Olen tässä miettinyt että pitäiskö erota kirkosta kun näyttää sille ettei meitä hyväksytä sen piirissä.Katsoitteko eilen lööpin takana ohjelman jossa oli aiheena tää?
No onko kenelläkään tietoo mihin toimistoon sitä ilmoitetaan kun erotaan,eli miten se käy?
No onko kenelläkään tietoo mihin toimistoon sitä ilmoitetaan kun erotaan,eli miten se käy?
Vastaukset 37
Vanhimmat
Eiköhän se kirkosta eroaminen käy ihan kirkkoherranviraston kautta nykyään.
Sivustolta www.evl.fi löytynee vastaus.
Törmäsin eilen mielenkiintoiseen sivuun.
http://www.yhteys.org/
Nyt mietinkin, miksi en ole omaa nimeäni sinne aikaisemmin älynnyt ilmoittaa. En vain ole tiennyt koko liikkeestä tai sivustosta aikaisemmin yhtikäs mitään.
..maistraatissa,käyt henk.koht.luukulla sanomassa,että haluan erota kirkosta,ja se on siinä,uuden lain mukaan voit tehdä ilmoituksen myös kirjallisena maistraattiin, kirkkoherranvirastoon ei tarvitse siis mennä -itse menin vahingossa aikanaan samaisen asian tiimoilta,ja jouduin kirkkoherran "puhutteluun", kahden tunnin nuhdesaarna ja uhkailua,mitä käy,kun eroaa kirkosta, no,sen jälkeen olin vain entistä varmempi päätöksestäni!Miksi maksaa kallista veroa noin vihamieliselle laitokselle,joka ei sinua hyväksy,etkä taatusti saa rahoillesi vastinetta,hölmön hommaa!Pois lähteissäni jätin vielä kirjallisen nootin heidän arkistoihinsa,että kun meikäläisestä aika jättää,niin kirkkomaahan ei haudata,eikä pappia paikalle kutsuta,sen verran alkoi kypsyttämään koko touhu
Näppärästihän tuo kävi työmatkalla maistraatissa piipahtaessa. Sen kun vaan kertoi tätille että haluaa erota kirkosta ja täti antoi lapun täytettäväksi ja that's it. Henkkarit pitää olla muuten mukana. Jos teet sen tän vuoden puolella, ei ensi vuodesta eteenpäin mene enää kirkollisveroa.
Kivutonta ja siistiä ainakin mulla, vaikka vastaanottava täti olikin itse uskovainen. :)
Onneksi sen voi nykyään jo tehdä postitse kun tuo lähin maistraatti on sadan kilometrin päässä. Ja jopa vapaamuotoisella ilmoituksella.
Sitähän kirkko nimenomaan toivookin, homojen ja lesbojen eroa, joten ei muuta kuin tervemenoa.
Samaa mieltä. Niinhän me näytetään, että meidät on nujerrettu!
....eroa kirkosta piruuttanikaan..:)
sun radikaalein tekos on varmasti
olla menemättä jouluna kirkkoon.
..räksytät perässäni. En ole susta tippaakaan kiinnostunut. Män menojas..............:(
..on meinaan täynnä.
minä ainakin sitkeästi aion kuulua kirkkoon, vaikka en mikään ahkera kirkossa kävijä olekaan. jospa meidän läsnäoloomme joskus totuttaisiin ja olisimme hyväksyttyjä. :)
En oikein tiedä mitä sanoisin, kauan sitten uskoon tulleena ja sitten oikeaa seurakuntaa etsineenä? Tärkeintä varmaan on se ettei eroa Jumalasta eikä siitä rakkaudesta mitä hän meitäkin kohtaan tuntee, vaikka eroaakin jostain instituutiosta. Ihmiset ovat tiukkapipoisia mutta Jumala katsoo meitä kuitenkin yksilöinä.
Kuinka usein teemme uskovista Jumalan-kuvan ja jos ihminen jättää niin koemme että Jumala on meidät jättänyt ja sehän ei suinkaan ole niin.
