kaikille. Mie en enää oikeen osaa kirjottaa tänne. Tuntuu nii pahalta toisten huono olo :( En osaa kirjottaa mitää heidän jaksamiselleen. Kiukkuiluihin en jaksa ottaa mitenkään kantaa.Jos huomaan jotai siihen suuntaankaan, ni jätän jo lukemattakin. Joulu on miule mitään sanomatonta nykysin. Siihen en kerro syitä tänne :) Tänää tuleeki kuukaus jo leikkaukseta. jee.. tulis vaa se hitsi kutsu jälkitarkastuksee. Tietäs taas pikkuse enemmä asioista.
Rauhallista viikonloppua
aamun-virkku
521624
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 52
Vanhimmat
samalta tuntuu minustakin,riituihin en halua ottaa osaa,ja moni vakavasti sairas,niin tuntuu ettei oikeuta sanoja löydy.
hakusessa mullakin ja tuntuu että ei järki juokse lainkaan kun aina on nuutunu olo ja haluaisi vaan nukkua,kai se johtuu kun elimistö joutuu niin koville kun noita sytöjä pitää tankata jokapäivä isot määrät.Sulla lienee leikanneen lääkärin pikavilkasu edessä,mulla hän vilikasi mahaa ja sano ei näy tyriä olevan ja haava on siisti,jatkot olikin sitten onkolokin luona ja siellä selvisi senpuolen jatkosuunitelma.Onhan sekin jo hyvin kun alat voimistua leikkauksesta ja paikat ei enää arista paljoakaan vissiin.Hiljainen tulee minun joulu olemaan,kun koiran kanssa kaksin sen vietän koska sukulaiset asuu kaukana ja heillä omat juhlansa.
olevan hyvänlaatuisia mitäköhän ne nyt olikaan.Sanoi jotta seurayaan mihinkä kehittyvät.Varmaankin sinulla on kurja olla,itsekkin joulun aikoihin söin sytöja ja harva päivä oli hyvä.Voimia sinulle.
Koirulin kanssa pidätte rauhallisen joulun kynttilöineen.Ensimmäisen kerran elämässä lähdin viime jouluna joulua pakoon Korpilammelle.Tähän asti kaikki ovat kerääbtyneet luokseni jouluaterialle,viime jouluna en ollut siinä kunnossa että olisin jaksanut.Otin nuorimmaiseni mukaan.Veimme järven rannalle illalla ja kuuntelimme hiljaisuutta,erilainen joulu.
Jouluakin voi viettaa niin monella tavalla,tai olla kokonaan viettämättä,pitää sitä päivänä päivien joukussa.Ainoa mikä joulussa ahdistaa on se kaupallisuus,siihen en mukaan lähde.Pienet lahjat ostin lapsille,me aikuiset emme toisillemme ostele lahjoja.
Mitä sytoja sinä Ira söit rintasyöpään?
2006 jouluna Iralla ei ollut vielä syöpähoidot päällä ja 2007 jouluna ne oli jo ohi. Minkä takia hänen pitää valehdella syöneensä jotain sytostaatteja, kun näin ei kerta ole?
rintasyöpä hoidot kesällä - 07..miten söit sitten joulu aikaan sytoja?
Tätä minä myös ihmettelin - vai muistatko väärin?:)
sytostaattia,en nyt nimiä muista.Lokakuussa sain diagnoosin,aika pian alkoi tiputukset,ja säteet,viimeiset sain syyskuun 12 pvä Vuosi siinä melkein vierähti.Onneksi edes pikkasen alkaa unohtamaan hoitoja,silloin sitä eli 3 viikon sykleissä,eli tiputusten välit,ja laski koska ne loppuisivat.Voimia vaan kaikille hoidoissa käyville.
ei mitään syötäviä sytoja. Toiset tutkimusryhmässä söivät xelodaa, ira ei. Tämän voi tarkistaa kuka vain lukemalla vanhoja viestejä.
Korjaapa väitteesi.
muistatko kuitenkin väärin?
Aikaisemmin olet kertonut että tiputukset alkoivat sinulle maaliskuussa -07 ja loppuivat syksyllä -07?
Ja että sinun rintasyöpä leikattiin helmikuussa -07????
Ja sait taxo cef tiputukset ????
vasta alkuvuodesta 2007, ja hoidot loppuivat syksyllä. Et sinä jouluna mitään sytostaatteja syönyt etkä saanut. Älä viitsi jatkuvasti keksiä satuja.
tutlimusryhmä jaettiin puoliksi.Toiset saivat xelodaa,moni joutui lopettamaan sen.Minä en kuulu xeloda ryhmään.
ei jaksa eikä oikein haluakkaan muistaa milloin missäkin rääkissä kävi,ja hyvä jos alkaa unohtumaan.En siis syönyt sytoja vaan sain tiputuksena.2.2. minut leikattiin ja sitä edellisenä jouluna en ollut kunnossa niin lähdin Korpilammelle.
