Olen hiukan aikaa seurannut tätä palstaa - siis vain joitakin päiviä-viikkoja - ja ihmettelen millaisia mummukoita ja papukoita meistä on tullut. Oletin että täältä löytyisi edes hiukan "reteempää" porukkaa... no ehkä tuo adjektiivi ei ollut ihan paras mahdollinen, mutta voihan sen ottaa laajasti, toivon.
Tanssiharrastus on itselleni tuonut paljon uusia ystäviä ja iloa sekä, sehän on tietty, vetreyttä ja haasteitakin elämään. Eikö yli kuuskymppisissä ole muita tanssi-innokkaita? Jopa näitä yleisesti solvattuja kädenali-tanssijoita? Yksin, kaksin tai suuremmalla porukalla harrastavia? Kävin katsomassa tuolla harrastusosaston tanssi-sivustolla, mutta kovin ovat he taas jämähtäneet väittelemään asoista joista ainakaan minä en viitsisi jankuttaa (ehkä ikä on jo tuonut ns. viisautta suhtautumisessa moniin asioihin). Ei siis hyvä osasto sekään.
Ulkonäköni ja kroppani ei välttämättä ikääni kerro, taidanpa pyörähtää edellisen ikäryhmän sivuilla. Löytäisin vaikka jonkun kivan "vanhan kävyn", joka suhtautuisi asioihin rennosti ja jonka kanssa voisi heittää legendaa vähän iloisemmin kuin täällä...?
Vitsi vitsi: jospa kuitenkin täällä pysyisi. Aate- ja tanssitovereita näille palstoille siis odottelen vielä. Come on!
Tanssiharrastus on itselleni tuonut paljon uusia ystäviä ja iloa sekä, sehän on tietty, vetreyttä ja haasteitakin elämään. Eikö yli kuuskymppisissä ole muita tanssi-innokkaita? Jopa näitä yleisesti solvattuja kädenali-tanssijoita? Yksin, kaksin tai suuremmalla porukalla harrastavia? Kävin katsomassa tuolla harrastusosaston tanssi-sivustolla, mutta kovin ovat he taas jämähtäneet väittelemään asoista joista ainakaan minä en viitsisi jankuttaa (ehkä ikä on jo tuonut ns. viisautta suhtautumisessa moniin asioihin). Ei siis hyvä osasto sekään.
Ulkonäköni ja kroppani ei välttämättä ikääni kerro, taidanpa pyörähtää edellisen ikäryhmän sivuilla. Löytäisin vaikka jonkun kivan "vanhan kävyn", joka suhtautuisi asioihin rennosti ja jonka kanssa voisi heittää legendaa vähän iloisemmin kuin täällä...?
Vitsi vitsi: jospa kuitenkin täällä pysyisi. Aate- ja tanssitovereita näille palstoille siis odottelen vielä. Come on!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Pidän tanssimisesta kuten sinäkin. Erityisesti pidän lavatansseista. Olen kokeillut myös kilpatanssia senioriryhmässä, mutta menestyksen huumaan en päässyt, enkä kaivannutkaan. (Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista) Myös juhlatanssit kiinnostavat ja vievät mukanaan ajoittain. Tanssi sointuu hyvin myös toiseen mielitekooni, naisen läheisyydessä olemiseen. Vain tanssissa voi aistia naisen hiennoimmat tuntemukset, jotka yhtyvät yhdessä koettuun harmooniseen aistimukseen. Kerro omasta tanssiharrastuksestasi.
Tanssi on kehon kieli parhammillaan. Voisin tanssia tunnista toiseen vain keskustelemalla vartalolla. Olen kyllä elämäni aikana tanssinut runsaasti. Huumaantunut musiikista ja kaikista kauniista miehistä mitä olen tanssin parissa kohdannut.
Elämässä on erilaisia jaksoja. Minulla oli tanssivuodet noin 1983- 2005. Lähes joka viikko piti parketille päästä. Joskus useita kertoja viikossa. Tanssi parantaa surusta, antaa lohtua kun saa olla lähellä toista ihmistä. Villistä ilosta on ihastuttavaa tanssia, kuulostella miten vartalot taipuvat musiikin vietäväksi.
Nyt elämääni kuuluu nuo kallisarvoiset taaperot joiden kera pyörin piiriä. Mieleeni muistuu nyt jo edesmennyt veljeni joka sanoi neideille hakiessaan tansiin jotta " en ole hyvä tanssimaan vaan mato piiriä pyörimään". Tanssi muuten tosi hyvin samoin kuin isäni.
