Minulla on ongelma. Miehelläni on kaksi lasta, jotka asuvat äitinsä luona. He käyvät meillä joka toinen viikonloppu. Lapset ihan ok, mutta
he ärsyttävät olemassaolollaan. Tuntuu, että he vievät suuren osan vapaa-ajastamme, jota minulla ja miehelläni on. Viikonloput ovat olleet ainoat ajat, jolloin voimme keskittyä toisiimme, nyt puolet niistä on viety.
Muutenkin olen aika sekavin tuntein. En halua olla lasten vara-mami, mutta usein mieheni työn takia lapset tulevat meille perjantaisin jo iltapäivällä, kun pääsen töistä, vaikka mieheni tulee töistä usein klo 22-23. Minun pitäis raskaan työviikon jälkeen olla noiden lasten mamina.
Joskus valitan miehelleni hänen lapistaan, hän osin ymmärtää, mutta osin hän hermostuu. Lapset ovat hänelle rakkaita ja tuntuu, että minultakin odotetaan samaa tunnetta tai jotain.
Mutta miltä minusta tuntuu: Kurjalta, kun kaksi tenavaa vievät puolet vapaa-ajastamme, jota näin vastarakastuneena olisi muutenkin liian vähän. Tuntuu kurjalta jakaa oma rakas poikakaveri jonkun toisen (toisten) ihmisten kanssa.
Ollaan asuttu vasta 3 kk yhdessä, vuosi seurustelua.
Mitä tekisin,että tulisin huomioiduksi tässä asiassa?
he ärsyttävät olemassaolollaan. Tuntuu, että he vievät suuren osan vapaa-ajastamme, jota minulla ja miehelläni on. Viikonloput ovat olleet ainoat ajat, jolloin voimme keskittyä toisiimme, nyt puolet niistä on viety.
Muutenkin olen aika sekavin tuntein. En halua olla lasten vara-mami, mutta usein mieheni työn takia lapset tulevat meille perjantaisin jo iltapäivällä, kun pääsen töistä, vaikka mieheni tulee töistä usein klo 22-23. Minun pitäis raskaan työviikon jälkeen olla noiden lasten mamina.
Joskus valitan miehelleni hänen lapistaan, hän osin ymmärtää, mutta osin hän hermostuu. Lapset ovat hänelle rakkaita ja tuntuu, että minultakin odotetaan samaa tunnetta tai jotain.
Mutta miltä minusta tuntuu: Kurjalta, kun kaksi tenavaa vievät puolet vapaa-ajastamme, jota näin vastarakastuneena olisi muutenkin liian vähän. Tuntuu kurjalta jakaa oma rakas poikakaveri jonkun toisen (toisten) ihmisten kanssa.
Ollaan asuttu vasta 3 kk yhdessä, vuosi seurustelua.
Mitä tekisin,että tulisin huomioiduksi tässä asiassa?
Vastaukset 19
Vanhimmat
kannattanut muuttaa yhteen noin pian. Ainakin teidän kannattaisi ottaa vähän lomaa noista lapsista. pitää vaikka yhteinen kuherruskuukausi, johon lapset eivät kuulu. Milloin voisitte lähteä yhdessä vaikka lomalle?
kuherruskuukausi vuoden seurustelun jälkeen!!!Isä haluaa olla lastensa kanssa tuon joka toinen viikonloppu joka on varmaan muutenkin isälle riittämätön, uusikolle sekin vaan on liikaa. Eiköhän tässä ole nyt tämä ihan klassinen tapaus:Seuraava siirto uusikolta on alkaa kiristämään miestä joko lapset tai minä. Lyön käteni ristiin näiden lasten puolesta.
on mennyt halpaan.
Ja luultavasti naisparka myös, jos kuvittelee vetävänsä pitemmän korren, kun toisella puolella ovat miehen omat rakkaat lapset. Ei ihme, että mies hermostuu. Itse olen nainen, mutta kun kuvittelenkin, että joku irtomies alkaisi valittaa minulle lapsistani, niin eipä tarvitsisi pitkään valittaa, vaan saisi viettää sen jälkeen meistä vapaata aikaa vaikka 25 tuntia vuorokaudessa.
Ei ole viety puolta ajastanne. Teillä ei koskaan ole ollutkaan muuta aikaa kuin se, jonka miehesi lapsiltaan varastaa.
mustasukkainen ja haluat omia miehen itsellesi. Tuo tunne on suhteellisen normaali aluksi, varsinkin jos itse kerta olet lapseton.
Muista kuitenkin että Sinä yksin valitsit itsellesi miehen jolla on lapsia, ja muista myös se, että jos toiseen vaakakuppiin laitetaan sinut ja toiseen lapset painaa lapsien vaakakuppi varmasti miehesi silmissä enemmän.
Sinulla on siis tasan kaksi vaihtoehtoa. Hyväksyä miehesi lapset ja kasvaa tykkäämään heistä tai jättää mies ja etsiä itsellesi mies ilman lapsia.
Teillä on lapset 4 päivää kuukaudessa,lasten äidillä ne lapset on n.26 päivää kuukaudessa.Ja tämä 4 päivääkin on muka liikaa.Ota nyt ihmeessä huomioon,että sinulla on nyt avomies,joka on myös isä.
