uskonto

Uskonto on yksityisasia, tulkoon kukin laillaan onnelliseksi.
Kun en uskosta kovin paljon tiedä, enkä tämän enempää halua tietää, tulen vaivautuneeksi.
Jos uskosta on rauhan saanut, ei se minua haittaa, parempi uskost kun viinasta.
Täällä aikansa on, on sitten sattumalta tai johdatuksesta, mitä väliä sillä on. Kun joskus kuolee niin kuolee, näin on ollut ja toivottavasti tulee olemaan kaikille tasapuolisesti.
Mitä ihmiselo on muuta kun joutavanpäiväisyyttä. Suuria keksintöjä on tehty ja tullaan tekemään, mutta aina ennen on eletty ilman niitäkin. Ihminen tarvitsee sopivasti lämmintä, ruokaa, vettä, ilmaa, mitä hengittää, jatkuvuuden vuoksi sukupuolivietin. Siinä on tärkein, muu on joutavanpäiväistä oli uskovainen tai ei.

ainakin uskonasia on nimenomaan yksityisasia, joka kylläkään ei kuulu vain mummoille.

Uskonasioista saa kyllä puhua mutta oman uskonsa toisille tyrkyttämistä en siedä.

Rauhan uskosta saaneet eivät ole omituisia. Sitä paitsi uskovat usein näyttäisivät pärjäävän ihan hyvinkin omillaan, paremmin kuin moni ei-uskova.

Maailman synnystä ja uudelleensyntymisestä yms. saa jokaisella minun puolestani olla oma käsityksensä ja sitä tulee toisten kunnioittaa.

Ainakin tuttavapiiriin mahtuu uskovaisia mutta fiksuja sellaisia.

..olemme niin erilaisia. Joidenkin on todella vaikea puhua uskon asioista (syy kullakin omansa), toiset eivät kykene puhumaan seksistä, toiset taas pölisevät siitä alvariin, jotkut vain ja ainoastaan siitä aiheesta, jotka heitä kiinnostaa....jne...

Teit monia kysymyksiä, joihin en ainakaan minä voi vastata. En tiedä mitä, mitä suurin osa ihmisistä ajattelee suhteessa uskontoon.

Omat ajatukset tiedän ja se riittää mulle.

Kyllä uskonto on mielestäni yksityisasia. Kerron niistä, jos haluan ja ihmiselle, jolle tahdon kertoa.

En ole yhtään vaivautunut, jos kyse tulee uskonnosta. Olen hyvin monien kanssa keskustellut uskonnosta. On kiinostavaa keskustella eri uskontoon kuuluvien ihmisten kanssa ja saada tietoa, heidän tavastaan ajatella asioita.

Olen itse sen verran Omituinen, että en kummosemmin tuumaile, kuinka omituinen toinen on.
Joskus on mielenkiintoista keskustella "Omituisen" ihmisen kanssa ja huomata, että hänen päässään on hyvin paljon asiaa, jotka mietityttää.

Ystäväpiiriini mahtuu todellakin uskovaisia. Esimerkiksi sisareni perheineen.

Hyvin vahvat ajatukset on itsellänikin, samoin varmaankin jokaisella ihmisellä. JOTAINHAN on kaikesta ajateltava.

Kovin "uskovaisia" asioita täällä, tällä palstalla, ei mielestäni ole aiheellista keskustella. Sen takia, että todellakin on olemassa sitä varten oma palstansa.

Hienotunteisuussyistä sitä kannattaa pitää yksityisasiana.

uskonnolla on sekä yksityinen että yhteisöllinen puolensa.

On jokaisen oma asia mihin uskoo. Mutta jos uskoo johonkin mihin monet muutkin uskovat, syntyy yhteisö, ja sellainen alkaa yleensä elää ihan omaa elämäänsä.

-Aatteleeks suurin osa ihmisistä et uskonto on yksityisasia? Tai että kuuluu vaan mummoille?

* Sen pitäisi olla yksityisasia.

-Tuleeko vaivaantunut olo kun puhe menee uskonasioihin? Etkö siis usko raamattuun etkä tuomioon kuoleman jälkeen?

* Kyllä vähän tulee koska katson aina, että minun tulee puolustaa kirkon ja uskontojen vastaisia näkemyksiä. Raamattuun uskon niin, että se on kirjoitettu. Sisällön kiemurat ovat kertomuksia ja tarinoiksi luokiteltavia. Hyvänä esimerkkinä tuo typerän naurettava tuomio kuoleman jälkeen.

-Ovatko siis rauhan uskosta saaneet mielestäsi omituisia ihmisiä jotka eivät pärjää omillaan?

