Olen vasta aloittanut opiskelut ja poikaystäväni on töissä.
Mulla on ollu monta vuotta jo vauvakuume nuoresta iästäni huolimatta.
Minulla on paljon kokemuksia lasten hoidosta, ja olenkin MLL:ssä lastenhoitajana.
Nyt tuntuu että on pakko antaa periksi ja tehdä se vauva kun vauvakuume yltyy vain yltymistään. Poikaystävä sanoo että tehdään vaan.
Mutta onko silti hölmöä tässä vaiheessa kun on vasta aloittanut opinnot? Ja olen melko nuori vielä...
Mulla on ollu monta vuotta jo vauvakuume nuoresta iästäni huolimatta.
Minulla on paljon kokemuksia lasten hoidosta, ja olenkin MLL:ssä lastenhoitajana.
Nyt tuntuu että on pakko antaa periksi ja tehdä se vauva kun vauvakuume yltyy vain yltymistään. Poikaystävä sanoo että tehdään vaan.
Mutta onko silti hölmöä tässä vaiheessa kun on vasta aloittanut opinnot? Ja olen melko nuori vielä...
Vastaukset 26
Vanhimmat
Todella tyhmää. Ensin työ, sitten huvit.
Miksei? Niinhän se on että ensin työ sitten huvi ja olishan se aika rohkea temppu tehdä tässä vaiheessa lapsi. Ja kuume vain kasvaa kasvamistaan.
Ensin työt- sit huvi..... aika hassua. Jos nyt huvilla tarkoittaa lapsen tekoa niin.... oh hoh. Onhan se lapsen tekeminen iha hauskaa sinänsä....mutta lapsi ei ole huvi vaan tärkeä osa tulevaa elämää.
Siispä jokainen tekee niin kuin parhaalta tuntuu. Jos nyt haluat lapsen tehdä ( niin kun minäkin haluaisin), niin kannattaa saattaa opinnot ainaki siihen vaiheesee, mihin ne on helppo jättää ja tosissaan sit joskus viel äippäloman jälkeen JATKAA.
Esim ekan vuoden jälkeen tai sillai.
Tietysti jos malttia on niin opiskella loppuun. Mut toisaalta on otettava huomioon jätkäkamukin..... miten menee hoitamiset jne...
ONNEA MATKAAN ! ! !
Olen sinun kanssa samaa mieltä ettei lasta tai lapsen tekoa voi sanoa huviksi. Ei sitä lasta huvikseen tehdä!
Havahdun joskus siihen että kaavailen päässäni, mitä tekisin siinä ja siinä tilanteessa lapsen kanssa.
Olen sitä mieltä että lapsen kanssa elämisestä ei tarvitse tehdä ongelmaa. Jotkut ihmiset ovat täysin lukkiutuneita kotia ku ei pääse mihinkään kun on lapsi. Onneksi minä olen hoksannut lapsen vahdit ja sukulaiset ja etenkin sen että lapsen voi ottaa mukaan.
Ajattelin vielä silloin kun hain kouluun että pakko käydä edes yksi koulutus ennen lasta ja lisää sitten äitiysloman jälkeen...enää en ole samaa mieltä.
Kiitos sulle mielipiteestä!
ei kanssi vielä tehrä. Paljo helpompaa sitte ku on työ ja ei miehen tartte elättää... Itseltäni löytyy kokemusta, opinnot oli kesken ku vauva tuli. Onhan se ihana, rakastan sitä tosi paljon
Samaahan se minäkin. Mutta aina sitä jotenkin pärjää. Rahasta se ei ole kiinni.
Kuinka vanha muuten olet? Itse olen 18-vuotias, valmistunut ja työssä oleva nuori nainen. Avomieheni on myös töissä. Meille vauva on nyt todella tervetullut, mutta elämämme onkin siihen sopivalla mallilla. Kannattaa harkita ja miettiä ja odotellakin ennen kuin päätät mitään. Itsellänikin vauvakuume jylläsi 16-vuotiaana tuhatta ja sataa, mutta järjellä ajatellen en ollut siihen silloin valmis ja hyvä, että jaksoin odottaa.
