EIKÖ LAPSET TULISI PELASTAA PÄIVÄKODEILTA?
HS:n kirjoituksessa 11.11.2008 kerrottiin uupumuksesta lähes joka päiväkodissa. Tässä kuitenkin puhuttiin vain aikuisten uupumuksesta.
Mitä uupuminen tarkoittaa? Wikipedian mukaan "työuupumus (engl. Burnout) eli loppuunpalaminen on työelämään liittyvä väsymys–stressi-oireyhtymä, jonka vuoksi työntekijä ei kykene täysipainoisen työpanoksen antamiseen vaan kokee uupumusta ja usein masennusta. Muita oireita ovat sosiaalisten kontaktien heikkeneminen, voimakas muutosvastarinta ja jopa harhaisuus. Työpaikan ilmapiirillä katsotaan olevan ratkaiseva vaikutus työuupumuksen syntyyn."
Onko päiväkodeissa huono työilmapiiri? Vai johtuuko työuupumus päiväkodeissa liian suurista lapsiryhmistä? Onko päiväkodin ammattilaisilla oikea koulutus työhönsä? Valitkoituuko alalle lasten kanssa työskentelyyn sopivaa henkilöstöä? Opettajistahan on hiljattain tehty tutkimus, jossa todettiin hyvin useiden opettajien olevan sopimattomia työhönsä.
Jos päiväkodin aikuiset ovat uupuneita, eikö tämä uupumus tartu myös lapsiin, koska väitetäänhän esimerkiksi masentunen vanhemman sairastuttavan myös lapsensa. Päiväkotihenkilöstöhän on enemmän tekemisissä lasten kanssa kuin lasten omat vanhemmat/vanhempi. Jos lähes jokaisessa päiväkodissa ollaan uupuneita, eikö lapset tulisi pelastaa pois päiväkodeista?
Vanhemmat herätkää vaatimaan riittävää toimeentuloa, jolla voi hoitaa lapsensa itse ja kunnolla. Eihän ole mitään mieltä sairastuttaa omia lapsiaan sairaiden aikuisten hoivissa olivatpa he sitten kuinka vastuuntuntoisia tahansa, sairaana lastenhoitotyö ei onnistu. Taas tulee esteitä naisten etenemisellä työurallaan. Lapsen kasvatus tulisi nostaa sille kuuluvaan arvoonsa ja maksaa omien lasten kasvattamisesta sen verran hoitotukea, että sillä pystyy elättämään itsensä ja perheensä. Suomessa ei yhden ihmisen työpanos perheessä useimmiten riitä perheen toimeentuloon. Naisten tulisi palkata ryhminä perhepäivähoitajia yksityisesti, jos kunnallisessa päivähoidossa ei lastenhoitoon enää pystytä.
Uupuvatko myös lapset? Keltingangas-Järvinen on myös ollut tämän artikkelin mukaan lasten voinnista huolissaan päiväkodeissa. Kuinka moni lapsi joutuu erityisopetuksen pariin sen takia, että on sairastunut päiväkodissa? Erityisopetuksen tarvehan on kasvanut viime vuosina huimasti kuten myös lasten ja nuorten psykiatristen palvelujen tarve.
HS:n kirjoituksessa 11.11.2008 kerrottiin uupumuksesta lähes joka päiväkodissa. Tässä kuitenkin puhuttiin vain aikuisten uupumuksesta.
Mitä uupuminen tarkoittaa? Wikipedian mukaan "työuupumus (engl. Burnout) eli loppuunpalaminen on työelämään liittyvä väsymys–stressi-oireyhtymä, jonka vuoksi työntekijä ei kykene täysipainoisen työpanoksen antamiseen vaan kokee uupumusta ja usein masennusta. Muita oireita ovat sosiaalisten kontaktien heikkeneminen, voimakas muutosvastarinta ja jopa harhaisuus. Työpaikan ilmapiirillä katsotaan olevan ratkaiseva vaikutus työuupumuksen syntyyn."
Onko päiväkodeissa huono työilmapiiri? Vai johtuuko työuupumus päiväkodeissa liian suurista lapsiryhmistä? Onko päiväkodin ammattilaisilla oikea koulutus työhönsä? Valitkoituuko alalle lasten kanssa työskentelyyn sopivaa henkilöstöä? Opettajistahan on hiljattain tehty tutkimus, jossa todettiin hyvin useiden opettajien olevan sopimattomia työhönsä.
Jos päiväkodin aikuiset ovat uupuneita, eikö tämä uupumus tartu myös lapsiin, koska väitetäänhän esimerkiksi masentunen vanhemman sairastuttavan myös lapsensa. Päiväkotihenkilöstöhän on enemmän tekemisissä lasten kanssa kuin lasten omat vanhemmat/vanhempi. Jos lähes jokaisessa päiväkodissa ollaan uupuneita, eikö lapset tulisi pelastaa pois päiväkodeista?
Vanhemmat herätkää vaatimaan riittävää toimeentuloa, jolla voi hoitaa lapsensa itse ja kunnolla. Eihän ole mitään mieltä sairastuttaa omia lapsiaan sairaiden aikuisten hoivissa olivatpa he sitten kuinka vastuuntuntoisia tahansa, sairaana lastenhoitotyö ei onnistu. Taas tulee esteitä naisten etenemisellä työurallaan. Lapsen kasvatus tulisi nostaa sille kuuluvaan arvoonsa ja maksaa omien lasten kasvattamisesta sen verran hoitotukea, että sillä pystyy elättämään itsensä ja perheensä. Suomessa ei yhden ihmisen työpanos perheessä useimmiten riitä perheen toimeentuloon. Naisten tulisi palkata ryhminä perhepäivähoitajia yksityisesti, jos kunnallisessa päivähoidossa ei lastenhoitoon enää pystytä.
Uupuvatko myös lapset? Keltingangas-Järvinen on myös ollut tämän artikkelin mukaan lasten voinnista huolissaan päiväkodeissa. Kuinka moni lapsi joutuu erityisopetuksen pariin sen takia, että on sairastunut päiväkodissa? Erityisopetuksen tarvehan on kasvanut viime vuosina huimasti kuten myös lasten ja nuorten psykiatristen palvelujen tarve.
Vastaukset 23
Vanhimmat
riittävää palkkaa ja riittävästi henkilökuntaa päivähoitoon. Miten tämä asia muuten liittyy tänne? Eikös tällä palstalla vanhemmat pikemminkin yritä pelastaa lapsensa huostaanotolta? Siihen nähden päiväkodissa oleminen on aika pientä...
joista syytetään vanhempia.