Ajatukset pyörivät tulevassa leikkauksessa ja hoidoissa,en olisi jaksanut suurta jengiä palvella sellaissa fiiliksissä.
Onko iralla edes mitään syöpää ollutkaan koskaan, puhuuko ihan omiaan..?
kainaloonkin kahteen imusolmukkeeseen levinnyt rintasyöpä.Kevätmielisen kanssa kävimme samaanaikaan hoidoissa,ja hoitomme päättyivätkin vain muutaman päivän erolla.Kirjosieppa,ja tässä ja nyt sekä Käkönenkin ovat minut livenä nähneet.
Syöpähoidothan vaikuttavat myös muistiin, itsellänikin tuntuu että aivokapasiteestistä on hukkunut osa.
Luulen että Iralla myös lisäksi hänelläkin on varmaan moneen vaivaan lääkkeitä, jotka osaltaan aiheuttavat muistin heikkenemistä ja asioiden sotkemista.
unohtaa,onneksi on ohi.Aikoja on joskus vaikea muistaa se on tullut näiden hoitojen jälkeen.Samoin kirjoitusvirheet,vaikka joskus ei ole laseja.
Tuo huono muisti. Minä olen pitänyt muistikirjaa milloin on saanut mitäkin hoitoa ja lääkkeitä ynm. kyllä se sellaista sokkelointia on ettei varmaan tiedä missä mennään.
Hyvien ystävien tähden näitä ei tarvitse muistaakkaan, vaan jos sairaudet vaatii
syksyllä -07 ja viime joulun vietit Korpilammella!
asiasi paremmin kuin itse ira¤.
Oletko muuten ottanut lääkärin kanssa puheeksi tuon huono muistisuutesi?
En pahalla,mutta minulla oli hoidot samoihin aikoihin - ja samat hoidot -
ja ole toipunut myös muistin suhteen jo lähes ennalleni.
Miten toiset,:oletteko toipuneet hoidoista vai jäikö pidempi aikaisia muisti-ym.häiriöitä?
ylhäällä ei tarvitse muistiaan vaivata tuollaisilla,
elämistä varten
Muistia pitää käyttää, se estää dementiaa. Opiskelin aikanani aivojen toimintaa. Mitään ei kannata laittaa paperille, ei.
käyvän tuo kirjoittaminen :-) Ainakin minulle tänne kirjoittaminen on monesti terapiaa ihan itselleen.
Käsi on vielä kipeä ja vähän uupunut olo joten viikonloppu hiljaisesti ja maanantaina töihin. Mitähän tuon työhommankin kanssa tekisi. Poika sanoi että kannattaisi ehkä miettiä mitä loppuelämällään tekee. Niin varmaan kannattaisi eikä silloin verkot ja tietokoneet tunnu kovin tärkeiltä.
teille kaikille!Luin tuolta Raspikurkku sinun kuulumisia ja tuntuu surulliselta,mutta minäkin uskon,että toivoa on,eihän ne turhaan antaisi kalliita hoitoja,jos tietäisivät,ettei niistä enää ole hyötyä!Ja mainitset,että kirjoittaminen tänne on sinulle terapiaa,niin se oli minullekkin ,muistatko ne ajat vielä.Minä en ikinä pysty unohtamaan sitä,kun mieheni syöpä löydettiin.Alkuun sanottiin,että se on niin iso,ei voida leikata,meinattiin jättää hoitamatta.Onneksi hänet kuitenkin lähetettiin paikallisesta sairaalasta Helsinkiin,ja siellä Mauri Kourin kokeilulääkitys puri ja syöpä saatiin pienennemään leikkaus kuntoon.Ne muutamat viikot oli vain ajatus,kuinka monta kuukautta jäljellä.Muuten,miten Raspikurkku sinun vaimosi jaksaa tämän tilanteen?Varmasti hyvin raskasta aikaa.Minä olen nyt käynyt taas viikon töissä,loman jälkeen olen taas jaksellut,mutta jotain ahdistavaa on kuitenkin sielussa,miehen tilanne ennen kaikkea.Nyt täytyy valmistautua taas töihin illaksi joten toivotan teille kaikille hyvää perjantaita!Zom,ehkä vielä joskus tapaammekin,jos joskus saan osa-aikaisen eläkkeen,minulle jää enemmän aikaa ystäville ja muulle elämälle,kirjoitellaan.Käyn koneella ainakin kerran viikossa!
