Synnytin poikani lokakuussa, olen nuori 21v. päihdetaustainen nainen. Minulle annettiin mahdollisuus päihdekuntoutuslaitokseen lapsen kanssa tai jos en mene, lapsi sijoitetaan. No, menin sinne laitokseen ja sinnittelin reilun kuukauden kunnes hermot meni ja retkahdin juomaan. Tuon jälkeen olisin vielä saanut mahdollisuuden jatkaa laitoksessa, mutta olin vahvasti sitä mieltä että pääni ei kestä sitä paikkaa, on niin tiukat säännöt ja oikein kunnon kyttäyslaitos jota minun luonne ei kestä. Niimpä tultiin siihen tulokseen, tosin vähän hätiköidyin päätöksin että minut uloskirjataan laitoksesta ja lapsi siirtyy ensikodin puolelle. Olen jo raskausaikana toivonut että saisimme lapseni kanssa mennä kotiin minun vanhempieni luokse, mutta edes sitä mahdollisuutta ei voitu antaa. Nyt elelen vihan ja katkeruuden kanssa. Lapsi lähtee perjantaina sijaisperheeseen, tapaamisia kerran, pari kuukaudessa, sopimusten mukaan, että mahdollisestikaan poikani ei pääse edes jouluksi kotiin, meille ei siis tule joulua mutta empä kyllä muutoinkaan välitä. Myönnän että nyt tällä hetkellä en ole täysin kunnossa ja epäilen kykyjäni hoitaa lasta. Mutta olen aivan varma että jos tuota helvetin laitosta ei olisi ollut ja olisin päässyt synnäriltä kotiin niin voisin varmasti ihan hyvin kun on tukihenkilöitä lähellä, mm.minun äitini on tukenani kokoajan. Tarvitsen lääkityksen ja päihdekuntoutuksen jonkinlaisen hyvän, minulle sopivan. Tästä asiasta olen nyt menossa sossuun sen tanttaraisen juttusille että vastustanko huostaanottopäätöstä vai en, ja tulin siihen tulokseen että vastustan ja perustelen sen, mutta lapsi lähtee kyllä silti, hallinto-oikeuteen se juttu sitten menee jos ja kun vastustan. Se ahdasmielinen ja henkiseen alasajoon vievä laitos, se pahensi tilanteeni. Tiesin sen alunalkaen, mutta EI, edes mahdollisuutta kokeillakaan kotona. Hulluja, tanttako se yksin muka päättää missä olen oman lapseni kanssa? Pitäisi vain nöyrtyä, mutta pursuan vain vihaa. Onneksi sentään on hyvä lääke päällä niin pysyn jotenkuten aisoissa. Ja milloinkohan mahdan saada lapseni takaisin, jos nyt sitoudun kuntouttamaan itseni? Toivon tosiaan että asia hoituisi puolen vuoden sisällä.
Onko oikein
ja tulenkohan selviämään
371309
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
nyt pitää ajatella lasta, mitäs ryyppäilit.
ei milään kovin pahalla, mutta oleko elänyt tähän 21-vuoden ikään villinä ja vapaana ilman rajoja? Tehnyt mitä lystännyt vain itseäsi ajatellen?
Siltä vuodatuksesi kuullosti. Ajattelit että kotona äiti olisi ollut tukena... et kai samalla ajatellut, että äiti hoitaakin lapsen?
Lapsi on erittäin sitova. Hän vaatii jatkuvaa huomiota ympäri vuorokauden, monta vuotta. Käytännössä nuo 21 omaa vuottasi. Jos koet päihdevieroituksen kahlitsevana ja sitovana, kuinka suuri kahle lapsesi olisi hetken päästä?
Vastusta toki huostaanottoa. Tee samalla myös vankka ja pysyvä päätös AA-liikkeeseen lähtemisestä, toteuta se ja pääse eroon päihteistä. Näytä että sinusta on äidiksi ja että taistelet virheistäsi eroon lapsen vuoksi.
et voidaanko tosiaan 21 vuotias pakottaa menemään johonkin laitokseen, jos kerran olisi paikka ollut kotona omien vanhempien luona.
Voisiko olla niin, ettei vanhempasi halunneet sitoutua narkkarielämäsi seuraamiseen ja kantamaan vastuuta sinun lisäksesi vielä lapsestasikin.
Tiedän vanhempia joiden lapset ovat päihteiden käyttäjiä ja heiltä olen kuullut kuinka raskasta eläminen sellaisen kanssa on.
