aikeissani on ollut jo pidemmän aikaa saada pieni siskoni luokseni asumaan, eli ryhtyä sijaisvanhemmaksi hänelle. Nyt se olisi mahdollista, mutta voidaanko minulta todella vaatia että jään kotiin vuodeksi, eli menetän vakituisen työni ja 2500e/kk palkkatulon, sen tilalle saisin lapsesta maksettavia etuuksia n.700e/kk. ONKO SE TODELLA NIIN ETTÄ MINUT VOIDAAN TÄHÄN RATKAISUUN PAKOTTAa, antamalla vaihtoehdot ota tai jätä?
eihän 700e riitä mihinkään, saisin juuri ja juuri maksettua asumis kustannukset, mutta sitten ei jäisi rahaa ruokaan eikä vaatteisiin, miten tämä voi olla edes ehdotuksena? oman kuntani sosiaalityöntekijä ihmetteli myös kovasti kummallista ehdotusta, ja oli sitä mieltä ettei ole kenenkään edunmukaista että menetän vakityöni ja tuloni, jotta voin olla kotona ja tippua toimeentulotuelle, kun kyseessä ei ole vammainen lapsi tms. Onko todella niin että lapsi ei voi kiintyä minuun ilman vuoden kotona oloa, kun olemme kuitenkin kolme vuotta pitäneet säännöllisesti yhteyttä ja tavanneet, ja nyt tapaamme useasti viikossa. Onko päivähoito 3-vuotiaalle mahdottomuus?? Kyllä normaalit ihmiset/perheet ovat työssä käyviä, ja haluan turvata lapselle kunnolliset elinolosuhteet, en näkkäriä ja puuroa.
Vastatkaa ihmeessä, teiltä olen jo paljon tukea saanut. Aina ei voi näitä kuvioita ihminen ymmärtää.
eihän 700e riitä mihinkään, saisin juuri ja juuri maksettua asumis kustannukset, mutta sitten ei jäisi rahaa ruokaan eikä vaatteisiin, miten tämä voi olla edes ehdotuksena? oman kuntani sosiaalityöntekijä ihmetteli myös kovasti kummallista ehdotusta, ja oli sitä mieltä ettei ole kenenkään edunmukaista että menetän vakityöni ja tuloni, jotta voin olla kotona ja tippua toimeentulotuelle, kun kyseessä ei ole vammainen lapsi tms. Onko todella niin että lapsi ei voi kiintyä minuun ilman vuoden kotona oloa, kun olemme kuitenkin kolme vuotta pitäneet säännöllisesti yhteyttä ja tavanneet, ja nyt tapaamme useasti viikossa. Onko päivähoito 3-vuotiaalle mahdottomuus?? Kyllä normaalit ihmiset/perheet ovat työssä käyviä, ja haluan turvata lapselle kunnolliset elinolosuhteet, en näkkäriä ja puuroa.
Vastatkaa ihmeessä, teiltä olen jo paljon tukea saanut. Aina ei voi näitä kuvioita ihminen ymmärtää.
Vastaukset 26
Vanhimmat
en ymmärrä miksi sinun pitäisi olla vuosi kotona jos kyseessä on pikkusiskosi ja teille on jo muodostunut kiintymyssuhde.
Kuka on sanonut, että sinun pitäisi olla kotona?
Sijoituksesta vastaavat soisaalityöntekijät sijoittaja kunnasta. Heidän mielestään kiintymys suhdetta ei näemmä voi olla mikäli emme ole yhdessä 24/7. ymmärtäisin jos tilanne olisi toinen, esim siskoni olisi pieni vauva tms. mutta eikö muita vaihtoehtoja muka ole olemassa kuin vuosi kaurapuurolla??? kenen etu se on???
Yleensähän ammatti-ihmiset ovat sitä mieltä että 3-vuotias pitää viedä päiväkotiin virikkeitä ja kavereita saamaan.