P.S. Lastani pahoinpideltiin lapsen oman kertoman mukaan päiväkodissa useamman kerran. Lasta ja minua ei uskottu. Uskoin lastani, koska hän näytti saamiaan mustelmia ja oli aina itkuinen, kun hain hänet sieltä pois.
Koska vanhempien uupumuksistahan on paljon puhuttu ja useimmin ollut huostaanoton syy... Mutta nyt on hyvä kun nyt ei yksin vanhempia syyllistetä... ja lapsethan ovat muualla suurinmman osan ajasta..kuin kotona niin...nyt tuossa tuli hyvin esille se että..... on epäpäteviä opettajia...enenmmän kuin on uskottu..ja päiväkodin henkilökunta on uupumuksen partaalla ja ei kykene täyteen työ panokseen...Ja nämä tahot ovat juuri niitä jotka niitä lastensuojelu ilmoituksia..ilmoittelivat sossuun....ja hyvä ettei ihan sormella osoitellut vanhempia vanhemmuuden puutteesta..ym Niin nyt totuus tulee esille..syylliset ovat nyt paljastuneet...ja huostaanotot näin ollen ovat olleet laittomat...ja vanhemmat syyn takeettomat...
että lapsi voi kotioloista johtuen huonosti.
Mutta kun lapsi on 10 tuntia päivässä ja ½-vuotiaastakin saakka
tälläisten työuupuneiden lastensuojeluilmoitusten tekijöiden hoidettavana niin eikö sormen pitäisi oikeasti osoittaa päiväkodin suuntaan eikä lapsen kotiin.
Eikä missään nimessä mitään lastensuojeluviranomaisten "kuulustelu" yns. rumbaa vielä jopa mahdollisine kodin ulkopuolelle sijoituksineen.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Huolimalli+auttaa+tarttumaan+lasten+pulmiin/1135232804852
Huolimalli auttaa tarttumaan lasten pulmiin
Julkaistu: 23.12.2007 20:15
Marjo Valtavaara
helsingin sanomat
Huolimalli auttaa tarttumaan lasten pulmiin
Päiväkodeissa, kouluissa ja neuvoloissa jaotellaan lapset nyt huolen eri vyöhykkeille sen mukaan, kuinka suurta huolta työntekijä lapsesta tuntee.
Puolet lapsista on sellaisia, joihin ei liity huolta, ja runsas kolmannes pienen huolen lapsia. Huolen harmaalle vyöhykkeelle kuuluu vähintään joka kymmenes lapsi.
Stakesin kehittämän toimintamallin kiitetään antavan entistä parempia välineitä puuttua lasten ongelmiin ajoissa.
Samalla malli on ehtinyt herättää myös pelkoa kaikkien vähänkin erilaisten lasten leimaamisesta.
Stakesin kehittämispäällikkö Esa Eriksson on toinen huolen vyöhykkeistön kehittäjistä.
Hän kertoo toimintamallin olevan jollain tasolla käytössä joka neljännessä Suomen kunnassa. Esimerkiksi Helsinki, Espoo, Oulu ja Tampere toteuttavat huolen ideologiaa.
Oululaisessa Lassin päiväkodissa henkilökuntaa on koulutettu käyttämään huolen vyöhykkeitä ja ottamaan huoli puheeksi vanhempien kanssa varhaisessa vaiheessa.
Roikkuuko kahvihuoneen seinällä jo lista, jossa lapset jaotellaan eri lokeroihin: huolettomat, huolen harmaat ja niin edelleen? "Ei roiku", vakuuttaa päiväkodin johtaja Jukka Haataja.
"Lista on enemmän henkinen, jokaisen omassa päässä. Huolen kokemus on jokaisella työntekijällä erilainen riippuen esimerkiksi työkokemuksesta", Haataja muistuttaa.
Eriksson tuntee myös huolen vyöhykkeiden herättämän kritiikin.
"Alusta asti olemme olleet tarkkana, ettei lapsista saa muodostaa rekisteriä.
Huoli ei kosketa suoranaisesti lasta, vaan työskentelysuhdetta. Ydinkysymys on, mitä työntekijä voi tehdä toisin, että huoli häviää."
Mille vyöhykkeelle minun lapseni kuuluu, tulee jokaisen vanhemman mieleen.
Leimautuuko huolenharmaaksi perheeksi, jos lapsen tukka jää kampaamatta?
"Esimerkiksi liian pienet kengät voisi kuulua toisen vyöhykkeen pieniin huoliin.
Kun asia otetaan puheeksi ja ratkaistaan, huoli poistuu. Lapsen paikka huolijanalla voi vaihdella jopa päivittäin", kuvaa Oulun kaupungin erityislastentarhanopettaja Leena Nuutilainen.
Kasvatustieteen professori, luovuustutkija Kari Uusikylä korostaa, ettei kaikkea poikkeavuutta tarvitse saattaa ruotuun. "Mutta tuskin tässä siitä on kyse. Osa lapsista voi erittäin huonosti, ja heitä on autettava varhaisessa vaiheessa. Autettavia voi olla missä tahansa sosiaalisessa ryhmässä."
Uusikylä uskoo, että lasten ja nuorten kanssa toimivat ammattilaiset ovat fiksua väkeä.
"Kyllä he tiedostavat sen, että odotukset toteutuvat lapsessa. On eri asia sanoa jonkun tarvitsevan erityistä huolenpitoa ja välittämistä kuin nimetä hänet ongelmatapaukseksi."
Lisää aiheesta:
KOMMENTTI Lapsi ei hae itse apua (23.12. 20:15)
TAUSTA Lasten pahoinvoinnin hoidosta tuli lähes ylivoimainen tehtävä (23.12.
(huomatkaa pieni "huolikuva" sivulla .....)
__________________________
http://www.savonsanomat.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/varhaista-tukea-ja-puuttumista/151593
Varhaista tukea ja puuttumista
26.6.2008 00:01
Kuva: Tapio Hartikainen
Huostaanotto on kallis ja raskas toimenpide, joka ei aina turvaa parempaa huomista.
Uuden lastensuojelulain myötä, mutta myös ennen lakiuudistusta, varhaisen puuttumisen (varpu, varpunen) hankkeita on sovellettu kunnissamme.
Hankkeiden alkuperäisenä tavoitteena on ollut mm. tukea lasten ja nuorten tervettä kasvua sekä vanhemmuutta.
Hankkeiden konkreettisesta toteutuksesta tekee erikoisen se, että tietoa lapsista kerätään esimerkiksi kouluissa tai päiväkodissa vanhempien tietämättä.
Varpusen hyvää tarkoittavat hankkeet ovat kariutuneet siihen, ettei niissä ole paneuduttu lapsen ja perheen auttamiseen, vaan käytännössä varhainen puuttuminen johtaa liian usein lapsen sijoitukseen pois kotoa.
