Oon huomannut että mua ei kuunnella. Ei kotona eikä koulussa. Enkä tiedä mistä se johtuu. Joudun sanomaan kaiken miljoonaan kertaan, kun ei kuunnella. Ehkä ihmiset ajattelevat, että asiani eivät koskaan ole tärkeitä ja juttuni ovat turhia tai tylsiä?
Usein kun kysyn jotain, ensimmäiseen kolmeen kertaan ei vastata yhtään mitään ja jos lopulta sattuvat kuulemaan, niin vastaus on jotain epämääräistä hyminää tai "emmä tiedä". tai jos sanon lopulta "huhuu?? kuunteletko sää??" niin usein vastaus on joku tiuskaisu ettei tarvitse huutaa/puhua noin kovaa ja kun selitän ettei kuunnella, niin sitten tiuskaistaan perään että ole hiljaa. Myöhemmin sitten kyllä valitetaan, että en ole jostain asiasta kertonut.
Esimerkiksi tänään koulussa, kun luokkakaverini olivat jo syömässä ja minä tulin ruokalaan heidän luokseen ja kysyin, että odottaisivatko he minua jos tulen syömään. Sanoin tämänkin ties kuinka monesti ja lopulta vetäisin kaveria hihasta, että "haloo? kuunnellaanko mua?" niin tämä tuskin vilkaisee ja jatkaa keskusteluaan. Yksi heistä sitten huomasi ja kun HÄN kysyi kerran, niin vasta siinä vaiheessa muutkin heräsivät kysymykseeni ja vastaukseksi tuli vain jotain epämääräistä joo:ta.
Usein kaikki puhuvat päälleni ja jos joku vaivautuu kuuntelemaan, hän saattaa kesken jutun lähteä paikalta tai alkaa juttelemaan jollekulle muulle.
pahin ehkä oli se, että yksi "kaveri" sanoi aina suoraan jutuilleni, että häntä ei kiinnosta. ja sen jälkeen vielä kehtasi puhua päälle omia juttujansa. Usein hän kertoi kuin hauskaa hänellä ja hänen toisella ystävällään oli joku päivä.
Mitä tälle kaikelle pitäisi tehdä? Minusta tuntuu usein, että olen aivan näkymätön kaikille :/
Usein kun kysyn jotain, ensimmäiseen kolmeen kertaan ei vastata yhtään mitään ja jos lopulta sattuvat kuulemaan, niin vastaus on jotain epämääräistä hyminää tai "emmä tiedä". tai jos sanon lopulta "huhuu?? kuunteletko sää??" niin usein vastaus on joku tiuskaisu ettei tarvitse huutaa/puhua noin kovaa ja kun selitän ettei kuunnella, niin sitten tiuskaistaan perään että ole hiljaa. Myöhemmin sitten kyllä valitetaan, että en ole jostain asiasta kertonut.
Esimerkiksi tänään koulussa, kun luokkakaverini olivat jo syömässä ja minä tulin ruokalaan heidän luokseen ja kysyin, että odottaisivatko he minua jos tulen syömään. Sanoin tämänkin ties kuinka monesti ja lopulta vetäisin kaveria hihasta, että "haloo? kuunnellaanko mua?" niin tämä tuskin vilkaisee ja jatkaa keskusteluaan. Yksi heistä sitten huomasi ja kun HÄN kysyi kerran, niin vasta siinä vaiheessa muutkin heräsivät kysymykseeni ja vastaukseksi tuli vain jotain epämääräistä joo:ta.
Usein kaikki puhuvat päälleni ja jos joku vaivautuu kuuntelemaan, hän saattaa kesken jutun lähteä paikalta tai alkaa juttelemaan jollekulle muulle.
pahin ehkä oli se, että yksi "kaveri" sanoi aina suoraan jutuilleni, että häntä ei kiinnosta. ja sen jälkeen vielä kehtasi puhua päälle omia juttujansa. Usein hän kertoi kuin hauskaa hänellä ja hänen toisella ystävällään oli joku päivä.
