Putosi nurkka huomaamatta
mut ei jää sanomatta
että ylös hinasin
ja runoja tilasin.
Siispä runolla heitä
pimeys harmaus peitä.
Yhdessä iloitaan nurkassa
runot mukavat pulkassa.
Joulu tulla notkuu
tarvitaan ilon potkuu.
Runonurkka sen ehtii tekeen
siispä kiire vekeen.
Ystävät runonurkan tään
pääsee meitä yllättään.
Runoja pukeista, pikkujouluista
kirjoittaen mukavista muisteloista.
Annetaan aivojen tehdä työtä
vaikka pitkin yötä.
Pidetään lukuhetki
yhteinen runoretki.
Mukaan, aina vaan
sinuakin tarvitaan,
ilostamaan päivää iltaa
rakentamaan runosiltaa.
Yhteiselossa mukavaa
tulla voi kuka vaan.
mut ei jää sanomatta
että ylös hinasin
ja runoja tilasin.
Siispä runolla heitä
pimeys harmaus peitä.
Yhdessä iloitaan nurkassa
runot mukavat pulkassa.
Joulu tulla notkuu
tarvitaan ilon potkuu.
Runonurkka sen ehtii tekeen
siispä kiire vekeen.
Ystävät runonurkan tään
pääsee meitä yllättään.
Runoja pukeista, pikkujouluista
kirjoittaen mukavista muisteloista.
Annetaan aivojen tehdä työtä
vaikka pitkin yötä.
Pidetään lukuhetki
yhteinen runoretki.
Mukaan, aina vaan
sinuakin tarvitaan,
ilostamaan päivää iltaa
rakentamaan runosiltaa.
Yhteiselossa mukavaa
tulla voi kuka vaan.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Minä kuljen,
minä kotiin jo kuljen,
sinut syliini suljen,
pitkä ero jää taa.
Minä saavun,
pian luoksesi saavun,
odota mua rakkaimpain
unelma todeksi saa.
Arki kun koittaa,
meille arki kun koittaa,
Silti rakkaus kestää,
koska tiedämme sen.
Kun vain silmiisi katson,
sinun silmiisi katson,
epäilys haihtuu,
olen onnellinen.
Suuri ovi avaan sen
jätän taakse eteisen,
penkkirivit silmäillen
istuunnun ja huokaisen.
Täällä rauha tuntuu, viipyy,
katse alttarille siirtyy,
kyntteliköt sytytetty,
joulun tuntu elvytetty.
Siinä tunnen syvää rauhaa
kunnes urut soittaa, pauhaa.
Laulu alkaa..Hiljaa, hiljaa
etsin.. avaan laulukirjaa.
Mahtava on urkuin pauhu,
kovempi on kansan laulu.
Tuttu ääni kanttorin
kiirii ylös, kuorihin.
Juhla alkaa, tuntee kansa
laulaa joululaulujansa.
Kyllä täältä eväät saa
moneen hyvään asiaan.
Minä olen
minä kuljen
yksin suljen
sylini tään.
Pois on mennyt
mikä on ollut
rakkaani mun
oon rakkaudeton.
Arki kun koittaa
harmaus voittaa
ajatukset mun
mieleni mustaa.
Tää runo on vainen
niin yksinäinen
kun yksin on
niin rakkaudeton.
En silmiisi nää
on kohtalo tää
yksinäisen
syli tyhjyyden.
Olen kai onnekas
rinnallani on uusi Rakas.
Aikoja sitten omani menetin
vapautta, kun kaipasi eniten.
Yksin taivalsin jonkin aikaa,
vuosia vieri nopeaan tahtiin.
Lapsia kutsui opintie
vuorollaan kunkin sinne vei.
Sisulla kaikesta selvisin
vaikeudet pois pyyhkäisin.
Ystävä hyvä on mulla nyt
joka päivä soittelemme.
Erillään kuitenkin asumme
tapaamme silloin, kun sovimme.
Joulua vietämme muualla
palaamme arjen koitossa.
Sinulla kauniit muistot on
minulla ne on toisenlaiset.
Jos valita nyt saisin ne
osani kanssasi vaihtaisin.
Olethan onnellinen nyt
ystävän olet löytänyt
joka täyttää tyhjyyden
tunteilla hyvyyden.