Koen vahvasti että taivaan isi haluais kertoa meille kaikille samaa sukupuolta rakastaville sen että hän haluaa olla mukana kaikesta huolimatta meidän elämässä johdattamassa meitä kaikkeen hyvään ja rakkauteen toisiamme ja kaikkia ihmisiä kohtaan.
on porukkaa moneen lähtöön. Mutta eivät kaikki suhtaudu kielteisesti seksuaalisiin vähemmistöihin, käykää vaikka katsomassa:
http://www.yhteys.org/
Kirkko vaan on jostain syystä vanhoillinen, huomaahan sen jo siitä, miten hitaasti naispappeus hyväksyttiin. Ihan samanlainen keskustelu -melkein samoin argumenteinkin- käytiin aiheesti silloin.
Käväisin minäkin katsomassa tuota sivustoa.
Nyt mietinkin entisenä pyhäkoulunopettajana, että uskaltaisinkohan laittaa nimeni tuonne:-)
Ja jos MINÄ en sitä tee, niin miksi sitten kaikki ne heterot, jotka ovat kirkon palveluksessa ovat sen jo tehneet...
Täytynee täyttää lomake heti huomenissa...
Löysinpä sieltä listasta vanhojen seurakuntanuori-tuttujenkin nimiä, mikä ilahdutti suuresti. Yhteyttä näihin ihmisiin ei ole tullut pidettyä yli 10 vuoteen. Hassua, millaisille muistojen kujille minä tänä iltana joudunkaan.
Taitaa olla aika käväistä vihdoin Sateenkaari-vesperissäkin.
ei kannata liittyä mihinkään lahkoihin...
kirkollisveron vuoksikkin kannattaa erota. Samalla tavalla meidän haudataan maksetaanko vai ei,ja muita palveluksia en ole saanut kun en ole mennyt naimisiin,ei ristiäisiä ,ei lasten rippijuhlia yms. Suosittelen lämpimästi.
Itse en kuulu kirkkoon. Erosin vuosia sitten syistä monista. Luterilainen kirkko on hurjan vanhoollinen ja ennakkoluuloinen, ellei jopa rasistinenkin. Sellaiselle instituutiolleko minun pitäisi maksaa veroja?
Tämä homoasia koskee varmaan eniten niitä, jotka ehdottomasti haluavat kirkon siunauksen liitolleen. Täytyy vaan kysyä, miksi sitä niin kovasti tahtoo jos kirkko ei ole valmis hyväksymään asiaa? Itse en ole uskovainen, enkä tietenkään tunnista kaikkia heidän motiivejaan.
Itse olen erittäin tyytyväinen siihen, että nyky-yhteiskunta hyväksyy meidät ja liitoillemme voidaan saada vahvistus sitä haluttaessa. Ja on hyvä, ettei ainakaan vielä kirkko joudu pakotettuna siunaamaan liittojamme, joita se ei periaatteillaan hyväksy.
Ja vaikka uskovainen en olekaan, niin sen verran tiedän, ettei uskominen vaadi mihinkään järjestöön/kirkkoon kuulumista. Uskompa, että kun hieman aikaa kuluu ja homoliittoasia tulee hieman arkisemmaksi, niin alkaa löytyä pappeja, jotka haluavat olla meidänkin kanssa tekemisissä. Pakottamalla asialta lähtee pohja.
Itselleni kirkko edustaa lähinnä virallista instituutiota, jonka puitteissa voisi tehdä paljon enemmän kuin mitä nyt tehdään.
Maksamme paljon kirkollisveroja. Suomi on täynnänsä kirkkoja ja kirkolle kuuluvia tiloja, joita ei edes kunnolla hyötykäytetä.
Yhdysvalloissa piskuisessa kaupungissa Bay Cityssa paikallinen seurakunta joko vuokrasi tilojaan tai järjesti itse ohjelmaa kirkossa iltaisin. Ei välttämättä edes hengellistä, vaan lähinnä yhdessä tekemisen mahdollistavaa ohjelmaa. Kirkon kellarissa oli atk-luokkia, kieliluokkia ja kaikenlaisia nikkarointiverstaita, jotta nuorille oli mahdollisuus tehdä jotakin muutakin kuin maleksia ostoskeskuksissa yms.
On surullista, kun päiväkerhotoiminta loppuu pikkuhiljaa toiminnan siirryttyä kunnalliselle tasolle lainmuutoksen myötä.
Miksi tässäkään asiassa ei toimittu toisin?
Kunnat-sen sijaan että olisivat ruikuttaneet tilojen puutetta ja resurssien puutetta-olisivat voineet vuokrata tilat kirkolta!
