En tiedä, onko tästä mitään hyötyä, mutta kokeillaan.
Eli siis. Kaverillani on 7-vuotias, hieman sukurutsainen maatiaismiksattu kani(omani sisko), jonka huostaanotin keväällä parempiin oloihin. Tuolloin kani oli laihassa kunnossa, ja sen hengitys rahisi silloin tällöin - tai pikemminkin kuulosti siltä, kuin se olisi murissut, mitä se kumminkaan ei tehnyt. Aluksi se ei edes uskaltanut tulla kopistaan ulos, koska oli tottunut pieneen pimeään häkkiinsä autotallin nurkassa, ja pelkäsi uutta isoa häkkiään. Siitä se sitten kuitenkin kesyyntyi, lihoi ja muuttui selvästi iloisemmaksi.
Syksyllä ongelmat alkoivat uudestaan, kun ensimmäiset pitemmät sateet tulivat. Häkissä on kyllä sateensuojat, mutta kani näytti taas ökköiseltä, joten vein sen kuivaan ja lämpimään talliin, missä se on nytkin veljensä seurana. Pupu parani siitä taas, mutta vain hetkeksi aikaa. Nyt se on taas ruvennut tuhisemaan ja korisemaan, ja joskus näyttää siltä kuin sitä aivastuttaisi pahasti. Varsinaista nuhaa sillä ei kuitenkaan ole, nenu on ihan kuiva. Lisäksi se syö hyvin ja juo paljon. Kaverini sanoikin, että kanilla on jo monen vuoden aikana ollut talvisin huono olla, mutta asialle ei ole tehty mitään... Nytkään hän ei aio viedä kania lekurille, koska se tulisi kalliiksi ja kani on jo vanha ym. Itsekään en haluaisi syytää rahojani toisten eläinlääkärilaskuihin, varsinkin, kun kani on jo täydessä ylläpidossa meillä ja siitä huolehditaan... Sääliksi käy kyllä kanivanhus. Kun sitä vertaa veljeensä, se on kuin kymmenen vuotta vanhempi.
Voiko siis tuolle tuhinalle tehdä mitään 'kotitekoisesti'? Ellei, niin olisiko jotain erityistä huomioitavaa vanhan kanin hoitoon liittyen? Jollain tapaa haluaisin helpottaa pupun oloa.
Kani asustaa nyt noin 1mx3m kokoisessa turpeella kuivitetussa karsinassa, jossa sillä on koppi ja oksia (ja lämmittelypaikka suojatun lämminvesiputken vieressä). Pupu pääsee myös silloin tällöin juoksentelemaan talliin, tosin se tuntuu lähinnä stressaavan sitä... Kuiva heinä kelpaa hyvin, samoin kaali, porkkanat, kuiva leipä, kurkku ym. vihannekset ja kaura. Vettä se juo sekä pullosta että kupista.
Eli siis. Kaverillani on 7-vuotias, hieman sukurutsainen maatiaismiksattu kani(omani sisko), jonka huostaanotin keväällä parempiin oloihin. Tuolloin kani oli laihassa kunnossa, ja sen hengitys rahisi silloin tällöin - tai pikemminkin kuulosti siltä, kuin se olisi murissut, mitä se kumminkaan ei tehnyt. Aluksi se ei edes uskaltanut tulla kopistaan ulos, koska oli tottunut pieneen pimeään häkkiinsä autotallin nurkassa, ja pelkäsi uutta isoa häkkiään. Siitä se sitten kuitenkin kesyyntyi, lihoi ja muuttui selvästi iloisemmaksi.
Syksyllä ongelmat alkoivat uudestaan, kun ensimmäiset pitemmät sateet tulivat. Häkissä on kyllä sateensuojat, mutta kani näytti taas ökköiseltä, joten vein sen kuivaan ja lämpimään talliin, missä se on nytkin veljensä seurana. Pupu parani siitä taas, mutta vain hetkeksi aikaa. Nyt se on taas ruvennut tuhisemaan ja korisemaan, ja joskus näyttää siltä kuin sitä aivastuttaisi pahasti. Varsinaista nuhaa sillä ei kuitenkaan ole, nenu on ihan kuiva. Lisäksi se syö hyvin ja juo paljon. Kaverini sanoikin, että kanilla on jo monen vuoden aikana ollut talvisin huono olla, mutta asialle ei ole tehty mitään... Nytkään hän ei aio viedä kania lekurille, koska se tulisi kalliiksi ja kani on jo vanha ym. Itsekään en haluaisi syytää rahojani toisten eläinlääkärilaskuihin, varsinkin, kun kani on jo täydessä ylläpidossa meillä ja siitä huolehditaan... Sääliksi käy kyllä kanivanhus. Kun sitä vertaa veljeensä, se on kuin kymmenen vuotta vanhempi.
