Olen pitkittänyt tätä piinaa,
ehkä tietoisesti suojellen itseäni
peläten etten kestä
sitä helvettiä juuri nyt.
Mutta kestänkö koskaan
sen paremmin?
Nyt on aika avata silmät
asioille joita en halunnut nähdä
tai ehkä olin niin sokea
etten todella nähnytkään.
Minun on kohdattava totuus
se helvetti on käytävä läpi
ennemmin tai myöhemmin.
Tämä suo on tarvottava.
Ei se suurinkaan suo ole loputon,
kyllä se valo löytää joskus tiensä
sinne pimeimpään nurkkaankin.
On otettava askel kerrallaan,
päivä kerrallaan,
kunnes huomaa taas auringon paistavan.
Siihen minun on vain uskottava.
ehkä tietoisesti suojellen itseäni
peläten etten kestä
sitä helvettiä juuri nyt.
Mutta kestänkö koskaan
sen paremmin?
Nyt on aika avata silmät
asioille joita en halunnut nähdä
tai ehkä olin niin sokea
etten todella nähnytkään.
Minun on kohdattava totuus
se helvetti on käytävä läpi
ennemmin tai myöhemmin.
Tämä suo on tarvottava.
Ei se suurinkaan suo ole loputon,
kyllä se valo löytää joskus tiensä
sinne pimeimpään nurkkaankin.
On otettava askel kerrallaan,
päivä kerrallaan,
kunnes huomaa taas auringon paistavan.
Siihen minun on vain uskottava.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kun ei piinaisia asioita mieti liian isoina,
kyllä ne on mahdollista jättää taakse.
Ainakin on mahdollista tehdä piinoista hallittavia.
Kaikkea hyvää
http://www.youtube.com/watch?v=sbFEnoITiWE&feature=related
Tunteellinen ihminen tekee kuitenkin helposti kärpäsestä härkäsen :) vaikka en tiedä voiko tässä nyt niinkään sanoa...
...mahdoton mahdolliseksi,
pelastaakseen sydämensä
taas kerran joskus rakastaakseen.
kovaa puhetta
ja tuntuu että sinua on
raskaasti petetty
vaikka monet kerrat olet
toivonut kaiken parempaan
kääntyvän.
ensimmäisenä kylläkin tuli
mieleen että nyt puhuu
tosi kiukkuinen lapin akka hihii.
sinä olet löytänyt äänesi
ja sanasi
joten jatka kirjottamista.
huippu hyvä hyvä upea neitonen!!!
Vai kiukkunen lapin akka...noh ehkä sen voi niinkin ilmaista :) kyllä mää osaan kiukkunenkin olla aina sillon tällön...
En tiedä onko petetty sanan varsinaisessa merkityksessä mutta ihmissuhteissa tulee kyllä monenlaisia pettymyksiä eteen...sen on saanut tässä todeta...
Kiitos palautteesta taas :)
Olenko liian usein ohittanut särkyneen
sydämeni. Mennyt liki, huomaamatta sen
tuskaa. Sivuuttanut, mihin olisi pitänyt
kiintyä.
Olenko aiheuttanut itselleni perikadon,
tajuamatta ottaa itsestäni kiinni. Kulkenut
vain sokealla mielellä ja kuurolla sielulla
Rakkauteni lävitse.
Ja nyt huudan apuun ohikulkemiani hetkiä.
Sokeuteni jäännöksi ja kuurouteni äänettömiä
jälkiä jossain minussa. Mihin olen kadottanut
omat jälkeni. Minuuteni.
Kummallinen oman kehonsa valtias ja
mielensä hallitsija, jossa Rakkaus on
ymmälään ja unelmien, haaveiden ryppäät
jäisinä patoina.
Onneksi olen nyt noussut ja uskallan.
Rohkenen avata silmät ja kuulla äänet.
Rakkaani, toivon etten tule myöhään tämän
sydämeni kanssa.
Jonakin päivänä osaan Rakastaa.
Rakastaa niin että sen kuulet.
http://www.youtube.com/watch?v=mpiEEl_5pmA
Kiitos runostasi.
Toisinaan ihminen
valehtelee itselleen,
kun totuus tuntuu liian
ankaralta.
Toisinaan on liian ankara
itselleen, etsiessään
totuutta.
Suvaitsevaisuus antaa
Rakkaudelle kengät.
Viisaus opettaa sen
kävelemään.
Rehellisyys pitää sen
pystyssä.
Todella upea runo
sinulta.
Sanomaa ja ajateltavaa
ryhdikkäässä paketissa.
Teksti hienoa ja kohdallaan.
Pidin.
Sinä osaat ainakin pukea tunteet erittäin hyvin sanoiksi...pidin aivan erityisen paljon tästä pätkästä...niin paljon totuutta ja hyvin ilmaistuna :)
"Toisinaan ihminen
valehtelee itselleen,
kun totuus tuntuu liian
ankaralta.
Toisinaan on liian ankara
itselleen, etsiessään
totuutta.
Suvaitsevaisuus antaa
Rakkaudelle kengät.
Viisaus opettaa sen
kävelemään.
Rehellisyys pitää sen
pystyssä."
Kiitos kuuluu siis sinulle :)
siihen, että se aurinko vielä nousee/paistaa.
Ihminenhän on luonnostaan joskus täysin sokea
sellaiselle, jota ei ehkä halua nähdä tai tuntea.
Helvetin jälkeen, kaikkien koettelemusten ja
särkyneen sydämen jollain tapaa eheydyttyä on
valmis lopulta avaamaan silmät todellisuuteen.
Ja tuskin sitä milloinkaan kestää paremmin kuin
eilen, aina se on yhtä kipeä kokemus.
Tunnetilaltaan jälleen täysi runo !
eipä sitä kestä koskaan sen paremmin...mutta joskus tuntuu että liian vaikeita asioita on helpompi lykätä...ja se ei taaskaan tee muuta kun lisää tuskaa...
Kiitos palautteesta :)