Ovat niiiin arvaamattomia ja epäluotettavia, ettei kukaan jaksa.
Ainut millä saat lapsesi takaisin, on irtautuminen kaikista päihteistä ja elämäsi kuntoon laittaminen.
Se ei ole mahdoton tehtävä, vaikea kylläkin.
Sen ovat monet läpikäyneet ja elävät nyt onnellisina täysipainoista oikeaa elämää lastensa kanssa.
Olisi sinun onnesi, jos nyt pystyisit, edes rakkaudesta lapseesi lopettamaan ne päihteet.
Tulevaisuus näyttää kumpaa rakasta lopulta enemmän.
Vastusta huostaanottoa niin, että se kanssa tulee kirjatuksi joka paikkaan että vastustat. On tärkeää, että hallinto-oikeudessa on sinun VARMA MIELIPITEESI, että vastustat tiukasti huostaanottoa, etkä ole löperä haihattelija vaan PÄÄTTÄVÄINEN. Tapahtui mitä tahansa, niin lapsesi tulevaisuuden kannalta on hänelle onnellista tietää, että äiti ei vapaaehtoisesti hänestä ole luopunut ja siksi on tärkeää, että pidät kaikin puolin huolta siitä, että papereihin kirjataan joka käänteessä, että VASTUSTAT HUOSTAANOTTOA. Ajattele vauvaa, siitä saat voimia.
On myös hyvä että sijaisperhe heti kättelyssä ymmärtää, että pysyvän vauvan saaminen teidän tapauksessa on hyvin, hyvin epävarmaa, etkä tule luopumaan lapsestasi vapaaehtoisesti. Se tietää tappelua, ja tämä on niin sossun kuin sijaisperheenkin hyvä mieltää, ettei heille tule liian ruusuisia kuvitelmia. Pysy selvänä, humalainen on heikko oikeustaistelija.
Nyt jo on sossu heikoilla, koska vastasynnyttänyt ei voida lapsineen määrätä mihinkään laitokseen asumaan vapaassa demokratiassa, joka Suomi väittää olevansa. Viranomainen, joka näin on määrännyt ja sinua uhannut vauvan ottamisella, jos et suostu hänen ehdottamaansa asumismuotoon ja asumispaikkaan on tehnyt jo ihmisoikeusloukkauksen sinua ja vauvaasi kohtaan. Hanki itsellesi juristi.
että kuinka voidaan täysi-ikäisen ihmisen päätöksiin vaikuttaa, tai määräillä, ellei ole haettu holhouksen alle.
Se on sitten aivan eri asia, et mikä tässä tilanteessa on viisasta lapsen kannalta.
Vaikuttaa siltä, että tämä äiti haluaisi pitää sekä lapsen, että huumeet, mutta se on todella surkea yhtälö.
Äidin pitäisi nyt tehdä lopullinen valintansa, lapsi vai päihteet.
Kun valinta on tehty, niin sitten nokka siihen suuntaan.
Jos valitsee kuitenkin päihteet, niin antaisi lapsen heti adoptioon.
Lapsi tulee vain koko loppuelämänsä kärsimään tuollaisesta äidistä, vielä aikuisenakin.
Suurta surua lapsen mieleen tulee joka kerta, kun äitinsä tapaa ja ymmärtää, kuinka onneton ja tasapainoton äiti on.
Meidänkin lapset mieluummin välttelee äitiään.
Sen kerran kun ovat tavanneet ovat aina pettyneet.
Se ei tarkoita, etteivätkö välittäisi omasta äidistään, vaan juuri sitä, koska välittävät, niin sattuu vielä enemmän, kun kerta toisensa jälkeen toivovat, että äiti olis muuttunut.
Päihdeäitien kanssa ei lapsetkaan jaksa.
minä ymmärsin lukemani, että ap-kirjoittajalle oli tarjottu mahdollisuutta päihdevieroitukseen lapsen synnyttyä yhdessä lapsen kanssa, jotta huostaanotolta vältyttäisiin.
kyseessä siis oli avohuollon tukitarjous: käy päihdevieroitus ja pidä lapsi tai lapsi otetaan huostaan suoraan laitokselta, koska päihde ongelma on niin ilmeinen, että ilman vieroitusta päihteettömyys ei onnistu.
eikä sitten onnistunut päihdehoitokaan. oli tiukkaa ja kyttäävää ja niin sitä sitten alettiin juomaan...
mutta hoitoon suostuminen oli alkujaan vapaaehtoista ja pyrkimyksenä saada pitää lapsi...
