..varsinaisen loistava esimerkki koiran
kasvatuksesta.
meidän korttelissa majailee koiraa jos
jonkinlaista,mutta tämä on huippu. vanhemmat
ostivat tyttärelleen phalenenpennun.tytär n. 10-
11 vuotias. pentu on nyt jotain 4 tai 5
kuukautta,ihan suloinen (mikäpä pentu ei olisi..)
mutta tämäpä tyttönen kantaa koiraansa
jokapuolella. siis antaa sen kävellä aina pari
metriä ja heti kun tulee ihminen,koira tai vaikka
polkupyörä vastaan,naps syliin. oppii varmaan
nopeasti sisäsiistiksi ja sosiaaliseksi,vai mitä?
kasvatuksesta.
meidän korttelissa majailee koiraa jos
jonkinlaista,mutta tämä on huippu. vanhemmat
ostivat tyttärelleen phalenenpennun.tytär n. 10-
11 vuotias. pentu on nyt jotain 4 tai 5
kuukautta,ihan suloinen (mikäpä pentu ei olisi..)
mutta tämäpä tyttönen kantaa koiraansa
jokapuolella. siis antaa sen kävellä aina pari
metriä ja heti kun tulee ihminen,koira tai vaikka
polkupyörä vastaan,naps syliin. oppii varmaan
nopeasti sisäsiistiksi ja sosiaaliseksi,vai mitä?
Vastaukset 15
Vanhimmat
kyllä varmasti liian nuori koiran omistajax
vai.......
kyllä varmasti liian nuori koiran omistajax
vai.......
kyllä varmasti liian nuori koiran omistajax
vai.......
Joo, itse pidin juuri eräälle isälle kovan
saarnan, kun oli aikeissa ostaa 8-vuotiaalle
pojalleen koiran, kun poika sitä niin kovasti
marisee. Poika kuulemaa oli luvannut ja vannonut,
että vie sitä kolme kertaa päivässä lenkille.
No, minä pudottelin tätä isää sanomalla, että
- ei koiria lapsille saa ostaa, vaan koira
ostetaan perheeseen (aikuisille?), ja lapsetkin
saavat tietenkin sitten tämän myötä uudesta
perheenjäsenestä nauttia
- ei voi eikä saa olettaa, että lapsi (8-
vuotias... huh huh) jaksaa/viitsii ulkoiluttaa
koiraa säännöllisesti (eikä lapsen kyllä
tarvikaan)
- koira tarvitsee muutakin kuin ulkoilutusta ja
aikuisen tuleekin huolehtia koirasta täysin, myös
sen koulutuksesta ja liikunnasta
- yms. paasausta
Tokihan on niitä lapsia ja nuoria, jotka pystyvät
koiran (tai muun lemmikin) täysin itse hoitamaan
(hatun nosto heille!), mutta kannattaako aikuisen
kuitenkaan ottaa sitä riskiä. Entäpäs jos se oma
jälkikasvu ei tällaiseksi sitten
osoittaudukaan... mitä lemmikille sitten tehdään.
Siis, en tällä saarnallani pyri sanomaan, ettei
lemmikit sovi lainkaan lapsiperheisiin, (onhan
meilläkin lapsi ja koiria). Vaan sitä, ettei
ihmiset ottaisi koiraa aivan heppoisin perustein
kun "lapsi haluaa".
Miksi koiranomistajat tarkkailevat niin
natsimaisesti toistensa käyttäytymistä?
Luuletteko kenties itse olevanne jotain
malliesimerkkejä!?
11 vuotias voi olla parempi koiranomistaja kuin
vaikka 30-vuotias. 11 vuotiaalla on päivittäin
enemmän aikaa ja ehkä jopa enemmän motivaatiota
touhuta koiran kanssa. Kaikki lapset eivät ole
eläinrääkkääjiä vaan kohtelevat kauniisti ja
oikeasti hartaudella odotettua koiraa. Sitäpaitsi
monet koirat viihtyvät jopa paremmin lapsen kuin
aikuisen kanssa, koska lapsilla on yleensä
ehtymätöntä energiaa leikkiin jne.
Tähän "kantaa koko ajan koiraansa" -juttuun...
