Mikä tervehdysmuoto sopii milloinkin?
Jotenkin tuo käsipäivää ei aina innosta minua. Onkohan minussa jonkinlainen Monk kammo, vaikka en minä pyyhi heti tietoisesti kättäni kättelyn jälkeen.
Terve, Moi, Hei, Morjens, eri äänensävyillä. Riittääkö sinut vakuuttuneeksi, että toinen on tosissaan iloinen sinut nähdessään. d;)
Jotenkin tuo käsipäivää ei aina innosta minua. Onkohan minussa jonkinlainen Monk kammo, vaikka en minä pyyhi heti tietoisesti kättäni kättelyn jälkeen.
Terve, Moi, Hei, Morjens, eri äänensävyillä. Riittääkö sinut vakuuttuneeksi, että toinen on tosissaan iloinen sinut nähdessään. d;)
Vastaukset 73
Vanhimmat
Tai nyrkit kevyesti vastakkain. Kaulaan kapsahtaminen tai käsipäivää. Kaikki käyttökelpoisia riippuen tervehtijöistä ja tilanteista, tai hänestä joka tekee aloitteen. Kontakti kaikkinensa on arvokkaamman oloista kuin pelkkä moikkaaminen. Moikkaaminen on tuttujuttu usein tavattujen henkilöiden kanssa. Keskisormi on ikävä tapa tervehtiä.
Tiedäthän sinä Monk ilmiön. Jos vastaan tuleeki sellainen, joka ei sitä lähikontaktia juuri haluaisi vieraan ihmisen kanssa. Tuon aloitteen tekijän juuri täytyisi osata lukea miten voi ketäkin tervehtiä. Harvemminpa tuota ehkä päivittäin tavatessa halaillaan. d;)
Tervehtimään ja tekemään sen käsipäivään aina silloin tällöin. En ryhdy siinä tilanteessa arvioimaan mahdollisia toisen henkilön fobioita. Ongelma silloin ei ole minun, vaan Monk-kammoisen.
ilmiselvää kammoista. Vai vastaatko vain toisten kättelyyn, etkä tee itse aloitteita kättelyyn. Se voi kuitenkin joillekkin olla arka juttu tuo kättelykin. Ei minulle tosin niin vieras juttu, kuin tästä aloitteesta voi saada kuvan. d;)
Kammoisia tielleni, mutta monenlaisia kummoisia sitäkin enemmän. Kiitos heille, että ovat värittäneet polkuani tähän saakka.
Käsipäivää on sellainen virallisempi muoto.
Uusien ihmisten kohdalla ja joissain tilanteissa.
Toiset ystäväni halaan ja toisille sanon mitä vaan, eli moi. hei jne.
Joillekin vanhemmille ( siis vanhemmille kuin minä heh heh :-) ) sanon päivää tai hyvää päivää-
Minulle riittää ihan mikä vaan.
Pelkkä pään nyökkäyskin.
kohta töihin ja sitten taas saa tervehtiä ihan olan takaa.
Mitähän ne töissä sanoisi, jos menisit kerran sillälailla mörkkinä. Katsoisit vain alta kulmain, ja murahtelisit mennessäsi.
Vuan jospa myö halattas tässä ennekun lähet pakertammaan, niin aika kuluu siellä töissä rattoisammin. Hupsis heijaa tällein *(:)*
Jos sallinet tuommosen eleen. d;)
Kyllä se tuo kommunikointi vaatii taitoa, jos haluaisi aina ottaa kaikkien mielialat huomioon.
toki. Nyt jaksankin laulain tehdä töitä.
Kas näin lämpimästi ja pitkään. :-) :-))
Mörkkinäkin olen joskus ja ajatuksissani, aina ei muista edes moikata paitsi kun toinen tekee sen ensin.
Ja joskus tulee moikattua samaa pari kertaa.
Olen vähän sellainen professori hajamieli mutta kyllä jo tuntevat siellä.
teinkö kardinaali munauksen kun menin ehottamaan tuollaista "liian" läheistä tervehtimästi. Pelko oli, että Merilin väistää takavasemmalle, ja tolleen. Ain laulain työtäs tee, trala trallaa... Parempi se on kyllä vaikka näytellä olevansa iloinen, niin ei muutkaan ole mörkkinä. d;) Se aloitteen tekeminen onkin vaikeinta.
sellainen joka ei ole koskaan vihainen.