Varhainen puuttuminen perustuu ajatukselle, että lapsen kanssa ammattinsa tai vapaaehtoistyönsä kautta toimivat henkilöt yhdessä tutkivat omia tuntemuksiaan ja luokittelevat lapsen 8-portaisella asteikolla.
Stakesin julkaisema Huolen harmaa vyöhyke (Arnkil, Eriksson, Saikku 2003) kertoo varhaisen puuttumisen keinoista.
Jos lapsi sijoittuu portaikossa askeleelle 2 tai 3, kokee lasten kanssa työskentelevä ammattilainen omien voimavarojensa riittämättömyyden.
Kun huoli ammattilaisen mielestä lisääntyy, on otettava sosiaalityön keinot avuksi.
Tieto lapsen siirtymisestä sosiaalitoimen vastuulle tulee vanhemmille usein vasta "erilaisen lastensuojeluilmoituksen" antamisen myötä.
Tällainen menettely luo perustan usein myös ns. moniammatilliselle tiimityölle.
Harmaan huolivyöhykkeen käyttö toimintatapana tai toimintamuotona saattaa sisältää vakavia oikeusturvaongelmia.
Huolihavainnot perustuvat intuitioon, eikä niillä ole välttämättä mitään tieteellisesti tai lääketieteellisesti hyväksyttävää normistoa. Riskit vääriin päätelmiin tai positiivisiin löydöksiin ovat suuret.
Erityiseksi ongelman tekee se, että kyse on lapsista, jotka tulevat leimatuksi jo varhaisessa iässä.
Nuorena ryhmästä huoliperustein erotettu lapsi saa elinikäisen erityislapsen leiman. Olipa erityislapsen leima sitten aiheellinen tai ei.
Avohuollon tukitoimien kehittäminen ennen varhaisen puuttumisen käyttöönottoa olisikin ollut välttämätöntä.
Auttamiskeinojen, tukitoimien sekä resurssien puuttuessa turvaudutaan liian usein kalliiseen ja raskaaseen toimenpiteeseen, huostaanottoon.
Tämä ei aina ole tänä päivänä lapselle lupaus paremmasta, kun lapsen sijoituksen taustalla ovat esimerkiksi koulunkäyntiin liittyvät ongelmat tai lapsi on psyykkisen tuen tarpeessa.
Näyttää siltä, että nykypäivän yhteiskunnan trendinä on "turvata lapsuus" poistamalla kaikki erilaisuus jo varhaisessa vaiheessa.
Riskejä siedetään myös heikosti ja erilaisuus itsessään tuntuu olevan riskitekijä, joka tulee varhaisessa vaiheessa eliminoida.
Lainaan tässä lopuksi erään psykologin sanoja, jotka hän lausui luennollaan: "Hyvät ammattilaiset. Kun teille tulee huoli lapsesta, ottakaa ensimmäisenä yhteys lapsen vanhempiin. Jos ette näin tee, se on suuri loukkaus vanhempia kohtaan ja luottamus on silloin mennyt toimintaanne, ja sen palauttaminen ei käy hetkessä."
Laura Lehtonen Vartu ry Jokela
_____________________
ROVANIEMEN SEUDUN HUOLIKARTOITUKSEN TULOKSIA syksy 2004
1 Kohderyhmä
Huolikartoituksessa olivat mukana Rovaniemen kaupungin, maalaiskunnan ja Ranuan alueella lasten ja nuorten kanssa työskentelevät työntekijät. Työntekijät täyttivät viikon 6. -12.9.2004 ajan huolikartoituslomaketta,
johon he merkitsivät työssään lasten ja nuorten kohtaamistilanteissa syntyneen huolen asteen ns. tukkimiehen kirjanpidolla vyöhykkeille.
Lomakkeet lähetettiin työntekijöille esimiesten kautta sähköpostilla.
Rovaniemen seudun kunnissa työskentelee lasten ja nuorten kanssa n. 1700 työntekijää, lisäksi seurakunnan, järjestöjen ja keskussairaalan työntekijät. Kartoituslomakkeita palautettiin 450. Todellisuudessa kartoitukseen osallistuneiden työntekijöiden määrä on suurempi, sillä joistakin yksiköistä saatiin työntekijäryhmän yhteisiä vastauksia. Kaupungista vastauslomakkeita palautettiin 237 ja maalaiskunnasta 110. Ranualta tuli 58 vastausta, seurakunnasta 17, sairaanhoitopiiristä 14, järjestöistä 9, koulutuskuntayhtymästä 4 ja poliisista 1.
Vastaajien ammattinimikkeet selviävät taulukosta 1.
TAULUKKO 1.
Vastaajien lukumäärä ammattinimikkeittäin
Ammattiryhmä Lukumäärä
Opettajat 172
Varhaiskasvatuksen työntekijät 177
Terveydenhoitajat ja lääkärit 43
Sosiaali- ja perhetyöntekijät, ohjaajat 28
Sairaanhoitajat, toimintaterapeutit, psykologit 17
Nuorisotyöntekijät 13
Kaikki 450
2 Huolten jakautuminen vyöhykkeistölle
Tilanteita, joissa työntekijät arvioivat huolensa asteen oli 19 516.
Huolet jakautuivat vyöhykkeistölle seuraavan taulukon mukaisesti.
TAULUKKO 2.
Huolten jakautuminen vyöhykkeistölle. Kartoitettujen tilanteiden lukumäärä ja prosentuaalinen osuus.
(1)
Ei lainkaan huolta.
(2)
Pieni huoli tai ihmettely käynyt mielessä; luottamus omiin mahdollisuuksiin vahva.
(3)
Huoli tai ihmettely käynyt toistuvasti mielessä; luottamus omiin mahdollisuuksiin hyvä.
Ajatuksia lisävoima-varojen tarpeesta.
(4)
Huoli kasvaa; luottamus omiin mahdollisuuksiin heikkenee.
Mielessä toivomus lisävoimavaroista ja kontrollin lisäämisestä.
(5)
Huoli tuntuva; omat voimavarat ehtymässä.
Selvästi koettu lisävoimavarojen ja kontrollin lisäämisen tarve.
(6)
Huolta paljon ja jatkuvasti: lapsi/nuori vaarassa.
Omat keinot loppumassa.
Lisävoimavaroja ja kontrollia saatava mukaan heti.
(7)
Huoli erittäin suuri: lapsi/ nuori välittömässä vaarassa. Omat keinot lopussa.
Muutos lapsen tilanteeseen saatava heti.