mikäli käy liian raskaaksi hae sairaslomaa.Ei unohdu meidän silloiset kirjoitukset milloinkaan,joskus kun joku meinasi vajota aaltoihin,toiset antoivat auttavan kätensä ja tukea löytyi jokaiselle.Toivottavasti löytyy jatkossakin,Lähden ottamaan synttärivieraita vastaan,ja ehkä pulkkamäkeen mikäli leikeiltämme ennätämme.Olen vaan tullut niin kömpelöksi polvista Aridimexin jälkeen,jotta mäestä pulkasta noustessa hankalaa.Viihtyisää illan jatkoa teille itsekullekkin.
töistä. Vaikka toipuisitkin niin ehkä kuitenkin nyt ona aika ajatella pelkästään itseään ja sitä mikä tuntuu tärkeältä.
Niin mutta jos työ on tärkeintä elämässä ei ole helppoa luopua siitä. Jotkut ovat sitten itse niin tärkeitä ettei työpaikka pärjää ilman heitä.
tämä raspiksen ilta menee kun sanoo että kirjoittaminen on terapiaa mutta ei hän sitten kirjoita enää sanaakaan:-)),,,
Tärkeysjärjestyksen tulisi olla: 1. Minä itse 2. Perhe viimeisenä työ. Elämässä tulisi olla muutakin sisältöä kuin työ. Nauttia hyvällä omalla tunnolla erittäin tarpeellisesta levosta=sairauslomasta.
Toki jokaiselle normaalille ihmiselle työ on tärkeä-ei vain toimeentulon vuoksi,vaan myös henkisen jaksamisen kannalta ajateltuna.Itse en olisi tässä ellei minulla olisi ollut työtä ja päivittäisiä rutiineja siihen liittyen.Käy vain Raspis hyvä töissä sillä pysyt elämässä paremmin kiinni etkä ehdi kuolevaisuuttasi niin paljoa miettimään.Itse olen toipunut vatsa-syövästä.Mieheni sairastaa keuhkosyöpää mutta periksi ei anneta niin kauan kuin jotain hoitoa on mahdollista saada.
ole aikaa aina notkua tällä palstalla vaikka se näyttääkin joillekin olevan elämän tärkein asia,,,
Voi teitä luterilaisen työmoraalin omaavia. Tarkoitatko, että vain työtä tekevä syöpäpotilas on arvokas? Ihmisarvolla ja työllä ei ole mitään tekemistä keskenään. Itse nautin vapaasta ja haen eläkettä, en aio palata työelämään, alle 50-vuotiaana en kaipaa takaisin oravanpyörään.
Olen tuo edellä kirjoittanut lonkkaa nautinnollisesti vetävä syöpäpotilas. Mikä vapaus, aamulla voit nukkua pitkään,nauttia omasta ajasta, ei puhettakaan että aika kävisi pitkäksi, höpönpöppöä. Otan auton ja kurvaan ystävien luo,tai menen taidenäyttelyyn, tai kahville. En luovu vapaudesta, ikinä.
kysymys että työ olisi ihmisarvon mitta,mutta ei pidä myöskään tuomita ihmistä,joka syöpääsairastavana haluaa käydä työssä jo pelkästään senkin vuoksi,koska se työ ja työyhteisö tuo sisältöä elämään ja antaa tunteen siitä,että kuulun johonkin.Eihän se ole perustuslaissa säädetty,että ihmisarvo mitataan työsuorituksella,mutta ei liene myöskään tuomittavaa tehdä töitä,jos kuka niin haluaa ja siihen pystyy!
lukenut palstaa täällä on paljon syöpäpotilaita
huomaa yksi asia,heillä kaikilla on halu palata työelämään takaisin.
Joillakin on ahdistusta,uupumista mutta he haluavat jatkaa sinnikkäästi työsä käyntiään.
Näitä esimerkkejä - kevätmielinen - l.polku. - mumsku - Syövän sairastaneet eivät halua luovuttaa
vaan jatkaa elämää siitä mihin se pysähtyi
Kunnioitetaan heidän haluaan palata takaisin normaaliin elämään,ei syyllistetä:))
Minä tuomitsen tuollaisen työmoraalin. Edes vakavasti sairaana EI ANNETA ITSELLE LUPAA LEVÄTÄ.
se työssäkäyminen on lepoa normaaleista perherutiineista.taidat olla yksineläjä,jolla ei ole elämässä mitään,jonka vuoksi kannattaisi nousta aamulla ylös;perhe,työ,harrastukset ym?