En kyllä aina kiukkuani näytä töissä koska minusta ei ole oikein kiukutella sellaisille jotka ei ole syypäitä oloihini.
Ja kait se tulee tietty työ rooli otettua siellä vaikka olenkin oma itseni enkä esitä mitään.
Mutta on se jännää miten eri ihmiset ja tilanteet vaikuttaa käyttäytymiseen.
Hiljainen olen luonnostani ihmisten seurassa.
Vaikka ei sitäkään varmaan täällä uskoisi.
hiljainen. Työ kuitenkin opetti sen kanssakäymisen. Ei silloin voinut olla tuppisuuna, vaikka veri minussakin on hiljaisempaa laatua. Joskus asikkaat eripuolilla maata näyttivät kyllä pahat päivänsä, ja kyllä ne tekivät sitten siitä päivästä ankean. Vaikka ne tapaamiset ovatkin lyhyitä tuolla kuljetuspuolella.
Tämä taas ei anna oikeaa kuvaa, sillä täällä saa miettiä mielensä mukaan mitä tähän kirjoittelee. d;)
tänään pomoa ja kun ensimmäisenä sen tein, tai oikeastaan pomo juoksi kiinni ennenkuin portista sisään ehdin.
Sain hyvän keikan joka kesti vähän yli 3 tuntia.
Kiva on kotona köllötellä toisten vielä ahertaessa.
Niin se vain reippaus auttaa työasioissakin. Tuohan on onnistunut paremmin kuin hyvin. Onnittelut onnistuneesta työpäivästäsi. d;)
niin siitä toisesta, jollekin moi, jollekin käsipäivää, ja joku on ehdottomasti halattava. Ja niitä halejakin sen mukaan kenestä kyse. Iloinen naama ja virkeä ääni, vakuuttunut olen :D
Teemun sanoessa dooris hallitsee nämä jutut. Iloisuus varmasti tarttuu tuossakin asiassa. Siinä voi se jäyhempi osapuolikin heltyä hempeeksi, ja silleen. d;)
Se olisi poskisuudelman paikka.
hyvinkin, ei taistolaji :) Hempeetä lempeetä.. :D
linnut laulais.. kiitos samoin :)
Missä ja miten se ihanin iltasi tähän mennessä on vietetty.
mennessä.. muistuu kyllä, lämpöä ja tunnelmaa siihen sisältyi, kuukin tietysti taivaalla, laineet liplatteli.. :D
Mitäs tykkäät, Doris oli varattu :)
Kyllä silloin jo nuo halaukset ovat paikallansa, ei sitä pidä tunteitaan estellä. Ei kun kiinni vaan, jos siltä tuntuu. d;)
Doriksesta varattuna.
niin arvelinkin :)
niin mikä vakavaa? Tosin jos siltä tuntuu, niin ei kiinni vaan, silleen hellästi ensin :D
tervehtien, tulee hyvälle tuulelle.
Halaukst paikallaan ystävien/läheisten kesken, vaikkakin työpaikalla halattin paljon päivän jaksamiseen.
Käsipäivää kun harvemmin ihmisen näkee.
Halaatte jaksamiseen, mutta kättelette harvemmin tavatessa. Eikös silloin pitäisi halata, kun harvoin näkee. Vai onko tässä se tuttuun juttu kyseessä, halaillaan vain niitä oikeesti hyviä ystäviä. d;)
Kyllä muistuu mieleen Tampereen ajat, siellä tervehdittiin aina vaikka kottikärriä työnnettäessä. d;)
se tuntuu, jos ei käsipäivää haluta tilanteissa, joihin on sen itse tottunut kuuluvan.
Olen esimerkiksi tottunut tervehtimään kädestä uutta naapuria. Jos uusi naapuri ei ensi kertaa tavatessa käsipäivää tarjoa, tunnen oloni hieman vaivautuneeksi. Siis kun itse olen se muuttanut naapuri.
Mutta ei kai jonkun tutun kohtaaminen, vaikka harvemmin nähtäisiinkin, mitään käsipäiviä vaadi.