Olen myös 18- vuotias. Mutta en ole valmistunut. Kävin lukiota kaksi vuotta ja nyt aloitin uuden koulun. Sehän se ongelma onkin että pitäs koulu jättää tauolle. Onneksi sitä voi jatkaa sitten. Tai itse asiassa tätä koulua voi etäopiskellakin. =)
Itse tulin äidiksi 19 vuotiaana ensimmäistä kertaa.Neljännen lapseni sain 34 vuotiaana,ja uskallan vaittää että olin "nastempi mutsi" silloin nuorempana.Näin vanhemmiten on järkeä ja kokemusta enemmän,mutta nuorena äitinä jaksaa leikkiä ja koheltaa enemmän.Ehkä vois aatella että hyvien nuorien äitien lapsista saattaisi tulla luovempia.Kyllähän sitä voi jatkaa niitä opintoja sitten äitiys-ja hoitolomien jälkeenkin.Eihän äitiys estä sua jatkamasta elämää,päinvastoin,siitä se usein alkaa,sen elämän merkitys.Onnea teille elämään,.Miten vain teettekin.
Minä olen 20-vuotias ja esikoistani odottelen. Laskettu aika on 4. kesäkuuta. Olen kirjoittanut ylioppilaaksi ja nyt käyn toista vuotta ammattikorkeassa. En kuitenkaan ole huolissani koulusta, sen ehtii käydä loppuun äitiysloman jälkeen! Sovittiin että seuraava tehdään vasta, kun olen käynyt koulut loppuun ja saanut työpaikan!
Meilläkin molemmat halusivat lasta ja nyt odotetaankin innolla, vaikka synnytykseen on vielä aikaa.
En yhtään tiedä minkä ikäinen olet ja missä koulussa. Itse en alkaisi tehdä lapsia kovin nuorena... 15-16-vuotiaana! (Välillä mietin olenko itse liian nuori!? Lapsen syntyessä olen 21) Mutta lopulta te itse päätätte! Ei kannata välittää muitten mielipiteistä, jos on aivan varma!
olet vähän nuori, mutta jos rakastat sitä miestä ihan oikeasti, hanki se lapsi ja mies haluaa sut paljon enemmän ja on hulluna siihen. mutta varo ettei sen raskauden aikana yhtäkkiä ole toista lasta tulossa miehelle kuten on käynyt useille! jos on toinen lapsi välissä, ei sitä korjaa enää ikinä! kaikki kokemukset mies kokee toisen kanssa ja ihastumiset vaan toiseen lapseen ja pysyminen sen muijan kanssa.
miehet ovat paskia kun osaavat rikkoa kaikki unelmat vielä viime hetkellä ja lupavat lupamalla ettei ole muita, mutta...
Siis mitä sä oikein höpötit??!
Jos on nuori ja rakastaa, pitää hankkia lapsi vaikka mies ei ehkä haluaisikaan. Kuitenkin mies haluaa enemmän, kun nainen on raskaana. Vaikka sitten toinenkin nainen tulisi raskaaksi samalle miehelle ja tällöin mies rikkoo naisten unelmat????!
Siis sama suomeksi, kiitos!
Opiskelen itse ja minulla on useampia opiskelutovereita, joilla on lapsia. Minulla itselläni on vauvakuume (ja kova), muttei miehestä tietoakaan. Kuitenkin olisin itse aivan valmis äitiyteen.
Omien havaintojeni mukaan, sinun kannattaa nyt kuitenkin opiskella vuosi aivan normaalia vauhtia. Niin tiedät, miten paljon opiskelu juuri tällaisessa koulussa vie sinulta aikaa. Jos vuoden opintojen jälkeen uskot, että voit opiskella ja hoitaa lasta, niin toivotan sinulle kaikkea hyvää. Lapsi kuitenkin todennäköisesti hidastaa opintojasi sen välivuoden lisäksi. Ja jos maksimoi 'järkevyyden', lasta ei kannata alkaa yrittämään ennen kuin on yhdeksän kuukautta seuraavan lukuvuoden loppuun. Lukukauden vaihtuessa tai kesken lukukauden alkava välivuosi on vaikea ottaa kiinni seuraavana vuonna.
Lapselliset ystäväni kärsivät usein myös huonosta omatunnosta. Toisaalta he kokevat olevansa liian vähän lasten kanssa ja kotona aikaa kuluu myös opiskeluun. Toisaalta opinnoissamme on paljon ryhmätyötä ja he eivät mielestään pysty antamaan riittävää työpanosta ryhmälle lapsen/lasten vuoksi.
