Sanojako vain...

Runoissa voi ilmaista monenlaisia tunteita,siksi runot ovatkin niin ihania.Mielen syövereissä on asioita,mitä ei haluaisi enää muistaa ja sitten tapahtuu jotain ja ne nousevat jälleen pintaan..
Tosiaan ,ei tiedä mitä virta tuo esiin..Ihania muistoja ,saisikin tuoda,niissä on mukavaa viivähtää pitempäänkin..Mutta,kun ei pysty ajatuksiaan valitsemaan..kaikenlaista tavaraa virtaa päässä.Tämmöistä tuli mieleeni,lukiessani tätä..Hieno runo..Kiitos..Mukavaa päivää sinulle!
Oli aika salaperäinenkin,luin ääneen ,kuulostaen tunnelmaa..Hei..Iloa! t.Irkku

..ovat kuin vuosikertaviini, paranevat päivä päivältä. Ilokseen näitä aamuisin lukee.

Hienoja ajatuksia täynnä tämäkin. Runoilijan pilvilinnoista sanoisin, että kaikkein kauneimmat runot syntyvät runoilija ollessa oikeesti rakastunut.

Oikein mukavaa pyhäpäivää sinulle : )

virta tuo salaperäinen
joskus unia tuo silmille
uneksijan, haaveita,
näkyjä menneistä maailmoista.
Rakkaustarinoita joissa
sekoittuu omat muistot,
nähdyt, kuullut ja luetut.
Siinä sitten sopassa ollaan,
kun välillä on hempeyttä,
tragediaa ja yltiöromanttista
nyyhkyleffaa; miss on nenuliinat?

Nyt runokotka puhkaisit unelmakuplan ja taivaansineä valuu päälleni ja pääsen odottamaan sitä sydämestä sydämeen rakkautta, minäkin ;)

Kiitos runostasi niin hellän pehmoisesta.

Muistatko päiviä sateenvarjomme
alla, kun sade piiskasi ja
me vain nauroimme ja suutelimme.
Toivoimme, että sade jatkuisi,
saisimme olla piilossa bsadetta.

Tajuamattamme siellä kosteassa
kasvoimme yhteen. nauru ja käsiemme
osuminen yhteen, se tunnelma,
juurrutti meidät toisiimme. Ei
tarvittu kuin se sateenvarjo.

Ajattelitkohan koskaan, niin kuin
minä, kuinka vähästä voikaan
Rakkauden vaalea sänky avautua.
Peite kääriytyä kutsuvana
Rakkaudelle Koko elämäksi.

Nytkin muistaessa nauruasi vierelläni,
tuntuu kuin jalkani olisivat taas
kosteat. Ja sade kuuluisi kupoleita
vasten ja sadeviemärit kuohuaisivat
kuin shampanjaa. Naurusi keskellä
kuuluisi sana:

Rakas.

Sana erillään yhtäkkiä kaikesta
ja siirtyisin uuteen maailmaan.
Kosteus katoaisi jaloistani ja
sade pysähtyisi. Minä sen muistan
tänäinkin Rakkaani. Miten muutit minua.

Ja muutit minuun.


http://www.youtube.com/watch?v=67V913VyGo8&feature
=related


Kiitos runostasi.


Rakkaus on voimakas
ja vimmainen tunne.

Rakentava tosiaan, mutta
myös murtava.

Lohduttava, mutta myös
katkeroittava.

Rakkaus tekee heikoksi,
jotta siemen voi kasvaa
puhtaaseen maahan.

Kun siemen kasvaa, jotain
vahvistuu.

Ja se on Rakkautta.

Komeaa tekstiä sinulta
ja nautinnolla luin.

Kaikki olennainen kohdallaan
ja hienossa muodossa.

Pidin kovasti.


Kivaa ja iloista päivää
sinulle.

pelkkiä sanoja, vaan mitä hienointa runoilijan
työtä eikä mitään pähkäilyä. Voisit lopettaa koko
sanan käytön, koska runosi ovat RUNOJA !

Viimeinen säkeistö on kruunu tälle
kokonaisuudelle, joka runosi on kaikkine kauniine
kielikuvineen ja tunnelmineen.

Mahtavaa jälkeä, ei voi muuta sanoa.

PS Sinulla on muuten yhteen kommenttiin vastaa-
matta tuolla alempana.

Monenlaista enemmän tai vähemmän tärkeää roinaa myös lemmen joki kuljettaa...kohti syvää, aavaa merta, jonne kaikki muistot mahtuvat.
Hienosti olet ajatellut.
Joen alkulähteet tai valuma-alueet siellä jossain menneisyydessä...osa muistoista haihtunut matkalla, välillä joki koskena pauhaa, välillä melkeinpä paikallaan seisoo...
Juutuin nyt jotenkin tähän jokeen, kun se on niin hienosti keksitty.
Siirryn siltoihin. Toinen paljon ajatuksia herättävä juttu. Sillat helpottavat kulkua, sydänten väliset sillat ovat hyvin tärkeitä, niitä pitkin sydämet löytävät toistensa luo.
Harmillisesti ne usein pyrkivät sortumaan, kun yhteisymmärrys ja rakkaus hylkäävät sydämet...
Sitten on kaikki nuo pilvilinnat, taivaansinet, usvaiset villit maat...Kerrassaan hienoja elementtejä runossasi.
Ja ensi yönä tulee niitä tähdenlentoparvia...
huomenna suuntaamme kaikki niskat jäykkinä arjen askareisiin...
Hieno runo!