Jos naapuri on erimieltä heti kättelyssä, niin voi olettaa että naapuruus on enemmän kuin viileää jatkossa. Tavat ovat kuitenkin eripuolilla maata varmaan erilaiset, ja naapureissakin voi olla niitä epäluuloja aluksi uusia tulokkaita kohtaan.
nyt siitä epäluulosta tai muustakaan kysymys olla.
Jos toiset eivät vain pidä kättelyä uuden naapurin tavatessaan tarpeellisena. Mutta kun se itsellä kuuluu käytökseen, tuntuu kättelemättömyys oudolta.
Oliko se innostava tervehdys?
Käsipäivää sopii vakavampiin tilaisuuksiin oikein hyvin ja vieraampien kanssa tavattaessa.
Tuttuja yleensä moikkaan tai halaan, riippuu siitä miten läheisissä väleissä ollaan.
Sinua voisin halata, vaikka ei tunnetakaan sen paremmin:))
Varmasti ilahtuisin sinut nähdessäni:)
Tänään tuli kalenterista kolmas sydän.
Porojakin on jo kolme, reki puuttuu, niin pääsisin ajelulle.
luistaa muuten terveyden puolesta. Onhan sinulla reki omasta takaa nimmarista, eikun lunta jalasten alle ja menoksi. d;)
Tuo oli varmaan kohteliaisuus, tuo halauksen lupaus. Saisi olla niitä kohteliaisuuksia tiheämmin. d;)Monikin kyllä tervehtii ainakin täällä päin, vaan onko siinä tunnetta mukana, se on eri asia.
Minulla on kolme kynttilää, piparia, niitä pitää olla 7-6
Kaksi on, lippua, lahjaa, luciaa, niitä pitää olla 8-4-6
Joten kyllä se kohta pukkaa joulupukkia urakalla, ja niitä pitää olla 9
Ei siis vielä näytä valoisalta tuo.
Molskis loiskis paapuulle, tuokin oli tervehdys. d;)
Terveys ei ole hyvä, minulla on pää täynnä räk....:((
Lisäksi sitä särkee, ettei tulis poskiontelotulehdus:(
Ei tällä reellä oikein ajelut onnistu.
Ilman muuta se oli kohteliaisuus, halataan, kun tavataan*
Vaikka tuolla menneessä epäilit minulla olevan sydän, niin eipä vaan ole, vaikka kuinka tarkasti katson tuota lappusta. Voe harmin paekka. d;)
Kyllä minä *
sydämiä, ole hyvä! ♥♥♥
Nythän niitä on kolomin kappalein. Oliko ne annettu sytämmestä, vai ihan tuolleen keinotekosesti säälistä nakattu. d;)
syvyytestä lahjoitettu.
Minkä nyt flunssan kiusaama syränparka jaksaa nakuttaa. ♥
vaikka ne oli kyllä minun vastaukseen laitettu, mutta nyt meillä on molemmilla:)
Ulkoilu hieman selvitti tukkoista oloa, se suolavesi olisi tosiaan juuri nyt paikallaan, kannua vajaa.
Laitanko pulloon, oliko muuten suolalla väliä, en enää muista?
Ohjeita en pelkää, enkä tonttuakaan, mutta miten sen suolaveden kanssa sujuu, on eri juttu:(
Minä menin omimaan epähuomiossa sinun sytämmet, antaako hän minulle anteeksi. d;) Vaikka ei tuo lähettäjäkään ollut siitä moksiskaan. Jaetaan ne keskenämme, niin ei tuu pahaa mieltä kummallekkaa.
Siis se oli merisuolaa sitä hienoa, ja kolme pientälusikallista tuohon minun keksimään pulloon. Sellaista huoneenlämpöistä vettä, se kyllä sekoittuu helposti. Käyttö on ensin ehkä vaikeahkoa, kyllä siihen tottuu.
Pää kallelleen vaikka lavuaarin päällä, ja se pullo tiiviisti toiseen sieraimeen. Sitten vaan kallistat pulloa, ja annat valua toisesta sieraimesta ulos, jos tulee. Jos ei , niin älä liikaa valuta, vaan tyhjennä sieraimet välillä, ja yritä sitten taas uudelleen. Ei haittaa vaikka nieleekin vähän, ei suolavesi ole vaarallista. d;)
saa kaiken anteeksi:)
Jaetaan vaan sydämet, molemmilla on nyt... monta, laskut meni jo sekaisin:))
Eikö karkea merisuola käy, hih, voi jäädä sieraimiin kiinni:((
Sinun keksimä pullo, ei minulla ole sellaista.Muutenkin epäilyttää tuo keksintö, epämääräinen kapine:))
Entäs arvanosto, onko mitään edistystä sen suuntaan tapahtunut?
