Olisiko neuvoja, ohjeita? Tarinoita toivottomista kaapista ulostuloista jotka on kääntyneet lopulta hyviksi?
Luulin lapsellisesti että ehkä kotona voitaisiin ymmärtää, että salailu ja kipeys loppuisivat kun vanhemmat saavat vihdoin tietää tyttöystävästäni. Ja vitut. Elämästä kotona tuli henkistä helvettiä. Hyviäkin aikoja on, mutta... vaikeeta silti. Kun en ole vielä pystynyt muuttaan omaan kämppään. Sitä hartaasti odotellessa. Mutta muuttaako se oikeasti asioita?
Varmaan lukemattomilla ihmisillä on samanlaisia kokemuksia. Ja varmasti kipeämpiäkin.
Sori synkistely, täytyi saada avautua.
Luulin lapsellisesti että ehkä kotona voitaisiin ymmärtää, että salailu ja kipeys loppuisivat kun vanhemmat saavat vihdoin tietää tyttöystävästäni. Ja vitut. Elämästä kotona tuli henkistä helvettiä. Hyviäkin aikoja on, mutta... vaikeeta silti. Kun en ole vielä pystynyt muuttaan omaan kämppään. Sitä hartaasti odotellessa. Mutta muuttaako se oikeasti asioita?
Varmaan lukemattomilla ihmisillä on samanlaisia kokemuksia. Ja varmasti kipeämpiäkin.
Sori synkistely, täytyi saada avautua.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Se oli paras päätös minkä olen tehnyt pitkään aikaan.
Minä olen ollut sen jälkeen jotenkin vapautunut. Minun sukuni ei sido minua enää yhtään. Minun ei tarvitse kunnioittaa heidän mielipiteitään, minun ei tarvitse olla kiltti eikä kohtelias heitä kohtaan. Minun ei tarvitse yrittää ymmärtää heidän natsiaikaisia asenteitaan ja siitä kuinka he ovat kymmenen vuotta olleet kyvyttömiä tai oikeasti haluttomia muuttamaan niitä. He eivät kerta kaikkiaan edes suostu ajattelemaan sellaista mahdollisuutta, että minulla olisi oma tahto. Ne yrittivät käyttää väsytystaktiikkaa porkkanana heidän suuret rahavarantonsa.
Lopulta tajusin, etten tule ikinä perimään vanhempiani. He kuuluvat pässinpökkimäsukupolveen, jolla on aina ollut asiat hyvin. Suomessa rikas elää pitkän elämän, köyhä kuolee nuorena. On täysin mahdollista siis että minä kuolen ennen heitä tai ainakin perisin ne vasta kun olisin jokin dementiamummo.
Minä en ole rahalla ostettavissa. Minä olen ollut huora, mutta huorallakin on omanarvontuntonsa, kaikki ei ole kaupan.
On kivuliasta tunnustaa, että on syntynyt paskaan sukuun, mutta sillä kivulla on joskus loppu. Se, että yrittää miellyttää omaa homokammoista sukuaan jolle lapset ovat näyttelyesineitä ja kilpahevosia tuo kivun jolla ei ole loppua.
Ihana on olla ilman stressiä, kunpa olisi lapsenakin saanut olla kasvatuslaitoksessa eikä olisi tarvinnut asua vanhempien luona! Kasvatuslaitoksessa pidettiin minua vain vajaa viikko.
Et kuitenkaan ole joutunut kokemaan fyysistä ja henkistä väkivaltaa? Mä jouduin piilottelemaan kotona huoneessani lukkojen takana, jotta olisin turvassa pahoinpitelyltä, kunnes pääsin omaan kotiini. Siellä lukkojen takana pidin yhteyttä kännykällä tukijoukkoihini, joita onneksi oli.
Mulla kans oli ihan sama juttu, lukkojen taakse omaan huoneeseen ja siellä piilottelin...Henkistä ja fyysistä väkivaltaa kokenut. Onneksi on nyt oma asunto, eikä tänne kukaan epämiellyttävä tule:)
kiitos hetero-oletuksen joka on vallalla ihan joka puolella. Kiitos myös ahdaskatseisten ihmisten, sun elämä ei ikinä tule olemaan samanlaista kuin olisit heteronainen. Totu siihen, se on paras neuvo. Kasvata vähän kovempi kuori ja pieni piittaamattomuus, mutta sanon vaan että siltikin se iskee välillä niin lapaluiden väliin että joskus tuntuu että ei voi olla tottakkaan.
Muista että sulla on vain yksi elämä, ja vaikka joskus tuntuu että se on raskas ja paskainen tie kulkea, niin kun sä tuut vanhemmaksi sen helpommaksi se muuttuu. Tosin ei aina. Mutta se onkin sitten taas toinen juttu.
Tsemppiä ja vaikka muut oliisvat pikkumielisiä, koita itse pysyä pois niiltä poluilta.
muuttaa monesti ihmisiä.
Hieman kiire tässä niin ei ehdi vastata kattavasti.
Mitä teet? Kerro mikä kiire?
Niin, itse olin erityisen hankalassa tilanteessa oman seksuaalisen sunntautumisen selvittyä kokonaisuudessa, se joku olikin nainen ei mies.
Vuosien kuluttua asia ei ole mitebkään hirveä vaikea, naiseni käy myös vanhemmillani kylässä ym. kanssakäymistä.
juuri se aika tekee monesti tehtävänsä ja alussa asian käsittely omille sukulaisille voi olla erityisen vaikeaa ja hankalaa.
Voi vaatia vuosienkin sulattamisen, mutta kyllä jonkinlainen ymmärrys on aina lopussa.