ei sänkyyn..ja lenkillä veyäminen

Itse sanoisin tuohon sängynlaidalla roikkumisesta että älkää huomioiko sitä ollenkaan. Vasta siinä vaiheessa jos pentu pääsee hyppäämään sängylle niin silloin käskisin sen topakasti pahalla äänellä pois. On hyvä että oletta olleet tiukkoina ja että ole päästäneet pentua sänkyyn. Siinä voi kuitenkin vierähtää vielä tovi ennenkuin se sen huomaa että sänky ei ole sen aluetta.

Vetämättä käveleminen remmissä oli ainakin itselle se kaikista vaikein mitä olen koiralleni opettanut. Se kun ei hetkessä tapahtunut. Opetin sen nyppäämällä hihnasta heti kun hihna kiristyi ja samalla äännähdin. 'Ei' kieltoa oli turha viljellä kun se menetti tehonsa turhankin helposti. Kärsivällisyyttä tarvitaan.... se täytyy muistaa. =)

Tehkää koiralle kannattavaksi olla muualla kuin sängyllä tai laidalla norkumassa. Eli positiivista palautetta silloin kun se on siellä missä pitääkin. Jos sillä on oma peti, niin palkitse sitä sinne. Palkitse paljon ja lisää sitten jokin kehoitus, kuten "pedille" ja yhdistä tämä sana pedillä oloon ja palkkion tulemiseen. Myöhemmin kokeile joko koira on yhjdistänyt sanan paikkaan, eli kun se on jossain muualla sanot "pedille" ja jos koira menee pedille palkkiota. Kun sana on ydistetty tekoon, niin jos koira tulee norkoilemaan sängyn laidalle, niin sano sille pedille ja palkitse sinne. Harjoittele muutoinkin jatkuvasti, älä vain silloin kun pentu norkoilee sängyn laidalla, ettei opi tulemaan hakemaan sieltä käskyä, että saa palkkion petiin. Kun menet iltaisin nukkumaan, niin ota jokin makupalasäkki viereesi ja viskele sängystä käsin koiran pedille herkkuja kun koira on pedissään. Kun tekee muuta, älä huomioi (älä siis aina sano tuota pedille, ettei opi tosiaan hakemaan), silloin kun on paikoilaan palkkaa.

Tuo kävely ongelma on taas pennuille ihan tyypillistä toimintaa. koiran pennuthan eivät vielä mitään lenkkejä kaipaa, vaan haluisivat olla tutussa turvallisessa paikassa, siksi kotiin on kiire. Myöhemmin, kun koira rohkaistuu, ongelma on melko varmasti toisin päin, eli pois päin vedetään ja kotiin ei ole mitään kiirettä. Tällä hetkellä vielä voisit jäädä siihen ihan kotinurkille pyörimään ja harjoittelemaan hihnassa kävelyä, pentu purkaa energiansa muutoinkin kuin lenkkeilemällä, se ei lenkkejä kaipaa. Siinä tutussa ympäristössä harjoittele ilman hihnaa. Miten pidät koiran mielenkiinnon itsessäsi, puheella, eleillä palkitsemalla, ei hihna pakolla. Hihnassa oloa sitten samoin, miten pidät koiran kontaktin sinussa, ettei sen tarvitse mennä sinusta niin kaukasi kun hihnassa pääsee. Kun pysäyttelet kun hihna kiristyy, älä vain odota koiran löysäävän hihnaa ennenkuin jatkat, vaan vaadi kunnon kontakti sinuun ennenkuin matka jatkuu. Pennulle matkan jatkuminen ei ole toimiva palkinto, sillä ei pentu saa tyydytystä kävelemisestä, vaan palkitse kontakti jotenkin muutoin, makupalalla tai leikkimällä. Näin koira oppii, että on palkitsevaa pitää yhteyttä sinuun lenkilläkin.

Oletko kokeillut jollain herkulla saada koiran huomion? meillä se ei kyllä toiminut..meillä on sellasia päiviä että ei vedetä ollenkaan ja kuunnellaan mitä sanotaan, toisinaan taas porkkanat korvissa. Meillä tepsii se pysähtyminen yleensä lenkki kerrallaan. Loppulenkistä koira istuu jo ennen kuin mitään ehtii sanoa. Sänkyyn pyrkimisestä, se huomiotta jättäminen on hyvä. ja jos se joskus tulee sänkyyn niin nostaa vaan pois ja sanoo että ei sänkyyn tms. meillä myös auttoi jos kättä piti sänkyn laidan yli niin rauhoittui siihen..