Jaksoit elämääsi taivaltaa
muistot mieltäsi painaa
unhoittaa et voi
minkä surun mies toi.
Nyt on elämäsi mallillaan
lapset omissa oloissaan
olet onnen myyrä nyt
kun rakkaan olet löytänyt.
Toivon sinulle paljon hyvää
monenmoista onnen jyvää
yhdessä kun olette
niin toisianne tuette.
Kiitos, kiitos Monica!
Olet aivan ihana!
Kaipauksen keskellä
jaksat toista tukea.
Jaksamista toivotan
Joulun aikaan runsaasti.
Rakkain mielessä silloin on,
monin verroin enemmän.
Olet Runoilija isolla kirjaimella.
Vielä kiitos ja toivotan Sinulle, Hyvää Joulua! Jaksamistsa ensi vuodellekin!
Tavallinen aamu
tavallinen nainen
tavallisissa puuhissaan
tavoilleen uskollisena.
Pesulle ja pukeutumaan..
kahvi tuoksuu kupissa
-
kynttilä palaa pöydällä
-
tavallinen nainen
yksin,
hiirenhiljaisessa aamussa
unohtuu haaveilemaan
siitä Joulusta..
siitä,
joka oli tavallinen.
Sumuista, pimeää,
joulu jo lähellä.
Kalenteri niin väittää,
luonnosta en sitä nää.
Missä on kinokset,
valkohohteiset.
Missä pakkanen,
nenänpäätä nipistävä.
Eikö talvea enää ole,
surullista, sitä kaipaan.
Minä joulun lapsi,
talvea enkö nää.
Kaipaan kirkkaita päiviä,
hangen hohdetta.
Yön tähtitaivasta,
kuutamoa.
Tule talvi valkoinen,
kera pakkasukon.
Anna tunne jouluinen,
lapsille sä maan.
Hautakummun luokse vie,
tieni jouluaaton.
Anna hanki puhtoinen,
alustaksi kynttiläin.
Tule joulu valkoinen,
lapsuusajan malliin.
Anna rauha kultainen,
joka kotiin, talliin.
Pipareita paisteltiin
salaa taikinaa maisteltiin.
Äiti kohta huomas sen
katsoi meitä nauraen.
Otti mulaan leipomaan
taikinaa kaulimaan.
Kieli pitkällä pikkusiskolla
possun muoto katkolla.
Nälkää nähnyt possu tuo,
isä katseen siihen luo.
Vaan minunpa läskissä
oli oikein hyvässä.
Muutama päivä jouluun
tikahtuu jo touhuun.
Lahjoja pitäs laittaa
vaan jo uni maittaa.
Huomenna töitä jatketaan
Vanhemmat käskee nukkumaan.
Jospa taasen minäkin
runoketjuun yhtyisin
nyt kun eivät kiireet paina
niinkuin viime lauantaina
nyt taas joudan istumaan
runoja taas suoltamaan.
Joulukiireitä ei mulla
joulu joutaa kyllä tulla
vähemmälläkin touhulla
rauhallisemmallakin puuhalla.
Illan rauha huoneessani
tappelua töllössäni
eipä jaksa katsella
täytyy vaihtaa kanavaa
eipä muuta ohjelmaa
telkkua vain katsella
galleriassa ihmetellä
monenlaista kulkijaa
sielläkin voi kohdata
meitä riittää joka paikkaan
eipä se minua juuri haittaa
voinhan vaihtaa kanavaa
kun yksi alkaa hatuttaa.
Jospas vaikka satuilisin näin.
Vapaa ilta.
Tontut ovat touhuissaan,
jokainen viel`puuhassaan.
Päivä ollut on kiireinen,
ilon tuo juttu iltainen.
Vapaailta kuukauden
tontuilla on lakisääteinen.
Tapaavat kaikki illalla
korpimetsä aukiolla.
Piiriin käydään tanssimaan,
hiippalakit heiluu vaan.
Joku puun takaa kurkistaa,
no, metsänkeiju talvipuvussaan.
Keijutkin tahtoo tanssimaan.
Tuli keiju tutkimaan,
voivatko hekin mukaan tulla.
Mukavampaa yhdessä ois`olla.
Kuka tahdin meille antaa?
Päätonttu tuosta huolta kantaa.
Laululintuset istuivat oksillaan,
saivat orkesterin aikaan laulullaan.