Kirkko tarvitsisi niin monessa asiassa toimintamallien muutoksia modernimpaan suuntaan.
Usko on jokaisen oma asia, kirkko tarjoaa puitteet ilmentää omaa uskoa ja tavata samanhenkisiä ihmisiä. Niin kauan kuin Suomen kirkot ovat aina vain kauempana tavallisesta ihmisestä ja resurssipulassaan lopettavat toimintojaan, ei ihmisiä enää kohta jaksa kiinnostaa persoonaton jumalanpalvelus kerran viikossa. Toimintaa voisi olla niin paljon erilaista kun vain joku keksisi alkaa sitä tarjota.
Minulle merkitsi nuorena uskovana paljonkin saada tavata toisia samanlaisia nuoria seurakunnan järjestämissä vapaamuotoisissa nuorisoilloissa. Oli paikka minne mennä perjantai-iltaisin kun suurin osa ikäluokasta meni bailaamaan.
Opiskelijana sitä sitten tipahtikin tyhjiöön, koska kirkko ei tarjonnut enää mitään aikuisille nuorille. Pitäisi olla jokin ongelma, jonka puitteissa saa vertaistukea:-)
Minä lakkasin pitämästä aikoinaan pyhäkoulua, koska koin moraalisia tunnontuskia sen suhteen, että jouduin luopumaan puritaanista ja baarittomasta elämästäni kohdatakseni toisia lesboja ja homoja:-)))
Omalla suuntautumisellani ei ollut mitään tekemistä päätöksen kanssa, koska lesboidentiteettini ei ole ristiriidassa Jumala-kuvani kanssa.
Olen sittemmin törmännyt ainakin yhteen vanhaan oppilaaseeni DTM:ssä. Oli oikein hauska kohtaaminen. Tyttö puhui kauniisti ja mieltä lämmittävästi siitä, kuinka hän on avullani löytänyt Jumalan elämäänsä. Kieltämättä tunsin muuten tunnontuskia, koska oma suhteeni Jumalaan on ollut jo pidemmän aikaa toiminnan osalta täysin katkolla. Minusta on tullut tapakristitty takarivin Joulujumalanpalveluksessa istuja...
Tulipas tästä sepustus. Taitavat uskonasiat jyllätä alitajunnassa, vaikkei niitä aktiivisesti pohtisikaan.
edellinen viesti lämmitti sydäntä. kiitos
oli se ero kirkosta helppo 80-luvullakin, marssin vain väestörekisteriin ja täytin paperit. Tein sen, kun kirkolliskokous jälleen kerran hylkäsi naispappeuden. Ajattelin, ettei niihin hurskastelijoihin tehoa muu kuin raha. Money talks. Nyt äskettäin eroamista on helpotettu entisestään.
Aikoinaan lupasin itselleni, että liityn takaisin pappeusasian ratkettua oikeudenmukaisesti. Mutta sitten tuli esteitä: kirkon kaiken ymmärtävä suhtautuminen naisia syrjiviin miesjästeihin (Paavalin synodi, Oulun piispa jne.). Ja sitten tajusin myös kirkon suhtautumisen homoseksuaaleihin.
Enpä liity, ennenkuin nainen on piispana ja kirkko asennoituu ihmisiin samanarvoisesti seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.
Onhan tuo päätös oman moraalini mukainen, mutta aivan viime vuosina on alkanut kaivertaa asian toinen puoli. Kirkon piirissä toimii hartaita homoja ja lesboja, myös pappeina. Lisäksi suurenmoisen inhimillisiä ja rohkeita meitä ymmärtäviä heteroita. Onko oikein jättää heidät taistelemaan yksin vanhoillista rintamaa vastaan? Ja jättää kuin rotat laivan? Täytyy funtsia.
"Onko oikein jättää heidät taistelemaan yksin vanhoillista rintamaa vastaan? Ja jättää kuin rotat laivan? Täytyy funtsia."
