Millaisia kokemuksia teillä on netin
seuranhakupalveluista? Kuinka moni on hakenut
tositarkoituksella, ja mitä on löytynyt? Entäpä
sitten seikkailut? Saako netin kautta seksiseuraa
helposti, puute tuntuu olevan ainakin tosi kova?
Itseäni kiinnostaa se, että miten
tositarkoituksella liikenteessä yleensä edetään.
Kuinka pian tavataan, vai tutustutaanko ensiksi
mailien välityksellä. Miten sitten
ensitapaaminen; osuvatko odotukset kohdalleen vai
onko vastassa ollut katastrofi?
Omiakin kokemuksia on, mutta kertokaapa ekaks
miten on käynyt!!!
seuranhakupalveluista? Kuinka moni on hakenut
tositarkoituksella, ja mitä on löytynyt? Entäpä
sitten seikkailut? Saako netin kautta seksiseuraa
helposti, puute tuntuu olevan ainakin tosi kova?
Itseäni kiinnostaa se, että miten
tositarkoituksella liikenteessä yleensä edetään.
Kuinka pian tavataan, vai tutustutaanko ensiksi
mailien välityksellä. Miten sitten
ensitapaaminen; osuvatko odotukset kohdalleen vai
onko vastassa ollut katastrofi?
Omiakin kokemuksia on, mutta kertokaapa ekaks
miten on käynyt!!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Omat kokemukseni ovat olleet positiivisia. Olen
käynyt muutamilla treffeillä nettituttavuuksien
kanssa. Mitään vakavampaa ei ole kehkeytynyt,
mutta ovat ne ainakin vastanneet kertomaansa,
enemmän tai vähemmän. Onhan moni kertonut
löytäneensä sieltä elämänkumppaninsa.
Hiukan kannattaa tietenkin olla varovainen,
etenkin naisten. Jos toinen ei anna esim. muuta
kuin nimimerkillä varustetun @hotmail.com tai
vastaavan osoitteen, niin eihän sitä tiedä mitä
siellä on toisessa päässä. Olen nykyään antanut
omat oikeat tietoni vasta toisena. Jos antaa
puhelinnumeron, niin kannattaa pitää se
salaisena. Kyllä sen yleensä ilmoituksen muodosta
ja viimeistään viesteistä huomaa, onko ihminen
toisessa päässä aito vai joku 12-vuotias
kersaporukka.
Deitti.nettiä on viime aikoina haitannut nämä
järjestelmälliset venäläisnaisten kuvalliset
ilmoitukset ( Ihan kivannäköisiä tyttöjä ei siinä
mitään, mutta hiukan epäilyttää ) ja sitten ne
zwallet rahastajat, jotka "saa" rahaa jokaisesta
luetusta ja lähetetystä mailista. Jos siis
vastapuolella on @zwallet.com(vai .net)-osoite
niin voi olla kyseessä tälläinen rahastus.
Sinultahan ei siinä mene yhtään sen enempää
rahaa, mutta toinen ei välttämättä ole tosissaan.
Usein puhutaan epätoivoisuudesta niissä
viesteissä. "En ole epätoivoinen, saan seuraa
muutenkin" Minun mielestäni se on kuitenkin hyvä
tapa tavata uusia ihmisiä vaikka kesken
työpäivän. Ravintolassa humalassa örvellyspokailu-
yritykset ne vasta on epätoivoisia. Hiukan
persoonattomaksihan se jää, pelkät viestit.
Joskus on pitkäkin "mailisota" loppunut kun
seinään eikä vastapuolesta ole kuulunut mitään.
Jos siltä tuntuu niin sokkotreffeile kannattaa
lähteä varmaan aika varhaisessa vaiheessa. Aika
nopeasti sitä ehdotetaankin, viikko tai pari.
Samaten sukupuolten välinen ero näkyy siinä, että
miesten ilmoituksia on viisi kertaa enemmän kuin
naisten ja uskoisin, että nainen saa
ilmoitukseensa viisi kertaa enemmän vastauksia.