Mitä tarkoittaa päihdetaustainen.
Jos vauva oli terve syntyessään eikä äiti ehtinyt dokata sairaalassa eikä kukaan ole nähnyt hänen synnytyksen jälkeen dokaavan lastaan laiminlyöden, niin millä oikeudella pelkkä tausta voi edellyttää johonkin laitokseen muuttamista. Taustaa on kaikilla, jos jonkinlaista. Jos vauva oli terve, niin äiti ei ole vaarantanut vauvansa terveyttä raskauden aikana. Hänelle olisi pitänyt antaa mahdollisuus yrittää normaalia kotielämää itse valitsemallaan tavalla missä hän sitten haluaakin asua. Jos vauva siis oli terve syntyessään.
Lue nyt vielä kerran se aloittajan viesti, ennen kuin aloitat iankaikkisen asioiden vääristelyn.
Ja koita kerrankin valita, kenen "puolella" olet, jokin aika sitten haukuit täällä kaikki päihdevanhemmat ja nyt sitten kääntyi taas tuuliviiri.
Ja aloittajalle, päihdekuntoutuslaitoksen ei ole tarkoitus olla mikään hotelli tai tavallinen koti. Sinne mennään VIEROITUSTA varten ja siellä oleva ammattihenkilöstö tietää varmaankin päihdeongelmaista paremmin, miten ongelmasta voi toipua. Mitä sitten odotit?
Tässä sen nyt näkee, kuinka vähän hyötyä kuntoutuksesta on ihmisille, joilla ei siihen ole motivaatiota.
Aloittaja on leimattu päihdeäidiksi taustansa takia jo ennen kuin lapsi oli syntynytkään. Pelkona on, että leima on väärä ja vauva menettää sen takia turhaan sijoitukseen vietäessä mm. mahdollisuuden ravintorikkaaseen äidinmaitoon ja äidin läheisyyteen. Päihdetausta, se tarkoittaa menneisyyttä. Minä ajattelen ihmisistä lähtökohtaisesti hyvää, en rumaa. Minusta äiti ja vauva ansaitsevat yhteisen mahdollisuuden yhdessä. On väärin, jos äitiä lähdetään väkisin laitostamaan. Hyvin harva ihminen kestää laitosmiljöössä suuttumatta varmaan.
Tämähän on vasta 21 vuotias nuori nainen, joten ei hän kauheen deeku voi olla, ei oikein riitä elinvuodet rappion aikaansaamiseksi. Ihan hyvin voi käydä niin, että vauva voittaa päihteet, jos on paikalla. Surutilanteessa, minkä huostaanotto aiheuttaa äidin riski sortua päihteisiin sensijaan voi kasvaa, kun ei vauvan kanssa voi kasvaa äitiyteen vauvan poissaolon vuoksi.
elät, kun oikein hyvin tiedetään, että aina vain nuoremmat 12-13 vuotiaat alottavat huumeiden käytön.
Useimmat taitavat alottaa viim. 14 vuotiaina, joten aika monta vuotta on sitä taustaakin saatettu hankkia.
Kukaan ei ole kertonut onko vauva terve vai ei. Kärsikö syntymänsä jälkeen pahoja vieroitusoireita ja mitä helvettiä on äitinsä vuoksi jo joutunut kärsimään.
Lapsi ei ole kenenkään hoitaja missään mielessä.
Kyllä äidin on oltava varma jaksamisestaan ja päihteettömyydestään, ennen kuin voi ajatellakaan ottavansa lasta luokseen.
Ei vauvat ole koekaniineita tai äidin auttajia missään. Tilanne on aivan päinvastainen, se sinunkin pitäisi ymmärtää.
Ehkä kannattaisi olla päättäväinen siinä kohtaa, ettei ratkeisi ryyppäämään ja ottaisi vastuun ensin itsestään ja sitten lapsestaan. Mutta onhan se helppo vastustaa kaikkea, jos itse ei tarvitse mitään tehdä, vai mitä Helinä-keijukainen?
Ettäs kehtaat: "ammattihenkilöstö tietää paremmin kuin päihdekuntoutuja", ei kai nyt sentään!
Merkillistä negatiivista ohjausta - kielteistä holhousta; sellaista nämä ammattilaiset osaavat tarjota, oikeaa tukea eivät!
Minulle yritettiin tyrkyttää vauvan synnyttyä päihde-ensikotia oudoista syistä:
siellä oli tilaa!!!
Ei kuulu minulle, jos ns. päihdeäitejä ei ole tarpeeksi!