Tanssi jatkui, hauskaa oli,
mutta pian siihen loppu tuli.
Kun kello kaksitoista lyö,
muistaa tontut, kohta alkaa työ.
Keijut hiipii oikealle,
tontut poistuu vasemmalle.
Vilkutellen toisilleen.
Ensi kuussa taas uudelleen.
Minulla ei mielikuvitus lennä
siksi täytyy lapsuuteen mennä
joulupukin muorina sain osan näytelmässä
vaan ei kaikki suinkaan tässä
hyvin olin osani näytellyt kai
kun pysyvän liikanimenkin siitä sain.
Hiljainen on polku tää,
missä väki säheltää?
Kirveli sentään piipahti,
runon pienen kirjoitti.
Muoriko olet nykyään?
Mukavahan tuota nimeään
on läpi elämänsä kantaa.
Leppoisan kuvan sinusta
antaa.
Ihanaa on istahtaa
touhun jälkeen tähän.
Rauhassa näin kurkistaa
ja kirjoittaakin vähän.
Enpä tässä minäkään
kauan tuhraa aikaani.
Jospas sänkyyn säntään
ja katselen taas uniani.
Iloista naamaa näyttää nyt saa
kun ystävät korteilla muistaa
vanhanaikaista jonkun mielestä
taitaa olla korttia lähetellä
vaan mukava kuitenkin on niitä saada
eikä muutama kortti talouttakaan kaada
kun muistaa vain todella tärkeitä
vain läheisiä ystäviä.
Joskus joulu erillainen
joskus ei joukosta erotu
vain erillaiset joulut muistaa;
jos on jotain suurta tapahtunut
vaikka vain ois kuusi kaatunut
mutta paljon suurempaakin olla vois
sellaista mi unhoitu ei pois
jokaisella meistä varmaan
monta unhoittumatonta
joulua mielessä ois.
oli yksinäinen joulu tulossa
olin menettänyt juuri rakkaan ystävän
istuin raitiovaunussa
sanojen sekamelskassa
tunsin olevani kuin eri planeetalta
kuin olisin yksin koko maailmassa
minulla ei kiirettä mihinkään
joku nainen huusi hermostuneena
oli ajanut pysäkkinsä ohi
kiireistä tönimistä täydessä vaunussa
itse tunsin sisälläni kuitenkin suurta rauhaa
ajattelin: teilläkin olisi kiire ohi jos olisitte menettänyt rakkaimpanne.
Joulu taas kurkkii
nurkalla aidan takana.
Tontut tietoa urkkii
heiluu narulla lakana.
Taival pitkä,pimeä on,
lumi muuttanut etelään.
Poron tulo mahdoton
jää reki maahan vetelään.
Vaan poistuu joulu,
työttömiltä kanssa pimeän.
Kova eessä elämän koulu
tuoden suuren ikävän.
Joulu tyhjä, pitkä vapaa
ei raha lahjoihin riitä.
Vain tontun pienen tapaa
ei toimettomuus ketään kiitä.
Pimeys yllä
sää outo
onko joulu
nyt väärässä
kuussa.
Ei lumen hippua
ei tähden
tuiketta.
Ulos valoketjun
punaisen sytytän,
kutsuksi
joulutunelmalle.
Ei tontun tonttua...
paitsi minä.
Ei siis sittenkään
mitään huolta.
Lumisohjoa vähän vain
nainen polun mäenrinteen alas kulki
kuin tyhjää vaan
piikkarit varmaan jaloissaan.
Kyllä minäkin, siinä ajattelin
kenkäni piikittömät vain
rinteessä pitäneet ei lain
en tässä itseäni pilkkaa
onneksi en murtanut omaa nilkkaa
nyt kenkiin piikit kiireenvilkkaa.
Sähköposti osoitteisiin
sähköisen kortin lähetän.
Sieltäkin kyllä valitsen,
kenelle sen käsin kirjoitan.
Samathan ne on joka vuosi,
ystävät läheiset.
Joskus kuitenkin sattuu niin,
että joku unohtuu.
Onneksi on Uusi-Vuosi,
jolloin sen voi paikata.
Ystävä varmaan ymmärtää,
ettei se sitä tahallaan.
Anteeksi antaa varmasti,
sitähän sattuu kelle vaan.
