*, joka suuressa ja sallivassa rakkaudessa mahdollistat juomisen jatkumisen. Se siitä alkoholistin kanssa elämisestä.
No miehesi ei ainakaan tuosta tule muuttumaan.
Päinvastoin saattaa olla, että tilanne pahenee vaan ajanmyötä ja tulee tuo väkivaltakin kuvioihin.
Sulla on tasan kaksi vaihtoehtoa. Jatkaa samaan malliin loppuelämä tai repäistä itsesi irti tuosta oravanpyörästä.
selvittää ne tunteet,,,,mitä ne loppujen lopuksi ovat...tai on
ja miten aiot selvitä niiden kanssa
tarvitseeko sitä rakkauden tunnetta jättää jos haluaa jättää sen kohteen...?
hae ulkopuolista apua, ...päästäksesi käsittelemään sitä tunteiden kirjoa, mikä Sinulla varmaankin on.....
sen jälkeen on ehkä valmiimpi tekemään ratkaisuja..ehkä on saanut näkökulmaa ja etäisyyttä
????
Kiitos teille olette ihania kannustavia ihmisiä isolla I:llä etten sanoisi.
Miksi ikää kun karttuu on vaikeampaa repäistä itsensä pois suhteesta joka ei toimi.
En ole siis tiukkapipo sallin kaljat mutta viinaa en.
Koska silloin toinen muuttuu ihmiseksi jota en tunne.
Kiitos tarvitsen tukeanne.
Minusta sen ulkopuolisen avun/tuen hankkiminen olisi hyvä. Vaikka päätyisit eroonkin. Alkoholistien läheisille suunnatun Craft-ohjelman tarkoitus on saada alkoholisti hakeutumaan hoitoon. Olen kuullut, että siitä on ollut hyviä kokemuksia.
Niin, miksi se on vaikeaa repäistä itsensä pois? Esim. pelko. Mitä hankalampi tilanne, sitä vaikeampaa. Erotilanne kärjistää mm. väkivaltaista käytöstä ja pelko on silloin normaali, aiheellinen tunne. Pahimmassa tapauksessa ei edes uskalla ajatella eroavansa seurausten pelosta.
http://www.al-anon.fi/