Jokunen vuosi sitten sain tarpeekseni IT-alasta. Jatkuvaa prässäystä, epäpäteviä kusipäitä, mahdottomia aikatauluja, jatkuvia ylitöitä jne. Varmaan tiedättekin.
Hetken tauon jälkeen päätin vaihtaa ammattia opettajaksi. Nyt on perustutkinto kasassa ja opettajaksi pätevöityminen menossa. Tulot ovat tippuneet murto-osaan, koska nykyisellään joudun työskentelemään pienissä pätkissä siellä täällä, mutta tilanne on jo vakiintunut.
Matkalla oli useampia raskaita osuuksia. Tulojen romahdus oli henkisesti raskasta, mutta tilanteeseen sopeutui. Myös epävarmuus rassasi, mutta siihen oli töissä jo tottunut (YT:t puolen vuoden välein), mutta tosin epävarmuudesta pääsee kun jaksaa odotella itselleen viran.
Tällä hetkellä ainakin poikittaisiirtymä vaikuttaa onnistuneelta, vaikka nykyisellään työtä on vain vuoden loppuun asti. Entisellä/(-sillä) työpaikoilla on kuulemma rajut yyteet menossa ja työkuorma venähtänyt poskettomaksi. Tuntuu että tulin hypänneeksi junasta juuri oikeaan aikaan pois.
Kirjoitan tästä, koska tiedän henkilökohtaisestikin henkilöitä, jotka roikkuvat alalla umpinäännyksissä ilman voimia ajatella muusta. Muutaman vuoden pers'aukisuussijoituksella voi kuitenkin lunastaa itselleen muutakin tekemistä loppuelämäksi, jos nykyinen työ vie kaikki voimat. Eräs tuttuni lähti jopa kuorma-autoa ajamaan ja on tyytyväinen :)
Hyvä alan työpaikka kiinnostaisi vieläkin, koska tekniikka on mielenkiintoista ja jaksaa innostaa, mutta lähtökohtaisesti alan rampauttavat juuri valmistuneet yli-innokkaat pätemistarpeiset, jotka suostuvat mihin vain millä tahansa palkalla. Aluksihan tällainen on jees, mutta 5-10 vuoden päästä luulen todellisuuden iskevän kasvoille.. Keskustelin erääseen alan yritykseen siirtymisestäkin puolivahingossa, mutta kyseinen edustaja ei puhunut työntekijästä vaan "tarvittavasta resurssista". Tämä kuvastaa hyvin nykyistä meininkiä..
Hetken tauon jälkeen päätin vaihtaa ammattia opettajaksi. Nyt on perustutkinto kasassa ja opettajaksi pätevöityminen menossa. Tulot ovat tippuneet murto-osaan, koska nykyisellään joudun työskentelemään pienissä pätkissä siellä täällä, mutta tilanne on jo vakiintunut.
Matkalla oli useampia raskaita osuuksia. Tulojen romahdus oli henkisesti raskasta, mutta tilanteeseen sopeutui. Myös epävarmuus rassasi, mutta siihen oli töissä jo tottunut (YT:t puolen vuoden välein), mutta tosin epävarmuudesta pääsee kun jaksaa odotella itselleen viran.
Tällä hetkellä ainakin poikittaisiirtymä vaikuttaa onnistuneelta, vaikka nykyisellään työtä on vain vuoden loppuun asti. Entisellä/(-sillä) työpaikoilla on kuulemma rajut yyteet menossa ja työkuorma venähtänyt poskettomaksi. Tuntuu että tulin hypänneeksi junasta juuri oikeaan aikaan pois.
Kirjoitan tästä, koska tiedän henkilökohtaisestikin henkilöitä, jotka roikkuvat alalla umpinäännyksissä ilman voimia ajatella muusta. Muutaman vuoden pers'aukisuussijoituksella voi kuitenkin lunastaa itselleen muutakin tekemistä loppuelämäksi, jos nykyinen työ vie kaikki voimat. Eräs tuttuni lähti jopa kuorma-autoa ajamaan ja on tyytyväinen :)
Hyvä alan työpaikka kiinnostaisi vieläkin, koska tekniikka on mielenkiintoista ja jaksaa innostaa, mutta lähtökohtaisesti alan rampauttavat juuri valmistuneet yli-innokkaat pätemistarpeiset, jotka suostuvat mihin vain millä tahansa palkalla. Aluksihan tällainen on jees, mutta 5-10 vuoden päästä luulen todellisuuden iskevän kasvoille.. Keskustelin erääseen alan yritykseen siirtymisestäkin puolivahingossa, mutta kyseinen edustaja ei puhunut työntekijästä vaan "tarvittavasta resurssista". Tämä kuvastaa hyvin nykyistä meininkiä..
