Setäni kuoli v.-89 ja tätini tänä vuonna. He oli lapseton pariskunta, mutta täti avioitui v.-1996.
Nyt tädin kuoltua hänen aviomiehensä om antanut perunkirjoitusasiat lakimiehn hoidettavaksi. Setäni ja tätini olivat tehneet keskinäisen testamentin (siis perivät toisensa) v.55.
Nyt lakimieheltä tuli jäljennös testamentista ja paperi, jossa pyydettiin minun allekirjoitusta, että hyväksyn ko. testamentin.
Allekirjoitin eli hyväksyin ko.tätini ja setäni testamentin. Teinköhän hölmön päätöksen?
Setäni kuoltua v.89 heiltä jäi huomattava omaisuus. Nyt sitten kun tätini avioitui uudelleen, omaisuus periaatteessa (asunto-kesämökki ym.myytiin) sulautettiin uuden puolison kanssa.
Siis onko tämä "uusi" tädin puoliso oikeutettu perimään myös setäni osuuden omaisuudesta?
Nyt tädin kuoltua hänen aviomiehensä om antanut perunkirjoitusasiat lakimiehn hoidettavaksi. Setäni ja tätini olivat tehneet keskinäisen testamentin (siis perivät toisensa) v.55.
Nyt lakimieheltä tuli jäljennös testamentista ja paperi, jossa pyydettiin minun allekirjoitusta, että hyväksyn ko. testamentin.
Allekirjoitin eli hyväksyin ko.tätini ja setäni testamentin. Teinköhän hölmön päätöksen?
Setäni kuoltua v.89 heiltä jäi huomattava omaisuus. Nyt sitten kun tätini avioitui uudelleen, omaisuus periaatteessa (asunto-kesämökki ym.myytiin) sulautettiin uuden puolison kanssa.
Siis onko tämä "uusi" tädin puoliso oikeutettu perimään myös setäni osuuden omaisuudesta?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Koska suomen kielessä (toisin kuin esim. ruotsissa) ei voi sanoista "täti" ja "setä" päätellä sukulaisuussuhdetta, niin kerro ensin, kumpi näistä oli sinulle sukua. Siis oliko kyse äitisi/isäsi sisaresta ja hänen miehestään, vai isäsi veljestä ja hänen vaimostaan?
Kirjoitinpa ajattelemattomasti, kun aina puhuttiin Matti-sedästä ja Ida-tädistä, vaikka olivat siis aviopari.Matti oli isän veli ja Ida hänen vaimonsa.
Matti kuoli siis aikaisemmin ja häneltä jäi siis Ida-leski, joka avioitui myöhemmin. Nyt Ida kuoli tänä vuonna ja hänen aviomiehensä on siis hoitamassa lakimiehen kautta perunkirjoitusta.
Matilla ja Idalla oli siis v.-55 tehty keskinäinen testamentti(perivät toisensa), mutta onko tämä Idan "nykyinen" aviomies oikeutettu perimään myös Matin osuuden "pesästä"? Omaisuuden rahallinen arvo oli suuri Matti-sedän kuoleman jälkeen perunkirjoituksessa.
"Setäni kuoli v.-89 ja tätini tänä vuonna. He oli lapseton pariskunta, mutta täti avioitui v.-1996.
Nyt tädin kuoltua hänen aviomiehensä om antanut perunkirjoitusasiat lakimiehn hoidettavaksi. Setäni ja tätini olivat tehneet keskinäisen testamentin (siis perivät toisensa) v.55.
Nyt lakimieheltä tuli jäljennös testamentista ja paperi, jossa pyydettiin minun allekirjoitusta, että hyväksyn ko. testamentin.
Allekirjoitin eli hyväksyin ko.tätini ja setäni testamentin. Teinköhän hölmön päätöksen?!
Olet hyväksynyt heidän määrämän testamentin.
Olet täysimääräisenä saamaan tätisi testamentin.
Pidä vain huoli omistasi.
Kirjoitinpa ajattelemattomasti sedästä ja tädistä, vaikka oli aviopari. Kiitos ja anteeksi!
Avioparina setäsi ja tätisi ovat siis omien vanhempiesi sisarukset, mutta se on sivuseikka.
Ihmettelen miksi yli 10 vuotta setäsi kuoleman jälkeen hyväksytettiin sedän perimisen kannalta vanhentunut testamentti, vai oliko hyväksymisesi päiväys tältä vuosituhannelta. En keksi mitä vaikutusta on tädin ja sedän keskinäisen testamentin hyväksyttämisellä nyt tädin jälkeen.
Ellei lainoppineet kohta vastaa tyhjentävästi kysymykseesi palstalla, niin mene näyttämään ainakin testamentin teksti ja päiväykset asiantuntijalle, että selviää asioiden lain mukaisuus ja mahdolliset korjaavat toimet.