14029
71,8 %
3093
15,9 %
1259
6,4 %
643
3,3 %
264
1,5 %
160
0,8 %
68
0,3 %
Ei huolta
71,8 %
Pieni huoli
22,3 %
Huolen harmaa vyöhyke 4,8 %
Suuri huoli
1,1 %
3 Huolikartoitusten paikkakuntakohtaiset erot
Huolikartoituksia on aiemmin tehty Kainuussa ja Länsi-Uudellamaalla Taulukossa 3 on Kainuun ja Länsi-Uudenmaan, Rovaniemen seudun sekä erikseen Rovaniemen seudun kuntien huolijakaumat.
TAULUKKO 3.
Paikkakuntakohtaiset jakaumat prosentteina
Kunta/huolen aste
Ei huolta Pieni huoli
Huolen harmaa vyöhyke Suuri huoli
Kainuu ja Länsi-Uusimaa 64,0 26,0 8,0 2,0
Rovaniemen seutu 71,8 22,3 4,8 1,1
Rovaniemen kaupunki 77,6 17,2 3,9 1,2
Rovaniemen maalaiskunta 67,7 26,2 4,9 1,2
Ranua 61,0 33,1 5,1 0,8
Rovaniemen seudulla työntekijät eivät kokeneet huolta 72% :ssa tilanteista, joissa he kohtasivat lapsia ja nuoria.
Luku on suurempi kuin muissa kunnissa aiemmin tehdyissä huolikartoituksissa on saatu tulokseksi. Vastaavasti huolta aiheuttavia tilanteita oli vähemmän. Huolettomien tilanteiden muita kuntia suurempi määrään vaikuttaa se, että kartoitusaineisto painottui peruspalveluihin eli kouluihin ja päiväkoteihin. Rovaniemen seudun vastaajista 90% työskentelee peruspalveluissa ja esim. Kainuun vastaava luku oli 76%.
Rovaniemen kaupungissa, jossa ei-huolta –tilanteiden määrä oli suurin, vastaajista peruspalveluiden työntekijöitä oli 93%, maalaiskunnassa 88 % ja Ranualla 93%. Ranualla pientä huolta koettiin suhteellisesti enemmän kuin muualla ja suurta huolta vain erittäin vähän. Vastanneiden ammattiryhmäjakauma selittää myös tilannetta.
(Taulukko 4).
TAULUKKO 4.
Vastaajien ammattiryhmä kunnittain % kaikista kunnan vastaajista
Kunta/ammattiryhmä
päiväkodin työntekijä
opettaja
sosiaalityöntekijäohjaaja
terveyden-hoitaja,
lääkäri
muu
Rovaniemi 28 56 6 8 2
Roi mlk 64 12 5 16 3
Ranua 45 41 5 5
Rovaniemellä ja Ranualla opettajat olivat aktiivisia,
maalaiskunnassa päiväkodin työntekijät.
Toisaalta opettajien suuri osuus ei yksin selitä vähäisen huolen määrää, koska Ranualla esiintyi pientä huolta enemmän kuin muualla opettajapainotteisuudesta huolimatta.
Rovaniemellä erityisesti lukioiden opettajat kohtasivat suuria määriä opiskelijoita, joista ei koettu huolta. Tulokseen vaikuttanee osaltaan myös se, että se toteutettiin syyslukukauden alussa, jolloin opettajat eivät vielä tunne oppilaita hyvin eikä pulmatilanteita ole vielä tullut eteen.
4 Huolet peruspalveluissa ja huolipalveluissa
Ammattiryhmät jaettiin peruspalveluissa ja ns. huolipalveluissa toimiviin. Peruspalveluja tuottavat opettajat, päiväkotien työntekijät, nuoriso-ohjaajat ja perusterveydenhuollon työntekijät.
Huolipalveluihin kuuluu sosiaalityö, päihdetyö, poliisi ja erikoissairaanhoito, siitä tässä kartoituksessa mukana olivat lasten ja nuorisopsykiatria sekä lastensairauksien poliklinikka.
Perus- ja huolipalveluissa työskentelevillä huolet ovat erilaisia.
Yksittäisistä työntekijäryhmistä huolettomia kohtaamistilanteita kokivat päiväkodin ja päiväkerhojen työntekijät 73%, sosiaali- ja perhetyöntekijät 23%, terveydenhoitajat ja lääkärit 61%, opettajat 72%, nuorisotyöntekijät 59% ja sairaanhoitajat ja terapeutit 27%.
Kuvio 1. Huolen määrä peruspalveluissa ja huolipalveluissa ( prosenttiosuus kaikista tapauksista)
Rovaniemen huolipalveluissa toimivilla huolettomia tilanteita tuli eteen vähemmän ja suuren huolen tilanteita enemmän kuin Kainuussa ja Uudellamaalla. Peruspalveluissa Rovaniemellä ei koettu huolta niin usein kuin muissa kunnissa, joten voi kysyä, herääkö peruspalveluissa huoli niin myöhään, että huolipalveluiden piiriin tultaessa huoli on jo suuri. Miten voitaisiin jo peruspalveluissa huolestuttavia tilanteita havaita ja puuttua niihin aiemmin, jotta huoli ei pääsisi muuttumaan suureksi?
5 Kuntien työntekijöiden huolet verrattuna seurakunnan, järjestöjen ja poliisin huoliin
Kuntien työntekijät kartoittivat huoliaan 18 074 eri tilanteessa ja seurakunnan, järjestöjen, koulutuskuntayhtymän ja poliisin työntekijät 1442 tilanteessa. Prosentuaalisesti huolet jakaantuivat vyöhykkeille kuviosta 3 ilmenevällä tavalla. Seurakunnan työntekijät ovat päiväkerho-, pyhäkoulu- ja nuorisotyössä. Kartoituksessa mukana olleiden järjestöjen toiminta on päihdehuoltoa, erityisnuorisotyötä ja perhetyötä, mikä selittää huolettomien tilanteiden vähäisemmän ja pienen huolen tilanteiden suuremman määrän. Poliisihallinnosta saatiin sosiaalityöntekijän ja poliisien yhteinen huolikartoituslomake, jossa tapauksia oli vain 8. Ne jakautuivat melko tasaisesti eri vyöhykkeille.
Kuvio 3. Kuntien työntekijöiden huolet verrattuna seurakunnan ja järjestöjen työntekijöiden huoliin %
Arviointia
Rovaniemen seudun tulosten vertailu muiden kuntien tuloksiin osoittautui osittain vaikeaksi, koska kohderyhmät olivat taustoiltaan erilaisia. Rovaniemen seudun kohderyhmä painottui peruspalveluihin enemmän kuin aiemmissa kartoituksissa, joten vertailu aikaisempiin ei vastannut tarkoitustaan. Perus- ja huolipalveluiden vertaaminen on mahdollista. Huolikartoituksen yhtenä tärkeänä tavoitteena oli kiinnittää huomiota työntekijän oman subjektiivisen huolen tunnistamiseen ja arvioimiseen sekä suuntautuminen toimimaan sen mukaan.