Ilmeisesti kyseinen sossu haluaakin, että epäonnistut ja köyhyyden uuvuttaman sitten annat pienen siskosi sosiaaliviranomaisten kaveriperheeseen sijaislapseksi.
Itse olen kovasti kotiäitiyden kannattaja mutta teidän tapauksessa se olisi hölmöä. Tuosta näkee miten kaavamaista se touhu sosiaalirintamalla on, kun sukulaisiin sovelletaan samoja ehtoja mitä ulkopuolisiin sijareihin. Toivottavasti jaksat taistella, koska uupumistasi jo nyt odotetaan kieli pitkällä, vaikkei sisaresi ole vielä edes teillä.
pakoteta jäämään kotiin. Vähän ehkä vihjaillaan siihen suuntaan, mutta ei pakoteta.
Voit ihan hyvin käydä töissä ja laittaa siskosi päivähoitoon.
Sossun kuuluu maksaa päivähoito, mutta vastaavasti vähentävät vähän sun hoitokorvauksista.
Ne taitaa vain kokeilla ja vedättää sinua.
Ei ne voi sulta tollasta vaatia, kun ei vieraalta sijariltakaan vaadita.
kai se niin vain on että minua testataan ja testataan. kuitenkin ovat sitä mieltä että mulla olis hyvä olla työ minne palata, ja jos jään sieltä pois ei jatkoa ole luvassa. onkohan kaupungille niin kallista järjestää hoitoa, laskimme esimiehen kanssa että hoitopäiviä tulisi 5vk:n aikana 11, se on mielestäni vähän, työ paikka voi joustaa vuoroista, teen siis 3-vuoro työtä. luvattiin että voisin olla tekemättä arkena yö vuoroja, jolloin viikonloppuna avomieheni voisi olla lapsen kanssa kotona, ja olisin aina arkisin lapsen kanssa osan päivästä vapaat. silloin olisi ihanteellista, voisin itse laittaa lapsen illalla nukkumaan ja herättää, tulisi säännöllisyyttä siihenkin, kun laitoksessa tottunut siihen ettei sama ihminen ole enää aamulla paikalla. lapsi on normaali, tosin fas-epäily on, mutta vielä ei ole minkäänlaisia oireita ilmennyt. aika näyttää tuleeko esim käytös-ym häiriöitä.
tuo kuulostaa enemmän kuin kohtuulliselta, että lapsella olisi vain 11 hoitopäivää 5 viikon aikana! Pari päivää viikossa siis. Kyllä monet lapset ovat säännöllisesti kymmentuntisia päiviä tarhassa viitenä päivänä viikossa melkein vuoden ympäri, sellaisiahan useimpien vanhempien työpäivät ovat. Ei tuollainen pari päivää viikossa 3-vuotiaalle olisi mitenkään huono vaihtoehto. Vaihtelua ja virikkeitä.
Mikä ihme sossuja nyt vaivaa? Lapsi pääsisi isosiskon hoitoon, mikä sen helpompaa ja kätevämpää. Pysy tiukkana, lähisuvun sijoituksen pitää olla ensisijainen vaihtoehto.
Hieno juttu muuten, että työpaikassa voidaan joustaa, se on tänä päivänä kullan arvoinen juttu! Onnea matkaan!
tähän asti laitoksessa.
Siis nyt ihmettelen vielä enemmän. Lapsi ei ole edes tottunut kotioloihin, vaan laitokseen.
Ei siis päivähoitoon meno olisi hänelle muuta kuin pehmeä lasku pois laitoselämästä.
En usko, että lapselle siitä aiheutuisi mitään ongelmaa.
Pysy vaan tiukkana, kuten Inkerikin neuvoi.
Onnea munkin puolesta teille kaikille.
