kehukaa omaa suosikkirotuanne!!

Sheltti on melkein tuota kaikkea (oma koirani
palelee yli 10 asteen pakkasella.)en vain
ymmärtänyt tuota ullakolle heivaamista vai oliko
se vain ns.kielikuva.Sheltti on oikein
totutettuna sosiaalinen pakkaus mutta siitä saa
hyvin helposti aran. varautunut se on aina mutta
ei välttämättä omistajan seurassa.Sheltin
ihannekorkeus uroksilla 37 ja nartuilla 35,5
cm.Kuitenkin aika suuri osa shelteistä kasvaa
liian suureksi (yli 40 cm).Sheltti rakastaa
aivojumppaa ja kaikkea mihin sen kanssa vain
ryhdyt. oman koirani kanssa harrastan agilityä ja
sitä se todella rakastaa!!
ennen kaikkea sheltti on luotettava ystävä ja
kumppani.Kun kerran sheltin hankit, et siitä irti
pääse.

enempi tietoa saat sheltistä osoitteesta:
www.koirat.com
siellä on myös tietoa monesta muustakin rodusta.
Käy ihmeessä tutkimassa!!

belgari

cockerspanielia, se uskaltaa toimia yksinään ja
se on rohkea, mutta aina niitä ei ole helppo
kouluttaa. Cockeri osaa olla varsinaisen
jääräpäinen, mutta kun saat siitä kerran kunnon
otteen se tottelee sinua kyllä loppuun asti.
Suosittelen. Cockeri pärjää niin kylmässä kuin
kuumassakin, mutta jos antaa karvojen kasvaa
pitkiksi lumi paakkuuntuu todella isoiksi
palloiksi kainaloihinm mutta ongelma
korjaantuu "talvipuvulla" tai karvojen ajamisella.

Oma walesini on ainakin oikea tehopakkaus.
Energiaa riittää ja pärjää hyvin metässä mukana.
Turkkikin on helppo pitää siistinä (siis jos ei
ole näyttelykoira). Kokokin on ihan mukava, noin
40 cm; Pieni suuri koira. Luonne tietenkin on
terrierimäisen "kovahko", mutta oma koirani
ainakin on sieltä pehmeämmästä päästä eli
ongelmia ei ole ollut. Oikea ilopilleri ja
kaikkien kaveri.

kuvailemasi rotu on ilmiselvästi
amerikancockerspanieli...huonona puolena turkin
hoito

pumi on ihana rotu, kannattaa tutustua.Ei kasva liian suureksi, sillä on turkkia, mutta ei liikaa kuten cokkereilla, se loikkii maastossa kuin maastossa eteenpäin, on reipas ja pirteä. Koulutuksesta en tiedä, kun en toistaiseksi ole tutustunut muihin kuin siskoni ja hänen ystäviensä pumeihin, kai kaikkien rotujen koulutuksissa on omat ogelmansa.Omapäisiä osaavat ainakin olla, mutta haluavat kuitenkin miellyttää.

Omat koira kriteeni ovat samankaltaiset kuin sinun, ja minä ottaisin pumin heti kun vaan voisin! Mutta mies on allerginen... Alempana palstalla on pumikysymykseen vastattu linkillä, vieraileppa vaikka siellä jos kiinnostaa.

Itselläni on bouvier, mutta sun kuvaustes
perusteilla suosittelisin sulle keskikokoista
villakoiraa

Moikka!
Samojedi olisi sinulle ihan ehdoton! Nartusta ei
tule turhan suurta n.20kg yleensä allekin.
samojedi on ystävällinen kaikille vauvasta
vaariin, vahtikoiraa siitä ei saa tekemälläkään.
Kaksinkertaisen turkkinsa ansiosta se tarkenee
loistavasti talvella ja kesällä sen on parempi
olla kuin jonkun lyhytkarvaisen koiran,
kaksinkertaisen turkin ansiosta kesällä sen on
viileämpi olla koska turkkien väliin jää ilmaa.
Pieni vesisadekaan ei haittaa koska samojedi ei
kastu iholle asti helpolla joten sen ei tule
kylmä vaikka se vähän kastuisikin. Samojedi tulee
loistavasti toimeen toisten eläinten kanssa,
minulla on kaksi samojedia 3vuotias ja 6vko
vauveli, sen lisäksi minulla on 3 persialaista
kissaa ja kaikki tulee loistavasti toimeen
keskenään. Samojedi on erittäin oppimishaluinen
vaikkakin välillä aika jääräpäinen mutta pienellä
herkkupalalla se kiipeää vaikka puuhun ( tai
ainakin yrittää!!) Jos haluat kysyä jotain lisää
niin otahan yhteyttä: [email protected]