Jos et pian toimi, joulu menee ohi ja me Merilinin kanssa petytään sinuun. Sitähän et toki toivo, vai kuinka?
Sinnehän kuulu vetää palkokasvi. Ihan tosi juttu tämä on, wc-ankka puhdistettuna. Sellainhan löytyy joka kodista, harvoin vain tyhjänä, kun se heti nakataan mäkeen, ei muka ole mitään käyttöä. Hieno on ihan halpaa, ja liukenee hetkessä. Pullo on sen muotoinen kuin se olisi siihen tarkoitukseen tehty.
Nimenomaisia arpoja ei valitettavasti löydy, jos ei ala käymään jossakin marttakerhoissa, joissa tietävät missä niitä myydään. heh heh d;) Taidatte pettyä nyt pahemman kerran. Aatteleppa kun minä voitin siitä toisestakin casinosta 4,5€. Hain uuden taas, se vain ei enää antanutkaan mitään. Joten olenhan minä arpoja kierrättänyt yhden lottorivin edestä.
Korvantakana se kyllä muhii, kyllä minä sen toteutan tulevaisuudessa. Pettymyksiä ja takaiskuja tapahtuu ympärillämme kaiken aikaa. Kyllä teillä sen verran Joulumieltä täytyy löytyä, ettei minun tarvitse lähteä sinne eteläsuomeen arvan ostoon. Löytyypikö sitä mieltä? *
et ole aikonutkaan ostaa sitä arpaa:((
Keskustelen asiasta Merilinin kanssa ja päätämme kostotoimenpiteistä, kannattaa varautua:)
Ei kuitenkaan, kyllä meiltä joulumieltä löytyy sen verran, ainakin minulta ja varmasti Meriliniltäkin:)
Ostan vessa-ankan ja rakentelen siitä kyseisen huuhteluvälineen.
tietenkin halaukset ja pusut poskella, eikös vain. Näin Joolun kunniaksi pienelle tontulle. *
ihan virallisia virtahepoja tuohon tarkoitukseen, nenän avaamiseen.
Nenänhuuhtelaitteita siis. Itselläkin taas ajankohtainen, kun on pää räkää täynnä.
Katso Googlesta.
Jos on leikattu nenäonteloita ei saa käyttää, sanoi asiantuntija. ☼
ei virtahepo vaan sarvikuono. :))))
vai virtahepo, en minä kyllä olisi sitä tiennyt, mutta ajattele, kun olisin mennyt apteekkiin virtahepoa ostamaan:))))
Ne ne vasta olisivat nauraneet, minulle:)))
Kiitos neuvosta, olisi ehkä kuitenkin hygieenisempi kuin savolaishuijarin ehdottama vessa-ankka:))
ennätä tyhjentyä, vaikka huomenna ostaisin.
Enkä mene keneltäkään lainaamaan, sanonko, että tuon sitten takaisin, kun olen nenääni huuhdellut:))
En voi luvata mitään halauksia enkä pusuja, neuvottelematta Merilinin kanssa, kärvistele nyt vähän aikaa vielä:))
Huijari mikä huijari, lupaa eikä toteuta lupaustaan, mikä muu sitten olisit:))
Jospas minä oon huilari tjms. Kärvistelen täällä tuskissani odottaen armotonta tuomiotani. d;)Ei sitä kyllä juomallakaan viitsi tyhjentää, sitä pulloa meinaan.
Minähän jo kauan kauan kauan kauan sitten sanoin, että niitä on myös aitoja ostettavissa apteekista. Terveisin se huilari d;) Onko sillä väliä olipa tuo sarvikuono vai ankkavankka, kuhan on jonkinlainen vesipeto.
että viimeinen epehanttikin myytiin juuri toissa päivänä.
Sullapa hieno tonttu!
Tuossa kuvakin, jos uskallat katsoa:
http://personal.fimnet.fi/laaketiede/sarvikuono/images/nesehorn-ny.jpg
pelottava ollutkaan, eikä isokaan, ainakaan oikeaan sarvikuonoon verrattuna:)
Kiitos kuvasta.