Minä olin lopettanut päihteiden käytön vuosia ennen lapsen syntymää, ja olin luonnollisesti raitis ja tupakoimaton koko raskauden ajan,
asuin aviomieheni kanssa, olin melkein loppuun asti työssäkin.
Synnytysosastolla vauvaa rääkättiin jos jollakin verikokeella, ja meitä heräteltiin parin tunnin välein koko sen viikon,
joka minun ja vastasyntyneen oli pakko olla sairaalassa.
Se oli kauheaa! Lopulta pääsin kotiin, lopenväsyneenä, sain vihdoin nukkua öisin;
vauva kun oli alusta alkaen rauhallinen ja terve -
meidän unemme riistettiin synnytysosaston lääkärien ja sairaanhoitajien toimesta,
kun heräteltiin jatkuvasti lapsen testaamista varten.
Mitään anteeksipyyntöä en saanut viikon unenriiston ja vauvan rääkkäämisen jälkeen.
Sitten vielä ehdotettiin jotain "putsari- äiti- ensikotia"...
Eihän minua sinne saatu pakotettua,
vaan jäin kotiin hoitamaan vauvaa mieheni kanssa, ja nyt hän on jo urheilua harrastava
esikoululainen.
Mieleeni jäi ikuisesti painamaan kauhea
kohtelu synnytyksen jälkeen!!!
Viranomaisten kielteisen holhoamisen takia
riistetään juuri synnyttäneen äidin uni viikon ajan -
ja loukataan tyrkyttämällä aiheettomasti
päihdehoitopaikkaa,
koska päihdeäitejä ei ole tarpeeksi ja
tilaa on liikaa näissä erikois-ensikodeissa.
Harvinaisen törkeää!!!
Joo, uhriksi oikeuteen kannattaa haalia häilyvän ja epävarman oloinen vastustaja. Hyvä kun hiffasit. Tuo aloittaja jos antaa päättäväisen kuvan, niin sossuvastustajat katoovat kuin kanit pusikkoon.
Sitä vaan mietin, että jos pää ei kestä laitoshoitoa, miten se kestäisi pienen vauvan hoitoa? Veikkaan vaan, että jos vauva huutaisi muutaman yön putkeen, niin äidille tulisi tarve tarttua pulloon... Ja jos äidin vanhempia ei ole katsottu sopiviksi sijaisvanhemmiksi vauvalle, ei voida silloin myöskään äitiä ja lasta jättää heidän "harteilleen".
ihmeessä se kotona asuminen lapsen kanssa parantaisi äidin päihdeongelman? Kertokaa minulle viisaammat?
Ap. on jo itse kertonut, että lähti lätkimään vierotuksesta ja ratkesi ryyppäämään, kun homma ei ollut hänen mieleensä. Jaa-a, ei se vieroitus ole mitään lastenleikkiä eikä ole tarkoitus ollakaan. Ja ne "säännöt" on tehty tarkoituksella, että potilas ymmärtäisi säännönmukaisen elämän arvon.
Aloittajaa on yritetty auttaa mutta apu ei näköjään kelpaa.
varmaan laskee, et se poistais hänen "päihdeongelmansa", eli ei olis ongelmaa, kun vois taas käyttää ja vanhemmat hoitaisivat lapsen.
Tietää takuu varmasti, ettei vanhemmat pysty häntä vahtimaan eikä pidättelemään.
Minusta sinun ei kannata antaa suostumusta lapsen huostaanottoon. Tapaamisia on vähän ja mitä tarkoittaa esim.sopimuksen mukaan. Hehän voivat alkaa rajoittamaan niitä pikkuhiljaa ja takertua pieniinkiin asioihin jotta lapsi saadaan pois eikä näe äitiään. Esim. "ei lasta voi antaa enää takaisin, kun on jo niin kiintynyt tähän perheeseen"
Tilanne on kieltämättä varmasti hankala, mutta yritä ajatella että olet äiti ja tiedät mikä on parasta lapsellesi. Haluat kuntoutua ja olla kuitenkin läsnä lapsen arjessa. Älä anna niiden ainakaan enempää aliarvioida kykyjäsi. Onko mitenkään mahdollista että huostaanotto saadaan vielä peruutettua? Eikö esim.tukiperhe johon lapsen silloin tällöin voisi viedä esim.muutaman kerran kuukaudessa tai joskus viikonloppuisin olisi parempi vaihtoehto. Voithan myös sanoa että käyt päihde seurannassa ja esimerkiksi terapiassa, muttet halua erota lapsestasi ja uskot pystyväsi muutokseen. Tukiverkostosta kannattaa myös mainita, ettet ole yksin lapsen kanssa ja sinulla on vanhemmat, ystäviä tukenasi.