Kyllä tanssin edelleen mieluusti kun löytyy varrelle sopiva partneri. Olen lähdössä Iisalmeen siskoni tykö Jouluksi. Otan kopsukengät mukaan ja Tapanitanssit käymme Runninkylpylässä katsomassa.
Aikoinaan kävimme paljon Kajaanin seurahuoneella. Oli mahtavia tanssijoita Kainuussa. Iisalmen seurahuone oli myös suosittu vielä 80-ja 90- luvulla. Nyt kuulema hiljentynyt.
On aivan hurmaavaa liidellä parterin sylissä ja illan hitaissa tunnelmoida. Olen romantikko eikä ikä sitä muuta miksikään. Karkaan joskus aikuisten seuraan noilta velvollisuuksilta. Laitan hiukan kevyttä päälle ja pari snapsua alle ja menoksi!
kun tunsin naisen sulautuvatuvan tiiviisti itseäni vasten. musiikin soidessa annoimme ympäristön häipyä kuin usvaan. Lähes kaikki tuntui pehmeältä ja miellyttävältä ja niin huumaamalta. Myöskin välillämme oleva kova tuntui taivaalliselta. Musiikilla on valtava voima ja se avaa ihmisen tuntemattoman alueen kummankin yhteiseen käyttöön.
sitä meinaa,että heti välillä on kova joka pitää tyydyttää.En antaisi vaimioani tanssittevaksi jos tuo välillä oleva on kova.Tnassi on hienoa mutta ei sen tarvitse sen syvempää merkitä.
En tietysti kerro miehelleni, jos näin käy. Hyvälle se tuntuu ja antaa viestin omasta naisellisuudesta. Tyydyttäminen onkin sitten aivan toinen asia.
Kyllä faktaa on jotta tanssi on mitä parasta esileikkiä, hienovaraista, kaunista, erottista. Siinä voi nainen säädellä miten pitkälle vihjailee. Käden vienti miehen niskaan paidan kauluksen alle ja pieni, hellä ote. Se on siinä!
Riisuuntumistanssin voi säästää kotiin ja päätyä seitsemänteen taivaaseen. Hienostunut flirtti aijai miten upeaa.
tanssahdella kun on niin pieni. Minun 175cm kengät mummukan on vähän vaikee liimautua iholle ja tanssahdella.
Se ainut pitkä, kapakassa oleva Kainuun mies, on tullut sinne oman mummukkansa kanssa.
Tämmönen ongelma, muuten mielennäni tanssisin!
... niin mikä ihme minä vanha ämmänkutku sitten olisin? No ei sen väliä. Minun ikäluokka on tanssinut pääosin 60-luvulla. Kuin huomaamatta oli oppinut jenkat, valssit ja polkat senaikaisen nuorisoseuran kansantanssiryhmässä. Siihen päälle helposti oppi jonkin humpanhytkynkin, jollaista muistan tanssineeni nuorisoseurantalon iltamissa, niissähän oli aina lopuksi 1,5 tuntia tanssia.
Tangon ja foksin tyylisen menon oppi vähän myöhemmin lavoilla, ei ne viejät kummoisia parkettien partaveitsiä olleet siihen aikaan. Jympsyti jymps. Ja hirmu ryysis kun tuli tarpeeksi selkeärytminen Satumaa. Olen miltei inhonnut sinänsä kaunista tangoa siitä asti... vasta nyt voin tanssia sitä jo ihan oikeesti fiilistellen - mutta on viejätkin ihan eri luokkaa kuin siihen aikaan!
70-luvulla minun ikäluokkani ei enää tanssinut. Silloin mentiin naimisiin ja saatiin lapsia. Ja tanssistakin oli tullut sellaista erikseen tanssittavaa jääjää-keikutusta, joka ei ollut mistään kotoisin. Surullista; yksi kokonainen ikäluokka - mihin esim. pikkusiskoni kuuluu - on tanssilta menetetty ainiaaksi. Ei niitä näy tanssikerhojen harjoituksissakaan. Nuorempia taas kyllä.
Nojoo, 80-luku ei vielä tansseille auennut uudelleen; paikkakuntien ja työpaikan vaihtoja, lapset pieniä, hirmuinen työstressi päällä. Eipä tullut usein käytyä edes ravintoloissa. Suurin syy lienee ollut tupakansavu, eikä juopuneet tanssittajatkaan suuremmin kiinnostaneet.