Tässä on oikea tonttu eli kuvani, rusetti päässä:
*
puheita on niin vaikea uskoa, tarvii lisää todisteita, ei huilareilta:)
*
ankkaa kannattaa muuten käyttää ennen vessaa.
Aika ilettävä ajatus vessan jälkeen. :-)
tilanteessa kannattaa miettiä tarkkaan sitä kun vaatiipi kostotoimenpiteiksi peräti tuplaten pusuja ja halauksia.
On ne aika rohkeata porukkaa noi savolaeset.
että mietitte yhdessä rangaistusta. Tokihan minä vedin kyselemättä johtopäätöksen, että rangaistuksen täytäntöön panoon osallistuvat molemmat tuomarit. d;)
en minä enää luota yhteenkään savolaiseen.
En minä yksin sille mitään mahda, jotain pitäisi keksiä vai jätetäänkö joulun yli hautumaan, kun pitäisi olla se hyvä tahto ja rauha maassa, sekä palstalla:)
vaan joulun jälkeen, on sillä mahdollisuus siihen asti korjata asia ja toisaalta meillä aikaa miettiä sopiva rankaistus.
Mutta joulun jälkeen tapahtukoon....
Olen vähän pettynyt teidän vaatimuksiin. Vaaditte sellaista mitä ette edes itse voisi toteuttaa täällä korvessa. Jos neuvoisitte paikan josta kyseistä tuotetta rahalla saa, niin eihän se olisi mikään ongelma. Hyvä se on lotto palauttaa vaikka tällä koneella paapunkin.
Minä en ennää ala teijän kanssa, kun ette usko rehellistä suomalaista. *
pidetään joulun alla, on leijonien järjestämiä, yhdistysten yhteisiä, kyllä niitä löytyy jos haluaa etsiä.
moikannut: Morjens, Presidentti, korkeintaan hieman nostaen oikeaa yläraajaa?
Vakuuttuneeksi iloisuudesta tuskin mikään tapa tekee.
Voisihan sitä vaikka Tarjaa halatakin, mitäs siihen Pena olisi sanonut. Ja adjutantit olisivat saaneet laakin kerrasta. Olisi se melko reteetä pressalle linnassa heilauttaa vain kättä, ja MOI, mites menee. d;) Jotenkin velttovirtaselle se sopisi.
Velttohan oli hyvin reipas käsipäivässään.
Hänhän SUUTELI maamme äitiä kädelle, kuin vain herrasmies tekee. ♥
Kyllä hää on kohtelias ollut aina. Tosin tuo reipas moikin sopisi hänen imagoonsa täydellisesti. d;)
monia. Kerran olin parin etelän kaverin kanssa matkala pohjoiseen, ja vaikkei oltu vielä lähelhäkkään kaamasentietä, niin pojat alkoivat pohiskelemhaan samoja asioita kuin sinäki.
Pikkusenhan net siinä joivat kauhastaki, ennekö tulivat ongelman ytimehmeen.
Että entäs sitte jos onki molemmisa käsisä kantamukset ja silti häätypi kunnola kosketus tervehtiä? sillon hääty minunki ottaa jo ossaa pohiskelhuun ja ehotin, että sillonhan voipi vaika kopsauttaa päitä yhteen jos eskimotervehys tuntuupi liian kopsatulta, elikä että hierois neniä yhteen.
Siinä net sitten pohtivat ajatusta, ja oivalsivat, että tuo onki hyvä idis.
Jos on vähän niinkö epämiellyttävämpi tyyppi, niin kolhauttaa oikhein kunnola että taju lähtee, ja sitte semmosta hyvempää kaveria, vain silheen että kuhumu tullee, niin muistaapi kenet on tavanu.
Naisia tietenki kopsautettais hellävarasemmin.
Sittenhän tuli tietenki pakollinen liritauko, auto seis, ja riemusta risthiin kusemhaan.
Siinäpä net sitten päättivät että nytkö on molemmat käet ikhään kuin varattuina, ko toisesa käesä on juomaa ja toisesa makkaraa, niin kokeilla tuota tervehtimistappaa. Eihän se oihein onnistunu siinä kunnola ko piti niinkö sivusta päin tervehtiä, ettei olis kussu toisen pääle. Net sitte tuon helpottavan toimenpitheen jalestä päättivät kokheila oikheen, niinkö se oikhein kuuluupi tehä.
