Tämähän on hieman merkki-"uskovaisten" palsta.
Oma merkki on se "jumala" johon täytyy uskoa eikä muut ole mitään. Jätetään pois muiden suomat vaihtoehdot ja uskotaan vain omaan merkkiin. Ollaan ääri -canonisteja ja -nikotinisteja vailla minkäänlaista perustetta. Riittää, ilman perusteluja sanoa, että mun 50/1,4 on paras ja niin edelleen.
Tämähän tietenkään ei koske eräitä nimimerkillä esiintyviä ihmisiä, jotka osaavat myös perustella vastauksensa eikä tietenkään muitakaan, jotka tuon perustellun vastauksensa osaavat antaa.
Muuten menee kyllä pitkästi "uskontojen" piikkiin tällä palstalla.
En ole tuota kirjoittamisen lahjaa syntyessäni saanut, mutta toivottavasti edes jotain tolkkua mielipiteestäni saa.
Oma merkki on se "jumala" johon täytyy uskoa eikä muut ole mitään. Jätetään pois muiden suomat vaihtoehdot ja uskotaan vain omaan merkkiin. Ollaan ääri -canonisteja ja -nikotinisteja vailla minkäänlaista perustetta. Riittää, ilman perusteluja sanoa, että mun 50/1,4 on paras ja niin edelleen.
Tämähän tietenkään ei koske eräitä nimimerkillä esiintyviä ihmisiä, jotka osaavat myös perustella vastauksensa eikä tietenkään muitakaan, jotka tuon perustellun vastauksensa osaavat antaa.
Muuten menee kyllä pitkästi "uskontojen" piikkiin tällä palstalla.
En ole tuota kirjoittamisen lahjaa syntyessäni saanut, mutta toivottavasti edes jotain tolkkua mielipiteestäni saa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Syntyy kirjoitettaessa. Harva sen ilmaiseksi saa.
Kaikkeen ei ole edes olemassa perusteita. Jos asiaa tutkii usea toisistaan riippumaton taho on tulokset hyvin hajanaisia. Yksi tykkää, että peukalo on liian keskellä kämmentä ja toinen liian reunassa.
Objektiivi piirtää hyvin, mutta siinä on hirveä Cas ja se vinjetoi, eikä linjatkaan pysy suorina jne. Mikä on tärkeäintä?
Toisen mielestä zoomin pitää kiertyä vasemmalle ja toisen oikealle, kumpi on oikeassa?
Koska vuorenvarmaa oikeaa tietoa ei ole saatavissa on pakko "uskoa".
Enemmistö on aina väärässä. Ken tietää syyn sen kertokoon.
Kirjoittamisen lahja?...on puhdasta rutiinia, kun kirjoittaa paljon niin oppii.
Muuten, laulun lahja...on enemmän tekniikkaa kun lahjoja, vaikka toisin luullaan. Joku klassisen musiikin ammattilainen heitti määritteen; laulu on 90% tekniikan ja harjoittelun tulos ja 10% lahjakkuutta.
Puhe- ja esittämistaito on yksilöllistä, mutta siihen voi harjaantua opettelemalla. Minäkin -40 luvulla syntyneenä opettelin nettikirjoittelun myötä kirjoitustaidon uudestaan. Toisaalta sanottavansa voi sanoa asiallisesti, vaikka ei omaa selkeää kirjoitustaitoa. Nämä jyrkät mielipiteet kuvaavat henkilön kypsymättömyyttä ja kykyä keskustella, nämä ominaisuudet liitetään monesti murrosikään.
On toki aikuisia ihmisiä jotka polttavat päreensä heti jos joku kyseenalaista heidän mielipiteensä. Usein juuri nämä kuumakallet erottaa siitä, että he hyökkäävät muiden anonyymien kimppuun ja menevät henkilökohtaisuuksin. Siinä käy lopulta niin, että itse aihe on jo unohtunut, tärkeintä on kurmuuttaa toista kirjoittajaa mahdollisimman paljon.
Laulu on 90% tekniikkaa, Jos joku ammattilainen möläyttää tollaisen ajatuksen päästää ilmoille, niin kyllä ihmettelen sen ammattilaisuutta. Asiasta toiseen, mutta hyvät kuvat vaatii aina teknillistä osaamista, ja myös monen vuoden harjaantumista, myös täytyy olla kunnon kamerat.
Pienestä turhautumisesta.
Olin näet kirjoittanut aikas pitkän viestin, mutta kuten kuvissakin, katsoin kirjoituksen läpi ja poistin siitä noin 75%:ia.
Syyn löysit: "Siinä käy lopulta niin, että itse aihe on jo unohtunut"
Kirjoitus olisi ollut enää harhaileva sepustus sieltä täältä, jos olisin sen kokonaisuudessa lähettänyt.
Mitä taas noihin lahjoihin tulee; kyllä toisilla vain on hieman parempi perstuntuma asioihin kuin toisilla. Harjoittelemalla toki voi parantaa, mutta tuppaa silti tulemaan pahasti takkiin näitä luonnonlahjakkuuksiin vastaan.