Voiko siis tuolle tuhinalle tehdä mitään 'kotitekoisesti'? Ellei, niin olisiko jotain erityistä huomioitavaa vanhan kanin hoitoon liittyen? Jollain tapaa haluaisin helpottaa pupun oloa.
Kani asustaa nyt noin 1mx3m kokoisessa turpeella kuivitetussa karsinassa, jossa sillä on koppi ja oksia (ja lämmittelypaikka suojatun lämminvesiputken vieressä). Pupu pääsee myös silloin tällöin juoksentelemaan talliin, tosin se tuntuu lähinnä stressaavan sitä... Kuiva heinä kelpaa hyvin, samoin kaali, porkkanat, kuiva leipä, kurkku ym. vihannekset ja kaura. Vettä se juo sekä pullosta että kupista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
mahdollista, että kanille tulee nuhaa turpeesta? sehän on aika hienojakoista, joten mieleeni juolahti ensimmäisenä tuo ajatus..
Toisaalta taas, jos heinä on homeista, niin se varmasti käy keuhkoihin.
Entäpä onko kanisi häkki paikassa, jossa käy viima? Jospa se on saanut nuhansa kylmästä?
Tosin maatiaiskanin ei luulisi olevan niin herkkä, mutta kannattaa varmaan tarkistaa. Mitä mieltä muut ovat asiasta?
Ihan fiksuja ajatuksia.
Toiselle kanille ei kuitenkaan ole tullut mitään oireita, vaikka on koko ikänsä ollut varsinainen turvenuija, eikä tämänhetkinen turve edes pölyä. Heinäkin on hyvänlaatuista, ja parhaat palat valitaan aina kanien syötäväksi. Tallissa ei myöskään vedä, ja lämpö on aina plussan puolella. Kosteuskaan ei voi olla syynä, sillä tallissamme on ilmanvaihtoimuri (vai miksikä niitä sanotaan;).
Sitä olen tässä ihmetellyt, että kun tämän sairaan kanin veli on koko ajan asunut samanlaisissa oloissa, kuin nytkin - eikä sillä ole koskaan ollut mitään tämänkaltaista. Luultavasti siis siskon tauti juontaa aiemmasta hoidon puutteesta... Kani tosiaan oli ennen pienehkössä häkissä, aina mattojen ja pressujen alla jossain autotallin nurkassa tai pusikossa. Lisäksi ruokkiminen oli niin ja näin. Olisin ilomielin antanut kaverilleni heinää ilmaiseksi, mutta hän tahtoi aina maksaa... Tämä johti siihen, että puput(niitä oli ennen enemmän) saivat heinää ehkä kerran päivässä, jos niinkään usein. Paljon kertoo jo se, että kaverini haki uuden paalin n. puolentoista kuukauden välein :/ Ja heinäähän pitäisi olla koko ajan saatavilla! Vettä kaneilla kyllä aina oli, mutta muu ruokintakin oli välillä aika kummallista. Pupuista kyllä tykättiin ja niin pois päin, mutta parina viime vuotena niitä ei todellakaan ole hoidettu hyvin... Vain tämä yksi on siitä katraasta enää jäljellä(plus oma, terve kanini), ja haluaisin todella antaa sille hyvän loppuelämän. Nykyään, kun kaverini tulee pupuaan katsomaan, hän ihmettelee aina sitä kun kanilla jää ruokaa yli. Hänen luonaan kanit söivät aina heti kaiken mitä saivat irti...
Olen kyllä miettinyt tuota sukurutsausta, että olisiko sillä osaa tähän kanin tautiin? Muut sen sisarukset ovat kyllä olleet terveitä, mukaanlukien omani.