Niinhä net alako sitten eri vriaatioita kokheilemhaan, ja kolistelivat päitä yhtheen, kunnes tuli se vihamies oshuus esile.
Kyllä nuot ryökälheet paukauttivat päänsä yhtheen siihen malhiin, että hyvä kö tajuisa pysyvät.
No sitten alakoki autosa selevittäminen, että perkele nythä meilä on kummali vaan ykssarvi kummalaki pääsä, ja ko noila poroila näkhyypi olevan niinkö kakshaaraset, että kuinkas met menetelhään ko porukasta erotuthaan liiaksi.
Tulima siite yhele tunturihotelile, ja senhän tietää mitä siitäki seuraa. Alako lystin pito.
Sitte siinä respan tiskilä tapasimaki sattumaltta yhteisen tuttava pariskunnan, ja nämä alako kysymhään, että mites pojile nyt on tulu kuhumut päähän, ootteko tet kaamoksen hämärisä kävelheet päin honkia.
Nämä oitis selithämään ettäkö het ovat othanneet uuven tervehystavan käythöön niin siitä se vaan johttuupi.
Ja eikö esittelemhään sitä sitte.
Niinhän het hillitysti kopsauttivat noita tuttuja osillhaan, ja sanovat että näin sitten saathiin tuo kuhumu päähän, ja eiköhän net kolauthanheet oikheen kunnola taasen, että rättimikkoki narikasa hätkähti, ja sen jäläkheen net eivät olheet mithään ykssarvisia.
Äläpä häthäile kö mie muistelen lissää.
Sitten nuot velikullat olivat yhesä työreissula Pariisisa, ja olivat sielä jothain tuttuaan tervehtinheet sillätavala, niin tämäö oli hämmästyksesthään toipunut, ja kuullu miksi he noin tekivät laukkujaan käsisthään laskematta, oli tämä kaveri tuumannu, ettäkö olhaan näinki hyviä kavereita nin kopsautethaan sitte kunnola.
Toisela noista oli polovet pettänyt.
Se oli ollu niinkö melkhein tyrmäys.
Siite net olivat vasta selithänneet, että sie käsitit vähän vähän väärin, vai olemako met vihamiehiä, kö sie heti sen tavala tervehit.
Sielä net oli sitte kolome "sarvipäätä" hommiaan hoijelheet.
Mie tijän, kö net soittivat mulle, etä nyt hääty ottaa ettei olis pää niin kipiä.
Aikamoisia nuo etelän porot.
Olis mulla noista kaverusten lapinreissuista muutaki juttua, mutta olokhoon tällä kertaa.
Ei mithään naisjuttuja, hekikö olivat silhoin sen tilapäisen oikian löytänheet, ennen lopullista.
Muttako sie sitä kosketuskontaktia haluavat välttää, niin mie ehottasin, että kävelee niinkö normaalisti kohin ja tervehtii suusanallisti, sanoen; mittee sie, ja ouvommalle, mittee työ.
mie tervehin yhtä entistä ilimavoimien kapteenia, aina tavatessamme, ottamala asennon, ja vetäsemälä kättä päähineeseen(meilä on ylheensä joku tyhyjänlavon peite kuitekki, mutta jos ei oo, niin sillonki kuvittelema sellasen olevan). Mutta naaman häätyypi olla ilosesa virneesä. Tai se on, olhaan met kumpiki niin naurettavan näkösiä.
Met olema silleen tervehtinheet vissiinki kaskymmentä vuotta, kun kerran olimma niin sopinheet. Kyllä jotku joskus ovat kattonheet vähän pitkäänki, mutta vaimot eivät, net tietävät tuon mejän metkun.
Kyllä se pikku nyökkäys riittä tavalisele tutule.
Tilanne ja tapauskohtanen juttu.
Ilihmeestä sen näkheepi, miten lämmin se vastanotto, tai tervehtiminen on.*/:))
Huomasikko.
Olihan se ihan virkistävä uutuus tällä rintamalla tuo päiden kopsauttelu. Vaan mitenkähän tuo pää sitä kestäis pitemmän päälle, voisi olla mikreenikin aika tuttu tervehtijä.
