narttu....

Miksi et leikkuuttaisi urosta? se olisi helpompi
toimenpide ja olen kuullut että siinä olisi
vähemmän komplikaatioita.

Oma koirani steriloitiin kaksien juoksujen
jälkeen. Hinta oli päälle tonnin ja ainakin
meillä päin ei koiran koko pahemmin vaikuta
hintaan. Koiruli on vähän ruvennut helpommin
lihomaan steriloinnin jälkeen, mutta sitten vain
vähemmän ruokaa ja enemmän lenkkiä. Alussa koira
oli tosi kipeä ja muutenkin se on ilmeisesti
yliherkkä, koska se ei melkein voinut liikkua kun
oli tikit. Haava parani kuitenkin nopeasti ja kun
tikit parin viikon päästä otettiin pois, koira
oli entisensä. Meillä pidettiin kauluria aina,
kun kotoväki oli poissa kotoa, vaikkei koira
siitä yhtään tykännyt. Tämä on suositeltavaa,
sillä jossain vaiheessa haavaa rupeaa
parantuessaan kutittamaan, eikä koira malta olla
nuolematta/repimättä sitä. Kaverini koira oli
päässyt repimään osan tikeistä ja jouduttiin
ompelemaan uudelleenja paranemisaika tietenkin
piteni, kun haava tulehtui. Itse olen tosi
tyytyväinen, kun päädyin steriloimaan koirani.
Tuntuu, että luonne on nyt paljon tasaisempi
ympäri vuoden ja eipä tarvitse pelätä mahdollisia
kohtutulehduksia...

Hei!
Menimme kesällä 2000 naimisiin ja häämatkakin oli
tiedossa. Ongelmaksi muodostui se, että 2
narttuamme olivat menossa hoitopaikkaan jossa oli
uroskoira. Laskeskelimme että juoksut
todennäköisesti tulisivat juuri kyseisenä
ajankohtana joten menimme eläinlääkäriin ottamaan
niille hormonipistokset jotka siirtävät juoksuja
puolella vuodella.
Pieni riski oli olemassa että kohtu voisi reagoida
tähän hormonimuutokseen. Kirosimme itseämme
myöhemmin kun vuosi oli kulunut; molemmilta oli
leikattu kohtu. Isommalla koirista tuli puolen
vuoden päästä märkäkohtu ja pienemmällä ei
kuulunut juoksua ollenkaan. Puolen vuoden päästä
sitten pienikin sai juoksunsa, mutta vuotoja
tarkkaillessamme huomasimme että jotain on
vinossa. Sillä oli kohtu tulehtunut. Ennen
leikkausta siitä ei oltu täysin varmoja, joten
sovittiin että jos kohtu on kunnossa, niin tehdään
vain sterilointi. No, nyt ne on molemmat
kohduttomia impejä.
En suosittele että koskaan ruvetaan leikkimään
pistoksilla koiran hormonien kanssa, mutta
kaikilla leikkaamattomilla, yli kuusivuotiailla
nartuilla on märkäkohdun uhka! Yhdyn ystävääni
jonka koira myös sai märkäkohdun: Kun narttukoiran
ottaa, on heti päätettävä teettääkö sillä pentuja
vai leikkauttaako sen! Eli ei pidä jäädä
odottelemaan. En tosin kyllä tiedä kuinka nuorelle
sterilointi voidaan tehdä...
Sterilointikin on koiran hormoneihin puuttumista,
mutta se säästää niin monelta koiraa ja omistajaa.
Toisin kuin lääkkeillä, sillä tehdään koiran
elämästä ja olosta vakaa ja tasapainoinen, ei
mitään hormoniheilahduksia, ei vaaraa ei-
toivotuista raskauksista, eikä hormonit voi enää
viottaa kohtua. Kohtuleikkaus on aina isompi
operaatio sekä tuskallisempi kaikille; Itsellesi,
koirallesi ja rahapussillesi. Minua harmittaa kun
emme steriloineet koiriamme ajoissa, se meinaan
oli kyllä suunnitelmissa ennen näitä kaikkea.