Setäsi ja tätisi perukirjatkin olisi hyvä olla mukana.
Luetko "lisätietoja kaivataan vstauksen", mutta näin on, ensimmäisen kerran setäni (isäni veli) kuoleman jälkeen, tänävuonna, meille veljen lapsille tuli kopio "vanhasta" testamentista. Kyseessä oli lapseton pariskunta.
Tekivät -55 keskinäisen testamentin ? Jos se on täydellä omistusoikeudella leskelle, leski voi määrätä kenelle omansa jättää.
...hyväksyitkö vai et, jos ko. testamentti oli lain mukaisesti laadittu. Hyväksyminen vaikutti ainoastaan sen, että testamentti hyväksyjän osalta sai lainvoiman heti eikä vasta kuuden kuukauden moittimisajan umpeuduttua.
Turha siis murehtia/märehtiä asiaa enempää.
Vastasin hieman hätiköiden. Tässä lisää.
Jos sedän testamentti oli omistusoikeustestamentti, se merkitsee, että omaisuus testamentin saajan eli jälkeen eläneen puolison ("tädin") kuoltua menee vain lesken perillisille tai, jos leski on omaisuudestaan testamentilla määrännyt, sen mukaan. Lisäedellytys on, ettei sedän testamenttiin sisältynyt ns. toissijaismääräystä eli määräystä siitä, kenelle omaisuus ensisaajan kuoltua on menevä.
Testamentti on kuitenkin otettava vastaan 10 vuodessa testaattorin (sedän) kuolemasta.
Kun sedän testamenttiin vedotaan vasta nyt, hänen leskensä kuoltua, jolloin sedän kuolemasta on kulunut 19 vuotta, tulee (tai ilman testamentin hyväksymistä tulisi) ratkaistavaksi, onko "täti" ajoissa ottanut puolisonsa testamentin vastaan.
Testamentin vastaanottamisesta on säädettu PK 16 luvun 2 §:ssä seuraavasti:
"Perillinen, joka tahtoo saattaa perintöoikeutensa voimaan, ottakoon perinnön vastaan tai ilmoittakoon vaatimuksensa sille tahi niille, jotka ovat ottaneet perinnön vastaan, taikka, jollei perintöä ole jaettu, sille, joka hoitaa pesää. Tällainen vaatimus voidaan esittää myös oikeudelle tai kihlakunnanoikeuden tuomiopiirissä tuomarille. Milloin perilliselle on määrätty uskottu mies valvomaan hänen oikeuttaan perintöön, on perillisellä lupa tehdä ilmoitus myös uskotulle miehelle, jonka tulee viivytyksettä antaa siitä tieto oikeudelle tai tuomarille.
Perillisen on katsottava vastaanottaneen perinnön, jos hän on yksin tai muiden kanssa ottanut pesän hoitoonsa, osallistunut perunkirjoitukseen tai perinnönjakoon taikka perillisenä muutoin ryhtynyt jäämistöä koskeviin toimiin.
Mitä 1 ja 2 momentissa on säädetty perillisestä, on soveltuvin osin voimassa myös testamentin saajasta."
Leski luonnollisesti on osallistunut perunkirjoitukseen testamentista riippumatta, joten pelkkä perunkirjoitukseen osallistuminen hänen kohdallaan tuskin riittää testamentin vastaanottamiseen, kuten ei myöskään se, että hän on ottanut pesän hoitoonsa, pesä kun hänen hoitoonsa on luonnostaan langennut.
Mutta jos leski on liittänyt testamentin perukirjan liitteeksi, maksanut perinnöstä hänelle langenneen perintöveron sekä suhtautunut puolisovainajansa jäämistöön kuten omaan omaisuuteensa, hänen mielestäni tulee katsoa toimillaan ottaneen testamentin vastaan.
Testamentin tiedoksiannolle ei ole määräaikaa. Jos testamentinsaaja on sen ajoissa ottanut vastaan, hän voi toimittaa testamentin tiedoksiannon testaattorin lähimmille perillisille milloin vain. Toki testamentti ei saa lainvoimaa ennen kuin näin on menetelty. Jos tiedoksianto on testamentisaajan kuollessa tekemättä, sen voivat toimittaa hänen perillisensä.
Jos sen sijaan "tädin" ei katsottaisi 10 vuodessa ottaneen testamenttia vastaan, testamenttisaaminen olisi vanhentunut. Tällöin tilanne olisi sama kuin jos ei testamenttia olisi tehtykään. Lapsettoman pariskunnan kyseessä ollen siis viimeksi elänyt puoliso olisi perinyt ensiksi kuolleen, ja viimeksi eläneenkin kuoltua tämän pesä olisi lähtökohtaisesti jaettu kummankin perillistahojen kesken puoliksi. Tässä tapauksessa siis sedän ns. toissijaiset perilliset olisivat saaneet perintönä lähtökohtaisesti puolet tädin kuolinpesän omaisuudesta.
