minkälainen luonne Belgiksellä on

Hei.52 vuotta? on ollut koiria, nyt tämä ja edellinen Tervuja!.Mielestäni urosten luonteet ovat melko suoraviivaisia .Niitten kanssa pärjää ihan hyvin. Oma koira kyllä alistaisi Sheltti uroksen varsinkin jos iät on lähellä toisiaan, mutta kyllä se kerralla selviäis. Uskon että sitten ne pärjäis hyvin kavereina.Luonne pentuna
niin kuin muutkin koirat, nuorena täysi koheli koko ajan pitäs tehdä jotain, 1,5-2 vuotiaana paimennus vietti alkaa näkyä ja mahdollinen uhoaminen muita uroksia kohtaan.Mutta kun sitä ikää tulee noin 2,5- 3 vuotta luonne rupeaa tasaantumaan ja sulla on erittäin hieno koira . Belki täytyy kyllä jotenkin kouluttaa jo sen itsensä takia,kummallekin paljon helpompaa kun koira tietää miten pitäis mennä ja minne. Maailma on belgille varmaan alussa ihmeellinen?.
Ihan hieno koira harrastukseen tai koti koiraksi,
ja on jo koiran kokoinen.Tervun ja Groenendaelin
luonne erot eivät varmaan ole kovin suuret, mitä
olen kavereiden koiria seurannut.Varmaan Belgi
sopisi sulle ja sheltille kaveriksi jos ikää on
sulla tarpeeksi, sehän on aivan erilainen koira
kuin Shelti, senhän olet huomannutkin ja vaatii
liikuntaa paljon enempi!.Sheltin ikä voisi kyllä
olla sopiva tottuisivat ehkä paremmin toisiinsa?
mutta Kasvattajat sen kyllä paremmin osaa sanoa.

On tää jännää, toisella kädellä tietsikkaa toisella kädellä renkaasta jota repii nuori belgi uros.Tuo oikeen härnätäkseen!

Toisena koirana belgi ei ehkä ole paras valinta. Kyllä semmoisen voi ottaa, mutta sinun täytyy muistaa, että belgi tarvitsee aivan erilaista puuhaa kuin sheltti.
Belgi tarvitsee pitkiä lenkkejä, paljon virikkeitä ja ennen kaikkea paljon, paljon huomiota!
Lisäksi sinun täytyy kohdistaa ainakin yhtä paljon huomiota toiseen koiraan, tai se tulee mustasukkaiseksi.
Muista siis nämä!!!

En ole itse belgiksen omistaja, mutta tuttavapiirissäni niitä on muutama, ja yksi niistä on ollut joskus minulla hoidossakin. Sen voin omasta kokemuksestani sanoa että belgis osaa olla MAHDOTON! Yksi tuntemani tapaus ei milloinkaan saanut tarpeekseen toiminnasta, vaikka kuinka lenkitit, koulutit ja leikit sen kanssa oli aina jotain uutta ja yllätyksellistä odottamassa kotona kun omistaja oli ollut poissa mari tuntia koiran luota. Milloin oli untuvatakki revittynä eteisessä, videokasetit syötynä ja loppuviimein myös lattian muovimatto... Eräs toinen on hirveän mustasukkainen perheestään, ei meinaa päästää vieraita sisään ollenkaan. Ja kolmas "panee" kaikkea mikä eteen sattuu....
Shelttiin verrattuna siis aika vaikea tapaus!
Sanovat muuten että punaturkkislla koirilla on riehakkaampi luonto kuin mustilla.

Moikka! Mulla itellä on kaksi groenendael narttua kotona. Sen voin sanoa, kuten mullekkin kasvattaja aikanaan, että ekaksi belgiksi helpompi on narttu.

Muutamalla kaverilla on uroksia, toiset helpompia, toiset vaikeampia. Itekki olen yhden pentueen saattanut maailmalle ja urokset onneksi menivät osaaviin käsiin. Ei ole koiran, eikä omistajan eikä kasvattajan kannalta muksvaa, kun koira palautuu vuoden iässä kouluttomattoman " ongelmakoirana". Mutta mikäli on halua haasteisiin ja aikaa koiran kanssa, suosittelen :)

Mullaki meni aikanaan sohvakalusto ym uusintaan, moni olisi ollut hermot riekaleina. Totta kai se harmitti, nyt vanhempi täyttää 9 v, nuorempi 5 v, nuoruuden höpötykset on jo unohtuneet!

Harrastetaan palveluskoiralajeja, kuten hakua ja jäljestystä. Rotuna kaipaa "aivojumppaa". Myös agilityssä rotu on omiaan.