Ehkä tässä on ns. parempi katsoa kuin katua
tapaus. Tyttö siis pelkää että koiralle sattuu
jotain esim. jää isomman koiran jalkoihin,
juoksee pyörän alle. Ei ole tavatonta, että
pikkukoira loukkaantuu ulkona helposti. Kuulostaa
hieman hätävarjelulta mutta pohjimmiltaan takana
on hyvä tarkoitus: ´koiralle ei haluta pahaa. En
kyllä käsitä mihin tämä että koira ei oppisi
sisäsiistiksi kantamisen vuoksi perustuu? Kai se
koira nyt sen aikaa maassa on että tarpeet saa
tehtyä!
Tytölle on ehkä kotona sanottu, että koiraa ei
saa päästää ihmisten jalkoihin häiritsemään ja
hän ottaa sen näin perusteellisesti. Onhan toki
parempi ottaa koira syliin kuin repiä sitä
vihaisesti kaulapannasta toisaalle, kuten
enemmistö koiranomistajista tekee (julmuutta!).
Jos sen sijaan tyttö antaisi koiran juosta missä
sattuu niin se olisi minusta paljon hälyyttävämpi
merkki huonosta kasvatuksesta.
Minusta tuntuu, että kaikki, jotka eivät tee
asioita samalla tavoin kuin te ovat huonoja
kasvattajia. Yhden tutun koiranomistajan peruste
sille, että miksei hänen mielestään lapsille
saisi antaa koiraa oli "eihän minullakaan niin
pienenä koiraa ollut". Älkää aina rinnastako
kaikkea itseenne! Älkääkä kadehtiko, jos toiset
saavat koiria nuorempina kuin te...
..edelliselle kirjoittajalle. koira EI
TODELLAKAAN saa olla maassa sen aikaa kun
tarpeensa tekee.paitsi jos ajattelet että 5 kk
ikäisenä pentu osaa pissata sen kolmen metrin
aikana kun saa maassa olla. en ole koko aikana
nähnyt kertaakaan koiraa tytön vanhempien kanssa
ulkona. lisäksi mielestäni jos hän pelkää koiran
puolesta,onhan useimmiten mahdollisuus vaihtaa
suuntaa. mutta tämä tapaus ottaa koiran syliin
kun vastaan tulee
ihminen,koira,auto,polkupyörä...tms.onko
normaalia mielestäsi että koira opetetaan
pennusta tapaamaan kaikkea liikkuvaa ilmasta
käsin???sitä paitsi kun eilen hänelle sanoin
tästä ,vastaus oli että "kun sitä on kiva kantaa!"
tänään jopa kun tulivat vastaan,jotain oli
mennyt perille koska tyttö antoi koiran olla
maassa kun menimme ohi.ei tullut
tervehtimään,mutta ei ollut tarvekaan,saipahan
kävellä.ohimennessäni vielä annoin kehut koiralle
rohkeudesta (minä olen sille tuttu ja luotettava
vaikka koiriani pelkääkin). ja sitäpaitsi ,ketä
tässä nyt on haukuttu? ihmettelen vaan jos
lapselle hankitaan koira mutta ei valvota
minkälaiseksi sen annetan kasvaa.
Seuraatko todellakin tyttöä ja koiraa koko
kävelylenkin ajan, jotta ehdit nähdä ettei koira
pääse tarpeilleen? Jos näin niin silloin on jo
jossain muussa vikaa kuin tytössä ja koirassa
puhumattakaan tytön vanhemmista! Oletko koskaan
kuullut yksilön oikeudesta omaan rauhaan?
Sitäpaitsi se, ettet ole nähnyt vanhempia koiran
kanssa ei välttämättä kerro siitä etteivät he
kävisi koiran kanssa ulkona... ellet sitten
vahtaa kiikarilla 24h vuorokaudessa heidän
tekemisiään. Eikö pitäisi olla iloinen, jos tyttö
pitää huolta lemmikistään ja vie sen itse ulos?