90-luvun puolivälissä taisi tanssiharrastus yleisestikin viritä uudelleen, ja tuli sitä itsekin viriteltyä; vanhoin omatekoisin tyylein ja kuvioin. Sieltä jonkin vuoden päästä isännän kanssa kaikkosimme, lavoilla käytiin kerran-pari kesässä.
Innostus syttyi uudelleen Lapin myötä. Sattuipa sikäläisessä tanssipaikassa tosi hyvä tanssittaja reitille (ilmeni myöhemmin että hän jopa harrasti kilpatanssia), ja jonkin pituisen jahkailun jälkeen löysimme itsemme pari vuotta sitten paikallisesta harrastusryhmästä. Eikä olla kaduttu. Iloinen porukka, ja aina oppii lisää ja sitä kautta tanssista tulee aina vaan mielekkäämpää ja nautittavampaa. Porukka tulee tutuksi helpolla konstilla kun kiertää parinvaihdolla niinkuin sinkutkin. Sanovat, että niin myös oppii paremmin. Mene tiedä - meistä isännän kanssa on ihan oikeasti mukavaa tanssia myös muiden kanssa.
Käymme silloin tällöin tanssimassa, jopa erikseen, ja jos ollaan yhdessäkin niin osan aikaa haemme muita tai olemme haettavina. Eikä olla toisistamme mustasukkaisia, pikemminkin päin vastoin; onnitellaan jos toista haki joku fiksu ja kiva ja hyvä tanssimaan ;-)
Viime kesältä jäi mieleen mm. yksi "vanha käpy" jostain Etelä-Suomen lavalta. Toivotaan että heitä käy lavoilla edelleen, ja hakevat myös meitä ikätovereita. Tyttökaverin kanssa parit kerrat kesässä (ehkä joskus talvellakin) käyn vieraita tanssipaikkoja tutkailemassa.
Reippaasti vaan kaikki kuuskymppiset tanssimaan. Ja jos tuntuu että lisää taitoa haluaa niin eiku tanssiseuraan mukaan. Tanssi on kivaa!!!
Vanhakin tanssia, raajat satsaa ihan kun nuorena!!!Kansantansseja maalla jokainen harrasti. Opintokerhossa ja nuosiseurassa minä myös opettelin.
Olin nuorena tosi ujo. Aloin tansseissa käymisen aika vanhana. Olin pieni ja sisariini verrattuna tumma ja mielestäni vähemmän kaunis.
Kun sitten lähdin kulkemaan leivän perässä pienestä kirkonkylästä kohti pääkaupunkiseutua niin oli pakko opetella sosiaalisuutta. Lasten teon lomassa opiskelin, harrastin järjästötoimintaa. Se toi tilaisuuksia opetella jee, jee-jumputusta. Pidin siitä. Niissä sai purkaa energiaa jota tuntui riittävän.
Kun täällä Hesassa oli tuo naistentanssi buumi pahimmillaan tanssin tosi paljon. Kaikki tanssit sopi makuuni. Oli kaikki nuo mukavat tanssipaikat. Budabest, Necari, 66-Manskulla, Sillankorva, Merihotelli, Paasi ja mitä kaikkia.
Nykyään käyn muutaman kerran vuodessa Pärnussa. Laivoilla on kiva rentoutua tanssin parissa. Kymmen, viistoista vuotta sitten tanssimme sisareni kanssa Inglesissä kaikki yöt parin viikon lomilla.
Tuntuu vaan jotta 60 hakevat nuorempaa naisseuraa parketilla. Olen kyllä tanssinut niin paljon elämäni aikana että maltan jo harrastaa muutakin. Enää ei polttele tuo halu joka sai liikenteeseen satella ja talvipakkasella ohkasissa vaateissa.
Vaan on se vieläkin ihastuttavaa kun tapaa parketilla MIEHEN isolla M;llä. Kun saa tuntea noita väristyksiä ja haaveilla hetken.
Näin juuri minustakin tuntuu,voisin tanssia,tanssia ja taas tanssia!