Ihmisestä saa aina kaivettua "vikoja" ja joskus vaikeuksien keskellä alkaa itsestäkin tuntua että ei jaksa enää ja kyky uskoa itseensä/kykyihinsä heikkenee. Uskon kuitenkin että lapsikin arvostaa varmasti isompana sitä, että äiti on edes yrittänyt eikä luovu hänestä noin vain.
pieni vauva joka ansaitsee turvallisen elämän.Ei mitään kokeiluja "olisikohan tämä päihdeäiti raitistumassa".Parasta lapselle on sijaiskoti tai adoptio,on nähty ihan tarpeeksi läheltä miten katkera itseensä tyytymätön ihminen voi pilata pienen ihmisen. Ensin pitää osata rakastaa itseään ennenkuin voi rakastaa toista ihmistä, rakkaus ei ole automaattista vaikka kuinka olisit "äiti".Puolivuotta ei riitä raittiina, ja tarkoitan raittiina!
Mutta
- läheisverkon kartoitus on uuden lastensuojelulain mukaisesti tehtävä
jokaiselle lastensuojelussa olevalle lapselle jos avohuollon asiakkuuden aikana esimerkiksi.
Tiedän myös lastensuojelun uuden pyrkimyksen
suosia sukulaisia lapsen sijoituksessa silloin kun vanhemmat eivät kykene tervehtymään päihdehelvetistään, tai eivät saa diapetestä /
ms- tautia / mielenhäiriöitä kuriin.
Upeaa että sijaisvanhempi on tuota mieltä!!
Olen saanut kovin häijyn kuvan teistä...
Nimim. Kaktus on ahkerasti kirjoitellut
biovanhempien palstalla;
bioäidit "haluavat vain viinaa, kakarasta viis" ja "lasta ei voi sijoittaa sukulaisille,
koska bioäiti estää sen kateuttaan" jnejne.
On ollut raskasta lukea tämän Kaktuksen
kaikkitietäviä herjoja biovanhemmat- palstalla,
jossa hän viihtyy paljon ahkerammin kuin täällä.
Minulle jäi ikuinen pelko huostaanotosta
sen kohtelun jälkeen, jota sain heti synnytyksen jälkeen, vaikka ongelmia ei olekaan ollut sen jälkeen.
Tunnen vahvaa sisaryhteyttä niiden äitien kanssa, joiden lapsi on huostassa.
Kaktuksen rahvaanomaista asennetta ja mustamaalausta
en siedä lainkaan.
Itse ainankin olen sitä mieltä, että mitä enemmän annamme lapselle mahdollisuuden juuriinsa, sitä paremmat mahdollisuudet hänellä on rakentaa itselleen vahva identiteetti. Kuitenkaan en suostu siihen, että bio-äiti saa tavata lastaan milloin missäkin kunnossa ja paikassa. Myös hänen on sitouduttava yhteisiin pelisääntöihin. Hän voi tulla esim. meille jouluksi, mutta se edellyyttä täysin raitista joulua myös häneltä. äidillä on oikeus lapseensa, mutta myös lapsella on oikeuksia, kuten oikeus raittiiseen huoltajaan.
Synnytin terveen pojan kyllä. Alkuraskauden aikana join jonkinverran, puolessa välissä raskautta lopetin kokonaan. Huomenna poikani lähtee sijaisperheeseen, ei tätä asiaa voi enää perua. Minusta tuntuu että en taistellut tarpeeksi/ottanut huomioon muitakin vaihtoehtoja kuten tukiperhe. Mutta se oli jo raskausaikanani käydessäni avopalveluyksikössä tehty päätöksiä että joko minä menen päihdekuntoutuslaitokseen vauvani kanssa TAI lapsi sijoitetaan, vasta kolmantena vaihtoehtona annettiin kotiin meneminen vanhempieni luokse. Uskon että olen antanut vääriä kuvia itsestäni ja kyvystäni vanhempana, sitten tuo retkahtaminen selvästi pahensi tilannettani. Psykiatrin mielestä olen ollut oppositiossa jo kuukausia, ja ainakin ajoittain psykoottinen, sairaudentunnetta minulla ei olisi, eikä oikein olekaan. Mutta huomenna poika lähtee, en aio olla paikalla, katsomassa kun omaa lasta viedään. Tänään menen pian katsomaan vikan kerran lastani, seuraavaksi sitten mahd.jouluna. Loppuu aika koneella, jäi nyt asiat kesken.
