Levengood kirjoittelee arjen onnesta
Kolumnityyppistä proosaa
Lämmöllä arkipäivän ilmiöistä
Mark Levengood: Niin pieni ihmissydän on, suom. Mirja
Hovila, Schildts 2008
Levengood tunnetaan tavastaan keskustella tv-ohjelmassaan
julkkisten kanssa niin, että hän antaa puheenvuoron myös
vastapelurilleen. Ei siis ole aina suuna ja päänä.
Kirja, jota aloitin ennakkoaavistusten valtaamana, kiehtoi
niin paljon, että luin sen kannesta kanteen ja vieläpä tykkäsin
kirjan sisällöstä, joka puhuu lämmöllä arjen ilmiöistä, ja löytää
pienestä suurta. Levengood lähtee rakentelemaan kolumnin tyyppisiä juttujaan jostakin arjen sattumuksesta tai muistumistaan ja nostaa usein jutun tasoa käsitteellisille aaltopituuksille. Yleensä
hän löytää arjesta kauneutta ja pyrkii siihen, että maailman tuskaa
on turha kantaa harteillaan, pienelle ihmisille kun riittää, että jakaa
lämpöä ja ystävyyttä lähipiiriinsä.
Levengood kertoo, miten hän oli kirjoittamassa nimmareita kirjoihinsa kirjakaupassa, eikä kokenut oikein kansansuosiota.
Itselleni muistui mieleen oma ”nimmarikeikka” mutta minulla oli
paljon tuttuja ja sainkin kaksinumeroisen määrän myytyjä opuksia.
Levengood pystyy muuntamaan ikävätkin kokemukset elämänkatsomuksellaan lämpöä tuottaviksi. Näin on muun muassa
kun hän juuttuu hissiin kerrosten välille ja huomaa, että ihmisillä
jotka näkevät hänet, ei ole aikaa auttamiseen. Äidistään ja isoäidistään kertoilee Levengood melkoisella huumorilla. Näillä
kun on elämässään myös sarkastista huumoria esim. suhteessa
Mark-pojuun.
Levengood asustelee Ruotsissa miespartnerinsa kanssa. Hän on yhtä rakastettu lahden molemmin puolin ja tekee varmaan paljon
hyvää työtä myös seksuaalivähemmistöjen asiassa, vaikka hän kirjassaan vältteleekin näitä aihepiirejä.
Kolumnityyppistä proosaa
Lämmöllä arkipäivän ilmiöistä
Mark Levengood: Niin pieni ihmissydän on, suom. Mirja
Hovila, Schildts 2008
Levengood tunnetaan tavastaan keskustella tv-ohjelmassaan
julkkisten kanssa niin, että hän antaa puheenvuoron myös
vastapelurilleen. Ei siis ole aina suuna ja päänä.
Kirja, jota aloitin ennakkoaavistusten valtaamana, kiehtoi
niin paljon, että luin sen kannesta kanteen ja vieläpä tykkäsin
kirjan sisällöstä, joka puhuu lämmöllä arjen ilmiöistä, ja löytää
pienestä suurta. Levengood lähtee rakentelemaan kolumnin tyyppisiä juttujaan jostakin arjen sattumuksesta tai muistumistaan ja nostaa usein jutun tasoa käsitteellisille aaltopituuksille. Yleensä
hän löytää arjesta kauneutta ja pyrkii siihen, että maailman tuskaa
on turha kantaa harteillaan, pienelle ihmisille kun riittää, että jakaa
lämpöä ja ystävyyttä lähipiiriinsä.
Levengood kertoo, miten hän oli kirjoittamassa nimmareita kirjoihinsa kirjakaupassa, eikä kokenut oikein kansansuosiota.
Itselleni muistui mieleen oma ”nimmarikeikka” mutta minulla oli
paljon tuttuja ja sainkin kaksinumeroisen määrän myytyjä opuksia.
Levengood pystyy muuntamaan ikävätkin kokemukset elämänkatsomuksellaan lämpöä tuottaviksi. Näin on muun muassa
kun hän juuttuu hissiin kerrosten välille ja huomaa, että ihmisillä
jotka näkevät hänet, ei ole aikaa auttamiseen. Äidistään ja isoäidistään kertoilee Levengood melkoisella huumorilla. Näillä
kun on elämässään myös sarkastista huumoria esim. suhteessa
Mark-pojuun.
Levengood asustelee Ruotsissa miespartnerinsa kanssa. Hän on yhtä rakastettu lahden molemmin puolin ja tekee varmaan paljon
hyvää työtä myös seksuaalivähemmistöjen asiassa, vaikka hän kirjassaan vältteleekin näitä aihepiirejä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
molemmin puolin! Onko hänellä siis homopartneri Suomessakin?
