Hei.
Ystävättäreni on eronnut miehestään ja miettii pitääkö hänen hakea yksinhuoltajuutta, koska hänellä on käsitys että yhteishuollossa ex-mies voi estää hänen muuttamisen toiseen kaupunginosaan, jos lasten koulut muuttuvat.
Eihän tuo ole totta?
Ei ole olemassa lakia, mikä alistaisi äidin muuttamisen ex-miehen hyväksyntään, vaikka heillä on yhteishuoltajuus.
Lapset ovat kirjoilla äitinsä luona.
Eihän isä voi vedota siihen että lasten koulu muuttuu jos äiti muuttaa ja lapset hänen mukanaan?
En löytänyt Finlexistä mitään lakia mikä kertoisi tästä asiasta.
Onko teillä kellään käytännön kokemusta muutoista avioeron jälkeen kun lapset ovat olleet teillä kirjoilla?
Vai tietääkö joku jonkun lakipykälän asiasta jonka voin käydä lukemassa?
Kiitos.
Ystävättäreni on eronnut miehestään ja miettii pitääkö hänen hakea yksinhuoltajuutta, koska hänellä on käsitys että yhteishuollossa ex-mies voi estää hänen muuttamisen toiseen kaupunginosaan, jos lasten koulut muuttuvat.
Eihän tuo ole totta?
Ei ole olemassa lakia, mikä alistaisi äidin muuttamisen ex-miehen hyväksyntään, vaikka heillä on yhteishuoltajuus.
Lapset ovat kirjoilla äitinsä luona.
Eihän isä voi vedota siihen että lasten koulu muuttuu jos äiti muuttaa ja lapset hänen mukanaan?
En löytänyt Finlexistä mitään lakia mikä kertoisi tästä asiasta.
Onko teillä kellään käytännön kokemusta muutoista avioeron jälkeen kun lapset ovat olleet teillä kirjoilla?
Vai tietääkö joku jonkun lakipykälän asiasta jonka voin käydä lukemassa?
Kiitos.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei yhteishuoltaja voi tuollaista estää. Sen sijaan lapset eivät voi muuttaa vaikkapa ulkomaille ilman toisenkin huoltajan lupaa.
Sen sijaan isä voi tietenkin (huoltajuudesta riippumatta) vaatia lasten asumista itsensä luona äidin sijasta, mihin lasten koulun vaihtuminen on yksi hyvä peruste. Jos/kun äiti on asiasta eri mieltä, oikeus sitten päättää, tarvittaessa sosiaaliviranomaisten lausunnon jälkeen.
Huoltajuus on siis ihan eri asia kuin lasten asuminen, vaikka niistä usein samassa oikeudenkäynnissä ainakin eron jälkeen päätetäänkin. Millä perusteella ystävättäresi ex-mies muka ei olisi kelvollinen huoltaja lapsilleen, eikä saisi osallistua lasten elämää koskevien päätösten tekoon? Jotta yksinhuollon saisi, pitäisi tuollainen vieläpä todella hyvä peruste löytyä. Ystävättäresi ja hänen ex-miehensä mahdolliset huonot välit eivät tee ex-miehestä kelvotonta huoltajaa.
Niin, se laki vielä. Etsi (vaikkapa Finlexistä) laki lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta.
>Millä perusteella ystävättäresi ex-mies muka ei olisi kelvollinen huoltaja lapsilleen, eikä saisi osallistua lasten elämää koskevien päätösten tekoon? Jotta yksinhuollon saisi, pitäisi tuollainen vieläpä todella hyvä peruste löytyä. Ystävättäresi ja hänen ex-miehensä mahdolliset huonot välit eivät tee ex-miehestä kelvotonta huoltajaa.
Kiitos vastauksesta. Olen samaa mieltä. Olen kertonut ystävättärelleni että yksinhuoltajuuden saaminen a-erovaiheessa on erittäin harvinaista.
Vanhempien huonot välit eivät auta eikä se että isä haukkuu äitiä lasten kuullen. Lapset luonnollisesti kärsivät eniten mutta tuo vielä yksinään ei estä yhteishuoltoa.
Käsittääkseni yksinhuoltajuuden saa huomattavasti helpommin a-eron jälkeen kun on eletty erillään jonkin aikaa ja jos pystyy käräjäoikeudelle esittämään että etävanhempi ei ole kykenevä sopimaan ja päättänmään lasten asioista yhdessä.
Muutama esimerkki asiasta yleensä riittää todistamaan että vanhemmuus ei toimi yhteishuollossa, koska lasten etu ei túolloin toteudu vanhempien ollessa kykenemättömiä päättämään asioista yhdessä.