____________
Huomatkaa uusi Hallinnon ala maassamme
HUOLIPALVELUT!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
___________________
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Lastensuojelu+ehtii+reagoida+vain+vakavimpiin+tapauksiin/1135237701094
Lastensuojelu ehtii reagoida vain vakavimpiin tapauksiin
Julkaistu: 7.7.2008 05:00
Milla Bouquerel
Heta Ängeslevä
helsingin sanomat
Vuoden alussa voimaan tullut uusi lastensuojelulaki on lisännyt paineita viranomaisille. Pula rahasta ja pätevistä työntekijöistä sekä lain uudet aikarajat pakottavat lastensuojelun työntekijät reagoimaan vain vakavimpiin tapauksiin.
Esimerkiksi Kuopiossa on tänä vuonna tehty jo liki 700 lastensuojeluilmoitusta. Kaikkiin ilmoituksiin ei ole ehditty reagoida. Roikkumaan jäävät lievemmät tapaukset, eikä ennaltaehkäisy silloin toteudu.
"Tilanne on toivoton. Työtä vain on liikaa", Kuopion sosiaalityönjohtaja Jarmo Rautjärvi sanoo.
Myös Vantaalla on alkuvuonna tehty satoja ilmoituksia enemmän kuin vastaavana aikana viime vuonna. Muutoksen uskotaan johtuvan madaltuneesta kynnyksestä tehdä ilmoitus lapsen huonosta kohtelusta.
"Määräajoissa ei pysytä, mutta vakavimmat ilmoitukset pystytään kuitenkin käsittelemään", Vantaan lastensuojelun avopalveluiden päällikkö Jaana Vilpas sanoo.
Uuden lain mukaan viranomaisten on päätettävä seitsemässä päivässä, täytyykö lapsen tilanteeseen puuttua.
Uusi laki laajensi virkavastuullisten ilmoitusvelvollisuutta, mutta Kuopion sosiaalipäivystyksen johtava sosiaalityöntekijä Leena Korhonen näkee, että myös yksityisten ihmisten kynnys ilmoitteluun on madaltunut.
Tähän vaikuttaa ympärivuorokautinen sosiaalipäivystys, joka on ollut kuntien velvollisuus vuoden 2007 alusta.
"Päivystys on kaivanut pinnan alla olevaa lastensuojelun tarvetta esille."
Aikarajat ovat Korhosesta hurjia. "Kaikkeen ei pystytä, ja jos pystytäänkin, niin se on pintaraapaisua sitten."
Oulussa aikarajoissa pysymistä on vaikeuttanut pula pätevistä sosiaalityöntekijöistä. Uudessa laissa aiempaa useampi lastensuojelun tehtävä säädettiin pätevälle sosiaalityöntekijälle. Oulussa on 45 virkaa lastensuojelussa, ja kolmannes työntekijöistä on epäpäteviä. Vaihtuvuus on kova.
"Työ on rankkaa, eivät ihmiset jaksa", Oulun lastensuojelun palvelupäällikkö Sisko Pirilä-Karlström kuvailee.
Hänen mukaansa tilanne helpottuisi, jos Oulun yliopistossa koulutettaisiin sosiaalityöntekijöitä.
Vantaalla työvoimapula on helpottanut viime vuodesta, mutta yhä kolmannes työntekijöistä on epäpäteviä.
"Tämä on rankkaa työtä. Uran alussa olevalle se saattaa olla yllätyskin", Jaana Vilpas sanoo.
Helsingin hallinto-oikeuteen on alkuvuoden aikana tullut noin 60 tahdonvastaista huostaanottoa koskevaa hakemusta, joista on ratkaistu noin 20. Lisäksi väliaikaisia päätöksiä, kuten kiireellisiä sijoittamispäätöksiä, on tehty runsaat sata. Hallinto-oikeuden tuomarin Anja Sahlan mukaan juuri väliaikaistoimenpiteet työllistävät hallinto-oikeuksia.
"Alkukeväällä oli hiljaista, mutta nyt tahti on tiivistynyt", Sahla sanoo.
Vireillä olevia huostaanottopäätöksiä on Kuopiossa tänä vuonna tehty peräti 38, kun saldo koko viime vuodelta oli 39.
Suurin syy kasvuun on ennaltaehkäisyn puute.
Jos psykiatrista hoitoa ei pystytä järjestämään,
vaihtoehdoksi kriittisessä tilanteessa jää huostaanotto.
Kuopioon jo vuosia suunniteltu ja keväällä valmistunut perheasema kumisee nyt tyhjyyttään, kun raha ei riitä sen avaamiseen. Nyt kaupunki selvittää, kuinka perheasema voitaisiin ottaa ilman lisäkustannuksia käyttöön edes osittain.
Lain hyvänä puolena pidetään sitä, että lasta kuullaan koko prosessin ajan.
Tahdonvastaisten huostaanottojen käsitteleminen hallinto-oikeudessa takaa sen, että lapsen asia käsitellään puolueettomasti.
-------------
Minun lapsestani oltiin huolissaan kun hän nukahteli ruokapöytään kesken syönnin.
Miksikö???
Meillä oli herätys aamuisin viimeistään klo 05.30, lähtö päiväkodille viimeistään klo 06.30 jotta kerkesin klo 07.00 linja-autoon etten myöhästy koulusta. Jos omistaisin auton saisimme nukkua tunnin myöhempään...
No tilanne on nyt tämä: lopetin opiskelun uuteen ammattiin koska lapsestani oltiin niin huolissaan kun oli ruokapöydässä väsy.
Niin ja meillä on iltapala klo 19.00, jonka jälkeen iltapesut ja sänkyyn, eli ei meillä iltaisin "kukuta" myöhään.
Riippuu varmaan päiväkodista mutta aika monessa päiväkodissa on kova kiire mikä voi aiheuttaa joillekkin uupumista. Lapsiryhmät ovat isoja ja ryhmissä on usein myös lapsia, joilla erityisvaikeuksia esim. adhd, keskittymis vaikeutta, hahmottamiseen liittyviä ongelmia jne.
Mielestäni lasten päivät ovat myös ainakin pienillä monesti liian ohjelmoituja vaikka uskoisin että pelkkä leikki ja ulkoilu riittäisi heille ihan hyvin. Henkilökunnalla on yleensä koulutus kyseiseen tehtävään, mutta ei koulutuskaan aina kaikkea kerro. Vaikka olisi kuinka kouluttautunut, voi olla kuitenkin tunnetaidoissa puutteita jne.