Harkitse tarkkaan, mitä haluat. En voi antaa sinulle oikeaa vastausta. Muistathan, että päätöksesi vaikuttaa myös lapseen. En tarkoita aineellista hyvää, vaan sitä, että opiskelu vie paljon voimia ja aikaa sekä on usein vielä stressaavaakin. Millainen äiti haluat olla lapsellesi? Vai olisiko sittenkin järkevämpää kiristää opiskelutahti maksimiin, jolloin lasta voisi yrittää saada aikaisemmin, mutta ei-opiskelija-talouteen? Lopputyötä ja lapsen syntymäähän voi yrittää sovittaa samoihin aikoihin. Jos lapsi ei sitten heti otakaan tullakseen voit olla muutaman kuukauden töissä, vaikka sijaisuuksia hoitamassa, jolloin palaat äitiyslomalta työelämään hiukan työkokemusta takataskussa...
Harkitkaa yhdessä asiaa tarkoin, ja tehkää oikea päätös. Onnea!
Kiitos mahtavista havannoista!
Tässä koulussa missä olen edetään minun mielestä niin hitaasti että tahtia tiukentamalla sen vois varmaankin läpäistä vuodessa. Olen asiasta jo sanonutkin osastopäällikölle. Hän oli samaa mieltä. Uskon pystyväni etäopiskelemaan. Voimiahan se vie mutta kyllä sen kestää oma vauva vierellä.
Kummitädin roolissa olen havainnut, että varsinkin se ensimmäinen vuosi ensimmäisen lapsen kanssa menee melko täysin lapsenlukutaidon opettelemiseen. Älä kauheasti laske sen varaan, että teet kotona opintoja vauvan kanssa. Ja ikävän realistisena ihmisenä voisi jatkaa, että et voi tietää, josko lapsi onkin haastava (koliikki, seurankipeä, sylittelijä...) Itse omassa vauvakuumeessani en laske mitään sen varaan, että opiskelisin yhtään mitään ensimmäisen vuoden aikana. Itse asiassa yksi opettajistamme jäi juuri äitiyslomalle, ja hänellä tuntui oleven ohjelmaa jo jokaiselle päivälle koko loman ajaksi. Parin opiskelutoverin kanssa todettiin, ettei hänellä ole aikaa, sitten kun vauva on syntynyt.
Niin, olen itse 23-vuotias, etten mikään ikäloppu minäkään. Itseasiassa asiat, joita olen sinulle kertonut, ovat sellaisia, joilla yritän itse pitää edes jotenkin järjen mukana omassa kuumeessani.
Tiedän paljon vauvoista ja lasten hoitamisesta. Ja tiedän myös mitä se tuo mukanaan. Ja en itseasiassa halua edes opiskella vauvan kanssa vaan haluan keskittyä täysin vauvaan.
Kaikki havainnot ovat silti tervetulleita!
Itselläni on vuosien saatossa ollut aina vähemmän tai enemmän vauvakuumetta. Exäni kanssa asiasta ei (onneksi) tullut mitään. Hän ei ollut valmis vauvaan. Eikä asiasta oikeen koskaan vakavasti puhuttukaan. Näin jälkeenpäin miettien ihan hyvä niin.
Olen nyt tyytyväinen. Olen vasta kuitenkin 24-vuotias. Olen suorittanut opinnot loppuun. Olen tradenomi. Teen koulutustani sivuavia hommia. En tienaa mitenkään hirveästi, mutta toimeen tulee. Vaikka täällä pääkaupunkiseudulla tarvisi enemmänkin rahaa. Ja mikä tärkeintä minulla on ihana aviomies.
Nyt olemmekin sitten siinä vaiheessa, että vauvaa voi harkita. Kiirettä ei ole, mutta pikkuhiljaa on aika oikea.
Suosittelisin (omasta kokemuksesta), että suorittaa opinnot loppuun, hankkii työkokemusta ja sitten vasta perheen. Sinä olet nuori ja sinulla on vielä useita vuosia aikaa. Ja kannattaa myös miettiä sitä, että tuleeko sitä koulua koskaan saatettua loppuun? Lapsen kanssa opiskelu ei varmaan ole se maailman helpoin juttu.
Mutta mitä ikinä te päätättekään, tehkää se rakkaudesta!
Mä oon kans melko samassa tilanteessa. Oon 19 ja haluisin tosi kovasti lasta, mutta avomieheni ei ole vielä siihen valmis... Tuntuu, ettei asiasta uskalla edes puhua kotona. Kaipaisinkin siis samanhenkistä juttuseuraa, joten jos olisit kiinnostunut, niin laittaisitko vaikka mailisi tänne..?
mitenköhän saan sen mailin tuohon sillälailla että sinä näät sen ja muut ei...?