Ehkä silti suosittelisin sitä ikäeroa vähän kasvattamaan :)

Luonne näillä on aivan ihana, palvoo omistajaansa. Kuten jokarodusta löytyy varjopuolia, belgeistäkin. Joissakin linjoissa ilmenee arkuutta. Enemmän itse olem huomannut tervuissa ja grotskuissa. Siinä kannattaa olla tarkka, pyydä näkemään ainakin pentueen emä ja jos mahdollista, myös isä. Koiran pitää olla avoin ja sen pitää antaa koskea. Onneksi nykyään kasvattajat ovatkin ottaneet asiaa entistä enemmän huomioon.

Kuten otsikko kertookin..
En voi minkään muun rodun omistajan voivan edes kuvitella, miten monipuolinen ja hauska rotu Belgi on. Ihan oikeasti;)
Itselläni on jo toinen belgi ja kun joskus taas koiran otan, se on Belgi.
Kuten joku mainitsikin koira tarvitsee paljon virikkeitä.. Siis todella paljon! Jos niitä ei tule, ne keksitään itse. Ja siinäkös riemua riittää niin omistajalla kuin kaikilla paikalla olijoillakin.
Belgin omistaminen kasvattaa myös omistajan luonnetta. Epäilen ettei kenelläkään ole niin pitkää pinnaa ja kieroutunutta huumoria kuin juuri belgin omistajalla.
Siis maailman ihanin ja samalla maailman kieroin koirarotu.
Lisää belgeistä löytyy sivuilta www.finbelge.fi
Suosittelen :)

Edellinen koirani oli tervu, varsinainen höyrypää, mutta täynnä elämäniloa ja rakkautta. Nuorempana tuppasi tekemään ensin ja miettimään sitten, että uuups, olikohan tää nyt sallittua.... (yleensä ei ollut). Kun se kuoli, itkin ja paruin että se oli maailman paras koira. Ukko sitten sanoi, että hei sähän näköjään muistat vaan sen viimeiset vuodet, ensimmäiset kymmenen vuotta se oli täyshullu kohellin.... no niinhän se oli, mutta niin rakas, niin rakas...

Enpä heti voinut toista samanlaista ottaa, pelkäsin että vertaisin uutta ja vanhaa eikä se olisi ollut reilua tulokkaalle. Niinpä otin sheltin. Ja voi sitä elämän riemua mitä se on tulvillaan! Mielestäni sheltti on hyvin paljon belgin kaltainen, mutta pienempänä ei saa niin tehokkaasti koko kämppää remonttiin..:) Onhan sheltillä oma rauhallisempi perusluonteensa, mutta ei se juurikaan innokkuudessa belgille häviä, eikä ainakaan oppimiskyvyssään ja uskollisuudessaan. Samanlainen pikkusen arvaamaton kohellin se ei ole, mitä nuori belgi on, mutta vanhempana se belgikin viisastuu....

Minusta ihan hyvin käyvät yhteen, mutta suosittelisin sheltin olevan parivuotias siinä vaiheessa kun belgin ottaa, muuten tulee varmasti ongelmia. Molemmat ovat syvästi kiintyviä ja siksi omistajastaan mustasukkaisia, joten kyllä se "miehuus" pitää olla vakaalla pohjalla sheltillä ennenkuin belgi astuu taloon hermoja ja huonekaluja repimään...:) Minäkin odottelen shelttipojan vielä vähän vanhenevan, niin ukkelin kauhuksi hommaan kyllä sitten sheltille tervun kaveriksi....

En tunne rotuja kunnolla, mutta minulle on jäänyt muutamista belgin tapaamisista aika huono kuva rodusta. Yksi tervu oli todella arka ja poloinen, aikasemman omistajan pentutehdas kuulemma, mikä selittänee sen käytöksen. Yksi groenendael oli todella arka, piiloutui koulutuksissa emäntänsä taakse. Haisteli kyllä loppujen lopuksi oman pikkukoirani kanssa, mikä oli omistajasta uskomatonta. Se kuulemma pelkäsi pieniä koiria todella.

Sitten kaksi tervua karkasivat pihaltansa ja toinen niistä kävi kaverinin koiran kurkkuun. Koirat tulivat takaa päin ja kaverini koira oli hihnassa. Omani hieman arkana säikähti tilannetta ja epäilee tätä nykyä tervun näköisiä koiria.

No, myöhemmin koulutuskentälle astelee tervu ja omani tietenkin puolustukseksi laittaa rähinän päälle. Koirani alkujärkytyksestä kuitenkin laantuu ja istuu tervun kanssa kiltisti vierekkäin puissa kiinni. Kysyn omistajalta, että jos voisin tulla tutustumaan tähän koiraan, että oma koirani saisi positiivisia kokemuksia episodin jälkeen. Hän vastaa, että jos belggariin haluaa tutustua, niin ei ainakaan tähän kannata.