Perusteella "kun sitä on kiva tehdä" toimitaan
koira- ja muussa maailmassa paljon pahempienkin
asioiden kanssa kuin pennun kantamisessa. Tuskin
koira paljon hännän typistämisestäkään nautti,
mutta vielä on ihmisiä, jotka nurisevat
typistyskiellosta "kun se on paljon kivampi ilman
häntää".
Eikö mieleesi juolahtanut, että pentukoira voi
ihan oikeasti pelätä toisia koiria ym. eikä vain
kantamisen perusteella? ainakin minun pikku
terrierini pelkäsi pentuna isoja koiria ja juoksi
jalkojeni taa piiloon mutta nyt tulee toimeen ja
komentaa isompiakin...
Käyttäydyt jotenkin kuin olisit mielestäsi
parempi omistaja koiralle kuin tyttö... Olisiko
sinusta kivaa, jos joku tulisi kehumaan sinun
koiraasi lenkillä "hieeeno koira, kun et pelkää
vaikka on tuollainen omistaja" -tyyliin? Antaapa
tuoreelle koiranomistajatytölle hyvän kuvan
toisista koiranomistajista?! Etkö voi antaa
tytölle mahdollisuutta, hän voi olla ihan hyväkin
koiranomistaja? Mistä tiedät että sinä olet
koiralle tuttu ja luotettava? Siksikö että luulet
tietäväsi koirista kaiken?
Vielä korostan: ottakaa asioista selvää ennen
kuin alatte pistämään näppinne asioihin...
Tytöstä ei varmaan todellakaan ole mukavaa
ulkoiluttaa koiraansa kun joka puolelta satelee
"ystävällisiä" neuvoja. Vähän suvaitsevuutta ja
vähemmän "minä tiedän paremmin"-asennetta!
Haluaisin sinulle ystävällisesti vain huomauttaa,
että asia on todellakin niin kuin edellinen
kirjoittaja sanoi.
Pentu koiran tulisi antaa itsenäisesti ja
maastakäsin tutustua kaikkeen vastaan tulevaan.
Näin pennun itseluottamus kasvaa ja siitä
kehittyy aikuisena sosiaallinen,
yhteiskuntakelpoinen koira, eikä
sellainen "pikkuräksy" jota monet isompien
koirien omistajat pelkäävät.
Nämä pikkuräksyt kun on useimmiten opetettu
sellaisiksi kuin ne on ja useimmiten syynä on
juuri tuo turha sylissä kuljettaminen pentuaikana.
Pennun kannsa pitäisi käydä heti luovutusiästä
lähtien monissa eri paikoissa, tutustua rohkeasti
eri tapahtumiin, ihmisiin, koiriin ja esineisiin,
jotta koirasta kasvaisi se niin monen hehkuttama
ja peräänkuuluttama sosiaallinen otus.
Ja todellakin vaikka pennulla ei olisi kaikki
rokotusket otettuna niin tämä ei tarkoita sitä
että koira pitäisi eristää sen tärkeimpänä
sosiaallisen kehityksen aikana (2-5 kk) muista
koirista. Paras vaihtoehto on että tapaa muutamia
tuttuja koiria, jotka tietää terveiksi ja
rokotutetuiksi sekä kilteiksi. Tietenkään
rokottamattoman pennun kanssa ei ole mitään asiaa
julkisiin koirapuistoihin tms paikkoihin.
Mutta muita koiria, paikkoja, asioita, ihmisiä
saa ja PITÄÄKIN tavata ja tämä tapahtuminen tulee
suorittaa neljällä jalalla seisten.
kannattaisiko itses miettiä ensin mitä puhut,
selvästikään et ymmärrä koirista niin paljon kuin
luulet tekeväsi.
Ensinnäkin jos pentu napataan aina syliin kun
tulee uusi tilanne, niin pentu oppii että
tilanteessa on jotain pahaa jota pitää pelätä tai
jota vastaan pitää puolustautua.
Pahinta mitä voit tehdä on napata koira syliin
uudessa tilanteessa.Koiran pitäisi saada tutustua
uusiin asioihin.
Voin kertoa yhden esimerkin omasta kasvatti
pennustani jota omistaja hyvää tarkoittaen piti
pumpulissa..ts.ei antanut vieraiden koirien tulla
lähelle tai vieraiden ihmisten silittää kun
pelkäsi niin kovin penikka tautia.