Sinulla on kaikki edellytykset ryhtyä miehesi kanssa tytön sijaisvanhemmiksi ja olet miettinyt käytännön asiat tarkkaan. Lapsi olisi sitäpaitsi todella vähän päiväkodissa - meille sijoitetut lapset ovat olleet 4-vuotiaasta alkaen enemmän, koska neurologin suosituksesta heidät laitettiin puolipäiväisiksi oppimaan sosiaalisia taitoja jne. (molemmilla FAS), vaikka olinkin kotona.
tytöstä ensi kerran, jo silloin sanottiin, että lasta ei saa laittaa päivähoitoon, koska hän kiintymyssuhdevammainen. Jos sitä ei koskaan kehenkään ole päässyt muodostumaan, varmasti ei sitä muodostu myöskään jos lapsella päivähoidossa vaihtuvia hoitajia ja ei ole sijaisvanhempiensa kanssa niin sanotusti jatkuvasti arkenakaan. Silloin kyllä vaaditaan lapselle kotihoitoa, eikä tapaus ole ainoa, juuri tuttavani sai jo kolmannen sijaislapsensa ja samoista ongelmista kärsivää lasta ei nytkään saa laittaa päivähoitoon, siis ainakaan ekaan vuoteen. Kyllähän se raskasta saattaa olla, kun vaikka moniongelmainen lapsi, niin siitä ei sitten kuitenkaan makseta kun hyvän mielen lisä, jolla ei tosiaan köyhempi sijaisvanhempi lasta kykene ainakaan yksin vuotta kotona hoitamaan. Menee komeasti alle köyhyysrajan!
ollut kovin erilainen verrattuna aloittajaan, kun tässä on sentään kyse hänen omasta pikkusisarestaan. Eikä vieraaseen sijaisperheeseen tulevasta lapsesta, kaikella kunnioituksella. Jos kerran teillä oli kyse kiintymyssuhdevammaisesta lapsesta, niin ehdot olivat selvät ja silloinhan lapsen vastaanottamisesta voi kieltäytyä, eikö.
Enkä muista lukeneeni, että pikkusiskolla olisi kiintymyssuhdeongelmaakaan. On se kyllä mielenkiintoista, että kun isosisko lähimpänä kykenevänä sukulaisena haluaa ottaa sisarensa hoitoon, niin asiaa ei kertaistumalta saada järjestettyä. Mikä voisi olla parempi ratkaisu kuin oman sisaren tarjoama koti?!
juuri erityislasten kohdalla voidaan vaatia, mutta silloin pitäisi myös saada erityiskorvaus.
Tässä ei ole pelkoa kiintymyksen häiriintymisestä, koska on omasta siskosta kysymys ja heillä jo entuudestaan ilmeisesti on vahva side olemassa.
En siis näe mitään perustetta vaatimukselle kotiinjäämisestä.
Yleensä kuitenkin sij.vanhemmat voivat käydä myös työssä kodin ulkopuolella.
Mun mielestä kuitenkin olisi uuden lapsen kohdalla eduksi, jos häntä ei tarvitsisi viedä heti hoitoon, kun perheeseen muuttaa.
Tämä on aivan eri tilanne, kun lapsi on entuudestaan tuttu ja suhde jo muodostunut.
lapsi ei ole vammainen, ja on saanut luotua kiintymys suhteita. fas-epäily on, mutta ei mitenkään oireile, vaan käyttäytyy ikäisensä tavalla. mielestäni tilanne on tällöin toisin, olenko väärässä?
Jos sisaresi on tavallinen terve lapsi, ei mikään velvoita kotihoitoon.
Tietenkin kun lapsi muuttaa uuteen kotiin olisi hänelle hyvä, että voisi hoitaa häntä kotona, ainakin jonkin aikaa, koska uusi koti on iso asia. Uudet tavat, uudet vanhemmat, uusi ympäristö.
Suurin osa kuitenkin 3-vuotiaiden vanhemmista käy töissä. Kyllähän lapselle pitää pystyä tarjoamaan muutakin kuin nälkärajalla kitkuttamista.
Eikähän asiasta voi keskustella ja jos ei voi niin sitten pitää turvautua lakiin.