Tuo kädet vapaana tervehtiminen tulikin mainittua tuolla aikasemmin. Tuolla Tampereella nääs ennen tervehtivät täyttä kottikärriäkin työntäessä yhellä kädellä kiinni pitäen. Oli se semmonen taidon näyte että ei tapahtunu joka pojalta. Vaan tutuille oli nostettava kätöstä, olipa tilanne mikä hyvänsä.
En minä viimesen päälle välttele kättelyä, vaikka näin flunssa aikaan se olisi kyllä jopa suotavaakin. Voisimpa vaikka alakaa halailemmaan, niin vihamiehetkään ei sitten alakais palailemmaan.
Tuosta armeijatervehdyksestä tuli se minun tosi juttu mieleen. Minun pokkani kun ei oikein tahtonu siellä sulukeisissakaan pittää, niin minä tahoin aina virnistellä niihin hassuille komennoille. Niin ne laitto aina minut rivistä kokonaan pois, ettei tuosta kyllä sotilasta sua tekemälläkkään. d;)
...kyllä sinä makeat naurut tälle ent.tehtaantyttöselle nyt annoit...minäkö tuota vedet silmissä ja kaksinkerroin tuota sinun kertomukstasi tervehdyksestä luin...hyvä keinohan tuo olisi jospa me kaikki suomalaiset tuon uuden tervehdystavan käyttöön....
Minulle se sopisi vallan mainiosti, kova kun ompi tämä minunkin pääni... että, KOPS vaan! terveisiä täältä sinulle lähettelee; itämeren tytär...ja taas jatkamaan...tänään vuorossa kun nuo joululaatikot...
KOPS!
t.ent.tehtaantyttö
käsipäivää..
Tietysti ei nyt joka mutkassa tervehditä käistä pittäin, tuttuja morjestetaan vain, - eli tervehtimistapa riippuu kohtaamistilanteesta ja -tasosta.
Niinpä se on. Moikkaaminen riippuu tietenkin kohtaamisnopeudesta, onko kiirus kilibailuihin tai muuhun sellaiseen tapahtumaan. Kuitenkin se tunnettavuus piiri laajenee päiväpäivältä, joten pian saa olla heiluttelemassa räpylää alvariinsa. Ja talviliukkailla pittää pittää muutenkin kieli keskellä suute, pysyäkseen jotakuinkin tolopillaan. d;)
ei lasketa sitä...nyt...
siis miljooooonia bakteereita ja viruksia siirtyy kätellessä! Siks esim. tietyt uskovaiset ei sano kättä p'ivä'ä.....
pitääkin pitää hyvä huoli, bakteereja on jokapaikassa, ei niiden kohtaamiselta voida välttyä mitenkään..
Ei ne virukset haittaa, jos niitä on molemmilla samoja. Nehän voivat tutustua toisiinsa, ja alakaa vaikka pussailemmaan, ne viruksetkin.
on pakko tunnustaa, että kättelykammoinen uusi tuttavuus esittäytyessä vaikuttaisi hieman kummalliselta (Euroopassa). Minua saa halata ja poskelle pussatakin melkein kuka tahansa. Joskus poskisuukkoja vaihtaessa saattaa tosin tulla hieman hämmentynyt olo, ellen tiedä onko niitä yksi, kaksi vai kolme tulossa.;)) Ensimmäisellä kertaa (v. 1982) isomman joukon edessä poskisuukkoja vaihtaessa tunsin olevani melkein hädissäni, koska jouduin yhtäkkiä täysin yllättäen suuren juhlasalin lavalle ja silmälasien sangatkin kohtasivat toisensa siinä tilanteessa.
Joillain ihmisillä on taito luoda lämmin ilmapiiri ympärilleen ja ottaa kaikki kohtaamansa ihmiset sekä kuvaannollisesti että fyysisesti lämpimään syleilyynsä aina kohdattaessa. Sellaiset taitavat olla melko harvinaisia. Joku voi halata rutinoidun lämpimästi, mutta jättää kylmän vaikutelman itsestään. Anoppini ei kai koskaan halannut ketään, mutta hänen kädenpuristuksensa viestitti aitoa sydämellistä lämpöä. Tervehtimisen lämpö ja ystävällisyys eivät mielestäni riipu tervehtimistavasta. Tosin ojennetun käden hyljeksiminen tulkitaan yleensä epäkohteliaisuudeksi, joskus suorastaan vihamielisyyden ilmaukseksi.