Onko oikein liittyä takaisin vain sen takia että "pysyt rintamassa"? Eiköhän ne meihin inhimillisesti suhtautuvat kirkon työntekijät kaikesta huolimatta toivoisi että kirkkoon liitytään oikeasta syystä, uskosta ja halusta olla seurakuntayhteydessä. :) Jos kuitenkin aiot liittyä joskus kannatusjäseneksi, niin omasta kokemuksestani sanoisin että ortodoksinen kirkko on tunnelmaltaan lämpimämpi ja humaanimpi kuin luterilainen. Mutta tämä on siis vain oma kokemukseni, hyviä ihmisiä löytyy varmasti luterilaisistakin.
...on tämäkin. Sama asia, monta eri koulukuntaa. Luterilaisuus, ortodoksisuus, katolilaisuus, metodistit, baptistit, helluntailaiset, jehovat... listaa voisi jatkaa loputtomiin jo yksistään kristinuskon osalta, ja kaikki julistavat olevansa oikeassa ja opit periaatteessa samasta asiasta vaihtelevat koulukunnittain. Mitähän tästäkin pitäisi ajatella?
...mihin liityn silloin, kun koen sen itse oikeaksi. Muiden mielipiteet eivät vaikuta juuri muuhun, kuin toimintatapoihin. Näin olen aina tehnyt, teen ehkä jatkossakin, tosin nykyään en innostu paljon mistään. Siis olen halunnut vaikuttaa ja olen myös vaikuttanut (no, en kirkossa kylläkään). Vai oletatko esim. uskonnollisten yhteisöjen olevan VAIN uskonnollisia?
Ortodoksista uskontoa en pysty ikinä kannattamaan, tunnelmallista se varmasti on, myönnän täysin. Mutta niin patriarkaalista ja konservatiivista, etten siedä. Mutta arvostan sinun valintaasi :) Todella.
Suurin osa ihmisistä kai noudattaa enemmän tai vähemmän muodollisesti sen uskontokunnan rituaaleja ja oppeja, johon on "syntynyt". Mutta me voimme myös arvioida uskontosuhdettamme uudestaan ja valita. Olen tehnyt niin, minulle sopii melko askeettinen luterilaisuus (ilman hämäystä, taikoja ja näytelmää), mutta omin maustein. Meditoin (mielenrauhan takia) ja olen kiinnostunut muistakin ajatusmaailmoista. Mutta olen valinnut siis luterilaisuuden, varsinkin jos se suvaitsee liikahtaa vielä hieman pois ahdasmielisyydestään. Ja olen päättänyt uskoa Jumalaan, jo aikoja sitten, se on ... lohdullista. Rituaaleja en siihen tarvitse.
Oppeja on joka makuun ;D, ihminen tarvitsee jotain itseään tavattoman paljon suurempaa. Kuten uskontoa. Tai filosofiaa. Jotain.
"Vai oletatko esim. uskonnollisten yhteisöjen olevan VAIN uskonnollisia?"
En, itse asiassa olen sitä mieltä että (järjestäytynyt) uskonto on puhtaasti politiikkaa ja vallankäytön väline, ainakin väärissä käsissä. Sen todistaa niin nykyisyys kuin historiakin.
Ja ei, en ole ortodoksi, en kuulu kirkkoon yleensäkään. Omaan pinon kirjoja liittyen buddhalaisuuteen ja meditaatioon, sieltä löytyi minun polkuni. Omin maustein. :)
"Ja olen päättänyt uskoa Jumalaan, jo aikoja sitten, se on ... lohdullista."
Siis oma tietoinen päätöksesi uskoa tuo sinulle tunteen uskosta? Tämä ei ole mitään v*ttuilua, vaan olen oikeasti utelias. :)
....olen löytänyt buddhalaisuudesta elämääni suunnan.
Erittäin mielenkiintoista...................:)
...kanssasi siitä, että lähes kaikki yhteisöllinen on samalla myös poliittista. Painotetaan hieman (tai enemmän kuin hieman) toisistaan eroavia eettisiä, filosofisia ja käytännöllis-valtapoliitisia aspekteja, joihin kietoutuu yksilö- ja ryhmittymäkohtaista voitontavoittelua, valtaa tai rahaa tai asemia, kannattajia. Uskontoihin kytkeytyy lisäksi erityisesti voimakas mystiikkaa korostava taipumus ja sitä tukeva rituaalien ja symboliikan hyväksikäyttö sekä traditioiden paine.