That´s the way it is..
sinne vaan sekaan vaan, hiukan varovaisuutta
peliin ja kunnolla seikkailumieltä..... ;-)
Löysin chatista entisen tyttöystäväni ja me
seurusteltiin pari vuotta. Lisäksi olen nyt
käyttänyt erittäin menestyksekkäästi nettiä
seuran hakuun. Itseasiassa tytöt, joihin olen
törmännyt ovat olleet erittäin fiksuja
akateemisia ja varmasti sellaisia, jotka saisivat
baareistakin seuraa. Baareihin vaan eivät kaikki
mene. Netistä taas voi tavoittaa ihmisiä, joihin
ei muuten todennäköisesti koskaan törmäisi.
Mutta miehet ovat toisinaan ihan sikoja chatissa
ja myös netti-ilmoituksiin vastatessaan. Haetaan
vain seksiä. Naisia on ehkä vähemmän netissä,
mutta käsitykseni mukaan he ovat yleensä paljon
parempikäytöksisiä.
Itse haen netistä naista siksi, että se on
vaivatonta ja koska en oikein osaa iskeä baarissa
naista vaikka muuten olen kai ihan moitteeton. Ja
mikäs on helpompaa kuin laittaa ilmoitus ja
odottaa? Baareissa kuluu rahaa ja aikaa.
Menestyskin saataa olla heikompi.
Olen tasan kaksi kertaa tavannut tytön netin
kautta livenä. Toinen siis eksäni ja toinen oli
muuten hyvä, mutta ihastus jäi syystä tai
toisesta. Kuitenkin meistä tuli hyvät ystävät
ihan oikeasti. Joten menestykseni on tähän
mennessä erinomainen. Kannattaa koittaa, mutta
osata järkevästi vaatia toiselta lihamaakarit
siivilöidäkseen, jos se nyt on mahdollista.
Löysin kihlattuni netin välityksellä viime
talvena. Mulla oli oma ilmoitus, asiallinen
sellainen, jossa kerroin etten hae seksiseuraa
yms. sähläilyä. Sainkin todella paljon asiallisia
vastauksia samanhenkisiltä ihmisiltä, joita ei
kiinnostanut baarien epämääräinen "tarjonta".
Mua ei ainakaan napannut sinkkuaikana ruveta
baarissa kenenkään kanssa millekään, sillä eihän
sieltä nyt mitään kunnollista ihmissuhdetta löydy.
Känniset äijät örisee vaan suoria ehdotuksia.
Yäks. Kiitos ei. Yhdenyönjutut yms. seksisekoilut
ei ole koskaan ollet mua varten, oon niin kiltti
tyttö ;) Kokeilin siis deittinettiä, jota
kaverini oli kehunut.
Mailailin nykyisen kihlattuni kanssa pari-kolme
viikkoa ennen numeroiden vaihtamista. Kuvat
vaihdettiin maileissa aika nopeasti ja kummatkin
oltiin tyytyväisiä toisen näköön :) Kundi laittoi
numeronsa ensin ja käski soitella, sillä meille
tuli hänen matkansa vuoksi puolentoista viikon
mailailutauko. En kuitenkaan uskaltanut soittaa
(mitä oisin sanonut, siinä vaiheessa en ollut
vielä kertonut ees nimeäni!). Oman numeroni
annoin vasta kun jatkettiin mailailua. Jotenkin
epäilytti antaa numberi ihan vieralle ihmiselle.
Toisaalta mulla on salainen numba, eli ei
tarvinnut pelätä et joku skitso ilmaantuu
yhtäkkiä oven taakse tms. kaivettuaan kaikki
tietoni jostain finderista.
Kundilla oli sähköpostissa oma nimi, itse käytin
anonyymiosoitetta, pelkäsin friikkejä ja hörhöjä.
Mielestäni nainen ei voi olla liian varovainen
noissa nettijutuissa. Tapaamista ennen sitten
puhuttiin pariin otteeseen puhelimessa ja juttu
luisti tosi hyvin. Olin aika yllättynyt, että
lörpöttelin ventovieraalle puhelimeen kuin
parhaallekin tuttavalle. kerroin hänelle mm.
haaveilevani koirasta, käyttäväni piilareita yms.
höpsöä ;)
Tapaaminen meni loistavasti! Aika vierähti kuin
siivillä, kundi oli vielä komeampi kuin kuvassa
ja todella mukava, rento ja huumorintajuinen
tyyppi. Ekatapaamisella oli älyttömän hauskaa.
Olen käynyt nettitreffeillä parin viime vuoden
aikana muutaman kerran, ja tavannut sellaisia
ihan ok-tyyppejä, tämä oli eka (ja varmasti vika
kun on sormuskin sormessa) kerta kun kolahti
oikein kunnolla, eikä ollut sellasta
vaivautunutta small-talk jutustelua vaan mentiin
heti pintaa syvemmälle.