Sinun pitää varmaan ehdottaa että miehesi tapaisi lapsiaan kerran kuukaudessa viikonlopun ajan. Vai onko sekin liikaa vaadittu?
Minä olen ex-vaimo ja lapset tapaa isäänsä aika harvoin. Yksi yö n. joka toinen kuukausi. Mieti missä välissä minä seurustelisin ja viettäisin aikaa uuden rakkaani kanssaan. En oikein missään! Pientä juttua on ollut kehitteillä mutta se taitaa kaatua juuri tähän, että on niin harvoin aikaa olla kahden. Lapsille en halua miestä heti esitellä joten vähissä on tilaisuudet olla kaksin. Sinä sentään asut rakkaasi kanssa ja joka toinen viikonloppu on aikaa vain teille kahdelle. Ole onnellinen!
niin se olemassa olokin ärsyttää. Mietin aina itseksein, että kuin rumia voikaan toisten lapset olla, jo se ulkonäköin ärsyttää. Jos mulla olisi tuon näköisiä lapsia, kuin mun tulevalla miehelläni, niin kyllä mä häpeisin.
On se jännä, että vaikka olen lapsirakas ihminen, niin nämä lapset eivät kyllä innosta yhtään. Toivon aina että viikomloppu menisi pian, jotta lähtisivät pois. Juu, meiltä menee kans kallista aikaa tulevan mieheni kanssa, kun lapset ovat rasite myös miehelleni. Hän ei voi käsittää, että lasten pitää olla meillä joka viikonloppu, kun meillä olisi kahdestaan paljon hauskempaa. Luulen, että häntä kaduttaa että aikinaan teki perheen niin pian, ja nyt kärsii. En tiedä mutta jos mies ei tykkkää omista lapsistaan, niin minkäs sille voi. Eihän heitä ole pakkoo meille ottaa, mutta mies ei kehtaa kieltääkään, kun lapset luulevat, että isä tykkää, vaikka ei sietäisikään. Olenkin minä ajatelleut monesti, että mun on varmaan sanottava lapsille jossain vaiheessa, että heidän isä ei halua että te tulette tänne, kun häiritsette ja pilaatte meidän yhteisen alkavan elon. olisihan se järkyy, mutta jos ns. vnhingossa laukasisi.
oikein pääsee toteutumaan.Miten voikin olla noin julmia ihmisiä.
voi tulla jos ei isä ole edes kotona. Tapaamiset heidän tulisi järjestää siten, että isä on kotona kun lapset tulevat. Jättääkö lasten äiti lapset sinulle? Vai ovatko jo niin isoja että tulevat yksin? Silloin tuskin tarvitsee enää "mamia" leikkiäkään. Pärjäävät kaiketi omillaan siinä tapauksessa. Jos taas tilanne on se, että äiti jättää lapset sinne, keskustele hänen tai miehesi kanssa ja sano että nyt ei isä ole kotona että eikö näitä tapaamisia voisi sopia siten että isä vastaanottaa (se kun ei varsinaisesti sinulle kuulu). Onko äiti edes tietoinen ettei isä ole kotona kun lapset sinne tulevat?
Eikö sinulle riitä viikot ja joka toinen viikonloppu miehen kanssa, lapsilla on sentään entiseen jokapäiväiseen verrattuna vain ne jokatoiset viikonloput? Kuka hoitaisi lapsia jokatoinen viikonloppu? Lasten äitikin 100%:na vanhempana tarvitsee hengähdystaukoa. Ydinperheissä on kaksi vastuun jakavaa henkilöä, nyt äiti on yksin 24 H.
Lapset eivät kilpaile kanssasi. He ovat numero 1 ja sinä numero 2. Näin on myös ydinperheissä.
Riitaa lapsista syntyy aina, jopa ydinperheissä isän ja äidin välillä, sille ei voi mitään. Sinulta ei voida odottaa että rakastat miehesi lapsia yhtä paljon kuin hän, se on mahdotonta. Mutta arvosta heitä ihmisinä, rakkaasi peilikuvina. Etsi heistä hauskoja piirteitä, jotka muistuttavat miestäsi :) Ehkäpä teilläkin on jonain päivänä yhteisiä "miehesi peilikuvia"
ja voit käyttää tämän ajan hyödyksesi oppimalla.
Yritä astua "kuvion" ulkopuolelle ja mieti tilannettanne. Oletko hiukan epäreilu? Yritä ajatella lasten parasta, heillä ei ole muuta kuin isä ja äiti, aikuiset.
Vaikutat kuitenkin loppupeleissä järkevältä ihmiseltä. Ajattele asiaa vaikka niin, että kun ette ole "liikaa" yhdessä, säilyy jännitys ja mukava yhdessäolo pidempään. Usein suhteet latistuvat nopeasti jos kokoajan kyhnätään. Mitä enemmän huomioit ja otat elämääsi miehesi lapsia, sitä syvemmin mies sinuun luultavasti rakastuu ja arvostaa. Ole viisas, nainen!
tietenkin, että mieheni ei ole kotona, mutta ehdottaa, enkö minä voisi ottaa lapsia jo perjantaina. Olen suostunut, kun en ole halunnut olla hankala. Muuten äidin vapaa viikonloppu lyhenisi vain la-su. Eli äidin toiveesta hoidan hänen 6 ja 8 vuotiaita lapsia.