Olisi tietenkin koiraakin ajatellen ehkä viisainta
tehdä toimenpiden mahdollisimman pian, ennen kuin
se on jo täysin elänyt ja tottunut ns. hajuihin ja
vietteihin. Onhan se toisaalta julmaa riistää
toiselta sen menovietti....vanhemmalta varsinkin.
Koiramme kuitenkin voivat nyt todella hyvin, eikä
niiden luonne ole muuttunut mihinkään. Ne ovat
jopa hieman pirteempiä ja samaa olen kuullut myös
muualta.
Olen iloinen että pääsimme siitä verishwosta,
vaikka kovemman hinnan siitä koiramme
maksoivatkin. Jos niillä ei ollut housuja ne
roiskivat jopa seinät vereen, lähinnä se isompi.
Housutkin jopa usein valskasivat, jos ei niitä
sitten oltu salaa revitty pois. Koskaan ei voinut
hauveleita jättää pitkäksi aikaa kotosalle
kahdestaan, koska kokoajan pisutti, ja usein
meillä olikin jo iso lampi lattialla. Vapaana
niitä ei voinut pitää ja ne hyppivät kokoajan
toistensa selkään. Jos halusit suunnitella esim.
lomamatkaa, niin juoksut olivat aina otettava
huomioon. Oikeastaan kaikki suunniteltiin niiden
perusteella ja kaikkiin suunnitelmiin kuului
loppu: Jos ei tule juoksua. Aina toivoi niille
juoksut samaan aikaan, mutta harvemmin niin kävi,
ja sitten kului pidempi aika niiden kanssa.
Epäsäännöllisyyttäkin oli paljon, mikä myös
hankaloitti asioita. Silloin kun ei ollut juoksua,
niin oli valeraskauksia ihan maidon tuloon saakka.
Että yritän tässä vain kertoa että kannattaa
helpottaa ja tasapainottaa elämä jo niin pian kuin
mahdollista.
Me olemme nyt tyytyväisiä vaikka kaikki menikin
vähän vaikeamman kautta. En tiedä aiheutimmeko me
kaiken, mutta haluan sanoa että leikkaamaton
narttu ja sen hormonit ovat ongelmaksi
jokatapauksessa, ilman pistoksiakin
(valeraskaudetkin ovat vaaraksi koiralle), sillä
aina on olemassa suuria riskejä jotka saattavat
olla koiralle hengenvaarallisia. Varsinkin jos
koiraa ei steriloi, mutta ei kuitenkaan teetä
sillä pentuja.
Siksi kerroin kaiken kohduista ym.että ymmärrät
kuinka vaikeaksi elämä joskus voi mennä juoksujen
vuoksi, kaikilta osin, puuttu niihin tai ei. Kovaa
järjestelyä se on. Sitäpaitsi koiramme olivat aina
ihan vauhkoja juoksun aikaan. Jos kuitenkin päätät
olla leikkaamatta koiraasi, niin pidä sillä
mieluiten housuja,jotta voit helpommin tarkkailla
sen vuotoa. Me olemme tyytyväisiä ja neuvoisin
sinuakin vakiinnuttamaan koirasi hormoonitilanne
leikkauksella.
Äitini uroskoira steriloitiin ja se maksoi todella
vähän. Siitä ei tullut lässyä, se on pirteä ja
iloinen, eikä se tosin koskaan ole ollut
uhitteleva luonne edes toisille koirille.
Suosittelisin kuitenkin leikkausta mielummin
nartulle, vaikka uroksillakin joskus hormoonit
oikuttelee; äitini koiralla oli suurentunut
eturauhanen. Nartuilla kuitenkin riskit ovat
suuremmat.
Leikkauksesta toipuminen on kaikilla koirilla
hyvin erilaista. Meidän isompi itki kokoajan
leikkauksen jälkeen, mutta piristyi jo samana
iltana todella paljon eikä ollut kovin uninen.
Jano oli kova ja ulkona halusi paljon käydä.
Juomista täytyy vähän hillitä, sillä pulautuksia
tulee helposti. Se leikattiin talvella ja haava
parani hyvin. Yhtä kohtaa jouduimme hieman
desinfioimaan tikkienpoiston jälkeen, mutta sekin
arpeutui siitä nopeasti. Haavaa kannattaa usein
suihkutella että paraneminen nopeutuu. Haava ei
sitä kiinnostanut, ja kauluri oli todella hankala,
mutta varmuuden vuoksi teimme sille jämäkän
vaatteen lakanasta.
Toinen koiramme oli vähän hankalampi toipuja. Se
nukkui todella paljon ja pissallakäyntireissulla
sen voimat loppuivat kesken ja jouduimme kantamaan
sen sisälle. Sillä pidimme kauluria, mutta kun
joskus sillä ei ollut sitä kun olimme kotona, se
yritti heti nuolla haavaansa. Se olisi varmaan
repinyt vaatteensa jos sillä olisi sellaiset
ollut. Kuulin että eräs koira repi hoitajaltansa
salaa vaatteensa ja avasi tikit. Tällä kertaa
koiramme haava hieman tulehtui ja se sai
antibioottikuurin. Sillon oli kesä ja kuuma, eli
liekö niilläkin osuutta asiaan.
Haittapuolista haluan sanoa sen että
hormonitoiminnan muutos ja kasvanut ruokahalu on
lihottanut jokaisen tuntemani leikatun koiran.
Meidän isompi yhdessä vaiheessa alkoi pissaileen
sisälle ja sitä jatkui noin kaksi kuukautta. Se on
jo aika vanha joten epäilimme sen liittyvän rakon
hallintaan. Soitimme eläinlääkärille, joka sanoi
että leikatut nartut usein alkavat pissaileen ja
siihen olisi syytä aloittaa lääkitys. Koiramme
varmaan pelästyi ajatusta ja lopetti pissailun,
mutta vielä tänäkin päivänä se hätä tulee useammin
ja kovempana. Innostuin tässä tarinoimaan, mutta
toivottavasti tästä oli jotain apua!