Miten saat tahtosi läpi?
Tilanteissa, joissa joudut yhdessä muiden kanssa tekemään isoja tai pieniä päätöksiä: mitä kanavaa katsotaan, millainen sohva/auto hankitaan, mitkä sukulaispaikat jätetään tänä jouluna käymättä, mistä päin katsellaan uutta kotia ...tai minne mennään työporukalla lounaalle tai sille kuuluisalle yhdelle?
Naisellisesti taivuttelemalla vai huumorin avulla vai itkua vääntämällä vai...
Ja sitten koko juttu yhteen kysymykseen:
Millä keinoin hivutat kanssaeläjäsi oman asiasi puolelle?
Tilanteissa, joissa joudut yhdessä muiden kanssa tekemään isoja tai pieniä päätöksiä: mitä kanavaa katsotaan, millainen sohva/auto hankitaan, mitkä sukulaispaikat jätetään tänä jouluna käymättä, mistä päin katsellaan uutta kotia ...tai minne mennään työporukalla lounaalle tai sille kuuluisalle yhdelle?
Naisellisesti taivuttelemalla vai huumorin avulla vai itkua vääntämällä vai...
Ja sitten koko juttu yhteen kysymykseen:
Millä keinoin hivutat kanssaeläjäsi oman asiasi puolelle?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Naisilla on tässä asiassa taito todellinen.
Heh.
Ei ihmisten elämä ole noin mekaanista.
Kaikki tilanteet on päätetty jo etukäteen.
Ai miten?
No sen takia että me kaikki olemme erilaisia. Meitä on ihmisiä jotka luonteeltaan ovat sellaisia jotka ajattelevat toisia ihmisiä ja heidän etuaan jopa oman etunsa kustannuksella. Tätä toimintatapaa kuvataan psykologiassa nimellä Altruismi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Altruismi
Altruismin vastakohta on Egoismi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Egoismi
Ja sitten tuosta välistä löytyy kaikki muut sekoitukset ja tilanteet jossa vedotaan muihin asioihin kuten "sinä sait viimeksi valita" jne. mutta nuokin perustuvat ihmisen omaan suhtautumiseen mikä on oikein ja mikä on väärin.
Kaikki "keinot" ovat vain silmänlumetta. Asia on jo ratkaistu ennen kuin asiasta tulee edes kiistaa.
Hui. Eikö olekin pelottavaa.
Jotta hieman yksinkertaisemmatkin lukijat pääsevät hieman jyvälle mistä on kysymys niin samaan asiaan perustuu nyrkkeilijöiden toistensa tuijotus ennen ottelua.
Tuijottamisen idea on se, että siinä pyritään voittamaan ottelu jo ennen kuin ottelua on edes käyty.
Koiraeläimet kiertävät kehää... usein heikompi heittäytyy selälleen ennen minkään laista ottelua. Pelkkä irvistely ja murina riittävät.
Takaisin ihmisiin. Ääripäitä taitaa olla aika harvassa... Useimmitenhan lienee niin, että esim. parisuhteessa mies "saa" päättää jostain ja vastaavasti vaimo jostain muusta asiasta. Mutta kuinka puhtaasti päätökset ovat ihan omia... kompromissitkin ovat olennainen osa elämäämme.
Ja erityisen mielenkiintoiseksi asia tulee esim. työporukassa (jos ei ole työrooleihin perustuvaa hierarkiaa) tai sisarusparvessa, missä päätöstä ei tehdä kahden ihmisen kesken, vaan mukana on vaikka 5 henkilöä.... Mitenkäs silloin saadaan yhteinen päätös aikaiseksi?
"samaan lopputulokseen pääsee monella tavalla; ei ole olemassa yhtä, muita oikeampaa tapaa...yleensä"
Esimerkkisi koirista oli hyvä. Ihmiset toimivat ihan samalla tavalla. Emme tosin heittäydy maahan :)
Se on aivan sama onko kysymys työporukasta vai sisarusparvesta. Lopputulos on aina jo tiedossa.
Työporukassa ja sisarusparvessa on niitä ihmisiä jotka kansankielellä "luovuttavat" ja "antavat aina periksi" ja sitten on niitä jotka "terrorisoivat", "tyrannisoivat", haluavat aina päättää, komentaa ja alistaa.
Nuo kaikki esimerkit ovat meissä ihmisissä sisällä.
Empaattisuus, häpeäntunne ja syyllisyydentunne.
Siinä on tunteita jotka eivät ole synnynnäisiä meille ihmisille. Kaikki yllämainitut tunteet opitaan lapsuudenkodissa.
Me olemme perintötekijöidemme ja ympäristömme tuote.
Mitä me olemme valmiit tekemään työporukassa tai sisarparvessa saadaksemme tahtomme läpi, perustuu puhtaasti meidän luonteisiin.