Ekatreffien jälkeen olin tosi kiinnostunut ja
pian ruvettiin tapailemaan tiuhaan tahtiin. Olin
todella iloisesti yllättynyt, kun mua ei yritetty
kähmiä tai lähennellä (kuten aiemmin oli pari
kertaa käynyt) tai ehdotella mitään. Pari kk
tutustuttiin kaikessa rauhassa ennen kuin mentiin
sänkyyn, mikä sopi minulle koska kannatan hidasta
etenemistä. Miehillä vaan on yleensä hirmu kiire,
mutta tämä olikin vähän erilainen ja halusi
muutakin kuin seksiä. Nyt ollaan oltu puoli
vuotta kimpassa ja kihloihinkin kiirehdittiin
hiljattain, kumpikin on 100% varma että tässä se
oikea nyt on. Ainakaan tällaista tunnetta ei
kumpikaan ole kokenut aiemmin, vaikka molemmilla
on ollut pitempiaikaisia suhteita ja itse olen
ehtinyt olla avoliitossakin.
Ei voi kuin lämpimästi suositella deittinettiä.
Miesten ilmoihin ei käsittääkseni tule
vastauksia, mutta naisten ilmoihin kannattaa
vastata. Naisena voin antaa neuvon: kerro
itsestäsi ja toiveistasi, äläkä ala heti
luettelemaan kuinka hyvin sulla menee...Näitä
persoonattomia mullon auto,asunto,vakityöpaikka
Nokialla jne. tyyppejä oli ainakin mailboxini
tupaten täynnä enkä jaksanut innostua vastaamaan.
hmm.. ehkä olenkin liian vaativa
ihmissuhteissani, sillä mielestäni olen törmännyt
netin kautta lähinnä kummajaisiin. Okei, pari,
kolme mukavaa tyyppiä on tullut vastaan, mutta on
tavattukin ihan kaveripohjalta.
Olen menettänyt uskoni netin kautta alkaviin
suhteisiin, vaikka muutama kaveri onkin täältä
löytänyt elämänkumppaninsa.
Kokeilla kannattaa siltikin aina!
Ainiin. Suurin osa tapaamistani on kyllä chattien
kautta tuttuja.. Ehkäpä se on osasyy.
Tuota noin, minäkin olen kyllä vaativa. Vaadin
mm. akateemista koulustusta, älyä ja henkisiä
ominaisuuksia. Pitää vain seuloa sellaiset
henkilöt, jotka eivät kuulosta hyviltä tai eivät
täytä kriteereitä. Jos ei seulo ihmisiä, niin
vastaan voi tulla vaikka mitä, niin netistä kuin
livenäkin.
Sitten yhteiskuntainduktiosta. Se, että netistä
on tullut vastaan kolme huonoa kaveria, ei
tarkoita, että siitä seuraa, että kaikki ovat
weirdoja. Nosta rimaa, niin helposti törmää
kummallisiin hiippareihin.
menin naimisiin talvella nettituttuni kanssa.
parempi on tutustua ihmiseen näkemättä ja
kuulematta .saa selville mitä toinen ajattelee
mistäkin ja onko huumorintajua ja verbaalista
lahjakkuutta(se on niin kivaa)kun soiteltiin
myöh,ääni oli positiivinen yllätys.kun matkustin
lomalla tapaamaan,näin kodin,sukulaiset yms.ja
varmistuin että tässä se on!meillä oli hauskaa ja
on vieläkin,kun hän muutti minun kaupunkiini mun
kans asumaan.täytyy vain sanoa että häntä ennen
tapasin yhden pettymyksen:tyypillinen
sänkyynpyrkivä juoppo(niitähän on kapakat täynnä)
mutta oli helppo lopettaa tuttavuus siihen.adios !
naisia on silti enemmän -> on mistä valita
Tilastokeskuksen tietojen mukaan Suomessa on aina
syntynyt ja syntyy edelleenkin poikia hieman
enemmän kuin tyttöjä. Tämä tarkoittaa
valitettavasti sitä, että jatkuvasti 15-60 -
vuotiaitten joukossa on 50 000 miehen ylijäämä.
Joten kyllä ne naiset on ne, joilla on varaa
valita.