Homppeleilla. Kohtahan vanhanaikaiset heterot ovat oppositiossa.
Voiko sympaattisempaa miestä olla!
Hauska, huumorintajuinen, ei ota itseään niin
vakavasti. Ja minulle se on aivan sama kenen kanssa
hän seksiä harrastaa.
Edustava ja fiksu mies.
Muiden makkarijutut ei minua kiinnosta, omat vain.
Levengood on todella julkkis täällä Ruotsissa. Ja varmaan monien rakastama. Lähin tuttavapiirini tuntuu kuitenkin kahtia jakautuneelta: Toiset tykkäävät ja toiset taas eivät voi sietää Markia.
ja se ei Suomessa ole hyväksyttävää.
Meillä on vain jokunen sata geenivammaista.
Ruotsissahan on yli puolet kansasta.
Ainakin sinne päin kallellaan.
omaa ideaa!
Niin pieni....
niin avara ja pohjaton
se kätkee suuret unelmat
ja vihan lemmen maailmat
riemujen rikkaus
ja surujen summa
onnekas rakkaus ja tuskakin tumma....en muista enempää, enkä
kuka sen lauloi, ei Siltsu ainakaan,miku sota-ajan täti.
miten tärkeän roolin ihmisen seksuaalinen suuntautuminen saa julkisuudessa silloinkin, kun keskustelussa on tarkoitus käsitellä ihan muita asioita. Sitä on nähtävästi alettu hyödyntää jo ihan tietoisesti markkinoinnissa, koska se saa myös homofobiset "tosimiehet" kiinnostumaan. Saattaahan siinä välillä huomaamatta päästä myös humanistinen ajatus mieleen muhimaan.
Kun ihminen on sinut itsensä ja seksuaalisuutensa kanssa, hän ehtii ajatella muutakin. Ehkä esittelemäsi kirja on hyvä esimerkki siitä. Kiitos esittelystä, pitänee lukea.
ja raskaasti, minä en kiinnostu!
mainitsemaani joukkoon? ;)))
"homofobinen" kun olen.
:)
Älä sitten yritä....
Kun sinulla on sana hallussasi ja halutessasi osaat esittää perusteltuja, pohdittuja näkökantoja asioihin, haluaisin mielelläni kuulla näkemyksesi homofobiasta ja sen syistä.
Mistä se johtuu? Mikä aiheuttaa sen, että niin monet miehet ovat valmiita käyttäytymään väkivaltaisesti homomiehiä kohtaan? Näiden tosimiesten aggressiot ja monenlaiset vihamieliset tunteet näyttävät heräävän välittömästi, jos he edes epäilevät jotain miestä homoksi. Olen kuullut sanottavan: "Minä en suostuisi sanomaan edes käsipäivää homolle ja vetäisin turpaan välittömästi, jos joku homo koskettaisi!" yms.
Miten tällainen ihmisen intiimiin yksityiselämään liittyvä asia saattaa pyyhkäistä ihan järkevältä vaikuttavan ihmisen mielestä kaikki muuta asiat ja estää näkemästä homoa ihmisenä?
Miehen pitää olla mies ja naisen pitää olla nainen, ei mielestäni riitä perusteluksi.
Lupaan olla jatkamatta yrittämistä, jo kieltäydyt vastaamasta.;))
Ihminen ja ihmiskunta.
Reikävammainen saa elää elämäänsä niin kuin huvittaa. Kunhan pysyy piireissään.
Jos sellainen sotkeentuu ihmiskunnan asioihin on miehen aika reagoida.
Leijonauroskaan ei puutu asioihin ennenkuin laumaa uhataan.
Miehellä on se kalu ja sillä on, elämän antama, tarkoitus, jo pelkkä ajatuskin että sitä käytetään väärin saa miehen kiehumaan.
Niin kuin lesbo-naisten inho, tisseille puhumisesta, on myös miehelle mahdoton ajatus että hänen pitäisi kätellä jotain "munantuijottajaa".
Ja mies on aina agresiivinen.
Heteromaailmassa pukeudutaan aina vähän haastavasti ja niin pitää ollakin, tavoite kun on yhteinen, ihmiskunta.
Taputtajapiireissä taas tavoite on toinen.
Minä en halua, koskaan, että ihmiskuntaan tulee virheitä, keinotekoisten hintti-vanhempien kautta, joissain koeputkissa.
Se ei ole elämän tarkoitus.
Elämä ajaa sivuun poikkeavat ja estää niiden lisääntymisen.
Ihminen tulee ja menee, ihmiskunta säilyy.