Ei "keinoihin".
Keinot ovat vain silmänlumetta. "Keinoilla" joko alistetaan, kiristetään, lahjotaan jne.
Kuitenkin aina takana on ihminen ja hänen tapansa toimia ja saada tahtonsa läpi, mikä taas perustuu aivan muuhun, opittuun tapaan toimia.
Ei "keinoihin".
Pässikin tuon tietää.
Pässikin tietää. Olet ihan oikeassa.
Niin tietää kaikki muutkin eläimet. Ja ihmiset.
Meille ihmisille on vain annettu kyky "neuvotella" asioista. Tuohon liittyen Zinnia esittikin kysymyksen eli miten me "neuvottelemme" tai "taistelemme" tai "lahjomme" tai "alistamme" vai miten saamme "tahtomme" läpi?
Eläimet eivät tuota osaa. Meidän ihmisten, tulisi osata.
Vaikka pässitkin tietävät paljon, meidän pitäisi tietää ja osata enemmän kuin pässit. Kuitenkin kaikki tämä on meille ihmisille kovin haastavaa ihan jokapäiväisessä arjessa.
Oli hyvä että toit pässin esille.
Koska se alleviivaa omat kirjoitukseni.
"Keinoista" ei ole kysymys, vaan siitä pässistä meidän ihmisten sisällä.
Olet joko miettinyt nämä asiat jo ajat sitten itsellesi selväksi tai sisällä oleva pässisi hermostui "tällaisesta jonninjoutavasta kirjoituksesta" ja päätit tuoda oman kortesi kekoon rakentavasti.
Kiitos siitä koska tyylinäyte oli hyvä esimerkki yhdestä tavasta osallistua keskusteluihin.
Onko muita "pässejä" antamaan kommentteja omalla tavallaan? Olisi kiva lukea.
suo kuokka ja jussiko?
tottakai ihminen on perimänsä ja ympäristönsä muovaama tuote, mutta hänellä on aina valta;
tehdä neutraaleja tai hyviä tekoja moraalisesti hyvin keinoin
välttää enempää auttamasta ketään, keskittyy itseensä
tekee periaatteessa hyvää, mutta tarkoitus pyhittää kyseenalaiset keinot
saa nautintonsa toisten ongelmista ja kärsimyksistä
tunnustaa, että elämän pitäisi kaikille olla hyvää, mutta jyrää toisia
Jos mielii saavuttaa hyvän aseman yhteisöissään, tarvitaan siihen se, että toiset antavat sinulle sen aseman. Voimakeinoin voi opettaa nopeasti pelkoa, mutta se valtakunta on nopeasti ohimenevää laatua. Jos ajattelee itseään ja läheisiään, niin rakentaa todellista viisautta ja todellista henkistä huonetta.
Elämä tuo tullessaan jatkuvana janana valintoja ja niihin ei löydy mekaanista yksiselitteistä ratkaisua tai kaavaa.
Hyvä sohtrop.
Ensin ei ollut suota, kuokkaa eikä Jussiakaan, vaan alussa oli pieni lapsi joka syntyi tähän maailmaan.
>Jos mielii saavuttaa hyvän aseman yhteisöissään, tarvitaan siihen se, että toiset antavat sinulle sen aseman
Tuo mainitsemasi yhteisö (ja "toiset") on lapsen lapsuudenkoti. On se rakastava isä ja äiti, sisarukset tai alkoholistivanhemmat tai lastenkoti, mutta tuon pienen lapsen lapsuuden aikana hän oppii mainitsemani kyvykkyydet kuten empatia, häpeäntunne ja syyllisyydentunne sekä kateuden, vihan, alistamisen, rakastamisen, välittämisen jne. jotka tulevat ohjaamaan tuota mainitsemaasi "valtaa" ihmisessä, miten hän sitä käyttää.
>Jos ajattelee itseään ja läheisiään, niin rakentaa todellista viisautta ja todellista henkistä huonetta
Olet jo askeleen liian pitkällä ajattelussasi. Minä olen kirjoittanut koko ajan että asiat ovat jo meissä ihmisissä kun alamme kiistelemään kaukosäätimistä tai isommista elämän arkeen liittyvistä asioista.
Ihmisten osalta kysymys EI ole "JOS" alkuinen. Edelleenkään, me ihmiset emme ole niin mekaanisia, että me voisimme tehdä ehtolauseita itsellemme eli "JOS" minä nyt teen näin niin sitten tapahtuu niin ja niin.
Tuo ajattelu vaatii jo juuri sitä mitä listasit eli "valtaa" ja kykyä tehdä "neutraaleja tai hyviä tekoja moraalisesti hyvin keinoin" jne.