Tietenkään sinua ei voida velvoittaa jäämään kotiin, mutta sijoittaja voi toivoa sitä (onko sisarellasi mahdollisesti todettu kiintymyssuhdehäiriö tms. syy?) Jos kunta vaatii sinua kotiin jäämään, pitää heidän myös korvata palkkatulon menetys l. maksaa kotonaoloajalta palkkatulon menetyksenä palkan ja hoitopalkkion erotus (joka on sekin paljon vähemmän kuin summa jonka kunta nyt maksaa sisaresi lastenkodissa olemisesta). Edellämainittukin on järkevää vain siinä tapauksessa, että työnantajasi myöntää sinulle palkatonta virkavapaata l. ettet joudu irtisanomaan itseäsi.
Ota yhteyttä perhehoitoliittoon ja kysy voitko saada apua sopimusneuvotteluihin, vaikka et vielä jäsen olisikaan (kannattaa kyllä heti liittyä).
Onko sisaresi kotikunta muuten tarjonnut sinulle mahdollisuutta osallistua sukulaissijaisvanhempien kouluksiin ja pienryhmiin, jos ei niin kerro heille, että sellaisia on ja että haluat osallistua.
niin...olen vasta saanut vakituisen työni, joten turha toivoa yksityisen antavan uudelle työntekijälle virkavapaata. tiedän menettäväni työpaikkani jos jään kotiin. haluan kuitenkin uskoa, että sossujen kanssa on mahdollista neuvotella asiasta, ja vaihtoehdoista, pakkohan niitä on olla.
mitään neuvottelemista.
Ota yhteyttä vaikka johtavaan sossuun tai vielä ylemmäs.
Ne alemman tason sossut nyt haluavat vain määräillä viimosen päälle. Laki ja käytäntö yleisesti ovat kuitenkin sun puolella. Rohkeasti vaan vaatimaan.
kiitos kun jaksatte aina tukea ja kannustaa sekä annatte kullanarvoisia neuvoja! niitä tällä tiellä todella tarvitaan! oman kuntani johtava sos.tt tahtoi itse ottaa yhteyttä sijoittaja kunnan johtavaan, lupasi heti soitella mulle kun saa asioita selviteltyä. nyt vaan odottelemaan...
Hei! Oheishuoltajuus vois olla teidän juttu.
Lapsi ei olisi huostassa ollenkaan.
Voisit tietenkin käydä töissä ja lapsi olisi päiväkodissa.
Maksu menisi.
Hoitopalkkiota ja kulukorvausta et uskoakseni saisi, mutta
saisit vähintään elatustuet n. 340 e (2 x jotain 170 e)
ja lapsilisän.
Jos lapsella on tunnustettu työssäkäyvä isä,
ja työssäkäyvä äiti, saisit elatustuen sijasta elatusmaksut,
jotka määräytyisivät tulojen mukaan.
Oheishuoltajuus pitää sopia huoltajan kanssa.
Mikä on tilanne?
Jos lapsi ei edes ole huostassa on mahdollisuus huoltajan/jien
ja sinun välillä sopia yksityisestä sijoituksesta sinulle.
Ota yhteys juristiin.
Jos tahtoa on, löytyy keino.
Omituista kuitenkin koko jupakka.
Sinähän olet juuri sitä mitä lsl:ssa perään kuulutetaan.
32 §
Lapsen läheisverkoston kartoittaminen
Ennen lapsen sijoittamista kodin ulkopuolelle on selvitettävä lapsen vanhemman, jonka luona lapsi ei pääasiallisesti asu, sukulaisten tai muiden lapselle läheisten henkilöiden mahdollisuudet ottaa lapsi luokseen asumaan tai muutoin osallistua lapsen tukemiseen. Selvittäminen voidaan jättää tekemättä, jos sitä ei asian kiireellisyyden tai muun perustellun syyn vuoksi ole tarpeen tehdä. Lapsen asumista ja sijoituspaikkaa koskeva asia on ratkaistava aina lapsen edun mukaisella tavalla.
Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen tulee ryhtyä toimenpiteisiin lapsen huollon järjestämiseksi vanhempien välisellä sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä, jos tätä on lapsen edun kannalta pidettävä aiheellisena.
Henkilölle, jolle on uskottu lapsen huolto lapsen vanhempien ohella tai sijasta ja jonka luona lapsi asuu, tulee tarvittaessa turvata perhehoitajalain (312/1992) 4 §:n 1 ja 2 momentissa mainitut edellytykset lapsen hoitamiseksi ja kasvattamiseksi.
------------------------
Saattaisi onnistua tuo viimeinenkin momentti.
lapsi on huostaanotettu, tällä hetkellä on lastenkodissa, on ollut n.2v. vanhemmat päihdeongelmaisia;työttömiä. onko siis mahdollista, ja miten siinä edetään?
Selvitä molempien vanhempien kanta
lapsen oheishuoltajuuteen sinulle.
Jos vastaukset ovat myönteisiä voit edetä.
Suostumus molemmilta vanhemmilta,
myös isältä vaikkei huoltaja olisikaan,
kirjallisena ja varmuudeksi 2 todistajaa.
Hakemus oheishuoltajuudesta pitää toimittaa
käräjäoikeuteen käsiteltäväksi.
Viranomaisilla on neuvontavelvollisuus,
muttei asianajovelvollisuutta.
Jos olet epävarma, hae neuvoja vaikka yleisetä
oikeusaputoimistosta,
osaavat varmaan ainakin tehdä hakemuksen.
Osaat kyllä itsekin, uskoisin, kirjoitat hyvin.
Jos sosiaali heittäytyy hankalaksi
ja sijoittavat lapsen kaikesta huolimatta muualle,
niin hae oikeutta hallinto-oikeudesta.
Tiedän ennakkotapauksen, jossa riitti jopa kummius,
ja lapsi sijoitettiin hallinto-oikeuden päätöksellä
sossun vastustuksesta huolimatta läheiselle ihmiselle,
sos-lapsikylän sijaan, joka siis oli sosiaalin valinta.
Kyllä sinä pienen saat, voi mennä vähän aikaa ja olla vaivaa,
mut kyllä sinä olet vahvoilla.
Olethan lähisukulainen ja olet pitänyt
yllä suhdetta lapseen ja olet hänelle tärkeä.
Hei!
Itse et voi kuitenkaan hakemusta nimellisesti tehdä
(kirjoittaa voit, mutta tarkista joltain että kaikki tarvittava on mukana),
vaan vanhemmat ja huoltaja tai sosiaalitoimi.
tässä linkki:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1983/19830361
Tapasimme 10.12.2008 *********** perhesijoituksen tiimoilta, tällöin keskustelimme sen olevan mahdollista, mutta vaatii tietenkin aikaa ja järjestelyjä. Pyysitte minun pohtimaan asiaa ja laskemaan mm. taloudellista tilannetta, mikäli jäisin ******** kanssa kotiin aluksi n.1v.
Tein laskelmia tuloista ja menoista, tällä hetkellä tulot n.2500e/kk, Avomieheni aloitti koulun 11.12.2008, käy nyt loppuun talonrakennuksen perustutkinnon ******** ammattioppilaitoksessa, joka jäänyt kesken **** *********, opintoja jäljellä n.1v, jatkossa tuloihin mukaan myös hänen opintotukensa.
Laskin että tällä hetkellä ns. pakollisiin menoihin kuluu n.1600e/kk, sis. Asuntolainan lyhennys, yhtiövastike, sähkö, vesi, tv-lupamaksu, auton osamaksu, bensa kulut, koiran ruoka ym. kulut, ruoka sekä vaate kustannukset. Näiden lisäksi on vielä vakuutukset (koti- ja autovakuutukset), autoverot, ym. pakolliset vuosittaiset menot, jotka maksan osissa, näitä en siis laskenut mukaan, mutta tekevät yhteensä sievoisen summan vuodessa lisää menoja.