* Kyllä, kaikki uskontoihin uskovat ovat omituisia tavallaan.

-Onko maailmasi vaan syntynyt sattumalta ja sattumalta juuri sinä palloilet täällä aikasi ja se siitä sitten kun kuolet?

* Tässä tärkeä kysymys. Maailmankaikkeuden alku ja synty on suuri arvoitus, mutta siitä ei ole yhdelläkään ihmisellä minkäänlaista parempaa tietoa. Se on asia joka menee kaikilta ymmärryksen yli ja sitä korkeampaa ymmärrystä tulee kunnioittaa, mutta ei ole mitään mieltä uskoa ihmisen keksimän uskonnon selityksiin. Kunnollisia vastauksia ei ole piispoilla, ei papeilla ja vielä vähemmän sinulla. Luonnollista on, että ihmiset ovat aina pyrkineet selittämään käsittämättömiä asioita itselleen.

-Entäpä jos tuhlaatkin aikaasi joutavanpäiväisiin ja olet väärässä? Mahtuuko ystäväpiiriisi uskovaisia. Riittäiskö juttua?

* Enköhän minä ole enemmän realisti, enkä tuhlaa aikaani joutavanpäiväisiin. Ikävä kyllä sukulaisissani on uskovia.

Minulla on buddhalainen elämänkatsomus.

Keskustelen mielelläni henkisistä asioista niistä kiinnostuneiden ihmisten kanssa.

Vaivaannun kuitenkin, jos "keskustelu" on sitä, että kumppani haukkuu oman elämänkatsomukseni tai yrittää käännyttää minua omaansa.

Lopetan lyhyeen, jos menee pelkäksi inttämiseksi. Ja voin aivan hyvin pitää elämänkatsomukseni omana tietonani, jos juttukumppani ei ole kiinnostunut henkisistä asioista.

Minut on pyydetty puhumaan sekä kristityn ystäväni että vapaa-ajattelija-sukulaisen hautajaisissa, ja puhuin molemmissa tilaisuuksissa mielelläni, kuulemma oikein koskettavasti. Olen myös toiminut yhden ihmisen läheisenä saattohoitajana, yhteiset keskustelumme näyttivät tuottavan hänelle suurta lohtua.

Uskoni jälleensyntymään tekee "käännyttämisen" tarpeettomaksi.

Mielestäni usko(nto) on jokaisen oma sisäinen asia. Se kuuluu kaikille. Asioista voi keskustella, vaikka ei uskoisikaan, ihan vaivaantumatta. Mielestäni uskoa ei saa tuputtaa toisille, koska usko lähtee omasta itsestä. Ahdasmielisyys uskonasioissa saa niskakarvani nousemaan pystyyn. Siis suvaitsevuutta siinäkin. Lähipiirissä on uskomattomia ja uskossa olevia. Juttua riittää.

Uskonto kuuluu kaikille, ei vain mummoille.

Pystyn keskustelemaan uskosta ja uskonnosta kaikkien ihmisten kanssa, ei ole mitenkään vaikea aihe.

Minun luterilainen uskoni on aina pelotellut ihmisiä sillä kuoleman jälkeisellä tuomiolla. Mutta mieheni ortodoksisesta uskosta olen oppinut että kaikki perustuu anteeksiantoon.. Ei niin suurta syntiä olekaan etteikö sitä anteeksipyynnöllä saisi sovitettua.
Helvetti on meillä täällä maanpäällä, emme joudu sinne kuoleman jälkeen.

Ihailen uskovia ihmisiä, heistä huokuu rauha ja hyvä olo.
Ihan varmaan pärjäävät omillaan, miksi eiväy pärjäisi?

Miten maailma oikein on syntynyt? Siihen ei pysty vastaamaan kukaan. Ja olemmeko täällä vain sattumalta? Jaa, enpä oikein usko. Uskon karman-lakiin, jokainen saa sitä mitä tilaa.

Tunnen paljon uskovia ihmisiä. He ovat ihania! Juttua riittää, ja tosi harvoin uskonnosta. Ihan tavallisia pulliaisia he ovat.

Mihin minä itse uskon? Uskon elämään. Uskon siihen että jos yritän elää sovussa kaikkien kanssa, myös itselläni on täällä hyvä olla. Rakastan läheisiäni ja enkä loukkaa ketään ihmistä tahallani. Yritän olla reilu ja tasapuolinen kaveri kaikille.
Elän sovussa luonnon ja eläinten kanssa. Me kaikki kuulumme tänne ja meille kaikille on täällä oma paikkamme ja oma tarkoituksemme.