Pennusta tuli erittäin mukava...Muuten aivan
ihana ja kultainen mutta kun menit sen kanssa
kävelylle se alkoi huutamaan kun joku viiltäisi
kurkkkua auki aina kun jokun tuli vastaan,
kenenkään vieraiden luo ei mennyt vaikka kuinka
olisi maanitellut vaan huuti täyttä huutoa.
Minä otin pennun tänne luokseni kuukauden ajaksi
ja aloin liikkumaan joka paikassa pennunkanssa.
Kun pentu alkoi huutamaan otin leuan alta kiinni
ja komensin jämäkästi. Pentu aina nuolaisi minua
ja oli hiljaa.Pikku hiljaa sain pennun menemään
ihmisten luokse(pyysin kaikkia mahdollisia
ohikulkijoita antamaan mukanani olleen makupalan
ja silittämään) Pyytelin katsomaan koiran
hampaita.... Ja sainkin koiran lopettamaan
käytöksensä.
Tämän hoito jakson lopuksi vein koiran pentu
näyttelyyn ja paikalle saavuimme n.3tuntia ennen
kehän alkua, kiertelin ihmisten ja koirien luona
ja pyytelin katsomaan hampaita ja
silittämään...Ihmiset olivat todella avuliaita.
Näyttely meni hyvin, pentu oli rotunsa paras ja
ryp2.
Yllätys oli se kun omistaja saapui näyttely
paikalle ja otti koiran hihnassa
kävelemään...Saman tien pentu alkoi huutaa kuin
kurkkua leikattais.
Minä kielsin koiraa ja otin hihnan itselleni
koira ei näyttänyt pelkäävän mitään.
Sain pitää pennun omistajalle hurjan puheen siitä
että sille ei saa lässyttää siinä tilanteessa ja
opettaa sille että tilanne on hirveä ja siinä
pelättävää...
Omistajan mielestä minä olin koiralle "hirveä"
kun en nykäissyt syliin vaan kielisin..
Loppujen lopuksi puheeni meni perille ja omistaja
muutti omaa käytöstään ja koirasta kasvoi
sosiaalinen ja kiva koira.
Onneksi olimme liikkeellä ajoissa.Pennun ollessa
vain 5kk ikäinen.(pentu oli tosin lähtenyt
minulta vasta 3kk ikäisenä)
Ja koiran myymisestä siksi kun lapsi haluaa.
Hyvin usein vanhemmat soittavat siitä kuinka
lapsille pitäisi saada koira.
Minä näen punaista kun puhelu alkaa sillä
tavalla.AINA pidän hirmuisen saarnan että koiraa
pitää haluta koko perheen ja viimekädessä koiran
hoito on aina vanhempien vastuulla.Ja että
minusta on väärin ottaa koira siksi että "lapset
Haluaa"
Yksikään ei ole tosin sen saarnan takia jättänyt
koiraa minulta ottamatta.
..se että puutun herkästi lasten tekemiin
virheisiin ei johdu siitä että pitäisin itseäni
maailman parhaana koiranomistajana tai että
pitäisin lapsia tyhminä,vaan koska olen itsekin
ollut samassa tilanteessa. saimme siskoni kanssa
koiran kun olin 12v. alkuhuumassa olimme tosi
innokkaita viemään (lue:esittelemään) uutta
pentua,mutta into loppui jossain vaiheessa.
varsinkin kun koira on ensummäonen ,ei voi
olettaa että lapsi osaa tulkita sen
käyttäytymistä oikein vaan tekee "lapsenomaisia"
virheitä ja ihan ajattelemattomuuttaan tekee
jotain mikä vaikuttaa koko koiran
loppuikään.meidän koirastamme tuli arka lapsia
kohtaan,kun vieraat lapset rynnivät päin ja
ahdistivat nurkkaan. emme me osanneet napakasti
kieltää juoksemasta päin.
tämän lisäksi satun tietämään koirista ja
koirien luonteista aika paljon ,kun olen
pinnasänkyikäisestä kasvanut koirien parissa.