Mieheni kyllä ajattelee, että minä ole ykkönen ja lapset ovat tärkeitä ja heille toivoo hyvää. Lapset kuitenkin lähtevät maailmalle joku päivä ja silloin (jos Luoja suo) jäämme ihan kahden mieheni kanssa, joten parisuhdetta olisi hoidettava senkin vuoksi!
yhdeksi yöski,niin tilanne raukeaa. Äiti tuo lapset isälle ja äiti saa sen ajan vapaata mikä hänelle "kuuluukin".
Ehditte kyllä hoitaa hoitaa sitä parisuhdetanne aivan samalla tavalla kuten lasten äitikin kun lapset muuttavat pois kotoa.
Enpä suostuisi minä tuohon ehdotukseen :DDD Joka toinen viikonloppu minulle ja miehelleni kahden, on vain oikeus ja kohtuus, koska mieheni on minut kumppanikseen valinnut.
Minulla ei ole lapsia kenenkään kanssa, joten olen ihan miehelleni vaimo vain ja hänen takiaan tässä parishteessa.
Mieheni lapsille osaan olla mukava ja reilu, mutta kukaan ei odotakaan, että "uhraisin" heille aikaani enempää, vastuu lapsista lasten vanhemmilla ja lasten äidillä yksinhuoltajuus (omasta vaatimuksestaan)ja lisää lapsiakin jo uuden isäpuolen kanssa.
Olemme onnellisia yhdessä ja mieheni näkee lapsiaan.
että tapaamiset ovat LAPSEN oikeus, ei isän eikä äidin.
Niinpä. Jos joku äidin ehdotus ei miehelle sovi, kiristetään heti seuraavalla tapaamisella, lapsi ei sitten pääsekään....
Milläs saisi nämä äidit, jotka kiristämiseen sortuvat, muistamaan että lapsen oikeus ei ole sama kuin äidin oikeus käyttää lasta aseena?
"Lapsen oikeus" alkaa olla jo vitsi tietyissä piireissä.
olla tapaamatta etälapsiaan, ei kukaan voi häntä siihen pakottaa. Eli tapaamisoikeus on ETÄVANHEMMAN oikeus (jota saa käyttää tai olla käyttämättä), ei lähivanhemman tai lapsen.
että se äiti venyy ja paukkuu, jaksaa ja jaksaa... eikä isukin tarvitse muuta kuin keksiä omasta päästään (nyxän päästä) millon mitäkin, huoh. Jos mies lupaa pitää lapsistaan huolta, eikä lapsilla (äiti heidän puolestaan) ole täysi oikeus sitä vaatia?
vuotiaat enää niin hankalia hoidettavia ole.Meille tulee välillä lapset 4,3 ja 1,5 sellaisissa on vielä hoivaamista.
Sinulla ap on todella ongelma. Sanon ihan suoraan: ei se ole hullu joka pyytää, vaan se joka suostuu.
Jos koet 6- ja 8-vuotiaiden miehesi lasten tapaamiset hankaliksi, en voi mitenkään ymmärtää että suostut siitä huolimatta yksin heitä vastaanottamaan joka toinen pe ip, vaikka miehesi tulee yömyöhään vasta kotiin!! Ja ilmaisit syyksi että et halua olla hankala. Nyt sinulla on kyllä syytä ajatella omaa jaksamistasi. Et ole yhtään hankala, vaan terveen itsekäs ottaessasi pe illat itsellesi. Jos haette lapset lauantai aamuna, jää äidille vapaa-ajasta pois perjantai ilta ja yö. Varmasti protestoi kun ei pääse bailaamaan, mutta älä nyt oman mielenrauhasi kustannuksella mahdollista sinulle ventovieraan ihmisen vapaa-aikaa. Lapset eivät todellakaan kärsi siitä, että näkisivät isänsä vasta lauantaiaamuna.
ei lapsissa. Kun vihaa syuttömiä, tässä tapauksessa toisten lapsia, vika on psyykkinen, eli ei osaa kohdata lasta, tai ei kehtaa kohdata lasta jonka perheen on rikkonut.
Lapset eivät ole syyllisiä syntymään, ei siihen millaiset vanhemmat on saanut, ei mihinkään vieraiden ihmisten tunteisiin. Vika on aina siinä, joka kokee jonkun uhkaksi itselleen, ja näin ollen alkaa vihata sitä kohdetta, jota pelkää.
Sinä pelkäät hylätyksi tulemista ja sitä että lapset ovat miehelle tärkeimmät kuin sinä itse. Avaa sydämesi kaikelle uudelle, niin huomaat että et ole mitättömämpi kuin joku muu, et ole parempi kuin joku toinen, vaan olet syvästi järkyttynyt siitä tilasta, mitä et voi saavuttaa.