On tosiaan melkoinen valikoima, mistä valita uskontonsa - tai hylätä koko tarjonta. Omien arvostusten tai mieltymysten mukaan. Masokistit hakeutuvat tuomiota julistavien, psyykkistä ja fyysistä rääkkäystä suosivien lahkojen pariin (mm. itsensä ruoskijat ja risteille ripustautuvat), lempeät ja auttavaiset sielut hakeutuvat palvelemaan muita jne. Ja minä arvostan oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoisuutta ja kohtuullista vastuuntuntoa jo tässä elämässä, siitä syystä protestanttiset suuntaukset sopivat parhaiten minulle. Yhteisöt muotoutuvat kannattajiensa "näköisiksi", sen takia on merkitystä sillä, jätetäänkö areena tiukoille fundamentalisteille vai ihmisille rauhaa, tukea ja ymmärrystä suoville jäsenille.
Lisämauste minullekin tulee lähinnä buddhalaisuudesta, juttu menee liian pitkäksi, jos selittäisin miksi.
Päätin aikonaan todellakin uskoa Jumalaan. Syy: koska Jumalan olemassaoloa ei voi todistaa, muttei myöskään sitä, ettei Jumalaa ole olemassa, on valittava. Nostalgisena ja vähän ihanteellisena, perinteistä tykkäävänä tyyppinä valitsin uskon, mutten ns. "kirkkouskovaisuutta" (en järjestelmää, opinkappaleiden "pyhyyttä", kirkollisen hierarkian kunnioitusta yms.). Olisi lohdullista, jos hyvä Jumala olisi olemassa, eikö? Kaiken kukkuraksi: kun minulla on hätä, ketäpäs muuta huudan mielessäni avuksi kuin...Jumalaa! Niin siinä käy.
Jälleen ihan puhtaasti uteliaisuudesta: jos hyväksyt/valitset uskon hyvään Jumalaan, hyväksytkö silloin myös ajatuksen kadotuksesta ja sen mahdollisuuden että (Fight Clubia lainaten) God does not like you? Hyväähän ei ole ilman pahaa ja toisinpäin, mielenkiintoisen tästäkin asiasta luonnollisesti tekee se että hyvä ja paha ovat loppujen lopuksi aika subjektiivisia käsitteitä. Se mikä on toisella hyvää on voi olla toiselle pahaa ja toistepäin.
On oikeastaan kaksi syytä miksi itse löysin itseni buddhalaisuudesta, toinen oli lause "Tämä on se polku jonka minä opetan, jos löydät paremman, seuraa sitä". Toinen syy oli jälleensyntyminen (joka on aina tuntunut minusta järkeenkäyvältä, jo pikkunöösistä pitäen vaikken tiennyt buddhalaisuudesta yhtään mitään), minua ahdistaa ajatus että minun pitäisi tulla "valmiiksi" joko pelastukseen tai kadotukseen vain tämän yhden ainoan elämän aikana.
kyllä. :) Matka on piiitkä mutta mielenkiintoinen. Ja tärkeintä on lähteminen. :)
Minulle Jumala on jotain suurta, jota ei ole pantu kirjoihin eikä kansiin, ei määritelty, josta ihmiset eivät tiedä, niinkuin ne nyt ovat tietävinään. Muka tiedetään pikkutarkasti, mitä Jumala ajattelee, mistä pitää, mistä ei. Naurettavaa mielestäni. Sen sijaan ajatus tiestä, pyrkimisestä matkallaan parempaan, puhtaampaan, sisäiseen rauhaan tuntuu sellaiselta, mikä jokaisessa hyvässä "jumaluudessa" on ydintä. Ja yhteistä.
Siispä minulla on oma sovellutus uskonnostani. Jumala ei voi olla pikkusielu eikä kostonhimoinen kurittaja. Jos on, ei Hän ole suuri eikä Jumala. En usko kadotukseen, sen sijaan joitain katumus- ja oppimistehtäviä voisi olla läpikäytävänä, ehkä jopa kuoleman jälkeen, who knows ;) Jälleensyntymäoppi yksilövastuineen ja karman lakeineen sopii tästä syystä oikeustajuuni, uskoisin siihen mielelläni, välillä se tuntuu todennäköiseltä, välillä ei. Haluaisin, että se olisi totta, elämä ja sen lyhyys tuntuisi mielekkäämmältä, jos tulevia elämiä voisi odottaa toiveikkaasti. Joka tapauksessa: ajatus, että kuoleman jälkeen ei ole mitään, on aika kaamea.