Työpaikan ilmapiirillä on tietysti iso vaikutus jaksamiseen. En ole nähnyt että uupumus lapsiin tarttuisi ainakaan niin kauan kun lapsille ollaan ystävällisiä ja jaksetaan panostaa hoitamiseen, lapsen perustarpeisiin.
jolloin päiväkoteja ymmärretään verrata lasten keskitysleireihin ja ihmetellään miten kukaan laittoi pienen lapsensa sellaiseen, millaista sadismia ihmiset harjoitti avuttomia kohtaan, miksei kukaan puuttunut asiaan, miksi se yleisesti hyväksyttiin, mikä turrutti ihmisten järjen.
No, asuakseen lämpimässä, saadakseen ruokaa, hankkiakseen lapselle tarpeeksi lämpimät vaatteet päälle.
Olivatko kouluampujat pienenä päiväkodissa.
vuosi sitten puhuttiin paljon siitä, miten raskasta lapselle on olla päiväkodissa, koska koko ajan on "näytillä", eikä minkäänlaista yksityisyyttä ole.
Päiväkodit ovat huostien alku ja juuri. 1993 laajeni subjektiivinen oikeus lasten päivähoitoon. Tämän jälkeen huostaluvut ovat kasvaneet samoin jonot psykiatreille.
No, mikään pakko ei lasta ole päiväkotiin laittaa,jos ne arvon rouvista/herroista ovat oikein keskitysleirejä. Oletteko kuulleet perhepäivähoitajista...? Vai ovatko he kenties Hitlereitä sitten?
Joo,ei ihme että muksut huostassa, jos maailmankuva on noin vääristynyt.
Vai ei ihme, että lapset on huostattu, kun
on niin vääristynyt kuva päiväkodeista;
ne ovat muka "keskitysleirejä".
Kukaan muu kuin Sinä, täti, ei ole puhunut
mistään keskitysleireistä,
vain väsyneistä tarhantädeistä, joilla on
työuupumuksen lisäksi herkkä liipasinsormi
tekemään aiheettomia lastensuojeluilmoituksia.
Pilkkasi kalahti omaan nilkkaan:
ei minun lastani ole otettu huostaan, hän
on nukkumassa täällä kotona,
olin kyllä hirveän peloissani keväällä
tarhan "tädin" käytöksen takia, että hän tekee
jotain pahaa.
Tarhantäti oli aluksi aivan välinpitämätön.
Kun hain lapsen tarhasta, hän oli aina
puutteellisesti puettu;
kaulahuivi mytyssä jossain lahkeessa, puvun alla vain t- paita jne., eihän 3- vuotias
kaikkea itse pue!!!
Huomautuksella sain vihat päälleni.
Olin niin tyhmä, että vein lapsen psykologille, kun hän itki, ettei halua mennä
tarhaan kiusaamisen ja yksinjättämisen takia.
Tarhantäti nimittäin väitti, ettei
hänen tarhassaan kiusata, lapsi muka keksii.
Kerroin vielä tälle puolivillaiselle tarhantädille, että lapsi kävi sillä.
Se oli virhe!
Psykologin mielestä lapsessa ei ollut
vikaa, mutta tarhan "täti" innostui ja alkoi
pommittaa tätä psykologia lapsen yhtäkkiä
ilmestyneillä ongelmilla.
Lopulta otin lapsen pois tarhasta- ja
hain siirtoa toiseen tarhaan.
Nimimerkki "täti" kehotti olemaan viemättä
lasta tarhaan:
me ilmoitimme, ettei lasta enää tuoda -
tämä täti teki lastensuojeluilmoituksen!!!
Kävimme kolmasti tapaamassa sosiaalityöntekijää, joka lopulta myönsi, että
lastentarhan hoitajalla tuntuu olevan
jotain henkilökohtaista asiassa mukana, ja
ilmoitus ei ollut ihan rehellinen.
Niinpä; jos kotihoidontukea saisi alle 10-
tai edes 8-vuotiaasta,
en helkkarissa veisi lasta tarhaan!!
Minut ainakin pakotetaan viemään lapsi tarhaan:
lapsi ei muka saa "virikkeitä" kotona,
sitähän aina toitotetaan, eikä katsota
hyvällä, jos joku haluaa itse kasvattaa
lapsensa.
Olen ainakin ymmärtänyt, että lasten tarhapakko
on osa negatiivista holhousta, jolla kontrolloidaan riskiperheitä.
Minun lapseni on pakko-tarhassa 4 tuntia
päivässä, vaikka haluaisin itse hoitaa ja
ulkoiluttaa häntä, ja vierailla
itse lapsiperheissä, että hänellä on
leikkikavereita!!!!!!!!
kuin olisin itse kirjoittanut. Aikalailla tuohon malliin meilläkin on mennyt.
Päiväkodit ovat pelkästään kyttäyslaitoksia, samoin esikoulu,
Koulussa "tarkkaillaan" niitä jotka
ovat tietyissä kansioissa kouluun tullessaan.
Elämme tarkkailu&huoli-yhteiskunnassa, nyt jo paljastui koulujen LAITON HUOLI-rekisteri, jatkoa seuraa..............
Vastasit minun viestiini tarhan tädin huolestuttavasta käytöksestä ja siitä, että
meillä on pakko- tarha:
lapsi on pakko viedä 3-vuotiaana ainakin puolipäivätarhaan, tai lastensuojeluviranomaiset
muka "huolestuvat lapsen turvallisuudesta",
siksi maksuton tarha on keksitty;
se on pakollinen!!!
En ollut vielä kuullut mistään "huolirekistereistä", mutta ilman muuta meidän perheemme on tällaisessa rekisterissä.
Todella raskasta yrittää puhua järkeä näille
viranomaisille, kun eivät ole järjissään
huostaanotto ja ilmoittelu- innostuksessaan.
Negatiivinen holhous on vain tarkkailua
pahassa mielessä, virheiden etsintää
rangaistustarkoituksessa ja suoranaista ahdistelua ja koti- ja kasvatusrauhan häirintää.
Eikö näitä ilmoittelujaan lisääviä virkailijoita saada millään kuriin - tekemään
oikeaa, hedelmällistä työtä?
väärinkäytettynä (kuten juuri eilen tuli julkisuuteen nämä laittomat rekisterit)
niin s....n paljon pahaakin saadaan aikaiseksi
kun valvomatonta, seuraamatonta, vastuutonta valtaa annetaan
yksittäisille ja varsinkin yksittäisille viranomaisille!
Paha ihminen......
http://www.hs.fi/keskustelu/message.jspa?messageID=2715246
7.12.2008
"Suomessa on siirrytty huolenpidosta lasten kontrolliin"
Johtuvatko ihmisen ongelmat hänestä itsestään vai yhteiskunnasta?