ensin 2 sakemannia ja sitten tämä oma sheltti.nyt
on menossa ensimmäiset ihan itse ostetut ja
koulutetut koirat, ja apua olen tarvinnut
mm.kasvattajalta .vaikka kuinka osaisin koiriani
kohdella omasta mielestäni hyvin,aina saan
neuvoja joltain kun en itse huomaa tekeväni
jotain tyhmää.tästä esimerkki agility-
harjoituksissa ja tottiksessa. se ei minua paljon
purista,olenpahan kiitollinen neuvosta ja opin
taas jotain uutta.
ja vielä kerran..: jos koira on jalostettu
siihen että sillä on neljä jalkaa jolla
kävellä,eikö sen myös pitäisi saada niitä
käyttää?
Kyllä vastuu koirasta viimekädessä on lapsen vanhemmilla.
Aikomukseni ei ole morkata ketään, mutta vanhemmat jotka aikovat lapselleen koiraa, pitäisi heillä itselläänkin olla jonkinlaista kokemusta koirasta, jotta he parhaansa mukaa voisivat opastaa lastaan koiraa hoitamaan.
Itse sain "oman" koiran kun olin 11 vuotias... Ainahan meillä koiria oli ollut, mutta kun joutuu tekemään kaiken itse, niin olihan se rankkaakin... Eläinlääkäri käynnit, ruokkimiset, pesut, kynsien leikkuu, turkinhoito, ulkoilu aikaisin aamulla, ennenkouluun lähtöä ja koulun jälkeen ja vaikka mitä...
Nyt vuosia jälkeenpäin, kun olen myös joutunut luopumaan rakkaasta ystävästäni, äitini kertoi olleensa todella hämmästynyt... "luulin sen vain olevan hetken huumaa. Olin niin varautunut siihen että minä ja isäsi sen koiran loppujen lopuksi hoitaa."
Tosiasiassa kyllästys olisi tullut ilman äidin ja isän neuvoja ja kannustusta.
kirjoitustani sinulle henkilökohtaisesti vaan
hänelle jolle kommentoin asiaa suoraan
linkkiketjussa....nimimerkki taisi olla jotain
koira jo laps....
sinulla viesteistäsi päätellen. Lukisitko vaikka
itse uudestaan nuo kommenttisi selvinpäin, niin
saattaa hävettää. Sulla ei taida olla päivittäin
muuta tekemistä, kuin haukkua toisten ihmisten
asiallisia kommentteja. Aika noloa sanoisin...älä
kadehdi, jos toiset ovat fiksumoia kuin sinä.
joo,ymmärsin kyllä että viestisi oli
tuolle "hermostuneelle" . kiitos vaan kaikille
etten ole yksin asiani kanssa.
ai niin,muuten piti se vielä sanoa että kyllähän
sitä väkisin kiinnittää huomiota toisten
tekemisiin kun päivittäin näkee ja samoihin
aikoihin lenkille osuu. en vaan tiedä miten
sanoisin seinänaapureilleni etten pidä heidän
tavastaan kohdella koiriaan...nyt kun on aikuiset
kyseessä ja naapurisopu pitäisi säilyttää..
heillä on kultainen noutaja ja springer
spanieli,jotka oleskelevat yksin olleessaan
pienessä varastohuoneessa alakerrassa,joka on
remontoitu "koiraystävälliseksi" .tilaa n.3
neliötä, ovi on yläosasta verkkoa joten happi
sentään kulkee. tämä siksi jotteivät sotke kun
porukat on pois. onneksi perheen äiti on päivät
kotona,eli tätä aikaa ei tietääkseni ole kuin
korkeintaan 1-2 tuntia kerrallaan ja aika
harvoin. käy vaan sääliksi isoja koiria,kun
asunnossa on tilaa 76 neliötä.
"jos koira on jalostettua siihen ,että sillä on
neljä jalkaa, joilla kävellä, eikä sen myös
pitäisi saada niitä käyttää?"
Jalostettu? Niin nykyään todellakin tuntuu, että
kaikki koiran ominaisuudet ovat niillä vain siksi
että ihminen haluaa...ja jos ei halua niin
karsitaan pois! Eiköhän koiralle ole LUOTU jalat
eikä jalostettu...!