Eli tästä on jo helppo laskea, että kolme henkeä ei mitenkään voi tulla toimeen jos jään kotiin ja tilalle saadaan n. 700e ***** hoito- ja kulukorvauksia ym. Otin yhteyttä oman kuntani sosiaalihuoltoon, jossa ihmeteltiin tilannetta, sillä minun jäädessä kotiin tippuisin toimeentulotuelle, eikä se olisi lapsen eikä perheen edunmukaista, kun muitakin vaihtoehtoja on varmasti olemassa. Otin yhteyttä myös ammattiliittooni, kysyäkseni mahdollisuutta saada työttömyyskassasta rahaa, mikäli joudun tilanteen takia työttömäksi, vastaus ei ollut sielläkään hyvä: Jäädessäni työttömäksi seuraa 3kk:n karenssi, jonka jälkeen/aikana saan 100% varmasti työtarjouksia, koska alalla huutava pula hoitajista, mikäli en niitä vastaanota seuraa lisää karenssia, eli käytännössä tilanteessani on mahdotonta saada liitoltakaan rahaa.
Oman kunnan sosiaalityöntekijä ihmetteli miksi päivähoito ei tulisi kysymykseen, sillä kyseessä kuitenkin sen ikäinen lapsi, jolle kehityksenkin kannalta tärkeää olla muiden lasten kanssa sosiaalisessa kanssa käymisessä sekä virikkeellisessä ympäristössä, tätä aloin tapaamisen jälkeen myös itse ihmettelemään, sillä mitä koulussa on varhaiskasvatuksesta ja kehitys psykologiasta opetettu ja opittu on mieleeni jäänyt että nämä asiat ovat kehityksen kannalta hyvin tärkeitä.
Olen myös käsittänyt että esim. fas-lapsia laitetaan päivähoitoon nimenomaan oppimaan sosiaalisia taitoja jne. ********* kuitenkin fas-epäily ja nyt ihmetyttää miksi lapsi pitäisi “eristää” ikätovereistaan, kun yleensä nimenomaan kannatetaan päivähoitoa ja kerhoja, siis muillakin kuin erityis lapsilla.
Sekin huolettaa kuinka lapsi reagoisi vuoden päästä taas uuteen muutokseen, jos lähden työ elämään takaisin ja Lapsi joutuu viettämään paljon aikaa hoidossa, kun ensin tottuu olemaan koko ajan kanssani kotona.
Tämän hetkisessä työssäni hoitopäiviä tulisi 5:ssä viikossa max.11, mikä on todella vähän, ainakin minun mielestäni. Minulla olisi mahdollisuus työstäni huolimatta viettää paljon aikaa ****** kanssa, sillä 3-vuorotyö tekee käytännössä enemmän vapaa aikaa lapsen kanssa kuin normaali päivätyö, esim. yövuorot kestävät 12h, joten vapaata tulee enemmän.
Olen keskustellut työnantajan kanssa tilanteesta, ja esimieheni on luvannut joustaa vuoroista, esim. vähentää/karsia yövuoroja, tai mahdollisuus tehdä arkisin ilta- ja aamuvuoroja, ja vain viikonloppuisin öitä, jolloin Avomieheni on kotona, sillä käy koulussa arkisin n. klo.8.00-16.00. Nykypäivänä on harvinaista että on olemassa työpaikka joka joustaa perhesyistä, ja tätä en todellakaan tahdo menettää, sillä tässä paikassa mahdollisuus kuitenkin vaihtaa ja sopia vuoroja menojen mukaan, esim. jos ******** on kontrollikäyntejä tms. on mahdollista järjestää ne päivät vapaaksi. Mikäli jään työstäni pois, työsuhteeni päättyy, eli ei ole enää paikkaa jonne palata.