Uskon kuitenkin, että niitä mukaviakin belggareita on, mutta ei kyllä ole kohalleni sattunut. Siksi kannattaa todellakin kiinnittää pennun vanhempiin erityistä huomiota. Kuten joku edellä mainitsi, tosiaan niitä arkoja yksilöitä löytyy, ehkä liikaakin.

Minulla on belgianpaimenkoira malinos ja voin sanoo kokemuksesta että belgiat ei ole helppo hoitoisia tai siis ovat mutta hermot siinä menee joskus.Niiden luonne:äkki pikaisia ja ne ajattelee itse mitä saa tehdä ja mitä tekee et huutaax omistaja vai ei.Belgia pitäis kouluttaa perusteellisesti mutta Meidän koira on pihan vahti ja sille on opetettu,istu,maahan,paikka,tassi,ei,kyllä kaikki nämä.kouluissa ei olla käyty.

itse olen ollut jo koira maailmassa jo jonkin aikaa ja olen treenannut ja sivusta seurannut monia belgianpaimenkoiria, ainoastaan lakenoississa en ole huomannut ns.arkoja,pelko purijoita tms..mut muissa kannattaa todella perehtyä minkälaisista vanhemmista koira tulee..luonnetestit antaa osviitaa ja että näkee vanhemmat.
Esim.näyttelyissä odotellessamme vuoroa, oli belggari kehät. tuuli voimakkaasti yksi näyttelyteltta kaatui n.20 belggaria reagoi pelästyneesti, (yleis silmäys) ja hyppäsi pystyyn ja alkoi jokunen jopa haukahdella...koira saa olla valpas, mutta arkuus eri asia..kivempi on tasapainoinen koira, joka on itse varma, rodunomainen palveluskoira, joka ei pelkää omaa varjoaan...

Taidat puhua meidän pojasta?

Itellä hieman samaa ajatusta kuin aloittajalla,mutta toisin päin. Mulla on 2 belgiä ja olen harkinnut sheltiä laumaamme. Belgit on kyllä ollu mulle just oikea rotuvalinta enkä nyt missään nimessä rotua ole kokonaan vaihtamassa.

Nyt tuon sheltin hankinnassa askarruttaa se,että onkohan tuo kumminkin liian pieni meidän menoon. Jääkö isompien jalkoihin ja jaksaako umpihankilenkkejä lumikenkäillessä jne...

Näistä belgien luonteesta sanoisin,että mulla ainakin kaikki 4 mitä on ollu ovat kaikki olleet ihan erilaisia luonteeltaan. Ensimmäinen,jo edesmennyt narttu,oli hyvin avoin ja rohkea.
Toinen,kohta 14 v narttu,taas hieman pidättyväinen. Ei kuitenkaan arka vaan suhtautui välinpitämättömäst vieraisiin koiriin ja ihmisiin. Todella helppo liikkua tällaisen koiran kanssa paikassa kuin paikassa.

Kolmas,n. 6,5 v uros,on taas hieman kaksijakoinen luonteeltaan. Tutuista tykkää kovasti,mutta joihinkin vieraampiin suhtautuu varauksellisesti ennen kuin tutustuu.
Muita uroksia ei oikein siedä,mutta leikkuutin sen 3-vuotiaana ja nyt jo helpottanut tuo urosviha. Koskaan siitä ei kuitenkaan tule toisen uroksen "sydänystävää",mutta koulutuksella ollaan tultu toimeen kisapaikoilla tms.

Tää nuorin,3-vuotias narttu,taas on ihan liiankin ylisosiaalinen vieraita ihmisiä kohtaan. Oon saanu tehdä todella paljon töitä ,että oon saanu sen olemaan riehumatta ja pomppimatta kaikkien päälle. Toisista koirista se ei hirveesti välitä.

Noilla kaikilla nartuilla on ollu kipukynnys todella korkea.Haavoista ja kolhuista ei oo oltu moksiskaan,mutta tuo uros on aika mamis. Ei tartte olla isokaan "pipi" kun elämä on ihan pois raiteiltaan. Se käy silloin hyvin kärttyisäksi ja purkaa pahaa oloaan muihin. Esim jos sillä on joku kynsivamma tms ja se makaa keskellä lattiaa niin silloin muut koirat ei uskalla kävellä kovin läheltä kun se ärähtää.
Sillä on kuitenkin muuten hyvin hurmaava ja poikamainen luonne ja se osaa hymyillä.