Koiran kuulo

Husky-urokseni kuulon heikentymistä, tai
oikeastaan kokonaan kuuroutumista, ei meinattu
millään hoksata.

Meinaan meillä monilla koiranomistajilla on
varmaankin tapana käskiessämme koiraa tehdä
vaistomaisesti jokin käsimerkki. No, meidänkin
husky totteli sitten näitä käsimerkkejä. Mutta
jos se ei nähnyt meitä, niin tottelevaisuus oli
kyllä tipotiessään. Eli sanalliset käskyt eivät
sananmukaisesti menneet lainkaan perille.

Nuorempana ja kuulevana se inhosi haukkuvia
koiria, ja saattoi pitää tällaista haukkuvaa
koiraa ohitettaessa huskymaista ärinäänsä. No,
kun kuulo lähti niin samalla myöskin katosivat
haukkuvat koirat huskymme elämästä. Se ei enään
reagoinut näihin lankaan, koska eihän se kuullut
sitä haukuntaa (joka sitä nimenomaan oli aiemmin
ärsyttänyt).

Lopulta tämä kuurous tuli ilmi, kun menin sisälle
taloon takaovesta (ns. takkahuoneeseen), ja koira
oli tuolla. Se katseli aivan väärään suuntaan, ja
heilutti häntäänsä odottaen. Minua se ei
kuitenkaan huomannut, seisoin metrin päässä.
Jotain se kyllä oli aistinut kun tiesi siinä
iloisesti odottaa. Kutsuin sitä nimeltäkin, ei se
vieläkään huomannut minua. Toistin kutsun, ja
samalla siirryin niin, että koira huomasi minut.
Ja voi iloa. Mutta se ei ollut todellakaan
kuullut, että olin sen takana tovin.

Varovainen tällaisen kuuron koiran kanssa saa
olla. Esim. autot, pyöräilijät yms. saattaa
aiheuttaa vaaran paikan. Varsinkin, kun se koira
ei kuule käskyjäkään.

Muuten tällaisen kanssa elämä sujui aivan
tavallisesti, eikä tuo itse tuntunut kärsivän
pikku puutteestaan.