Labradorinnoutaja on luotettava ja melko helposti
koulutettava ihana mörökölli. Tosin sitä kuten
muitakaan koiria ei voi heivata ullakolle tarpeen
tullen ja se ei ole sylikoira johtuen sen koosta.
Meidän isokokoinen uros painaa n.39kg. Labbikset
on seurallisia, mutta osaavat myös olla yksin, ne
ovat kovia uimaan ja tykkäävät ulkona
puuhastelusta ja lumessa kirmaamisesta(eli eivät
palele pakkasella, ellei ole reilusti yli -
20).Turkki on helppo hoitaa ja se on "veden
pitävä". Ne puolustaa omiaan ja reviiriään, mutta
ovat hyvin ihmis-, lapsi- ja koiraystävällisiä,
toki koirasta kuin koirasta saa vihaisen väärällä
koulutuksella ja kohtelulla. Labbikset tykkää
mennä ulkona, metsässä ja talvi on mielekkäin
vuoden aika kun ei ole kuuma. Kesäisin meidän 6-
vuotias herra on selvästi vaisumpi kuin talvella,
eli kesäisin hiukan hiotuttaa. Labradori on
erittäin turvallinen ja ystävällinen koira isosta
koosta huolimattaan.Se on myös hyvä kuuntelemaan
ja sillä tietävän ja lohduttavan oloinen katse.

Katsopa linkeistä tämä australianpaimenkoira,
saattaisi olla etsimäsi. Toinen vaihtoehtoinen
rotu voisi olla bordercollie. Kumpaakaan ei ole
itselläni mutta olen niitä harkinnut joskus
tulevaisuudessa. Toistaiseksi omani saku...

Elikkäs siis Welshihän sopii noihin sun kuvaamiin
ominaisuuksiin kuin nakutettu. Säkäkorkeus on 46-
48 ja jaksaa toki nostaa vaikka sinne ullakolle.
Oma urokseni (melko iso rotunsa edustaja) painaa
22kg. Turkki on helppohoitoinen silkkimäisen
pehmeä ja upean värinen. Koristekarvat vaativat
pientä harjausta silloin tällöin mutta ei
niihinkään ole minun koirallana takkuja
siunaantunut vaikka olenkin melko laiska
harjailemaan...Welshi on iloinen spanieli ja
kaikkien ystävä. Rakastaa toisia koiria ja pylly
pyörii lakkaamatta ihmisillekin. Melko vilkkaita
nämä welshiläiset on että tarvitaan kaiken laista
puuhaa ja kirjoituksesi perusteella sinulla olisi
sitä myös tarjota. Welshi soveltuu niin agilityyn
kuin Tokoonki mejästä puhumattakaan. Eli
monipuolisuutta löytyy. Welshit rakastavat vettä
ja lumihangessa peuhaamista. Ei ole mikään pehmo
koira mutta ei taas koviskaan. Koulutus on melko
helppoa vaikka joskus malttia puuttuukin. Mahtuu
menemään pienistä koloista ja on ketterä.

Tiivistettynä welshiläisestä siis saa
uskomattoman rakastavan ja iloisen hymyilevän
ystävän, joka saa isommankin korston sydämen
sulamaan spanielimaisen hellyttävällä
katseellaan. Käy tutustumassa rotuun tarkemmin
springerspanieleitten ja spanieliliiton sivuilla.

www.springerspanielit.sci.fi ja
www.spanieliliitto.fi

Itselläni monirotuisista vain hyviä kokemuksia
(Metsästys-Koiria).
Eli koulutettavuutta Labbiksella tai Sheferillä.
Rohkeutta sheferillä tai karhukoiralla.
Näissä kokoakin sopivasti.
Eli näillä ja käytön mukaan suosikkia
sekoittamalla hyvä.(Ei kannata teettää, sillä
löytyy "vahinkoja"... Eikä yleensä hinnalla
pilattuja.

Sanoisin että vastaus toiveisiisi on
lyhytkarvainen collie. Se on riittävän
pienikokoinen ja taas toisaalta riittävän iso,
helppohoitoinen (ei tarvitse trimmausta eikä
juuri muutakaan turkinhoitoa), sosiaalinen (tulee
hyvin toimeen ihmisten ja muiden koirien kanssa),
omaa PK-oikeuden, helppo kouluttaa etc.

...valkoinen länsiylämaanterrieri, koska se
on "iso koira pienessä koossa" eli se jaksaa, on
helppo oppimaan ja vaikka mitä... kannattaa
tutustua rotuuun...sitä ei jokaisella
vastaantulijalla nää....!!!!
KANNATTAA ottaa sekarotuinen koira esim.ne on
melkein aina erillaisia kuin muiden koirat,
söpöjä....yms...mun koirassa
on:saksanpaimenkoiraa,collieta,perhandilaista...se
on aivan fantastinen koira!!!

mä luulen että tää rotu olis sopiva...
joka sään koira,eli lenkille mennään säästä
riippumatta..
lumessakin pystyy kahlaan...
en nyt kerkee luettelemaan kaikkia hyviä
ominaisuuksia..
jos kiinnostaa niin mailaa vaikka..
[email protected]

Jos todellakin kaipaat seurallista ja kylmää
kestävää, erikoista koiraa...suosittelen
lämpimästi vehnäterrieriä.Se on harvinainen
rotu,erittäin kiltti luonteinen, rauhallinen,
ihmisystävällinen, luotettava.
Itelläni on vehnis uros 6 vuotta ja siin on koira
joka pitää emännästään huolta!Helppo hoitoinen ja
jopa saunassa viihtyvä yksilö.