Pitävät minua kai niin ongelmatapauksena että kotiin pääseminen lapsen kanssa ei tule missään tapauksessa kysymykseen vaikka käytäisiin kotoa päin jossain päihdeseurannassa ja kävisivät kotona kyttäämässä miten pärjään lapseni kanssa. Julmuuttaan tekevät näin, eihän se voi olla oikein, kun kerta haluaisin olla lapseni kanssa. Mutta se laitos ei kuntouttanut, ehkä päihteiden osalta joo, mutta ei mielenterveyden kannalta, kun pahensi vaan. Minulla on sosiaalisten tilanteiden vaikeuksia, annan päälle päin rauhallisen kuvan itsestäni mutta tosiasiassa minua riivaa joku patoutunut viha, varmasti on selvittämättömiä asioita, pitäisi saada selvitettyä mikä se todellinen vaiva on. Menneisyys on kamalaa, mutta kiellän sen että esim. koulukiusaaminen olisi syy siihen että minulla alkoi menemään huonosti. En jotenkin voi hyväksyä sitä että ihmiset voisivat vaikuttaa minuun. En jaksa palata siihen tässä keskustelussa. Tällähetkellä tunnen olevani aika tunnekuollut. Siis tottakai rakastan ja välitän lapsestani enemmän kuin kenestäkään, mutta annanko hänelle tarpeeksi sitä mitä hän tarvitsee?Syötän, kylvetän, vaihdan vaipat yms. juttelen, mutta mielestäni liian vähän, ihailen ja katselen häntä, ei jotenkin voi uskoa että se on minun lapsi, tosin eihän sitä voi odottaakaan että kun ensimmäinen lapsi on ja syntymästä vain pari kuukautta että kaikki sujuisi heti ruusuisesti. Olen siis kykenemätön äitinä, tässä elämäntilanteessa. Mutta jos oltaisiin saatu olla rauhassa kotona niin uskon että en voisi näin pahoin. Tavoitehan on myös lastensuojeluviranomaisen puheista päätellen se, että lapsi tulee heti biologisen äitinsä luo kun vain hän itse on kunnossa. Eli nyt vain pitäisi keskittyä itseni hoitamiseen.
Tietääkö lapsen isä, että lapsi ollaan viemässä sijaisille.
kotiuttamissuunnitelma: aikataulu ja ehdot, millä kotiuttaminen voidaan tehdä. Jos olet eri mieltä kuin huostaajat, voit vaatia, että tämä kirjataan asiakassuunnitelmaan.
Lastensuojelulaki 417/2007, §30 asiakassuunnitelma.
Samaisessa laissa on kohta, jossa vaaditaan, että suunnitelma perheen jällenyhdistämisestä on tehtävä.
Tietenkin valitat heti hallinto-oikeuden päätöksestä ja käyt kaikissa mahdollisissa hoidoissa, mitä vain on tarjolla. Sillä pääset kaikkein vähimmällä. Niele katkeraa kalkkia, nyt ei muu auta. Jaksamista sinulle! Toivon hartaasti, että saat lapsesi pian takaisin. Ei yhdestä retkahduksesta lasta saa viedä, varsinkin kun lapsella on tukenaan äitisi. Omista alko-ongelmistasi nuorena ihmisenä selviät varmaan helposti; kannattaisi varmaan ryhtyä absolutistiksi muutamaksi vuodeksi, että lapsi saa kiintyä sinuun rauhassa.
sosiaaliasiamieheen. Asianajajakaan ei olisi pahitteeksi mutta yksityiseen ja hyvään tarvitaan valuuttaa. Kunnan oikeusaputoimistosta on mahdollista saada jotain oikeudellista palvelua mutta se taas vaatii kovasti omaa tietotaitoa ohjata näitä lakiviranomaisia vaikeissa lastensuojeluasioissa oikeille teille.
Pyydät Tietosuojavaltuutetun sivuilla olevalla lomakkeella tiedot eri viranomaisilta, joilla on sinusta ja vauvasta tietoa, kaikki teitä molempia koskevat asiakirjat.
Pyydät asiakasrekistereiden tietoja edellä mainitulla lomakkeella ja mielellään kirjatulla kirjeellä, voit myös itse viedä tiedonpyyntökirjeet kyseisille viranomaisille ja pyytää heitä laittamaan postisi diariin.