Yritän omasta puolestani ottaa huomioon toisen ihmisen ilme- ja elekielen viestit sekä muistaa tai ottaa selvää paikallisista tavoista. Ainakin pohjoismaissa tämän ikäluokan naiset joutuvat useimmiten (etiketin mukaan) itse päättämään ojentaako kättä vai ei, mutta esim. Saksassa sen päätöksen tekee arvohierarkiassa korkeammassa asemassa oleva sukupuolesta riippumatta.
Teennäisen lämpimät syleilyt (televisiossa nykyään melkein jatkuvasti) suuren yleisön edessä ärsyttävät. Monesti suomalaiset halailevat vieraitakin ihmisiä jotenkin kömpelösti, raskaan karhumaiseen tapaan ja syleilevät koko vartalollaan. Esim. Oikea kysymys -ohjelman naisjuontaja näytti mielestäni ottavan 300 euron onnekkaan voittajan viipyvään syleilyynsä kuin rakastettua hyvästeltäessä.
d;):n käden pyyhkimisreaktiosta tuli mieleeni muutamat nuoruusvuosien märät käsisuudelmat. Muutamien jälkeen tuli pakottava tarve pyyhkäistä käsiselkä heti kuivaksi selän takana.
Ei kai sillä niin väliä miten tervehdimme, pääasia, että tervehdimme, ja ystävällisen hymyn voi väläyttää vaikka ihan vieraallekin katseiden kohdatessa. Se ei satu yhtään! ;))
Sinä tiedät tuosta asiasta kokemuksen kautta. Kyllä minusta tuo poskisuudelma juttu on aika vieraan tuntuinen, ei oikein istuisi minulle tuo. Pitäisi kai niidenkin ajatella millaiset tavat täällä muualla päin maailmaa on, eikä tuputtaa ehdottomana oikeana niitä omiaan. Joskus tuntuu siltä, että muut tekevät oikein, ja meidän suomalaisten on opeteltava heidän tavat.
Minkäs hekään sitten mahtavat tavoilleen, mutta pitäisi heidänkin oppia olla suuttumatta meidän käyttämille tavoille. Pitäisi kättely riittää tuolla politiikassa ja muissa virallisissa jutuissa. Ja kyllä hymy ilmaisee paljon, vaan senkin voi joku tulkita pilkaksi, jos on sillä mielellä liikkeellä. d;)
tuo poskisuudelmajuttu minustakin suomalaiselle "vähän vierastapa", muistan kun sisareni ex-mies, joka paljon tuolla Euroopassa myös 80-luvulla joutui työnsä puolesta työskentelemään, no sitten jossakin sukujuhlissa hän tuota "poskisuudelmaa" myös minulle, jotenkin sitä kyllä hämmentyi, riippuu paljon tuosta kenen kanssa sitä tekemiseen joutuu..kyllä minulle ainakin sellainen lujaotteinen ja varma vanhanaikainen käsitervehtimen käy, paljon siitä kädenpuristuksesta minusta voi sanoa jo etukäteen ikäänkuin päätellä ihmisestä...näitä halausjuttuja taas kyllä omassa tuttava-ja ystäväpiirissä nykyisin sekä miehet että naiset minunkin ikäluokassa harrastavat. Liekö tuolta televissuunista opittu tämä halaamisjuttu. No, riippuu aina ihmisestä, toisille tämä halaaminen on vähän noloa. Ja joskus, sitä itsekin huomaa kyllä olevansa "vähäsen" vaivaantunut, jos tuttava tai ystävä jota ei usein tapaa, niin siinä sitten halaamaan...vaikka kova olen itsekin perheenjäseniä halaamaan...niin silti...
Iso-äitini oli siitä ihana tapaus, että kun nuoria oltiin, niin kaikki poikaystävämme iso-äiti kyllä halasi...no, nämä nuoret miehet sitten siinä kyllä iso-äidin halaessa, eivät tieneet miten siihen iso-äidin lämpöiseen rutikseen olisi pitänyt vasta. Meitäkin kun kolme samanikäistä nuorta naista oli, ja samaan aikaan tuo teini-ikä...