Hyvä ja paha ovat toisaalta universaaleja käsitteitä (ja ilmiöitä), mutta samalla todellakin aika subjektiivisia ja erittäin relatiivisia (eri kulttuureissa ja eri aikakausina koetaan eri tavoin). Kristinuskossa on mielestäni parasta armon ja anteeksiantamisen ajatus, ainahan me töpeksitään ja hoiperrellaan, on siunattu juttu, että saa aina uuden mahdollisuuden. Eikä aina rangaista, tuetaan myös.
Minä tulin uskoon 80-luvulla ja liityin kirkkoon, kun toiset erosivat. Siitä asti olen halunnut kuulua seurakuntaan. Lapsena kuuluin väestörekisteriin ja toiset lapset haukkuivat minua joskus pakanaksi. Se tuntui pahalta! Olin kuitenkin uskova lapsi, sillä molemmat isovanhempani pitivät huolen uskonnollisesta kasvatuksesta. Heidän kanssaan puhuin uskonasioista, minulle luettiin Raamattua, luin itse lastenlehtiä, kävin joskus heidän kanssaan seurakunnan kokouksissa. Osallistuin myös koulussa normaaliin uskonnonopetukseen, ja se oli minun oma tahtoni, joka vaikutti siihen asiaan. Minusta tuntuu ihan hyvältä kuulua kirkkoon ja maksaa kirkollisveroa. Mitään ei saa ilmaiseksi. En aio erota kirkosta, sillä näen, ettei kirkko ole tehnyt mitään vääryyttä ihmisiä kohtaan, vaikka sillä onkin oma itsenäinen linja ja päätäntävalta monissa asioissa. Mitä pahaa siinä on, että kirkko on ollut hidas hyväksymään naispappeutta? On hyvä, ettei kirkko aja homopareja "väkisin" solmimaan avioliittoa tai siunaamaan parisuhdetta. Monet uskovat homot varmaan päätyisivät tähän, vaikka kumppani ei olisikaan uskossa eikä niin halukas edes vihityttämään itseään... Onneksi avioliittoon ei pakoteta! Parempi siis olla vihkimättä ja siunaamatta. Uskon kuitenkin, että tulevaisuudessa homopareja vihitään siinä kuin muitakin pareja. Avioliitto on pyhä asia. Hyvä parisuhde kestää siunaamattakin. En oikein ymmärrä, miksi kirkon pitäisi siunata rakkausavioliittoja, sillä rakkaudessa on siunausta tarpeeksi - jos sitä vain riittää. Avioliitot eivät nykyään kestä kuten ennen, eikä siunaaminen muuta tätä asiaa miksikään. Avioliittoon vihitään vain muodon ja tavan vuoksi. Onneksi kirkko sentään hyväksyy avioerot!
...erottelusta. Kirkko kohtelee meitä eri tavalla kuin muita. Se ei ole oikein. Jos kirkko ylimalkaan pitää meitä ihmisinä, on meitä myös kohdeltava sellaisina. Kristillisen opetuksen mukaan ryövärit, tappajat ja muut veriruskeisiin synteihin syyllistyneet ovat kirkon helmassa, kun uskovat Jumalaan. Mutta rakastavat ihmiset, omaa sukupuolta olevaan rakastuneet tavalliset kunnon ihmiset, eivät ole samanarvoisia muiden joukossa. Minä en anna tätä kirkolle anteeksi, ennenkuin se katuu. Piste. Voin silti liittyä takaisin, jos näen siitä olevan apua uskovaisille. Pidän itseäni oikeamielisenä, joskaan en erehtymättömänä, heh.