Jätä itsellesi aina kopio kaikista lähettämistäsi pyynnöistä ja myös muista mahdollisesti eri viranomaisille viestittämistäsi asioista.
Teet mapin itsellesi missä säilytät pienen perheesi asiakirjojanne aikajärjestyksessä.
Pidä myös kirjallista päiväkirjaa miten mikäkin asia, mitä joudut esimerkiksi vauvaa koskevassa asiassa suullisesti asioimaan,
menee ja kuinka sinua ja vauvan asiaa eri viranomaisissa viedään eteenpäin.
Mielellään jos mahdollista niin aina esimerkiksi lastensuojeluviranomaisten kanssa asioidessa,
ota joku läheinen ihminen todistajaksi mukaan.
Ennen vanhaan, jopa vielä 70-80 luvullakin, määräsivät lääkärit odottaville äideille alkoholia lääkkeeksi. Joten se siitä jonkin verran juomisesta tai muusta sormella osoittelusta, puhumattakaan että huostaanotetaan lapsi äidin raskauden alkuajan alkoholin nauttimisen vuoksi.
Teet itsellesi pitkälle tulevaisuuteen menevän suunnitelman siitä miten alat asiaanne ja ennenkaikkea sinun (poikaystävä?) ja vauvan asiaa jatkossa hoitamaan.
Vaadit myös itsellesi puhtaus seulaa ja seurantaa, jos päätä, että pysyt jatkossa täysin päihteettömänä. Siinä on sinulle todistusaineistoa sossua varten päihteettömyydestäsi ja elämästäsi.
Toivottavasti saat asiasi kuntoon ja saat myös mahdollisesti tarvitsemaasi terveydenhuoltoa. Jaksamista ja voimia elämässäsi ja muista
että mitä enemmän olet lapsesi kanssa aina kun se vain on mahdollista
sitä enemmän lapsesi sinuun omaan äitiinsä kiintyy. Se että olet nuori ei ole mikään pahe taikka edes synti eikä myöskään mikään viranomaisten peruste että sinua ja perhettänne ja vauvaasi saisi kohdella miten sattuu.
(K&T:n Jutussa Suomi on saanut EIT -tuomion vauvan vieroittamisesta äidistään heti syntymän jälkeen). Äidin ja vauvan välinen suhdehan on erityisen suojelun alla mm. ravinnon ja äidin vauvalle antaman läheisyyden vuoksi. Koita jaksaa ja sinnitellä ja muista hoitaa itseäsi.
Vaikutat ihan älykkäältä nuorelta naiselta (kielioppikin tuntuu olevan kunnossa), tutkiskelet syitä tunteisiisi. Tuntuisi siltä, että terapiassa pystyisit tutustumaan itseesi enemmän ja saisit vahvuutta ja pohjaa elämään.
Pakkohoitaminen ja leimaaminen todellakin loukkaavat herkästi, joten olisi hyvä, jos saisit luotua terapiasuhteen, jossa voi luottaa terapeuttiin kunnolla. Siis että LS ei hengittäisi niskaan.
Monella ihan terveelläkin äidillä voi kestää aikansa ennenkuin kokee iloa lapsestaan (eli se tärkein tunne, jotta lapsi kokisi olevansa arvokas).
Kaikkea hyvää sinulle! Sulje silmät ja korvat ennakkoluuloisilta kommenteilta!
Lapsihan nimenomaan on joulun kotona. Sijaiskotona selväpäisten vanhempien kanssa.
Turha sinun on itkeä. Itse olet ryypännyt ja jättänyt sen jälkeen annetun tilaisuuden käyttämättä.
Jos se ensimmäinenkin kuukausi ilman viinaa oli SINNITTELYÄ, niin enpä sanoisi, että lapsen sijoutus olisi väärin tehty ketään kohtaan.
nuoria äitejä ja isiä saa vaikeuksien ja elämän myrskyssä potkia vielä lisää päähän ja mitäs muuta viisautta halusit tällä kertaa vielä kertoa.
Jos luit ap. kirjoituksen, niin ilmeisestikin luetun ymmärtämisesi on heikkoa tai huonoa.
Ap. kertoi nimenomaan ettei ollut alkuraskauden jälkeen käyttänyt enää päihteitä,
olisi halunnut mennä sairaalasta päästyään vauvansa kanssa omien vanhempiensa luokse
ja hän halusi elää tavallista elämää lapsensa kanssa. Mitä kohtaa et ymmärtänyt lukemaasi?
