Sisaret A, B ja C ovat tehneet keskenään testamentin, jonka mukaan heidän kotitilansa on pidettävä jakamattomana kunnes kaikki kolme sisarusta ovat kuolleet. Kotitila on A:n, B:n ja C:n edesmenneen isän jakamaton kuolinpesä. Sisarukset A ja B ovat kuolleet. 1) Voiko C myydä kotitilan pois? 2) Jos ensimmäisenä kuolleen A:n puoliso R olisi vaatinut tilan myyntiä, olisiko tila ollut myytävä? 3) Jos tila olisi ollut edellä mainitussa tapauksessa myytävä, olisiko testamentti ollut alkujaankin yhdentekevä?
Hain tähän vastausta samalla palstalla jo muutama päivä sitten, mutta kattava vastaus jäi puuttumaan. Kiitokset sille joka osaa vastata!
Hain tähän vastausta samalla palstalla jo muutama päivä sitten, mutta kattava vastaus jäi puuttumaan. Kiitokset sille joka osaa vastata!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Et ole saanut kattavaa vastausta, koska kysymyksessäsi on aivan liian monta "liikkuvaa osaa". Yritetään kuitenkin. Vastaus riippuu testamentin sisällöstä ja sisarusten tarkoituksesta testamenttia laadittaessa. Jos testamentissa on toissijaismääräys jonkun hyväksi jolle omaisuus menee viimeiseksi jääneen sisaruksen kuoleman jälkeen tai testamentissa on ehto joka kieltää myymisen, niin silloin C ei voi taloa myydä. Hän joutuu lisäksi, jos haluaa omaa testamenttiaan muuttaa, ottamaan PK 10:7 §:n huomioon: "Joka yksipuolisesti peruuttamalla tai muuttamalla keskinäistä testamenttia ilmeisesti toimii molemminpuolisen määräyksen olennaisten edellytysten vastaisesti, menettäköön testamenttiin perustuvan oikeutensa."
Sen sijaan jos on tarkoitettu että viimeinen sisar saa omaisuuden täysin omistusoikeuksin, niin silloin hän voi myydä sen tai määrätä siitä testamentissaan rajoituksetta. Kysymys siis ratkaistaan A:n ja B:n testamentin tulkinnalla. Tietenkään jos C ei edes saa omistajan asemaa tällä testamentilla, niin mitenpä hän voisi myydä jotain sellaista mitä hän ei omista?
Lisäksi tehty testamentti saattaa samalla sisältää PK 24 luvun mukaisen sopimuksen kuolinpesän jakamattomuudesta. Se että asiakirja on otsikoitu testamentiksi, ei estä sitä sisältämästä myös muita oikeustoimia. Jos se siis voidaan tulkita määräajaksi tehdyksi PK 24-sopimukseksi, jossa määräaika on lisäksi määritelty kuolemanvaraisesti (mikä voidaan tehdä koska on käytetty testamentin muotoa), niin sopimusta ei voi irtisanoa muuten kuin oikeuden luvalla olosuhteiden olennaisesti muututtua. Näin äärimmäinen tulkinta ei ole ehkä kuitenkaan perusteltu, jo siitäkin syystä että kukaan ulkopuolinen ei voi vedota sopimukseen jos C on A:n ja B:n ainoa seuraaja.
Ad 2: R ei voi pelkän avioliiton tai edes osituksen perusteella vaatia kuolinpesää jossa A on osakkaana, myymään mitään. En vastaa enemmälti koska et edes kerro onko kyseessä A:n elossa ollessa toimitettava ositus vaiko pesänjako A:n kuoltua R:n perittyä hänet tai jäämistöositus vaiko joku epämääräinen kahvipuhe.
Ad 3: Jos testamentin käsittämää omaisuutta ei ole enää jonkun sisaren kuollessa, niin testamentti jäänee vaikutuksettomaksi. Sen tulkinnalla tosin ehkä ratkaistaan, kuka saa kauppahinnan.
>
Tai no näinhän ei voi käydä jos R on siis testamentilla syrjäytetty. PK 3 luvun mukainen pesänjako tulisi kyseeseen jos R olisi ollut A:n uusi puoliso ja A olisi perinyt entisen aviomiehensä, mutta silloin väitteitä esittäisi tämän toissijaiset perilliset joihin R:kin tosin voi eräissä (käytännössä äärimmäisen harvinaisissa) tapauksissa kuulua.