Heinäkuun lopulla kävin pihassa mitä lie touhuamassa päälläni hihaton
t-paita ja jalassa shortsit, sisälle mennessäni huomasin että avaimia ei
taskuista löytynyt normaali tilanne lie monessakin perheessä vaan ei meillä,
ovea ei avattu.
Neljä pitkää tuntia pihassa pyörittyäni ja ikkunoita koputeltuani tonttimme
ohi kulki vanhus kävely keppiinsä itseään tukien, pyysin apua kännykän
muodossa jota Hänellä ei sillä hetkellä ollut -asiaa valitellen Hän jatkoi
vaivanloista matkaansa kohti kotiaan josta tämä kenties kaiken nähnyt
vanhus nouti minulle kännykän että saan apua jo pahoin kylmettyneelle
ruumilleni -sielullenikin, kylmettynyt olin todellakin sillä ensimmäiset oireet
(jotka paljon metsässä eläneenä tiedän) alkoivat nousta pintaan eli pienet
lämmön tunteet keskellä kylmyyttä olivat merkki elimistön negatiivisista
muutoksista.
Siinä vanhuksen kanssa sitten koputeltiin keittiön ikkunaan mutta turhaan
naiseni katse ei meihin koskaan yltänyt -poltteli tupakkaa ja nautti kodin
lämmössä mustaherukka viinejään piittaamatta pätkääkään minun
suoranaisesta hädästä, käsittämätöntä kerta kaikkiaan, syntyi mielessäni ajatus
että vaikka tuo nainen olisi ollut viikon huoraamassa en häntä ulos olisi voinut
jättää, en todellakaan!
No apua oli jokatapauksessa saatava ja niinpä soitto hätäkeskukseen joka
lupasi lähettää paikalle poliisi partion, partio saapui ja kuuli heti pihalle
saapuessaan naiseni huudon sisältä kodistamme -kelle lie karjunut en tiedä
humalassa oli joka tapauksessa kuin peikko.
Poliisit saivat naisen aukaisemaan oven, saivat toki myös naiseni kootut
selitykset sekä viimeisenä tikkinä hänen näyttämänsä tekstivistit jotka olin
hänelle lähettänyt, tekstarit eivät varmuudella sisältäneet mitään väkivaltaan
viittaavaa, se mitä ne sisälsi ja olivatko viestit yli päätään minun lähettämiä
jääköön arvoitukseksi, ainut totuus lie tässä tapauksessa että partioon oli
sattunut jostain kumman syystä luku taitoinen konstaapeli hallelujaa.
Tässä tapauksessa ei tarvitse miettiä ketä vietiin vaikka itse olin paikalle
apua pyytänyt joten eikun putkaan yöksi, yöksi joka kummittelee vieläkin
pientä mieltäni, kysyin ennen ilmaista valtion kyytiä pahnoille näiltä "oikeus
oppineilta" että jos minä olisin kolmessa promilessa jättänyt kumppanini pihalle
neljäksi tunniksi niin kumpi olisi vuorattu betoonilla, eipä vastausta kuulunut,
liekkö olleet molemmat puhe taidottomia, pää asia että lukemaan sentään oli
toinen heistä opetettu.
Kysyin kun en kellekään ollut pahaa tehnyt että saanko kyydin vajaan parin
kilometrin päähän äitini luokse jonne minulla avaimet tai sitten jos konstien
kyyti suuntautuu kaupunkiin veli pojan luokse keskustaan -vastauksen tiedätte
sitä ei tarvitse kertoa, näin täällä Joensuussa.
t-paita ja jalassa shortsit, sisälle mennessäni huomasin että avaimia ei
taskuista löytynyt normaali tilanne lie monessakin perheessä vaan ei meillä,
ovea ei avattu.
Neljä pitkää tuntia pihassa pyörittyäni ja ikkunoita koputeltuani tonttimme
ohi kulki vanhus kävely keppiinsä itseään tukien, pyysin apua kännykän
muodossa jota Hänellä ei sillä hetkellä ollut -asiaa valitellen Hän jatkoi
vaivanloista matkaansa kohti kotiaan josta tämä kenties kaiken nähnyt
vanhus nouti minulle kännykän että saan apua jo pahoin kylmettyneelle
ruumilleni -sielullenikin, kylmettynyt olin todellakin sillä ensimmäiset oireet
(jotka paljon metsässä eläneenä tiedän) alkoivat nousta pintaan eli pienet
lämmön tunteet keskellä kylmyyttä olivat merkki elimistön negatiivisista
muutoksista.
Siinä vanhuksen kanssa sitten koputeltiin keittiön ikkunaan mutta turhaan
naiseni katse ei meihin koskaan yltänyt -poltteli tupakkaa ja nautti kodin
lämmössä mustaherukka viinejään piittaamatta pätkääkään minun
suoranaisesta hädästä, käsittämätöntä kerta kaikkiaan, syntyi mielessäni ajatus
että vaikka tuo nainen olisi ollut viikon huoraamassa en häntä ulos olisi voinut
jättää, en todellakaan!
No apua oli jokatapauksessa saatava ja niinpä soitto hätäkeskukseen joka
lupasi lähettää paikalle poliisi partion, partio saapui ja kuuli heti pihalle
saapuessaan naiseni huudon sisältä kodistamme -kelle lie karjunut en tiedä
humalassa oli joka tapauksessa kuin peikko.
Poliisit saivat naisen aukaisemaan oven, saivat toki myös naiseni kootut
selitykset sekä viimeisenä tikkinä hänen näyttämänsä tekstivistit jotka olin
hänelle lähettänyt, tekstarit eivät varmuudella sisältäneet mitään väkivaltaan
viittaavaa, se mitä ne sisälsi ja olivatko viestit yli päätään minun lähettämiä
jääköön arvoitukseksi, ainut totuus lie tässä tapauksessa että partioon oli
sattunut jostain kumman syystä luku taitoinen konstaapeli hallelujaa.
Tässä tapauksessa ei tarvitse miettiä ketä vietiin vaikka itse olin paikalle
apua pyytänyt joten eikun putkaan yöksi, yöksi joka kummittelee vieläkin
pientä mieltäni, kysyin ennen ilmaista valtion kyytiä pahnoille näiltä "oikeus
oppineilta" että jos minä olisin kolmessa promilessa jättänyt kumppanini pihalle
neljäksi tunniksi niin kumpi olisi vuorattu betoonilla, eipä vastausta kuulunut,
liekkö olleet molemmat puhe taidottomia, pää asia että lukemaan sentään oli
toinen heistä opetettu.
Kysyin kun en kellekään ollut pahaa tehnyt että saanko kyydin vajaan parin
kilometrin päähän äitini luokse jonne minulla avaimet tai sitten jos konstien
kyyti suuntautuu kaupunkiin veli pojan luokse keskustaan -vastauksen tiedätte
sitä ei tarvitse kertoa, näin täällä Joensuussa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.