Olen huolissani 7 kk:den ikäisen tyttövauvani katsekontaktista. Vauva on nyt muuttunut totisemmaksi (jotenkin myös surullisen näköiseksi), eikä jokeltele enää niin paljon kuin ennen, sekä välttelee katsekontaktia;
välillä vain pikkaisen hymyilee ja vilkaisee minuun tai mieheeni, mutta sitten kohdistaa katseensa muualle. Leikkii kyllä leluillaan, mutta ilme totisena, eikä pahemmin siinäkään jokeltele.
Onko syytä huoleen?
Vierastamista on tullut myös vahvasti mukaan sekä välillä kotosalla, kun poistun hänen näkyvistään niin, ettei hän näe minua, ilmaisee ininällään poistumiseni, jolloin vastailen hänelle rauhoittavasti, josta tytteli rauhoittuukin. Olen ruvennut ottamaan hänet nyt mukaan katselemaan touhujani.
Voisiko tämä kaikki em.johtua juuri tästä vierastamisesta ja eroahdistuksesta ? PItäisikö ottaa yhteys neuvolaan ? Neuvola-aika vasta vajaan kuukauden päässä?
Lapsi on esikoisemme ja ihmisenä olen aina ollut hieman epävarma ja nyt äitinä en aina tiedä, miten toimia oikein lapseni kanssa.
välillä vain pikkaisen hymyilee ja vilkaisee minuun tai mieheeni, mutta sitten kohdistaa katseensa muualle. Leikkii kyllä leluillaan, mutta ilme totisena, eikä pahemmin siinäkään jokeltele.
Onko syytä huoleen?
Vierastamista on tullut myös vahvasti mukaan sekä välillä kotosalla, kun poistun hänen näkyvistään niin, ettei hän näe minua, ilmaisee ininällään poistumiseni, jolloin vastailen hänelle rauhoittavasti, josta tytteli rauhoittuukin. Olen ruvennut ottamaan hänet nyt mukaan katselemaan touhujani.
Voisiko tämä kaikki em.johtua juuri tästä vierastamisesta ja eroahdistuksesta ? PItäisikö ottaa yhteys neuvolaan ? Neuvola-aika vasta vajaan kuukauden päässä?
Lapsi on esikoisemme ja ihmisenä olen aina ollut hieman epävarma ja nyt äitinä en aina tiedä, miten toimia oikein lapseni kanssa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tähän en osaa kyllä vastata että mistä johtuu, mutta jos jollakin tietoa asiasta oisin kans kiinnostunut. Meillä nimittäin sama juttu, poika 7 kuukautta, aina ollut reipas ja oikea ilopilleri, nyt selkeästi totisempi, eikä enää katsele niin paljon silmiin. Välillä kyllä, mutta huomattavasti vähemmän.
kuuluuko tämä nyt vaan tähän ikään?
Meilläkin on hieman samanlaista. Tosin olen itse tuudittautunut siihen ajatukseen, että ei se äidin tai muun perheen jäsenen tuijottelu ole enää niin kivaa kuin aiemmin, on paljon muutakin mielenkiintoista nähtävää.
Meillä ainakin muksu tuijottelee minua ym. ihan mielellään selällään esim. sängyllä ollessa, kun muuta ei oikein näe. Sylissä sitten on toinen meininki. Aina on muksu tuijottelemassa muualle eli juuri näihin käsittääkseni mielenkiintoisempiin suuntiin:) Tämä on itseäkin hieman "hämännyt", mutta ei niin että olisin oikeasti huolestunut.
En muista miten esikoisemme kanssa oli aikoinaan, mutta uskoisin, että aivan normaalia käyttäytymistä tämän meidän pikkuisenkin kanssa tämä "katseen välttely" on:) En ainakaan uskoisi sen olevan mitään autismin tyylistä, mutta jos joku tietää paremmin niin valaiskoon.
Tuohon totisuuteen vielä, että meillä ainakin totisuus kaikkoaa, kun masu on taas täynnä. Kyllä rupeaa juttu taas lentämään ja virtaa olemaan pikkuveijarissa;) Toisaalta jos lelujen kanssa on totinen, niin liekö sitten keskittyy todenteolla touhuihinta?:)
Niin, autismi on tosiaan käväissyt mielessäni. Vauvani motorinen kehitys myöskin huolestuttaa; tytelimme osaa kääntyä ainoastaan toisen kylkensä kautta vatsalleen, muttei takaisin selälleen. Ei jaksa kannatella kovin kauan käsillään itseään, vaan joutuu hetken päästä välillä lepuuttamaan itseään kääntäen päänsä sivulle lattiaa vasten.
meidän 6 kk tyttö on myös ollut jotenkin vaisumpi, katsoo kyllä silmiin, mutta ei välttämättä hymyile, vaikka äiti kuinka paljon hymyilisi ja hauskuuuttaisi. muutenkin välillä vaan "möllöttää" ja ja on jotenkin omissa ajatuksissaan..
en kuitenkaan usko, että on syytä huoleen. varmaan liittyy jollain tavalla tähän ikään ja kehitysvaiheeseen.
No sama vika täällä! Tuskin se mikään "vika" oikeasti on, se on vaan kehityksen yksi vaihe, nyt on vaan niin paljon muutakin mielenkiintoista kuin mamman naama. Lasten autismi todetaan vasta 1.5 vuoden iässä, joten sitä turha lienee tässä vaiheessa pelätä.
niin kyllä vain vauvan autistiset piirteet huomataan jo paljon ennen 1,5v ikää. Itselläni pian 9kk ikäinen tytär, jonka "sisäänpäinkääntyneisyys" on huolestuttanut minua jo pitkään. Olenkin etsinyt ihan faktatietoa netistä, ja sen perusteella voin sanoa, että kyllä autismiin perehtynyt asiantuntija tunnistaa merkit jo vauvalta. Valitettavasti "äidinvaisto" siis joskus voi osua myös oikeaan, vaikka kukaan ei tietenkään haluaisi lapselleen ko. diagnoosia.