pimeyden sylissä
haluan tuntea sinut
ihmisen lämpönä
ihmistä vasten
ilman sanoja
äänettä aistia
rakkauden siteet
kultaiset nauhat
sillä tarpeetonta
on silmien nähdä
ja tarpeetonta
korvien kuulla
vain tunne riittää
me kuulumme yhteen
muu aistien todistus
turhaa kaikki
pimeyden syliin
hiljaisuuteen
sinut viereeni haluan
koska sinua rakastan
ja sinulle kuulun
haluan tuntea sinut
ihmisen lämpönä
ihmistä vasten
ilman sanoja
äänettä aistia
rakkauden siteet
kultaiset nauhat
sillä tarpeetonta
on silmien nähdä
ja tarpeetonta
korvien kuulla
vain tunne riittää
me kuulumme yhteen
muu aistien todistus
turhaa kaikki
pimeyden syliin
hiljaisuuteen
sinut viereeni haluan
koska sinua rakastan
ja sinulle kuulun
Vastaukset 17
Vanhimmat
Runossasi on kaikki tärkeä,
olet kertonut kaiken oleellisen
ilman korulauseita.
Pidän paljon runostasi.
Jos tämä on omasta elämästäsi kertovaa, niin joudut kyllä vaihtamaan nikkisi:-))
Haavetta vain. Nikki säilyköön siis entisellään ;o).
ja vahvat siteen, ei silloin pitäisi olla solitarena
Ei pitäisi niin. Mutta ei ole välttämättä helppoa löytää sitä pimeydenjakajaa. Ja vaikka ehkä löytäisikin, on aina muita mutkia matkassa.
Kiitos.
Nyt nukun hyvästi.
Hymy huulillain karehtii.
Kun rakastani ajtuksin aattelisin.
Hyvää yötä ja huomenta.
On aamu jo likellä.
Yö kapuaa pankolle.
Myöhään on Margitta jaksanut yötä vartoilla. Kiitos käynnistä, ja mukavia heräämisiä!
Heti aamusta luin ;D
Kiiots! Ei taivu sanat koskaan täysin tunteita kuvaamaan. Paljon vastuuta jää lukijallekin, joka etsii sanomaa sanojen joukosta.
pohjavireen tässä runossa, rakkaudesta huolimatta. Taitaa olla oma kokemus, joka sitä värittää. Niin, se tunne lopulta on kaikki mitä tarvitsee, ja sanasi sen osaa kertoa.
Kyllähän iän myötä jokaiseen ihmiselämään kertyy myös niitä surullisia kokemuksia joilla sitten on taipumus värittää ajatusmaailmaa. Kiitos viestistäsi ja ajatuksella luvustasi!
Olkoonkin että oli jo syksy
ja luonto nukahtamassa. Vaikka
kesän tuoksut kaikonneet ja
väkeviä makuja maassa.
Silti ajattelin häntä. vakuuttelin:
sinä minulle kuulut niin käsi
toisen käteen. Kuuma vartalo
toiseen kiinni. Sydän toisen viereen.
Kuulut minulle kuin Rakas vain
voi kuulua. Mielessä ja sisällä
pauhaavana koskena. Tässäkin syksyn
tummenevien lehtien keskellä.
Kuin rakkaus muuttaisi kaiken
tämän kesäksi ja painautuisimme
yhdessä kesään sylikkäin. Ja
kuuluisit vain minulle kokonaan.
Huomaan Rakastavani hänen mukaan
ja sama, mikä vuodenaika. Ja
kukoistaako luonto vai uneksii.
Herääkö horroksesta vai jäätyykö.
Hän kuuluu minulle kokonaan.
http://www.youtube.com/watch?v=lvxAQlpVezM
Kiitos runostasi.
Rakkaus ei kuullu, ei näy,
eikä maistu.
Mutta kun Rakastaa, se
on kaikessa.
Elävänä.
Sen ymmärtää sitten,
kun Rakastaa.
Tyylikäs ja hieno
runo sinulta.
Aistikkuutta ja
ryhtiä.
Pidin kovasti.
Mukava jos pidit runosta. Yllättävän paljon herättänyt keskustelua tällainen pikaruno :o).
Luulen että runossasi juuri
teeskentelemättömyys, aitous
ja tuoreus, lukijoita vetää
puoleensa.
Hieno runo kokonaisuutena.
Ei siinä ole mitään keksittyä. Kaikki on totta. Ja niin varmaan kaikki runot täällä. Kaikilla on kokemuksia asiasta joltakin laidalta. Suurin ongelma lienee tunteen muuttaminen tekstiksi.
Tunteiden käsittely sinällään
on vaativa prosessi.
Osakokonaisuuden luominen
runon muotoon ja asettaminen
julkisuuteen, kaikkien
luettavaksi, siihen liittyy
paljon rohkeutta.
Runoja ei saakaa asettaa kai
mihinkään parermmuusjärjestykseen.
Tuon rohkeuden kautta kun jokainen
runo, on hyvä runo.
Tuoreus ja aitous ehkä
herättää lukijoissa kiinnostusta.
.. yksinäisen ihmisen ikävä. Kovin kauniisti kirjoitat :).
Yksinäisen sielun kaipauksesta runo monesti syntyy. Niin tämäkin.
Kiitos sinulle Toukokuu!