Lasten epäoikeudenmukainen kohtelu tapaamisasioissa saa varmaan uuden käänteen,kun ruvetaan kehittelemään lakia siitä,kumpi TODELLISUUDESSA on vastuullisempi hoitamaan lasta lähihuoltajana:psykologiset-testit molemmille vanhemmille takaavat lasten turvallisuuden niin fyysisesti kuin henkisestikin,kun testataan vanhempien henkinen tasapaino yms.ja määrätään lapsi sellaisen vanhemman huostaan,jolla on antaa terveet eväät elämään.
Psykologiset-testit
Testaaja
4354
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No niin sillähän sitä saadankin paljon selville.
Kliinistä psykologiaa tuntevana ja opiskelleena ja sen virheellisyyteen ryytyneenä totean;
niissä pystyy huijaamaan joten sen jälkeen goodbye hyvä lähivanhempi.
Esim. kansankielellä psykopaateiksi kutsutut
osaavat vedättää testissä niin että päätyvät
varmasti lähiksi vaikka kohtelisivat lapsia kaltoin.
Ei toimi testit tälläisessäkään asiassa, sääli!
Heitäpä sama viestisi Soneraplazan Ellien yksinhuoltajapalstalle.
Siellä keskustellaan samasta aiheesta.
Eron hetkellä molempien vanhempien mielenterveys on lujilla.
Eräs kommentoija väitti, että käräjillä sossun lausunto ei aina paina tuomarin
päätökseen.
En tiennytkään, että suomi24:lla on yh-palsta.
Sonera on taas hidas ja tukkoinen.
Siis eihän siitä tarvitse olla kyse,että noita mielenterveysongelmia esiintyisi pelkästään silloin kun eroprosessi on käynnissä.Kyseessä voi aivan hyvin olla tapauksia,jotka jo avioliittoaikana tai ennen sitä lukeutuvat tähän joukkoon,joilla on mielenterveydellisiä ongelmia.
Otetaanpa nyt esim.vaikka huomioon nämä masentuneet äidit,jotka ovat saaneet lapsensa hengiltä...tuskinpa masennus kohtaa ihmistä ihan yhtäkkiä,kyllä se on pitkällisen sairastelun tulos vai voidaanko vain yksinkertaisesti todeta,että "kas vaan,päässä jotenkin naksahti"-tätä selitystä eivät hyväksy edes sosiaaliviranomaiset mieheltä,joka hakkaa vaimoaan.
tuskin saadaan selville mainitsemillasi testeillä.
AdA tuossa sen jo totesikin.
Tiedän itsekin lukuisia tapauksia, jolloin
lastenhuollonviranomaisia on höynäytetty.
Itse asiassa se tuntuu olevan helppoa.
Kaikki kunnia heille kuitenkin; heidän
työnsä on älyttömän raskasta ja vaativaa.
Jos lapsen vanhemmat eivät kykene asiaa sopimaan,
niinkuin joskus on,
niin paras vaihtoehto lienee silloin yhteishuoltajuus,
jossa lapsi on esim. 2 vk:a vuorotellen molemmilla yhtäjaksoisesti.
(Tämä ei ehkä ole paras ratkaisu lapsen kannalta
kuitenkaan, mutta joku selvyys asiaan pitää saada).
Tässä kohdin on hyvä varmaankin todeta,
että jos jommalla kummalla vanhemmalla on
taustalla pahoinpitelyjä, alkoholismia jne.,
niin tilanne muuttuu täysin.
Lähtökohdat ovat silloin erilaiset.
Sitten yksinkertaisesti toivotaan, että
jompikumpi "järkevöityy" ymmärtääkseen
tilanteen ja asia voidaan sopia niinkuin
se lapsen edun mukaisesti on parasta.
"Joskus" vanhempien riitely ei, ikävä kyllä,
johdu siitä että molemmat haluaisivat lapsen
parasta, vaan siitä, että halutaan kostaa.
Se asia pitäisi sopia vaikka perheneuvolassa,
ei huoltajuuskiistassa.
Niin ei kuitenkaan usein käy.
Monet palaverit on istuttu ja tullaan istumaan
tämän asian tiimoilta.
Asia on kinkkinen ja todella vaikea.
Toivottavasti joskus joku löytäisi avaimen
tähän ruostuneeseen lukkoon.