Ihminen joka on jostain syystä kasvanut tai kasvatettu ns. väärään tapaan toimia, niin ei hän kykene tuollaiseen korkeaan moraaliseen filosofisointiin käytöksessään.
Ajatuksesi on ihan oikein, mutta ihmiset eivät toimi kuten koneet, teoreettisesti. Eivät ihmiset voi kovinkaan helposti muuttua hyväntekijöiksi, toisten etua ajatteleviksi.
Jos on lusikalla annettu ei voi ämpärillä pyytää. Tuo vanha totuus sopii myös tähän asiaan.
Sinä kirjoituksellasi selvästi edustat ihmistä joka on saanut turvallisen, rakastavan ja empaattisen kasvatuksen.
Ne, jotka eivät sitä saa, muovautuvat psykopaateiksi (eri asteilla) ja kyllä jyräävät tahtonsa läpi keinolla millä hyvänsä, sillä he eivät aidosti pysty tuntemaan empatiaa, miltä toisesta ihmisestä tuntuu. Tärkeintä heille on oma etu. Myös monia ajaa kateus, katkeruus ja muut negatiiviset, vahvat voimat.
Meitä on moneksi ja siksi olen kirjoittanut että "keinoja on", mutta keinoista ei ole kysymys vaan meistä ihmisistä.
jotenkin ihmiset hyvän ja huonon kasvatuksen saaneisiin, vähän niinkuin tyhmiin ja viisaisiin ja riippuen miten elämä on kohdellut, vaatimukset sen mukaan.
tuohan on mustavalkoisempaa kuin lumi kyntöpellon pinnassa?
toki näin, että ääripäitä löytyy aina, mutta suurin osa on saanut osakseen sen verran kuitenkin rakkautta ja käyttäytymisen mallia, että pystyy tekemään omat johtopäätöksensä ja muokkaamaan omat halunsa yhteisökäyttäytymiselle.
Se, että elämä on nuorempana potkinut päähän EI POIS SULJE SITÄKÄÄN VAIHTOEHTOA, että uusi yhteisö ottaa yksilön hoteisiinsa ja opettaa ja auttaa ymmärtämään yhteisiä toimintatapoja. Tähän tietysti tarvitaan aina oma halu ja yritys onnistua. Yhteisöillä tarkoitan perheitä, työporukoita, kaveriporukoita......
Aina voi syyttää kaikesta vanhempia, työkavereita, opettajia........joskus ihmisen on vaan kuitenkin otettava vastuu omasta elämästään ja tehtävä asiota sen eteenpäin viemiseksi.
sohtrop.
En minä kategorisoi.
Ei asia olekaan mustavalkoinen vaan värikäs kuin Tikkurilan värikartta :)
Minä olen kirjoittanut siitä että me jokainen saamme lähtökohdat tähän elämään lapsuudestamme. Sillä on ikävä kyllä paljon suurempi vaikutus ja se vaikuttaa paljon laajemmin kuin mainitsemasi "oppiminen" myöhemmin elämässä.
Kirjoitit oikein että tuo myöhemmin oppiminen vaatii "aina oman halun ja yrityksen onnistua..".
Kuka tuon halun omaa?
Ajattele Tikkurilan värikasta esimerkiksi miestä joka haluaa katsoa urheiluruutua televisiosta.
Mitä esimerkkejä tuosta tilanteesta voisi kirjoittaa? Luonnollisesti vaikka kuinka monta, mutta kyllä suomalaisissa miehissä on paljon homogeenisuutta. Ja naisissa. Lapsuudenkodeista johtuen.
Mies, joka on elänyt "vahvan isännän" perheessä, jossa miehen isä on diktatuurimaisesti päättänyt perheen asioista ja omistaan, äidin jäädessä syrjään, todennäköisesti jatkaa samaa, "opittua" tyyliä omassa perheessään ja parisuhteissaan. Hän on saanut miehen ja isän mallin omalta isältään. Se on paljon suurempi kuin "kaverit" ja "työkaverit" myöhemmin elämässä. Lapsuudessa luodaan ne eväät joiden varaan peilaamme tulevat kaveri- ja työporukat.
Tosin mies, joka on elänyt perheessä jossa on äärimmäisen vahva äiti, joka alistaa isää ja jyrää kaiken yli, todennäköisesti myös kasvattaa vihaisen miehen ja isän, joka "kostaa" vahvan äitinsä syndroomaa omille lapsilleen ja vaimolleen. Miehen itsetunto on hatara ja hänen pitää pönkittää sitä olemalla tyranni.
Naiset toteuttavat usein vielä vahvemmin sitä mallia jota he ovat lapsuudenkodissaan nähneet. Lapsuuden merkitys on paljon suurempi kuin aikuisiän "kokemukset" ja "Siperia opettaa" kliseet.