Keskustele aiheesta
Palvelujen leikkauksilla ja niin sanotulla varhaisen puuttumisen strategialla on lyhyessä ajassa onnistuttu kyseenalaistamaan pohjoismaisen lapsipolitiikan ydin. Päälaelleen on kääntynyt periaate ehkäistä lasten ongelmia ensisijaisesti julkisen palvelun avulla.
Varhaisesta puuttumisesta innostuttiin vuosituhannen vaihteessa. Uudella strategialla tavoiteltiin moraalista herätystä, jonka tuloksena kaikki kansalaispiirit herkistyisivät ilmaisemaan huolensa kohtaamiensa lasten hyvinvoinnista.
Virallisesti varhaista puuttumista ryhtyi edistämään kuusi ministeriötä, Kirkkohallitus, Kuntaliitto, Opetushallitus, Stakes sekä suuri joukko sosiaalialan eturivin järjestöjä. Puuttumista on vauhditettu neuvoloissa, päiväkodeissa, kouluissa, lastensuojelussa, asuinalueilla ja lasten järjestöissä.
Varhaisen puuttumisen perusajatuksena on, että aikuisiän ongelmia enteileviin merkkeihin on tehokkainta puuttua lapsena. Puuttuminen voi olla lähes mitä tahansa: rikoksentorjuntaa, vanhempainyhteisön lasten käytöksen kontrollia tai lastensuojelua. Se voi kohdistua lapseen tai hänen perhetilanteeseensa tai molempiin.
Aikaisella reagoinnilla halutaan estää yhteiskunnan ulkopuolella elävän alaluokan syntyminen sekä säästää kuluja, joita lapsen ongelmat aiheuttaisivat yhteiskunnalle myöhemmin.
Varhaisen puuttumisen buumi alkoi, kun piti ratkaista lasten ja perheiden sosiaalipalvelujen lamanaikaisten leikkausten ja koulujen ryhmäkokojen suurentamisen aiheuttamat pulmat. Samaan aikaan vanhempiin kohdistuvat vaatimukset työelämässä kiristyivät, perheet hajosivat ja kasvattajien epävarmuus oikeasta ja väärästä lisääntyi. Lasten tarve saada tukea kodin ulkopuolelta kasvoi.
Ratkaisuksi valitun varhaisen puuttumisen idea lainattiin uusliberalismin mallimaista. Lainatessa ei otettu huomioon, että mallimaissa perheet ja lapset eivät koskaan ole olleet yhtä riippuvaisia julkisista palveluista kuin meillä. Monissa maissa lapset ovat voineet turvata esimerkiksi kotiäitiin, naapuriin tai isovanhempiin.
Varhaisen puuttumisen ideologian kanssa samassa paketissa on markkinoitu lapsen yhteiskunnallisista yhteyksistään irrottavaa, yksilöllistä ihmiskuvaa. Samalla on jätetty jäähyväiset sodan jälkeen vakiintuneille sosiaalisten ongelmien yhteiskunnallisille selitysmalleille.
Uudessa kulttuurissa on muodikasta käsittää lasten ongelmat hänen yksilöllisiin ominaisuuksiinsa tai perheolosuhteisiinsa liittyviksi. Vanhanaikaista on muistuttaa sosiaalisten tekijöiden olemassaolosta.
Toistaiseksi "varpu" on osoittautunut tehokkaaksi välineeksi siirtää julkista vastuuta lasten hyvinvoinnista perheille, lähiyhteisöille, järjestöille ja paikallisille toimijoille. Puuttumisesta on tullut ameeba, joka sopeutuu notkeasti eri olosuhteisiin ja toteuttaa monia päämääriä. Siksi piilee vaara, että toimijat puhuvat toistensa ohi ja varhainen puuttuminen kääntyy varhaiseksi leimaamiseksi, johon koko yhteisö osallistuu. Riskiyksilöksi leimautumisella on haitallisia seurauksia lapsen identiteetille sekä nyt että tulevaisuudessa.
Varhaisen puuttumisen merkittävä ongelma on, että puuttumisen perusteena tulisi aina olla luotettavaan tutkimustietoon nojaava riskiarvio. Tietoa, jolla yksilön käyttäytymistä voidaan ennustaa pitävästi kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päähän, ei sosiaalisten ongelmien osalta läheskään aina ole. Siksi puuttumisvaade asettaa lapsen kanssa työskentelevälle mahdottoman tehtävän. Moni puuttuu varmuuden vuoksi.
Taloudellisen liberalismin seuralainen, yksilönvapaus, edellyttää itsenäisesti oikeita valintoja tekeviä kansalaisia. Niiden kohdalla, joilla tämä mitta ei täyty, ratkaisu on – hyvinvointivaltion perustana olleen tuen ja luottamuksen sijasta – sosiaalinen kontrolli.
Tällä hetkellä uusliberaalin lapsipolitiikan korjausliike on jo nähtävissä. Siitä huolimatta on monta kysymystä, joihin kaipaamme vastauksia: Miten näin radikaali käännös oli mahdollinen? Mikä sai toimijat vakuuttuneiksi uuden toimintatavan paremmuudesta entiseen nähden? Millä varhaisen puuttumisen ideologia pitäisi korvata?
Itse tarjoan ratkaisuksi palaamista sosiaaliseen ihmiskäsitykseen, jossa lapsen ongelmaa tarkastellaan yhteiskunnallisessa yhteydessään. Lisäksi tarvitaan sukupolvien välisen luottamuksen vahvistamista. Näiden takuumieheksi tarvitaan lapsipolitiikkaa, joka edistää erilaisista sosiaalisista oloista tulevien mahdollisuuksia kasvaa kunnon kansalaisiksi keinoilla, jotka on todettu toimiviksi.
Tällaisia ovat esimerkiksi oppilashuolto, sosiaalisesti heikkojen asuinalueiden voimavarojen vahvistaminen ja lasten osallistumisen tukeminen.
Yhtä tärkeää on, että opettajat, kasvatuksen parhaat asiantuntijat, alkavat luottaa itseensä ja ratkaista koulutyön ongelmia myös lasten omiin voimavaroihin tukeutuen.
Ongelmat eivät synny tyhjästä. Niillä on omat mekanisminsa, joiden syiden paljastamiseen tarvitaan asiantuntijoita ja yhteiskuntatieteilijöitä.
Lapsiperheiden köyhyyden, osattomuuden ja jaksamattomuuden voimme ratkaista. On poliittinen valinta, tuotetaanko koulujen työrauha poliisin keinoin vai elvyttämällä koko yhteiskunnan sosiaalista pääomaa ja luottamusta kartuttavia prosesseja.