Ennen tätä viimeistä "vakavaa"sitoutumista liitelin parketeilla joka viikko,tyttöjen kanssa mentiin porukalla,ei siinä miehiäkään tarvittu,no--hyväksyttiin kyllä jos hakivat.Oli discoa,humppaa,valsia jne.Riipuen paikasta ja illan annista.Joskus enempi kaljaa tm,joskus ei ollenkaan,miten fiilas.
Sitten loppui kaikki tämän miehen myötä,ei minnekkään,ei yhdessä,eikä erikseen.Alistuin koska rakastin.
Nyt kun olemme eronneet niin olen jälleen alkanut käydä näissä paikoissa,kesäisin lavoilla,ja täällä pääkaupungissakin joissain paikoissa.
Meininki on ehkä muuttunut jkv,myöskin itse vanhentunut vuosien myötä ja ei ole enää kavereita,joitten kans lähteä.
Ystävät ovat myös asettuneet omiin uusiin liittoihin,mistä tempaiset ystäviä ykskaks.?
Olen joskus sokkotreffeistäkin yrittänyt löytää kavaljeeria,mutta heillä on ihan muut asiat mielessä...
Kun kysymys olisi vaan pelkästä tanssista,sen tuomasta ilosta ja liikunnasta.
Tanssiminen on parasta huumetta.
kuinka nuorena kävimme lavoilla 50 luvulla. Siihen aikaan oli tapana rohkeimmilla tytöillä tanssia vallan ilman housuja. Siis vain hame päällä. Eihän siitä kukaan mitään tiennyt. Siihen aikaan naiset todella käyttivät vielä hametta. Me pojat taas kujeilimme siten, että vedimme kilon parin elävän matikan pyrstöstään tiukasti vyömme alle ja sitten tanssimme lähiotteessa ja seurailimme tyttömme ilmeitä. Minä olin kuitenkin niin herkkä naiselliselle kosketukselle, että tyttöjen keskuudessa sain pysyväksi lempinimekseni nimen, jonka olen tähänkin laittanut nimimerkikseni. Olisinkin iloinen, jos joku nimen atajajoukosta tämän tekstin näkisi ja sitä kommentoisi. Tanssi on edelleen valloittava harrastus ja sitä paljon harrastan.
Olit ihana!! Poistimme matikan yhdessä houstasi sinun kaverisi autossa! Minulla ei ollut housuja lainkaan! Se oli elämäni kesä. Emme tavanneet tämän ihanan yön jälkeen enää koskaan. Surullista.
En tiedä mikä on nelospirtti. Kyseiset tapahtumat ajoittuvat 50 luvun lopulle. Ei enää 60 luvulle. Olin silloon jo naimisissa. Muuten otan osaa iloosi.
Harmi, ettet se ollut sinä. Jos vielä käytät matikkaa, voisit kertoa missä tanssit. Voisimme korjata ohimenneen tilaisuuden.
olen onnellisesti naimisissa. En konstaile enää matikoilla.
nuoren tyttönä kun olin hesassa töissä.Kävimme sellases paikas tanssimas kun,sörkänvennu.
Siel oli sellanen ukko tanssimas mitä piti karkuun
juosta ku se vahtasi nuoria tanssimaan.Miekin erehyin kun en tienny ens sitä.Ihmettelin vaan kun oli nii vaikee tanssia. -Et miks joku söjöttää housuis?Myö ruvettiin sit oikein kyttää,ja selvisi et sil oli viivotin taskus.Hyi helveta.
Aina alkaa jalka vipattaa, kun kuulee sopivan kutkuttavaa musiikkia. Opin tanssimaan hokkarit jalassa luistinradalla, rusettiluistelun merkeissä. Valssia mentiin Tonava kaunoisen tahdissa.
Mutta en sitten isona koskaan tykännyt niistä liki itseään kiskovista hikipäisistä miehistä, tahdissa tangon. Yäk. Työnsin niitä joskus voimallisesti ulos itsestäni. Ei mulle tanssiminen oo koskaan ollut flirttijuttu, ihan oikeesti ei. Paitsi silloin oon liki painautunut, kun on lemmentunne siinä läsnä. Mulle tanssiminen on riemullista, suloista, topakkaa, ilmeikästä liikehdintää musiikin mukaan. Mitä parhainta terapiaa, kehon luontainen tarve mennä mukaan musiikin rytmiin, tunnelmaan.
Se ihanin tanssi, kai, on Al Pacinon & naisen tanssi Naisen tuoksu-elokuvassa.
kyllä tansssitaisi kun joku olisi hakemassa