Se että käyttää alkoholia ei tee ihmisestä juoppoa, ei edes odottavasta äidistä tai isästäkään.
Taikka että haluaa elää itsenäistä elämää nuorena aikuisena, ei tee ihmisestä toista ihmistä huonompaa tai alempiarvoista.
Se että on terveydenhuollon palveluiden tarpeessa (oli syy mikä tahansa),
ei ole este vanhemmuudelle.
Moneltako julkkikselta, poliitikolta, päättäjältä pitäisi kerätä jälkikasvu kyseisten seikkojen perusteella pois ja siirtää sijaishuoltoon.
Sijaishuolto ei ole lapsen koti,
eivätkä aikuiset sijaishuollossa ole lapsen vanhempia.
tukevaa?
Jos joku pyytää sinulta apua, et ilmeisesti sitä anna.
Toivottavasti sinulla ei ole sijaislapsia.
Pieni vauva on niin herkkä olento, että onneksi/toivottavasti sillä ei tuollaisia riskejä oteta. Ymmärrät varmaan sisimmässäsi senkin, että laitos ei ole syypää päihdeongelmaasi. Mutta vastusta toki jos haluat, sehän on oikeutesi. Vaikka lapsesi on huostassakin, voit olla tärkeä osa hänen elämäänsä.
Lisään vielä, että aloittajan kirjoitus oli poikkeuksellisen miellyttävä kirjoitus tällä palstalla, kun huostaanottoon liittyvä problematiikka kerrotaan avoimesti.
hyvää jatkoa sinulle ja vauvalle :)
juuri isovanhempien tai muiden äidin ja vauvan läheisten halukkuus ottaa vastuuta ja auttaa ja tukea äitiä on kartoitettu.
Tai miten on kartoitettu se, että vauva olisi voinut mennä hoidettavaksi, jos äitiin ei kerran luoteta yhtään, vaikka juuri sukulaisten tai muiden läheisten hoitoon ja huoltoon.
Erikoisia ratkaisuja nämä suomalaiset lastensuojeluviranomaisten ratkaisut
vaikka voimassa oleva laki sanoisikin asioista aivan muuta.
Nyt sinun täytyy aina tästä lähtien ensin ajatella vauvan parasta ja vasta sen jälkeen mikä itsellesi on parasta.
Vauvan parasta olisi ollut, että olisit kestänyt sietämättömän laitoksen.
Kestithän synnytyksenkin.
Kun ajattelet mikä vauvalle on parasta, pystyt menemään vaikka läpi harmaan kiven.
Niin on tehneet jo sukupolvet ennen sinua. Naiset siis. Äidit. Äidit ovat aina olleet yksin omassa äitiydessään.
Ei tippaakaan huumeita tästä hetkestä alkaen omalla päätökselläsi ja tahdon voimallasi, ei kenenkään muun, lapsesi parhaaksi.
Kukaan ei voi äitiä auttaa kuin äiti itse. Myöhemmin tulevaisuudessa vauva palkitsee sinut vastakiintymyksellään.
Olet ensimmäinen vastuussa vauvallesi, että vauva voi hyvin.
Toimi heti, sillä vauvaasi himoitaan jo muualle.
ettei lastasi viedä,koska takaisin et saa kun 18v. vaikka mitä lupaisivat.Itse ollut raittiina 7v. ei autamitään.Sossujohtaja sanoi ettei syytä huostaanottoon ole asianajajalleni,mutten saa lasta.Kieroilevat,valehtelevat ja tekevät mitä tahansa ettet lastasi saa.
edessä, mutta älä alistu!
Kun menet kohtaamaan virkatätejä ja virkasetiä, mene aina toinen aikuinen mukanasi, tarvitset todistajan kaikesta sanomastasi ja allekirjoittamastasi ja myös siitä mitä toiset ovat sanoneet ja tehneet. Älä ylipäänsä allekirjoita mitään.
Voivat väittää, että sinun on pakko, mutta ei ole.
Jos menet yksin sinut harhautetaan, sinulle valehdellaan ja sinusta valehdellaan.
Sinulta viedään itsetunto.
Vahingot ja erehdytykset jää virkailijoilta ja asiantuntijoilta tememättä, jos mukanasi oleva aikuinen on rohkea, tietävä, harkitseva ja osaa pitää puolensa, sellainen, ettei vastassasi olevat ihmiset uskallakaan häntä vastustaa.
Eilinen iltalehti:
www.iltalehti.fi/terveys/200812118748809_tr.shtml