Tällä järjestelyllä pystyisin takaamaan ******* kunnolliset elinolosuhteet, ja pääsisimme ns. nopeammin kiinni arkeen, jota elämämme jatkossa tulisi olemaan, ellei mitään erityistä tapahdu, esim. vakava sairaus tai ******* kehityksen muuttuminen. Näissä tilanteissa olisi mietittävä asiaa tietenkin erikantilta ja uudestaan. Kaikista ihanteellisinta olisi tietysti jos ******* päivähoidon voisi järjestää ********, sillä paikka olisi valmiiksi tuttu, muutos kävisi luultavasti pehmeämmin. Mutta sitä en tiedä onko edes mahdollista ajatella sellaista vaihtoehtoa.
******* tulevaisuus on minulle sydämen asia, ja olen siihen valmistautunut, mutta tarvitsen apua ja vaihtoehtoja toivon todella niitä olevan enemmän kuin vain yksi ainoa; kotiin jääminen, olen kuitenkin mielestäni erityisen hyvässä asemassa kun olen näin nuorena saanut vakituisen työn, asunnon ym. Olen saanut elämässäni nyt jo niin paljon mistä monet vain uneksivat. Ja sen eteen olen tehnyt myös töitä! En ole luonteeltani luovuttaja, vaan otan haasteet vastaan ja teen aina parhaani onnistuakseni. Tiedän todellakin ettei tämä tilanne ole helppo kenellekään, mutta uskon kuitenkin selviytyväni tästä, jos vaan saan tukea läheisiltäni, ja teiltä. Olen varma että pystyn tarjoamaan ******* mahdollisuuden hyvään ja normaaliin elämään, vaikeuksista huolimatta. Ja tahdon olla näkemässä jokaisen tärkeän hetken hänen elämässään, uskon että meille syntyy vahva suhde joka jatkuu koko elämän läpi.
Mielestäni sijoitus luokseni on lapsen etu tässä tilanteessa, koska tunnen taustat ja osaan varautua tulevaisuuden haasteisiin, ja antamaan ******* tukea, huolenpitoa ja ennen kaikkea aitoa rakkautta, mitä monet vastaavassa tilanteessa olevat lapset eivät ehkä koskaan pysty saamaan/kokemaan. Sijoitus luokseni mahdollistaa myös muiden ******* tärkeiden ihmisten olemassaolon hänen elämässään, mikä on pienelle ihmiselle varmasti tärkeää. ******** ei ole montaa tärkeää ihmistä elämässään, joten mielestäni niiden kolmen (äiti, isä ja täti) pysyminen mukana elämässä on erityisen tärkeää. Sitä en tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, tai kuinka käytännössä suhteet säilyvät, mutta uskon että tämä tilaisuus mahdollistaa monta tärkeää asiaa.
Ajattelin että on helpompaa kirjoittaa teille asiat joita nyt olen miettinyt ja tehnyt asian eteen, sillä puhelimessa en saisi niin hyvin asioita esille, ja olisin luultavasti unohtanut jotain oleellista.
Toivon että otatte yhteyttä, tai mietitte näitä mahdollisuuksia seuraavaan tapaamiseen mennessä.
Ja todella sydämeni pohjasta toivon, että ymmärrätte kuinka tosissani olen tämän asian kanssa ja kuinka tärkeää tämä kaikki minulle on. “Elämä on valintoja täynnä, ja tämä on minun valintani.”
Rauhallista joulun odotusta ja onnea vuodelle 2009!