En ole yksineläjä, mutta kuten kerroin, en ymmärrä luterilaista työmoraalia. Minulle riittää taidenäyttelyt, shoppailut, ystävät ym.ym.
Johan sitä töissä voi käydä jos kunto kestää. Minä aikakin olin niin väsynyt, huonokuntoinen ja pahoinvoiva etten missään nimessä olis pystynty töihin. Minun työni on sellaista ettei siellä voi lusmuilla sairaana vaan töitä täytyy tehdä ja asiakkaita palvella hymyssä suin. Olin 10 kuukautta ihan hyvällä omalla tunnolla sairauslomalla ja käytin kaiken energian paranemiseen. Pelkäsin ettei elimistöni olis edes jaksanut hoitoja ja työtä enkä olis parantunut. Mutta sitten oli tosi ihanaa palata hoitojen jälkeen töihin hyväkuntoisena. Silloin oli onnenkyyneleet silmissä niin iloinen olin työstäni.
SE!Tuskinpa sinulla on syöpää koskaan ollutkaan,niin pintaliitäjältä vaikutat.Tälläisen sairaiden saatuaan ihmiselle ovat elämässä muut arvot tärkeimmät,kuin tavaratalot Lontoossa.
työssäkäynnissä on kyse suurimmaksi osaksi omasta henkisestä jaksamisesta. On helpompaa olla kaverien keskuudessa kuin yksin istua kotona ja odottaa että vaimo tulee töistä. Työpanos on viime aikoina ollut vähäinen mutta se ei minua huoleta eikä työkaveritkaan ihmettele kun tietävät tilanteeni. Kuten jo jossain viestissäni kerroin niin kun sanoin että minusta ei paljon hyötyä töissä ole niin eräs työkaveri totesi että pysy vaan täällä ei sinusta haittaakaan ole. Esimies on tehnyt selväksi että minä työskentelen täysin omilla ehdoillani ja tehtaan oma lääkäri on myös tehnyt selväksi että vp:tä löytyy jos sellaiselta tuntuu. Nyt myös onkologi sanoi samaa. Kun on 37 vuotta ollut samassa työpaikassa niin on jotenkin helpompaa mennä aamuisin sinne ja illalla kotiin yhdessä vaimon kanssa (meillä on sama työpaikka ja sama työaika). Ja kun ainakaan toistaiseksi minä en ole mitenkään uupunut tai ahdistunut. Sekin aika ehkä koittaa mutta katsotaan homma sitten uudestaan. Sen verran täytyy tunnustaa että mielialan takia kutsuin Kallen kylään tänä iltana. Älkää nyt kovasti moittiko :-)
Kyllä, minulla ei ole taloudellista pakkoa, tehdä töitä, ei vaan nautin Teidän muiden kiusallakin.
kotiin jääminen ei ole aina oikea ratkaisu jos jaksaa ja kykenee työhön
minulle sairauslomalla oleminen on todella ahdistavaa - ei löydy mitään syytä aamuisin herätä
Nukkua vain pitkälle puoleen päivään ja sitten - tyhjyys - kotitöitä olisi mutta mihinkään ei jaksa tarttua,,,,,ei jaksa,ei pakollakaan jaksa.
Ei,mieluummin sairaana töissä kuin terveenä kotona -- vai miten sen sanoisin..-:))))
Meillä tärkeysjärjestys Leenan kanssa; 1. tulee Jeesus Kristus, toiseksi aviopuoliso ja kolmanneksi lapset ja lapsenlapset ja sitten kaikki työt ja harrasteet. Eläkkeellähän myö molemmat jo , vaika minä vasta 52, Leena on vähä vanhempi. Siunasuksin t.kari
om samat vieraat. SKÅÅL :-)
näin perjantai-illan kunniaksi; ja elämä jatkuu:)
Toivottavasti ainakin huomiseen..:))
Mitä kupissa ;-)
glögi terästettynä vähän..unijuomaa:-))
mukavasti :-)
Oman fiiliksensä mukaan. Moni yhtyy hänen tämäniltaiseen fiilikseen. Skål! Osaa vetäytyä itsekin, jos fiilis on semmoinen. Osaa kirjoittaa fiiliksessä! :)
Täällä ollaan näköjään hyvässä seurassa hyvien harrastusten parisssa :-) Sellaiset pikkuasiat kuin joku syöpä unohtuvat tässä hommassa. ja se lienee tarkoituskin. Tietysti joku tiukkapipo kohta meitä paheksuu mutta eikun nauruksi.