Kyllä kaikki ihmiset ovat samanarvoisia kirkonkin mielestä! Jos ryöväri, tappaja tai muu syntinen haluaa solmia avioliiton samaa sukupuolta olevan kanssa, siihen ei vielä suostuta. Vaikka olisit itse piispa, se ei ole mahdollista. Hyvä että kirkko sentään hyväksyy homoseksuaalit työntekijöikseen. Näin se tavallaan myöntää avoimesti sen, mikä on totuus: homoseksuaalisia on ollut kirkon palveluksessa aina. Hyvä, että kirkko uskaltaa tunnustaa tämän tosiasian. Kirkko ei VIELÄ ole päättänyt sitä, miten homoseksuaalisten välisiin avioliittoihin pitäisi suhtautua. Raamattu ei ole ihan yksiselitteinen kirja, kun on otettava huomioon isompia kokonaisuuksia. Ei saa jäädä tuijottelemaan irrallisia jakeita, sillä siitä syntyy vain vääriä tulkintoja. Minä en pidä itseäni edes oikeamielisenä. Kukaan ihminen ei ole erehtymätön. Ehkä Jumala on. Mikä lienee Jumalan tahto tässä asiassa... Kyllähän Jumala voi kuulla rukouksia?
oli luonnollinen valinta, sillä koen olevani enemmän ateisti kuin luterilaiseen uskoon kuuluva. eli mulla ero oli puhtaasti aate kysymys. (enkä takaisin aio liittyä, kirkolla on turhan vanhoilliset ja uskonnolliset mielipiteet omat aatteeni ovat niin erilaiset)
Olisin kiinnostunut kuulemaan aatteistasi lisää..:)
Syynä oli minunkin tapauksessani ateismi, joka oli kirkastunut täydeksi varmuudeksi.
Kirkko sinänsä ei ole homogeeninen kokonaisuus vaan yksinkertaisesti joukko hyvinkin erilaisia ryhmittymiä. Kaikki mahdollinen aatteellinen pohja alkaen hyvinkin liberaaleista katsomuksista ja päätyen Antikristuksen pikaista tuloa odottavaan joukkoon löytyy samasta laitoksesta.
Yllämainittu selittää myös kirkon hitaan päätöksenteon ja horjuvuuden. Liberaalien takana on seurakuntien enemmistö, mitä kirkon jäseniin tulee, mutta äärivanhoillisten takana on aktiivinen ja fanaattinen vähemmistö, joka saa tukea kirkon ulkopuolisilta fanaatikoilta.
Itseasiassa kirkon johto pelkää vanhoillisten poistuvan suurin joukoin kirkon ulkopuolisten lahkojen helmaan, mikä heikentäisi kirkkoa todella paljon ja ehkä jopa vahingoittaisi sitä hyvinkin pahasti. Niinpä Kirkon päättäjät yrittävät istua kahdella tuolilla ja suututtavat vain molemmat osapuolet.
Tulisen saarnamiehen, mutta myös äärimmäisen fanaatikon Markku Koiviston yhteenotto entisen työnantajansa kanssa kertonee, missä mennään.( Fanatismista kertonee hänen yrityksensä herättää hukkunut lapsi henkiin rukouksen voimin!)
Fanaatikkojen aatemaailmaan voi lyhyesti tutustua vaikkapa lukemalla:LaHaye/Jenkins: Ihmiskunnan kohtalonhetket.
Suomessa vaikuttaa myös esim. ortodoksinen kirkko, jossa ei edes käydä keskustelua naispappeudesta puhumattakaan homoparien siunaamisesta! Entäpä islamin uskoiset, ei sielläkään edistykselliset ajatukset jyllää. Luterilainen kirkko on kohtalaisen edistyksellinen sentään.
Erosimme "vaimoni" kanssa viime viikolla kirkosta. Aikaa meni 15 minuuttia ja papin kanssa ei ole pakko puhua ellei itse tahdo. Erosimme kirkon rasististen mielipiteiden vuoksi ja siksi, että voimme uskoa ja mennä kirkkoon koska tahansa, eikä siitä tarvitse maksaa veroa. Usko ei maksa mitään eikä se myöskään vaadi mitään. Meitä on niin paljon ja jos kaikki eroaisivat niin olisi kirkolla hätä ja kiire hyväksyä meidät, jotta kassavirta taas alkaisi kulkea...Ei muuta kuin eroamaan!
Eipä siinä sen kummempia, olen jo pari vuotta sitten eronnut kirkosta. Helppoa se oli jo silloinkin.
En tarvitse tuomitsevaa, sokeaa, miesvaltaista, pedofilistä muka kaikkien ihmisten kirkkoa mihinkään.
Kunpa joku kaunis päivä itse tajuaisivat oman tekopyhyytensä. Papit kuvittelevat vielä olevansa jotain Jumalan sanansaattajia - hyi yökötys!!!