Tässä laki: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1983/19830361
Ja tässä lain säännökset:
"4 §
Huoltajan tehtävät
Lapsen huoltajan on turvattava lapsen kehitys ja hyvinvointi siten kuin 1 §:ssä säädetään. Tässä tarkoituksessa huoltajalla on oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, asuinpaikasta sekä muista henkilökohtaisista asioista.
Ennen kuin huoltaja tekee päätöksen lapsen henkilökohtaisessa asiassa hänen tulee keskustella asiasta lapsen kanssa, jos se lapsen ikään ja kehitystasoon sekä asian laatuun nähden on mahdollista. Päätöstä tehdessään hänen on kiinnitettävä huomiota lapsen mielipiteeseen ja toivomuksiin.
Huoltaja edustaa lasta tämän henkilöä koskevissa asioissa, jollei laissa ole toisin säädetty.
5 §
Huoltajien yhteistoiminta
Lapsen huoltajat vastaavat yhdessä lapsen huoltoon kuuluvista tehtävistä ja tekevät yhdessä lasta koskevat päätökset, jollei toisin ole säädetty tai määrätty.
Jos joku huoltajista ei matkan, sairauden tai muun syyn vuoksi voi osallistua lasta koskevan päätöksen tekemiseen ja ratkaisun viivästymisestä aiheutuisi haittaa, ei hänen suostumuksensa asiassa ole tarpeen. Asiasta, jolla on huomattava merkitys lapsen tulevaisuuden kannalta, voivat huoltajat kuitenkin päättää vain yhdessä, jollei lapsen etu ilmeisesti muuta vaadi."
Saitkin jo hyvän vastauksen. Yhteishuoltajien siis tulisi yhdessä päättää mm. lapsen asumisesta ja koulunkäynnistä. Lähihuoltajan ja lasten muutosta toiselle paikkakunnalle ja sen vaikutuksesta mm. lasten tapaamisiin tulisi ainakin yrittää yhdessä sopia.
Jos lähihuoltaja vastoin toisen suostumusta muuttaa toiselle paikkakunnalle, viimeksi mainittu voi viedä käräjäoikeuden päätettäväksi, olisiko sopimusta/päätöstä lasten huollosta/asumisesta syytä muuttaa. Tällöin tulee puntaroitavaksi, kuinka paljon merkitystä annetaan toisaalta sille, että lasten asuminen muuttuneissa oloissakin pysyy samalla vanhemmalla ja toisaalta sille, mikä merkitys lasten hyvinvoinnin kannalta olisi sillä, että heidä vakiintuneet olosuhteensa (toveripiiri, asuinpaikka, koulu) säilyvät muuttumattomina. Lähtökohtaisesti toiselle paikkakunnalle muutto ei ole riittävä peruste huoltoa/asumista koskevan ratkaisun muuttamiseen, mutta pois suljettu tällainenkaan mahdollisuus ei ole. Kun nyt po. tapauksessa ei muuteta toiselle paikkakunnalle, vaan ainoastaan toiseen kaupunginosaan, riskiä lasten huollon/asumisen muuttamisesta tällä perusteella nähdäkseni ei ole.
>vaan ainoastaan toiseen kaupunginosaan, riskiä lasten huollon/asumisen muuttamisesta tällä perusteella nähdäkseni ei ole.
Kiitos vastauksestasi!
Olen aivan samaa mieltä, koska kysyin oman a-eroni yhteydessä samaa asiaa juristiltani ja hän totesi että jos muutto tapahtuu esim. pääkaupunkiseutu (Helsinki, Vantaa, Espoo) alueella, etävanhempi ei voi asialle käytännössä mitään.
Käräjäoikeus ei tuolloin katso että välimatkat muuttuisivat niin suuriksi että lasten asumisesta pitäisi päättää uudestaan.
Käytännössä tuo on kyllä haasteellista etävanhemmalle, koska välimatkat voivat muodostua pitkiksi ja aikaa vieviksi jo pääkaupunkiseudun sisällä.
Esimerkiksi jos tapaamiset ovat järjestetty viikko/viikko järjestelmän mukaisesti. Tuolloin haasteeksi tulee luonnollisesti koulumatkailu.
Mutta kuten todettu, pääkaupunkiseudun sisällä voi muuttaa käytännössä ihan rauhassa että vastapuoli saisi edes käsittelyn käräjäoikeuteen.
kokeile soisiaaliportti.fi..se on kyllä lastensuojelun käsikirja ja monta ihmisiä ei edes tietää tästä sivustosta..sieltä löytyy kuitenkin hirveän paljon tieto myös meille vanhemmille..itselleni sama ongelma että entinen mies tappele vastaan kaikissa asioissa uuden vaimon takia..onnea etsimiseen :)