Vastaukset 9
Vanhimmat
Nyt puhut järkeä ja kiva lukea tämmöisä tarinoita eikä niitä ketkä urputtaa vaan it-alasta.
Itse teen samoin
Pitää oppia sanomaan ei.
- Tää homma pitäisi saada valmiiksi huomiseksi, onnistuuko?
- Ei onnistu. Saat viikon päästä.
- Ei, kun tää on pakko saada huomiseksi
- Sitten sun täytyy etsiä joku muu tekemään se
- Ei ole muita
- Sepä sääli. Homma on valmis viikon päästä.
Itsellä oli samanlainen keskustelu:
- en ehdi tekemään tuossa ajassa, aika ei yksinkertaiesti riitä
- jonkun pitää tehdä
- tällä aikataululla en saa tehtyä, aivan mahdotonta
- ei ole muitakaan
- viikko lisää niin teen
tietysti tässä auttoi se että olen firmassa työteliääksi tiedetty ja jo muutama vuosi firmassa ollut.
Kauanko kesti opettajaksi opiskeleminen? Ja valmistutko siis "tavalliseksi" luokanopettajaksi vai mihin?
Itsellä on ollut ihan samat mietteet, perheellisenä vaan hirvittää tuo tulojen tippuminen opiskelujen ajaksi, vaimokin kun on terveysalan hommissa niin rouvan kukkarollakaan ei juhlita... Eikä sinne yliopistoonkaan tietysti ilmoittautumalla mennä tosta vaan ja työtähän sen läpipääsykin vaatii.
Kateellisena vision sitä aikaa, kun olet opettajana vakivirassa ja viettelet 10 viikon kesälomat, joululomat ja muut luontaiset herkut!
Ja epäilemättä opettajan hommissa se itse työkin on omine haasteineen mielekkäämpää ja konkreettisempaa kuin täällä kvartaalitalouden kuristamassa IT-maailmassa.
Hyvän valinnan teit, onnittelut!
Opiskelitko sattumalta tietotekniikan opettajaksi? Vaikka alan koulutusta onkin liikaa ja opiskelupaikkoja varmasti vielä leikataan kovalla kädellä, päteviä opettajia ei kasva joka oksalla. Varsinkin todellista työelämän näkemystä ja järkeä kaivataan.
Varmaan moni joutuu vaihtamaan taantuman kuristuksessa, mutta sitä vapaaehtoista poistumaa alalta on muutenkin ollut aina.
Hankin FM:n luonnontieteistä (mat. & fys.) ja tähän päälle ammatillisen opettajakoulutuksen. Näytän kirjoittaneen vähän innokkaasti, opettajakoulutus kun alkaa vasta alkuvuodesta, mutta sisäänpääsy pitäisi aiempien vuosien tilastojen perusteella onnistua :)
Tässä samalla olen myös hakeutunut jatkotutkintoa suorittamaan ihan omasta mielenkiinnosta.
Valintoihin olen tosiaan tyytyväinen. Jos työt ottavat liikaa, niin vaihtakaa!
Kiitokset sinulle tästä viestistä! Tämä ongelma on ollut olemassa jo vuosia ja se on pahentunut ja pahentunut entisestään ja nyt ollaan oman näkemykseni mukaan saavuttamassa tietynlainen huippu tässä. Uskoisin, että moni alalla pitkään ollut huippuosaaja ei kerta kaikkiaan voi enää venyä pidemmälle vaan edessä on suuri määrä vapaaehtoisia irtisanoutumisia. Kun aikatauluja vedetään entisestään tiukemmalle vaikka moni on jo nyt venynyt tekemään vapaa-ajallaankin töitä, niin näkisin että tämä loppuu kuin seinään kohta. Oli mieltä kannustavaa lukea tuo tekstisi - niin oikeaan se osui omalla kohdallanikin ja luulen, että vedän "hätäjarrusta" kohta itsekin ja siirryn toiselle alalla tai toisen ainakin toisen työnantajan palvelukseen.
Työssä elämästä menee pitkä aika.
jos työ ei miellytä => SUURINOSA elämästä epämiellyttävää.
Kiitos tästä viestistä. Itse olen tutkinut sisintäni jo pitkään ja nyt olisi tarjolla opettajan tehtävät. Olen siis minäkin oikeasti hyppäämässä pois oravanpyörästä ja toivottavasti voin jatkossa paremmin...