Jos siis testamenttisaanto olisi vanhentunut, ap:n allekirjoitus, jolla hän ko. testamentin hyväksyi, tulee toiseen valoon. Herääkö vanhentunut testamentti hyväksymisellä uudelleen henkiin eli tuleeko se hyväksyjää sitovaksi? Nähdäkseni näin käy. (Teoksessa Aulis Aarnio, Suomen jäämistöoikeus II, asiaan ei ole otettu kantaa.)
Täytyypä ottaa asia uudelleen tutkinnan alle, vaikka nämä perintöasiat on kovin kiemuraisia.
Tässä tapauksessa, jos sedän leski ei olisi mennyt uusiin naimisiin, perintöhän olisi mennyt molempien vainajien sisarille ja veljille, ja jos he ovat poisnukkuneet, heidän perillisille.
Tietysti olisi voinut olla testamentti sitten vaikka kissa-tai koirayhdistykselle, se onkin toinen tarina.
Tässä tapauksessa meitä kiinnostaa tämä Idan "uusi puoliso", periikö hän kaiken, niinkuin on annettu ymmärtää.
"Tädin" olisi tullut valvoa vuonna 1989 kuolleen puolisonsa testamentti alioikeudessa. Nimittäin silloin voimassa olleen oikeuden mukaan PK 14:3 kuului: "Testamentin saaja, jonka osalta valvontaa ei ole toimitettu sillä tavoin kuin 1 ja 2 §:ssä on sanottu, on menettänyt oikeutensa perillistä vastaan, joka ei ole luopunut testamenttia moittimasta." Testamentti taas olisi tullut valvoa kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun testamentin saaja on saanut tiedon testamentin tekijän kuolemasta ja hänen hyväkseen tehdystä testamentista. PK 14:3 on kumottu lailla perintökaaren muuttamisesta (700/1990) jonka voimaanpanosäädöksen mukaan: "Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 1990. Tätä lakia sovelletaan, vaikka testamentin tekijä on kuollut ennen tämän lain voimaantuloa. Jos testamentin saaja on ennen tämän lain voimaantuloa menettänyt oikeutensa perillistä vastaan sen johdosta, että valvontaa ei ollut suoritettu, sovelletaan kuitenkin aikaisempaa lakia. ...." Näin ollen "täti" on voinut menettää oikeutensa testamenttiin jos hän on laiminlyönyt valvonnan. Toisaalta, jos hän on testamentin valvonut, sanoisin hänen myös ottaneen testamenttisaannon vastaan.
Nykyinen PK 14:4.2 joka koskee tiedoksiantoa PK 3:1.2 toissijaisille perillisille on myös säädetty samassa yhteydessä samalla muutoslailla 700/1990. Tätä edeltävässä laissa taas ei mainita tiedoksiantoa toissijaisille perillisille ollenkaan. Vaikka lakia 700/1990 sovelletaankin vuonna 1989 kuolleisiin muissa kuin valvonnan laiminlyönnin (tai lakiosavaateen) osalta, tuskin lainsäätäjän tarkoituksena on ollut että kaikki jo ennen 1.11.1990 päättyneet testamentin selvitysprosessit "heräävätkin henkiin" siltä osin kuin tulee uusia perillisiä joille tiedoksianto tulisi toimittaa. Vai onko PK 14:4.2 vain selventävä lainkohta joka vahvistaa jo aikaisemman oikeuskäytännön, jonka mukaan (tämä on arvaus) valvottu testamentti silloinkin olisi tullut saattaa myös toissijaisten perillisten tietoon? Jollei, ja jos testamentti on valvottu, niin miksi ihmeessä se pitäisi edes antaa ap:lle hyväksyttäväksi? Ehkä lakimies "varmuuden vuoksi" tai osaamattomuuttaan hyväksyttää sedän testamentin (tai samalla asiakirjalla olevan "tädin" testamentin) vähän ylimääräisilläkin ihmisillä?
Entäpä jos testamenttia ei valvottukaan, korjaako ap:n jälkikäteinen hyväksyntä tämän puutteen? Minusta ei, jos hänelle on annettu vain oikeaksi todistettu kopio testamentista itsestään. Siitähän ei välttämättä selviä, onko sedän testamentti valvottu vai ei. Vain tunnetut virheet voidaan hyväksyä ja sitoutua olemaan niitä moittimatta. Ap saattanee päästä hyväksynnästään irti selittämällä tarkoittaneensa hyväksyä testamentin vain muotovirheiden osalta.
Asiassa ei liene merkitystä sillä että testamentti on laaditty 1955. Eikös sellaisenkin testamentin tule täyttää perintökaaren (voimassa 1965 alkaen) 10:1 §:n muotovaatimukset?