Mitä tälle kaikelle pitäisi tehdä? Minusta tuntuu usein, että olen aivan näkymätön kaikille :/
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ole mitään kunnon kavereita jos eivät kuuntele. Kunnon kaverit just tukevat ja kuuntelevat. Vai onko sinulla pieni ääni? minäkin joskus kavereilleni sanon liian pieneen ääneen ja he eivät vastaa ja si pitää huutaa uudestaa :P ja sinun pitää ottaa asia suoraan puheeksi niille ja kertoa miltä sinusta tuntuu... jos eivät kuuntele niin meni vaikka koulun terkkarille.. sen ainakin pitäisi kuunnella :D en oikein osaa auttaa tässä.. mutta ainakin yritin.. mutta onnea ja kyl sinä selviät! :) eiköhän ne sinun kaveritkin joskus aikuistu ;P
Mulla ei tietääkseni ole hiljainen ääni. Jos mua kuunnellaan, niin ihmiset kuulevat asiani ensimmäiselläkin kerralla. mutta tuntuu ettei vain välitetä kuunnella.. Eivät he oikeita kavereita olekaan, kaikenmaailman tekosyitä ja selityksiäkin keksivät joihinkin tilanteisiin, he ovat liian läpinäkyviä. Mulla on tasan yksi oikea ystävä, häntäkin näen vain pari kertaa kuussa. Hän sentään kuuntelee, ymmärtää, vastaa ja juttelee muutenkin.
Kotona kun olen nuorin ja tuntuu, että musta välitetään paljon vähemmän kuin sisaruksistani. heitä kannustetaan, autetaan ja KUUNNELLAAN. Toisin kuin minua.
Miullaki on sama juttu.Kotona jos kerron jotain ni kukaa ei kuuntele. Mut sit jos mun isosisko jotain sanoo ni sit kuunnellaan.Myös siskopuoltaki. Tuntuu vaa välillä et oon näkymätön. Kaveritkaa ei oo ollu yhteydes moneen kuukauteen. Koulussa taas ei oo kavereita ni siel oon täysin näkymätön.
sitten aloin sanomaan aina kovaan ääneen:
SANON TÄMÄN VAIN YHDEN AINOAN KERRAN JOTEN KUUNTELE: plääplääplää...
Sano asiasi jämäkästi ja määrätietoisesti, ei mitään pohdintoja.
Minulla täysi sama ongelma..
Mulla o iha sama juttu. Kaverit vaan esittää kuuntelevansa ja tajuavansa mua ja kotona ei edes yritetä esittääkkäää.. Siellä mä oon ilmaa, ku siskojen asiat on vaan päällimmäisinä tärkeit...
ihan sama juttu...perheen ja sukulaisten kanssa. :/ Sen jälkeen kun mun sisko muutti pois kotoolta nii asiat on vaan menny huonommin. Nykyään ne on LIIAN kiinnostuneita mun asioista ja haluu tietää KAIKEN.
Ja siitä johtuen mä oon ruvennu salaamaan asioita enkä enää puhu mun vanhempien kanssa vaikka niillä olis ehkä nyt aikaa kuunnella.
Sukulaisten keskellä mä taidan olla se tyyppi, kuka ei koskaan puhu mitään ja vastaa vaan kysyttäessä.
Ennen mä yritin enemmän mut nykyään annan vaan olla ku ketään ei näytä kiinnostavan mun jutut.
Luojan kiitos mulla on sentään mun frendit! Ne kuuntelee mua aina, ne arvostaa mua varmaan enemmän kun kukaa muu...
Toi miten sua kohtaa ihmiset käyttäytyy on tosi inhottavaa, enemmänki ku inhottavaa, tiedän miltä toi tuntuu :<
Jos joku sun "kavereista" alkaa puhumaan sun päälle yms nii sano vaikka et "mua ei kiinnosta sun jutut jos sua ei kiinnosta kuunnella mua" tai "kerro toi kohta, mä puhun ensin."
Ite olin ala-asteella tosi hiljainen ja syrjäänvetäytyvä, just siks et luulin että oon tylsä ihminen eikä ketään kiinnosta tietää mitä asiaa mulla oli. Sit jossain vaiheessa päätin et tästä lähtien sanon just sen mitä haluun sanoa, pitää joku siitä tai ei.
Sussa ei oo mitään vikaa vaa sun kavereissa jos ne ei osaa arvostaa sua tarpeeks!
Tsemppiä!! :>