tapasin keväällä unelmieni tytön, siinä sit "tapailtiin" pari kuukautta, en kuitenkaan ollu hänen unelma-jätkä ja tää tyttö jätti mut sitten..
en oo koskaan koskaan rakastanu ketään yhtä paljon ku häntä, enkä usko että tulen rakastamaankaan koskaan.
muista seurustelu-suhteista ei oo tullu sen jälkeen mitään kun en oo pystyny unohtamaan sitä tyttöö...
ehkä oon itekkin liian pinnallinen kun ei muut kelpaa, vaikkei mulla oiskaan siihen varaa.
oisko jollain jotain kommenttia?
en oo koskaan koskaan rakastanu ketään yhtä paljon ku häntä, enkä usko että tulen rakastamaankaan koskaan.
muista seurustelu-suhteista ei oo tullu sen jälkeen mitään kun en oo pystyny unohtamaan sitä tyttöö...
ehkä oon itekkin liian pinnallinen kun ei muut kelpaa, vaikkei mulla oiskaan siihen varaa.
oisko jollain jotain kommenttia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
olen kokenut. Saakelin Kalle ihastus Multi-Jormaan ja se loppus siihen. Että vituttaa !
sellast se on. tiiän tarkkaan miltä tuntuu. muut ei vaan tunnu kelpaavan.. :/ ole onnellinen ettei sun ihastus ole rakastunut toiseen jätkään esim vihamieheesi. meinaan et se vasta paskan fiiliksen tuokin..
suosittelen et hommaat ittelles muuta ajateltavaa piristeeksi. näättekö toisianne päivittäin opinahjossa tai duunissa? mulla kesäloma auttoi onneks unohtamaan tytön (tai osittain ainakin). liikuntakin piristää mieltä ja sit kans et rohkeesti ajattele et sä et saa jäädä jumiin tohon yhteen tyttöön. rupee haukkumaan sitä vaikka mielessäs. usko myös ittees ja siihen, et tapaat viel toisen tytön. sulla nimittäin on varmastikin paljon elämää jäljellä.. itse toivon vaan et jonain päivänä se henkilö tulla tupsahtaisi mun elämään, kuka tietää, ehkä jo huommena?
tiedän kyllä kokemuksesta kuinka turhia tavallaan nää "koita jaksaa, kyl sä viel unohat sen"-kommentit on. ei voi muuta kuin odottaa & toivoa.
hyvää syksyä vaan sulle.
kiitoksia vaan ymmärryksestä, en oo oikeestaan nähnykkään koko naista sen jälkeen kun meni poikki, välimatkaakin kun on jonkun verran eikä olla samassa koulussa/duunissa..
tiiän et jos/kun nään sen seuraavan kerran niin tulee tekemään kipeetä, meidän piti kyllä erota kavereina mut en pysty olemaan vaan pelkkä kaveri. jos olis tosiaankin niin et se ois ihastunu vaikka vihamieheen tai vaikka kaveriin, tekisin varmasti kaikkeni ettei niiden jutusta tulis mitään, sen verran katkera pala se mulle ois..
välillä tuntu et oisin jo unohtanu sen mut tilanne on vaan pahentunu kun oon huomannu ettei vastaavaa löydy..
"meidän piti kyllä erota kavereina mut en pysty olemaan vaan pelkkä kaveri"
ihan ku mun suusta. ja katkeruutta se kateus tosiaan teettää meikäläiselläkin.
mua ainakin kiinnostaa et mitä elämä eteeni vuosien saatolla tuo. millasta elämää elän kymmenen kahdenkymmenen tai kolmenkymmenenvuoden päästä? millanen perhe, missä päin maailmaa olen jne. jos jää yhteen satamaan pidemmäksi aikaa ankkuriin, niin jokainen päivä lisää nostattaa kynnystä jatkaa matkaa eteenpäin. mieti kans sitä, et niitä naisia on reilut kolmisen miljardia tällä taivaankappaleella. en jaksa uskoa, että olisin niin onnekas mies, että löytäisin sen "oikean" näin helposti. toisaalta voihan niitä sielunkumppaneita olla useitakin. se, että löydätkö sellaisen riippuu ihan siitä millä asenteella maailmaa katsot. jos ajattelet jokaisesta naisesta et "kiva jne mut ei vedä vertoja sille yhdelle" niin pyörit ympyrää. mä pääsin osittain jo pois siitä, vaikkakin se akka vetää mua puoleensa kuin hunaja mehiläisiä. sen asian kanssa pitää vaan jaksaa elää.
Mul on vähän sama juttu et rakastan tooosi paljon yhtä jätkää joka mut just vähän aikaa sit tavallaan jätti mut ja oon ihan varma et en pysty enää rakastamaan ketään muuta ja ku tuun vertaamaan varmaan aina kaikkia jätkiä siihen täydelliseen jätkään!!!
Mun mielest se ainakin oli ihan täydellinen.. =)
Ei oo seurustelemisest tullu sen jälkeen mitään ja siit on nyt aikaa n.6kk.. =(
Just mullekin on käyny noin. Ei sitten millään voi unohtaa sitä yhtä niin ihanaa jätkää, vaikka kuin yrittäs. Ja kun kummatkin ois halunnu olla yhessä ja ei kuitenkaan voinut, niin vielä paskempi juttu... elämä on hankalaa, mutta toisaalta on se kiva että ees on joskus tuntenu niin ihana ihmisen..
moi...mullaki on ollu melkein sama juttu...mä en vaan oo seurustellu täm jätkän kans vaik molemmat haluis mut me ollaan oltu ala-asteelta asti parhaat ystävät eikä haluttais rikkoa ystävyyttämme siihen...nimittäin tän jätkän suhteet on loppunu aina niin et ku jompikumpi on jättäny toisen tää jätkä haukkuu sen alimpaan*piip*eikä haluu olla sen kans minkäänlaisissa tekemisissä...8 luokalla me sovittiin et ei mitään muuta ku ystävyyttä mut vieläki 16 vuotiaana mä häntä rakastan enkä varmast ketään rakasta yhtä paljon koskaan ku tätä jätkää...en koskaan ketään..
Kidutan itteäni rakastamalla tätä jätkää mut minkä tunteilleni voin?
Mut koita hei selvitä...niin me kaikki yritetään...Rakkaus satuttaa...