Hei!
Voiko paremmin sen sanoa, mitä Valokeilassa
Teija Tiheäsalo 15.8.01 kirjoittamassaan jutussa
on sen sanonut. Lukeekaa ystävät.
Jos haluatte pienen terhakan koiran tässä sopiva
rotu.

Pari vastaajaa onkin jo shelttiä ehdottaneetkin
ja mä nyt vielä kerran.
Näppärän kokoinen ja todella hyvin
koulutettavissa,puuhailee mielellään "nenällään".

Itse pidän isoista koirista. Tässä rodussa minua
viehätti eniten sen luonne. Sillä ei ole
sellaista miellyttämisen halua omistajalle, vaan
se luottaa ja kunnioittaa omistajaansa. Eli
suomeksi tarkoitan, että se ei välttämättä tee
heti sitä mitä pyydetään. Funtsii ensin. Se kyllä
tarvitsee luotettavan, loogisen ja vahvan mutta
hellän omistajan. Tämä rotu on "herkkä". Se kyllä
muistaa todella hyvin ne epämiellytävät asiat. Ei
saa olla kovaotteinen. Jos se luottaa
omistajaansa siitä saa hyvän vahtikoiran. Se on
sen työtä. Sitä sen pitää saada tehdä, ettei se
turhaudu. Se itse katsoo tilanteet, johon se
puuttuu vai puuttuuko. Ei saa antaa
suojelukoulutusta. Se kyllä osaa suojella ihan
luonnostaan. Eli, en itse henkilökohtaisesti
suosittelisi kerrostaloon. Se myös suojelee
perhettään. Lapsiperheissä on pidettävä varansa,
ettei kukaan vieras mene hipelöimään lasta. Se ei
luota vieraisiin. On varauksellinen niitä
kohtaan. Elikkä ei nuole joka naamaa. Se ottaa
itse "ohjat" käsiinsä jos omistaja ei ole
paikalla, mutta omistajan ollessa paikalla se
luottaa häneen ja antaa hänen tehdä päätökset.
(Pitäisi ainakin.)
Se on rauhallinen. Ulkopuoliselta ehkä näyttää
laiskalta ja veltolta. Mutta kyllä sitä
ketteryyttä ja nopeutta löytyy, jos sellainen
tilanne tulee. Suojeleehan tämä rotu espanjassa
esim. lampaita susilta. Niitä se suojelee, vaikka
viimeiseen hengenvetoon asti. Tämän takia
suosittelisin, että oma piha olisi tukevasti
aidattu ja se varoitukset pitää olla näkyvillä.
Suosittelen muuten hyvää sosiaalistamista.
Tälläinen on suurin piirtein oma suosikkikoirani.
Iso, hellä (omistajalle) ja sen kanssa on
turvallinen olo.

Tämä on kyllä sulle liian iso koira, mutta pakko
kehua kaverin koiraa, josta on tullut hyvä
kaverini. Mielestäni Hovawartissa on todella
paljon hyviä ominaisuuksia:Se on uskollinen,
haluaa seurata isäntäänsä kaikkialle, on
lapsirakas, pitää kaikenlaisesta puuhailusta ja
haluaa olla mukana kaikessa. Se oppii nopeasti, on
erittäin hyvä vahti-ja palveluskoira, tekee
mielellään töitä, esim. vetää lapsia
pulkassa.Älykäs ja vahva, tulee toimeen niin
kylmässä kuin kuumassa.Se on aina valmis
puolustamaan omaa väkeänsä. Päällimmäinen
ominaisuus lienee tuo voimakas vahtimisvietti. Se
ei kuitenkaan hyökkää suinpäin vieraan kimppuun,
vaan harkitsee ensin tilanteen. Itse pidän myös
siitä, että vaikka se on hyvä vahtikoira, niin se
ei ole "kovan" näköinen, ja on todella kiltti
luonteeltaan, ei hermostu vähän rajummistakaan
leikeistä esim.lasten kanssa.Jos jotain
negatiivista pitäisi sanoa, niin se saattaa olla
joskus vähän itsepäinen.Suosittelen kaikille jotka
aikovat hankkia keskikokoisen koiran.

Sheltti on rakas pieni suuri koira!