>>"Tädin" olisi tullut valvoa vuonna 1989 kuolleen puolisonsa testamentti alioikeudessa.>Entäpä jos testamenttia ei valvottukaan, korjaako ap:n jälkikäteinen hyväksyntä tämän puutteen? Minusta ei, jos hänelle on annettu vain oikeaksi todistettu kopio testamentista itsestään. Siitähän ei välttämättä selviä, onko sedän testamentti valvottu vai ei. Vain tunnetut virheet voidaan hyväksyä ja sitoutua olemaan niitä moittimatta.>Asiassa ei liene merkitystä sillä että testamentti on laaditty 1955. Eikös sellaisenkin testamentin tule täyttää perintökaaren (voimassa 1965 alkaen) 10:1 §:n muotovaatimukset?
>
Mutta ap:n tapauksessahan hän ei omista osaakaan setänsä kiinteistöistä vaan ensin pitää tehdä vähintäänkin PK 3 luvun mukainen pesänjako ja perinnönjako. Eikö siis vanhentuneen testamentin hyväksyminen siviilioikeudellisesti pitäisi samastaa perintöosuuden luovutukseen jolloin ei tarvitse noudattaa MK 2:1 muotovaatimusta? Perillistä joka ajattelemattomuuttaan, ilman todellista luovutustarkoitusta hyväksyy vanhentuneen testamentin, tuskin kiinnostaa täydentää hyväksymistään kaupanvahvistajan avustuksella. Voiko siis saanto "pilkkoutua" tällä lailla kiinteän omaisuuden jäädessä hyväksyjälle (jos hän on jo ryhtynyt pesään) ja muun mennessä testamentin saajalle? Sanoisin että mitään luovutusta ei edes tapahdu ilman luovutustahtoa, jolloin vanhentuneen testamentin hyväksyminen sillä kaavamaisella fraasilla jota siihen yleensä käytetään tarkoittaisi vain sitä, ettei perillinen moiti sitä muotovirheen perusteella - lähestulkoon turha oikeustoimi.
>
Kiitos. Muistelisinkin muotovaatimusten pysyneen samoina jo ennen perintökaaren säätämistä mutta Finlexistä ei näytä löytyvän näitä vanhoja lakeja kovinkaan hyvin.
>>Eikö siis vanhentuneen testamentin hyväksyminen siviilioikeudellisesti pitäisi samastaa perintöosuuden luovutukseen jolloin ei tarvitse noudattaa MK 2:1 muotovaatimusta?
Tiedämme ettei testamentti periydy.
Tiedetään että testamentin saajan tulee antaa tiedoksianto. "Pk.14 LUKU
Testamentin tiedoksi antamisesta ja moitteesta
4 §
Testamentin tekijän kuoltua on testamentin saajan annettava testamentti tiedoksi perillisille haastemiehen välityksellä tai muutoin todistettavasti ja heille on annettava samalla oikeaksi todistettu jäljennös testamentista"
Tiedetään myös että testamentti vanhenee.
Pk."16 LUKU
Perillisen ja testamentin saajan oikeuden vanhentumisesta
1 §
Joka on saanut perinnön tai testamentin, saattakoon oikeutensa voimaan tässä luvussa säädetyllä tavalla viimeistään kymmenen vuoden kuluessa perittävän kuolemasta, tai, jos testamenttiin perustuva oikeus alkaa myöhemmin, tästä ajankohdasta lukien."
Kun setäsi vaimo kuoli niin hänen puolisolla ei ole osaa eikä arpaa testamenttiin.
Setäsi vaimo ei kirjoitustesi perusteella ole antanut tiedoksi testamenttia ja nyt kun hän on kuollut on täysin mahdotonta hänen antaa tiedoksi tätä testamenttia joten asialla on joku muu kuin setäsi vaimo.
Jos nämä edellämainitut jotenkin on kierretty niin testamentti on mennyt jo vuonna -99 vanhaksi joten sillä ei ole enään mitään arvoa.
Niin, huomasitko katsoa päiväystä millä paiväyksellä allekirjoitit tiedoksiannon, yritetäänkö vanhasta asiakirjasta saada lainvoimainen vanhalla päiväyksellä.
Täytyypä tutkia asioita uudessa valossa, vaikka maallikoille "hepreaa".
Ihmettelin 11.12. ehkä vedätystä ja toivoin sinun saavan asiantuntevia selvityksiä.
Palstalla usein esinntyvät lakiasiantuntijat ottivat asiaasi kiitettävän tukevasti kantaa.
Tämä ketju jää kohta seuraaville sivuille huomaamattomaksi, mutta asiaan paneuduttuasi olisi mielenkiintoista nähdä palstalla selitys testamentin vaikutuksesta ja allekirjoituksesi lopullisista seurauksista.