MIRJA SATKA
Kirjoittaja on akatemiatutkija ja sosiaalityön dosentti Jyväskylän yliopistossa.
Päiväkodit ovat pienimuotoisia vankiloita, hoitajat sun muut sutturat saavat vielä palkkaa eli elävät oikeiden työläisten kustannuksella. Nyt vain päiväkodit lopetettava, ei ajatella millä hoitajat pärjäävät,
jos eivät töitä osaa tehdä, kuolkoot pois, muiden harmejahan he vain ovat.
Vanhemmat jotka eivät viitsi, kykene, tai halua hoitaa omia lapsiaan, heltä lapset pois.
Vai päiväkodin hoitajat sutturoita ja "ämmät" oikeisiin töihin..! Mikäs on oikeampaa työtä, kun pitää teidän mukuloistanne huolta, jotka olette VÄKISIN VÄÄNTÄNEET omien itsekkäiden tarpeittenne takia tähän maailmaan, ettekä niitäkään kykene itse hoitamaan...!!HAHAHHA.
Onneksi on otettu tuollaisilta imbesilleiltä lapset huostaan. Toivottavasti pysyvätkin.
lapsi, perheen hyvyyteen katsomatta, on huostaanotettu ja sijaishuollossa.
Mitä muuta päiväkoti on kuin sijaiskoti ja päivähoitotädit ovat sijaishuoltajia.
Perheen omasta kodista on jäljellä pelkkä yöllinen tynkä. Lasten oma koti on vain yökoti.
Lasten omat vanhemmat ovat typistyneet yövanhemmiksi tai paremminkin yöhuoltajiksi, sillä ei kukaan voi vanhemmuutta öisin lapsen nukkuessa harjoittaa.
Sisaruksistakin vieraannutaan, eikä koskaan edes opita tuntemaan, he ovat yösisko ja yöveli.
Päiväkodissa on kaikenlaisia ventovieraita päiväsiskoja ja päiväveljiä, jotka kiusaavat tai lohduttavat, se miten tapahtuu ei ole lapsen valittavissa, eikä kukaan häntä kuule.
Ennen oltiin rehellisiä ja päiväkotia nimitettiin lastentarhaksi.
Se nimitys muistuttaa liikaa keskitysleiriä, joten nimi muutettiin tarkoituksella päiväkodiksi.
Se oli taviksiin suunnattua mielikuvapropagandaa.
Hyönteismyrkkykin on nykykielellä kasvinsuojeluaine.
Kävelin 2-den päiväkodin ohi Yksityisessä heilau-
tettiin kättä ja teervehdittiin.Oli katsekontakti
Ja näytettiin olevan hereillä.
Viereinen oli kunnallinen. Ilmeet oli kireät
ja vihaiset katseet seurasivat.Tunsin olevani
rikollinen.Ajattelin mitä hengellisyyttä nämä hoitajat edustivat. Näyttää siltä ,että oireet
ovat viraston sisällä olevasta päättävästä
johto tasosta lähtöisin.
pahoista oireista: "Muita oireita ovat sosiaalisten kontaktien heikkeneminen, voimakas muutosvastarinta ja jopa harhaisuus." Ei nämä ihmiset ole kykeneviä pitämään huolta lapsistamme.
Sitten lapsemme "oirehtivat" ja tämän takia lapsemme huostataan. Näin meillä ainakin on käynyt.
NÄIN JUURI .
OPETTAJISSA,
HOITAJISSA JA SOS VIRANOMAISISSA ON SAIRAUS.
SIELTÄ SE TARTTUU LAPSIIN!
NÄMÄ PITÄÄ SAADA JULKI!
sosiaalihengellisyys.
Saman kohtaa kun edellisenä päivänä saadun asiallisen neuvon mukaan soittaa klo 8 arkiaamuna terveyskeskuksen hammashoitoajanvaraukseen, ensin tietenkin jonossa yli puolituntia.
Sieltä tämä hengellisyys kohdistetaan soittajan tärykalvoon, hampaisiin ja mieleen. Kuuntelemiskyvytön menneiden vuosikymmenten neuvostomaatuska huutaa täysillä korvaan:"EITÄÄLLÄMITÄÄNHAMMASKISKOJAALETAPÄIVYS- TYKSENÄHIOMAAN"
Sitten hampaat jää tuhoutumaan korjaamattomaan kuntoon, mieli masentuu ja alkaa tarvita korvalääkäriä. Haloo! Suomi 2000-luvulla!!!
Oletkohan ihan täysijärkinen;
kauheaa, eihän tuollainen ole missään tarhassa töissä, eihän!
Ei normaaliälyinen, tasapainoinen ihminen roiku huostaanottopalstalla kirjoittelemassa:
"HAHAHA! Onneksi teiltä on otettu lapset huostaan!"
Kertoo kirjoittajan itsensä olevan melko
onneton luuseri, elämässään pettynyt ja
epäonnistunut,
kun täytyy roikkua tällaisella palstalla ja
kirjoitella tuonkaltaisia "kannanottoja".
Ei taida mennä oikein hyvin?
Tässäkään mineraalivilla jutussa päiväkodista ei puhuta sanallakaan pienistä lapsista joita päiväkodissa hoidetaan.
http://www.ess.fi/?article=217889
Jyrängön päiväkodin sisäilmassa mineraalivillakuituja
Nuoli 16:29 - 4. joulukuuta 2008
Heinolalaisen Jyrängön päiväkodin sisäilmanäytteistä on työsuojelupiirin käynnistämissä tutkimuksissa löytynyt mineraalivillakuituja.
Henkilökunnalla on ilmennyt hengitystie- ja iho-oireita.
Kaupungin kiinteistöpäällikkö Ilpo Hyytiä kertoo, että mineraalivilloja on lähes paljaina päiväkodin ilmastointikanavien äänieristeissä. Kun sisäilmaa puhalletaan huoneeseen, eristeistä irtoilee villapölyä, joka leviää tasaisesti joka puolelle.
- Tilanne ei ole kovin paha, sanoo Hyytiä. - Ei jouduta tekemään isoja rakenteellisia korjauksia. Äänieristysvillat otetaan pois, ja ne korvataan toisentyyppisellä materiaalilla.
Ne asennetaan niin, ettei kuituja pääse enää irtoamaan.
Päiväkodin korjaukset pyritään tekemään heti alkuvuodesta. Myös kolmesta muusta päiväkodista on otettu näytteitä. Tulokset valmistuvat tammikuussa.
_________________
http://www.sisailmayhdistys.fi/portal/terveelliset_tilat/sisailmasto/hiukkasmaiset_epapuhtaudet/#epaorgaaniset_kuidut
per HOITAJA. Tämä on se useimmiten luettu uutinen.