Ystävyyttä jatketaan,
samaan tahtiin tavataan.
Satoi illalla lunta uutta
antoi tontuille toiveikkuutta.
Pääsee reellä lahjoja jakamaan
kautta Savon, Hämeen, Uudenmaan.
Vaan aamulla vettä sataa
pilvet maata pitkin mataa.
Koko maisema muuttunut kerrassaan
ja pukkikin istuu jo pulkassaan.
Tontut kiireesti ulos rientävät
pulkkaa pitkin pihaa työntävät.
Ei, ei tätä pitkälle jaksa työntää,
jokainen tonttu mielessään myöntää.
Pukki pois pulkasta lahjoineen
pois meni talvikin hankineen,
nyt täytetään varalta auton tankki
tontut sen salaa pukilta hankki.
Pukki nääs autoja vihaa
niitä on aina pitkin pihaa.
Parempi on reki, poro sen eessä
pehmeät vällyt peittona reessä.
Autoon nyt pukin tyydyttävä
tunnu ei tuulikaan jäähdyttävä.
Maisemat vaihtuvat tuulilasin eessä
tontut autossa, pukki yhä reessä.
Pimmeetä
himmeetä,
ei jäätä
ei lunta.
Pilkillä olosta
näkkee unta.
Pihassa lyhty,
jouluna ehkä
tuopissa Olutta.
Sauna ja Vihta
pimmeen peittää
heittäen
vettä kiukaalle.
Ei tullut lunta meillä.
Rapaista on meidän teillä.
Pimeää on kaiken aikaa,
sisällä on valon taikaa.
Kynttelikkö joka ikkunalla,
valollansa loistavalla
tunnelmaa tuo jouluista,
enkä ulos ikkunasta kurkista.
Siell`on vihreänä ruohikot,
mustaakin mustempana pellot.
Tuleneeko enää koskaan
joulua, ettei huku loskaan.
Ei nyt sentään masennuta.
Koettakaamme tästä iloita.
Joulunaika kerran vuodessa,
eikä vielä olla lamassa.
Kyllä kuitenkin välillä hetkeksi masentuu
tämä ihmisen mieli kun päivät vain tummentuu
mutta on tässä opittu itseä hoitamaan
ei auta päästää itseään suureen lamaan
hoitokeinoja löytyy paljonkin
ja siinä on kunnon ystävä parahin
tai sitten liikunta tottakai
sehän aina mielenkin kirkkaaksi sai
ja kunnon yöunet siinä myös on
omalääkäri korvaamaton
Kyllä jokaisella on omat keinonsa
joilla voinee itseään autella
mutta valokin on todella tärkeää
kun vain käyttää kynttilänpoltossa järkeä
nytpä jo lopetankin loruni tähän
tämä auttoi jo omaa lamaani vähän
Masentaakohan tuo musta maa,
vai mikä mielen niin toivottomaksi saa?
Joulu on tulossa, koti tyhjyyttä huokuu
lasten pienet jalat ja äänet puuttuu.
Vuodet menneet kai liiaksi mielessä on
ja siksi mieli niin tumma, toivoton.
Vaikka kuinka laulan, tanssin, iloitsen,
silti menneisyyttä vain mustelen.
Silloin lapset pirtissä kuusen koristelivat
iltaa ja pukkia innoissaan odottelivat.
Nyt kaikki jo tietävät kuka paketit käärii
kuka innokkaimmin hellan ääressä häärii.
Ei joulu tunnu joululle, väsyttää vaan,
mutta lenkille lähden, sieltä virtaa saan.
Kai se loppuu taas tämäkin masentava aika.
Jospa Joulussa olis mukana uusi taika.
Ei nyt väsyä saa,
eikä valittaa.
Pukki voi tulla
ikkunan taa
ja kovasti kolkuttaa.
Pukki nuhdella taitaa.
Jouluhan on ilon aikaa.
Paketteja mukava on antaa,
ehkä jotain vastaan ottaa.
Oli miten oli
ja tuli mitä tuli
niin väsyttää minuakin,
kolottaa jalkojakin.
Nyt aion nukkua,
enkä tänään kukkua
jaksa laisinkaan.