Kuinka moni ihminen ikinä aikuisiällä "herää" tutkimaan itseään ja käytöstään? Analysoimaan sitä ja pohtimaan "teenkö oikein?" tai mikä vielä tärkeämpää "Miksi minä reagoin ja toimin kuten toimin?".
Todella häviävän pieni joukko.
Se joukko joka tällaisia analyyseja alkaa itsestään tekemään, omaavat jo sellaisia kykyjä ja taitoja, joita on lähes mahdoton kasvattaa aikuisiällä.
Minä en ole syyllistänyt ketään. Luet nyt kirjoituksiani hieman liian tunnepohjaisesti. En syytä sinua enkä kategorisoi ihmisiä.
Puhun vain lainalaisuuksista josta me emme ikävä kyllä pääse eroon.
Jos sinulla on lapsia, niin tiedät miten he matkivat sinua ja seuraavat tarkkaan sinun ja puolisosi käytöstä ja elämänoppeja joita te molemmat annatte omalla esimerkillänne.
Jos te esimerkiksi haukutte tai nauratte naapurillenne tai naapurinne onnettomuuksille, vääristätte lasten käsitystä empatiasta ja miten toisia ihmisiä tulee kohdella.
Siinä vain yksi esimerkki.
Mustavalkoisuus on muuten yksi pahimmista asioista elämässä. Mustavalkoisuus viittaa ihmisen ehdottomuuteen, mikä on turmiollista ihmiselle itselleen ja varsinkin parisuhteessa sekä "yhteisössä" elämisessä.
Vielä sen verran, että kirjoitat:
"vähän niinkuin tyhmiin ja viisaisiin ja riippuen miten elämä on kohdellut, vaatimukset sen mukaan."
Kuten kirjoitin, ei ole olemassa mitään vaatimuksia tässä asiassa.
Kukaan ei ole vaatimassa keneltäkään hyvää käytöstä, toisten huomioimista tai mitään muutakaan.
Tottakai on olemassa laki ja järjestys, joiden mukaan pitää elää, mutta miten kohtelet lähimmäistäsi tai työkaveriasi arjessa, on oma asiasi.
Juuri tuosta syystä että kukaan ei vaadi ketään käyttäytymään "hienosti ja fiksusti ja muita ajatellen", alleviivaa sen tosiasian mitä kirjoitin aikaisemmin että häviävän pieni joukko aikuisia alkaa analysoimaan omaa käytöstään ja tekemisiään aikuisiällä.
Miksi minä toimin siten kuin toimin?
Siinä on hyvä kysymys meille kaikille kysyä itseltään aina silloin tällöin.
Vastausta voi joutua miettimään usein aika pitkään ennen kuin syyt aukeavat. Ne syyt nimittäin ovat aika kaukana lapsuudessa.
jälk vaihtoehto.
lapseni noudattaisivatkin sitä antamaani esimerkkiä, mutta kun on asioita, jotka he haluavat tehdä oman päänsä mukaisesti riippumatta siitä mitä on puhuttu tai mitä ovat esimerkkinä nähneet.
Haluavat kokea kantapään kautta epäonnistumisen tilanteessa, joista heitä on jopa varoitettu, fine, suotakoon se heille. Parhaiten (joskus myös kipeiten) sitä oppii tekemällä ne virheet itse, vaikka järkevämpiäkin teitä olisi valittavana.
Samoin tunnen ikäisiäni ihmisiä, jotka ovat väkivaltaisesta alkoholistiperheestä lähtöisin ja ei heistä ole tullut alkkiksia ja väkivaltaisia vaikka mallia ovat katsellet. Haavoja ja arpia löytyy selästä ja sydämestä, mutta mallinsa he ovat ottaneet muualta.
Huono malli altistaa aina helpommin samanlaiseen käyttäytymiseen ja syyllä on aina seurauksensa, mutta joka niistä ei ota opikseen on välinpitämätön ja näin ollen on luopunut sovinnaisuuden rajoista, mutta jokaisella on mahdollisuus valita tiensä.
Helpoin tapa on luovuttaa ja siirtää vastuu muille, jopa omista tekemisistään.
Minun mielipiteeni alkuperäiseen kysymykseen on, että tilanteesta sen pikkuriikkisiä yksityiskohtia myöden ja porukasta riippuen on vaikea antaa vastausta ennekuin tietää kokonaisuuden. Joskus on valttia tieto, enemmistö, järki, kompromissi, tahto, tunne, halu myöntyä, mielistellä ja tietyissä asioissa jopa sääntö tai ehdottomuus..............
Se ,että oliko se päätös tai ratkaisu loppujen lopuksi oikea, onkin jo toinen juttu ja sen kanssa on elettävä.
Että asia on tai tehdään näin ja sillä sipuli!
???