Ystävällisin terveisin:************
TÄSSÄ KIRJELMÄ MINKÄ TEIN SOSSUILLE, ASIAA SUORAAN SYDÄMESTÄ. EN OLE KOVIN LAHJAKAS KIRJOITTAMAAN, MUTTA TOIVOTTAVASTI YMMÄRTÄVÄT MITÄ AJAN TAKAA. TÄMÄ ON KUITENKIN NIIN TÄRKEÄ ASIA MULLE, JA MEILLE. VOI OLLA TEIDÄN MIELESTÄ SOOPAA KOKO TEKSTI, MUTTA YRITYSTÄ ON AINAKIN :)
Kyse on sossujen periaatepäätöksestä, joten älä lähde tuon ylläolevan kirjeesi lisäksi enää näännyttämään itseäsi laskelmien sun muiden esitelmien kimpussa. Verotiedoista heille selviää ihan viranomaisteitse teidän tulot. Säästä itseäsi, sillä valitettavasti aika ja energia minkä uhraat erilaisten selvitysten laatimiseen on juuri se, millä sinua näännytetään, jotta heittäisit hanskat naulaan. Asia on niin päivänselvä, että mitään loputonta, näännyttävää kirjeenvaihtoa ei tarvita. Mielestäni jos tulee nyt vielä jotain vaikeuksia asian suhteen, ota itsellesi juristi, joka pistää sossuille lait tiskiin, lait joita heidän kuuluu noudattaa.
Ymmärrän hyvin, että nuorena ihmisenä uskot järkevän kirjeesi vaikuttavan asiaan, ja siksi pelkään kovasti puolestasi mitä tapahtuu jos se ei auta ja kirjoittelet sinne ja tänne ja tonne uupumukseen saakka, ja uskot, että kyllä ne nyt ymmärtää kun olen tämän näin hienosti perustellut ja yksilöinyt ja asetellut. Kyse ei ole siitä, mitä sossu ymmärtää tai että saatko hänet ymmärtämään jotain. Meidän kansalaisten asia ei ole saada virkamies ymmärtämään mitään, vaan virkamiehen asia on ymmärtää noudattaa lakia ja jos hänellä on valta toimia kansalaisen ymmärryksen vastaisesti, niin virkamiehen tulee kirjallisesti ja omalla allekirjoituksellaan perustella miksi hän vaatii mahdottomia. Virkamiehen pitää tehdä se laskelma, miten hän kuvittelee kansalaisen elävän, jos edellyttää kansalaisen luopuvan toimeentulostaan ja työstään.
Tuo kirje minkä olet tehnyt on hyvä ja kattava, mutta pätevä virkamies olisi esittämäsi asiat itse tajunnut. Eli olen aidosti huolissani siitä, että joudut pettymään virkamiehiin ja näännytät itsesi yrittäessäsi ajaa järkeä heidän päähän. Kun mekin täällä netissä kaikki tajusimme tilanteenne niin onhan selvä, että virkamiehenkin pitäisi se tajuta. Toisin sanoen kyse on tahdon eikä ymmärryksen puutteesta siellä sossulassa.
Toivon sydämestäni, että joku toinen virkamies pistää nuo järjestykseen ja pian, ettei teidän, nuorten ihmisten, energiaa ja aikaa enempää polteta.
mieltä. Ei niille sossuille tarvi yksilöidä kaikkea ja niiden tehtävä on ymmärtää vähemmälläkin.
Tahdosta siinä todella vain on kysymys, siis siitä vedätyksestä.
En usko minäkään, että mitkään selvityskirjeet niiden päätä kääntää, kun ovat kantansa muodostaneet.
Sen sijaan uskon, että se yhteydenotto johtavaan sossuun voi tuoda toivotun tuloksen.
Monta kertaa ne johtavat ei tiedä ollenkaan mitä ne kenttätyöläiset touhuaa.
Jos edes se johtava on tehtäviensä tasalla, niin laittaa asiat järjestykseen ja sossujen tyyli tulee muuttumaan ratkaisevasti.
Olet mielestäni tuonut tosiasiat esiin hyvin, jatko riippuu siitä miten valmiita sosiaalityöntekijät ovat muuttamaan jostain syystä lukkoon lyötyjä mielipiteitään. Kannattaa ottaa yhteyttä johtavaan sosiaalityöntekijään ja sosiaalilautakunnan/perusturvalautakunnan puheenjohtajaan ja ainakin joihinkin jäseniin ja selittää asia heille, he niinsanotusti "istuvat sosiaalityöntekijöiden pään päällä" l. ovat vastuussa päätöksistä ja siten myös joutuvat vielä tarkemmin harkitsemaan mitä päättävät.