Ollaan hiljaa vaan.
eh yhtään ole varustautunut
ei meille sovi kuusta
en tykkää kinkusta
ei minulta vaadita mitään
en oikein viitsi sitäkään
eikö minuun luoteta?
kun ei mitään vuoteta
tressaantunu olen kuitenkin
niinkuin olen nähnyt muittenkin
kun lähtenyt olen mukaan
vaikkei pyytänyt ole kukaan.
joskus ulkopuolisuutta
jos toiset tärkeänä häärää
jos ei ole touhun määrää
teetpä oikeata taikka väärää
väärin tuntuu menevän
mutta joulun rauha pyyhkii pian
varmaan kaikki lian
lumi valkea peittää alleen kaiken
entisen
on hymy huulilla ihmisten.
Onko
joulu
onnellisten
kuinka
jaksaa
särkyneet
kuka muistaa
yksinäiset
sairaat
vanhukset
Se saatiin kumminkin,
se valkea joulu.
Puut pukeutuivat valkoisiin,
kinokset kasvavat,
on jouluinen,
sininen hämärä.
Tuleeko joulu joka kotiin,
onko mieli hyvä, hellä?
Loistaako lasten silmät,
kera kuusten valojen.
Unohtuuko vanhus,
yksinkö joulun viettää saa?
Surua, sairautta pahaa mieltä,
sitä joulukaan ei poista.
Antakoon joulun henki,
rauhan, hyvä olon,
joka kotiin, pirttiin matalampaan.
Tulkoon joulumieli,
sydämeen kovimpaan.
Ei ole nietokset kohonneet,
mutta maa on sentään valkoinen.
Ihan pikkuisen pakastaa,
kun joulu tekee tuloaan.
Rauhaisaa joulua kaikille.
Jospa maailman kansoille
tulisi joskus ikirauha,
eikä heiluisi kuin puurokauha.
Joulua valkoista minäkin
tänne etelään odotin.
Skillan tuolla tunnelmoi,
Luoja hälle lumen soi.
Meillä härmä valkoinen
aivan ohut hienoinen
peittää kenttää vihreää.
Siihen täytyy tyytyä.
Hyvää Joulua teille toivotan,
lamapuheet hetkeksi unohdan.
En tahdo murheita nyt kantaa
enkä toisillekkaan huolta antaa.
Valkean Härmän heitti
sideharsoon maan peitti.
Jouluun loi tunnelman
taas kauneimman.
Kestävän joulun yli
ei tummuis maan syli.
Voi miten ihanaa
rakastaa unelmaa.
Yhdessä lapset
ja harmaahapset.
Lahjoja jakaa pukki,
vanha tuttu ukki.
Miten aina vaan
joulua ootetaan.
Oisko satu aikuisten
satu myös lapsosten.
Luojan tuoma muistutus
ikuisen onnen odotus.
Se valon tuo pimeään
päivään niin himmeään.
Keskeen talven tuulien
pakkasten ja sateiden.
Syö lintuset lintulaudalla
siemeniä ahmimalla.
Se yhteenkuuluvaisuuden tuo
meidät luontoon kaikki luo.
Hyvää joulua kaikille
lukijoille kirjoittajille.
Kiitän ihanasta seurastanne
runoista, yhdesolosta kanssanne.
Joulua nyt juhlimaan
runoksi kaiken punomaan.
Runollisia on nimimerkkejä
mausteisia herkkiä.
Runoja jo sinällään
tarinaa pitää sisällään.
Villeä,Peteriä montamuuta
luetellen menis puolikuuta.
Mukavia runoilijat nää
Pikkupirpana, SkillaN
ihan kaikki meitä yllättää.
Herään aattoaamuun,
puhtaan valkean lumen
ulkona nään.
Hiljaisuus,
ei liikettä mitään.
Joulun rauha,
onko se laskeutunut
luoksemme?
Luonto on pukeutunut
juhla asuun,
voiko kauniinpaa olla?
Ihmismieli valmistauttuu
ottamaan vastaan
joulunsanomaa.
Rauhaa, rakkautta,
sitä toivotaan, toivotellaan.
Olkoon näin,
tulkoon kaikille
joulunrauha.
Kiitos tulenlieskat "Runonurkasta" ja oikein hyvää joulua Sinulle ja kaikille runonurkan kirjoittajille ja lukijoille.
Mukavaa yhdessä tätä "runoilijan" vaikeaa tietä taivaltaa.