Meidän koht 11 vuotias koira on alkanut
törmäilemään
esimerkiksi kun tulee lenkilta, se saattaa
törmätä ensin autoon, sitten pyörään.
Nyt kun tuolla on jo aurauskeppejä se saattaa
niihinkin törmätä, tai toiseen koiraan?
onko vanhus vain niin tohkeissaa ettei katso aina
eteensä vai eikö näe asioita,esim aurauskepit on
tullut vasta tonne teiden varsiin joten ei ole
osannut varoa?
Mitä tehdä, vai tehdäkkö mitään?
törmäilemään
esimerkiksi kun tulee lenkilta, se saattaa
törmätä ensin autoon, sitten pyörään.
Nyt kun tuolla on jo aurauskeppejä se saattaa
niihinkin törmätä, tai toiseen koiraan?
onko vanhus vain niin tohkeissaa ettei katso aina
eteensä vai eikö näe asioita,esim aurauskepit on
tullut vasta tonne teiden varsiin joten ei ole
osannut varoa?
Mitä tehdä, vai tehdäkkö mitään?
Vastaukset 4
Vanhimmat
(10,5v) näkö on radikaalisti huonontunut 1/2
vuoden aikana.Törmäilyjä ym...Ikä tuo tämän
ongelman eikä sille ole paljon tehtävissä.Koirat
jotka menettävät näkönsä pärjäävät kuitenkin ihan
hyvin,onhan niillä haju ja kuulo kuitenkin.Mutta
sinun pitää olla "näkönä" koirallesi ja huolehtia
että törmäilyt jäävät mahdollisimman
vähiin.Mukavia lenkkejä teille:)
Viisainta olisi viedä koira silmäsairauksiin
erikoistuneelle eläinlääkärille, jotta ainakin
usealla rodulla olevat perinnölliset
silmäsairaudet (HC, PRA) saadaan
selville/suljettua pois.
´jos koira on vapaan apihallasi,voi laittaa esim.
puiden ja muitten isojen juttujen ympärille
maahan hiekkaa tms.erilaista "maata"kun teillä on
muuallla pihalla.ja opettaa koira tajuamaan,että
aina kun se astuu hiekalle on edessä jokin
este.koira vaatii sua paljon tavallaan sen
puolesta katsomaan esim. lenkeillä ja niin.en
tiiä toimiix toi hiekkajuttu koiriin,mut
sokeisiin hevosiin ainaki.mul on itelläni ollu
hoitokoira vanhus,jol oli toinen silmä sokee.mut
se pysty riehuu ja tehä kaikki iha normaalisti
vaikka sillä oliki huono näkö.kyllä luulen ,että
koira oppii pikkuhiljaa elää suht
normaalistisilmänsä kanssa.
Itselläni oli sokea(Iänmyötä sokeutunut)
Saksanpaimenkoira.Se pärjäsi hyvin "omissa
piireissään" eli kotona.Osasi jopa juosta ja
leikkiä toisen kanssa ilman mitään
erityisiä "tunniste merkkejä".Ainoa erityisyys
oli "ulkomaailmassa" piti kertoa missä tie
kulkee...Eli siis puhua kokoajan koiralle ja
kävellä vähän hitaammin.
Tosin tietysti kaupunkiympäristössä on vaikeampi
liikkua, mutta ei niin vanha koira edes tarvitse
välttämättä pitkiä lenkkejä. Toivottavasti vain
muut ihmiset ymmärtävät että eihän ihmistäkään
lopeteta jos sokeutuu...
Toivon Teille onnellista jatkoa vielä moneksi
vuodeksi!!