No mun maili on [email protected] Kirjottele mulle sinne. Ja muille, jotka tämän näkee, niin en todellakaan kaipaa mitään roskapostia, enkä lue niitä!
mä olen itse 20 eli pari vuotta sinua vanhempi.
ja minulla on ollut vauvakuume jo yli kaksi vuotta.seurusteltu mieheni kanssa ollaan semmoinen nelisen vuotta yhdessä asutaan ja kihloissa ollaan oltu vuosi.nyt ollaan tuota lasta suunniteltu,mutta mieheni ei vielä halua,joten asiaa lykätään ainakin tuonne ensivuoden puolelle.lisäksi munasarjoistani löydettiin kysta ja sovittiin miehen kanssa että se hoidetaan pois ennenkuin ruvetaan "yrittämään".
meillä on se varmaa että halutaan olla toistemme kanssa loppuelämänne ja rakastamme toisiamme hyvin paljon.
tärkeintä on se että rakastat poikaystävääsi ja haluatte olla yhdessä (varmasti)!!
mutta olen sitä mieltä että kannattaa käydä se koulu ensin kunnialla loppuun ja ruveta sitten sen lapsen tekoon,jos vielä mieli tekee.
kyllä se onnistuu on onnistunut multakin ja joudun sitä lykkäämään vieläkin. mutta haluan että lapsi on toivottu molemmilta.
mutta ymmärrättekö varmasti poikaystäväsi kanssa sen vastuun mikä lapsesta tulee eikä se (rumasti sanottu) halpaakaan ole,kun nykyään kahtoo nuita lastenvaatteitten hintoja ja rattaitten hintoja syöttötuolit jne... lista jatkuu loputtomiin.
meilläkin on molemmat hyvissä töissä,mutta siltikään rahaa ei jää säästöön oikeastaan yhtään.
mutta miettikään tarkkaa,ei kannata hutiloida tätä elämää läpi.
Puhut aivan totta mutta olen tietoinen kaikesta mitä vauva tuo tullessaan. Ja kyllä meillä on selkeät suunnitelmat "vanhainkodissa yhdessä keinutuolissa keinumisesta". Olen jo yrittänyt malttaa mieltäni mutta tuntuu että se vauvakuume saa nyt voiton. Toki meillä on vielä paljon keskusteltavaa poikakaverin kanssa asiasta. Ja mistäs sitä koskaan tietää mitä elämä tuo eteen!
vielä vähän aikaa. kaverini kävi viimeistä vuotta amiksessa kun huomasi olevansa raskaana ja halusi lopettaa opinnot mutta saimme kavereiden kanssa käännettyä hänen päänsä! koulussa oli loppu raskauden aikana rankkaa mutta parasta oli kuitenkin se että kun kaverini sai todistuksen käteen niin lapsivesi tuli ja tyttö syntyi 8 tunnin päästä. tosin lapsen isää ei näkynyt enää missään, alussa oli asiasta innoissaan ja nyt ei pidä mitään yhteyttä lapseensa (en tarkoita että poikakaverisi katoaisi heti lapsen syntymän jälkeen). Joten odottakaa ainakin niin kauan että opiskelusi ovat ohi, raskauden aikana ei ole helppoa olla koulussa!
Ollaan 17 vuotiaita, kihloissa, opikellaan ja vauvan teko päällänsä. En näe mitään suurta syytä miks ei voisi. Mulla on opinnoissa hyvä sauma ja ei se rahasta voi olla kiinni, suomessahan me eletään!
heih!!!
mul on ihan sama juttu :) tosin poikaystävää ei enää oo;( vaik luvattii olla myötä ja vastoinkäymisis yhes mut en sit tiiä mikä sille tuli...seurusteltii puoltoistvuotta ja kummallaki oli hirvee vauvakuume :) mul se on ollu jo monen monta vuotta ja oon myös MLLn lastenkaitsija ja muutenkin kokemusta löytyy tosi paljon...
mut kuitenki vaik se kuume on kuinka kova tahansa ni ois ehkä viisaampaa käydä koulu ensin ja hankkii ammatti...kannattaa olla meinaa varaa huolehtii lapsesta :)
mut ihan miten vaan päätät,niin oon kyllä ilonen jos kaikesta huolimatta päädytte lapseen:)
lapset on niin ihanii!
Itse olen nyt kohta 17w tyttö..Ollaan oltu mun Kullan kanssaa 2v yhdessä ja nyt ollaan päätetty jättää ehkäsy pois..:) Meillä kummallakin on hirmunen vaavikuume..Siitä vain rohkeasti päämääräänne kohti!! Toivotan teille paljon onnea!