Mä oon tosi hankalassa elämäntilanteessa.
Tätä on jatkunut jo pitkään. Otimme miehen
kanssa koiranpennun joka on nyt yli
puolitoistavuotias.
Koira on erittäin hankala tapaus ja
kovapäinen. Se tarvitsisi erityisen kärsivällisen
ja johdonmukaisen kasvatuksen ja energiset
kasvattajat.
Nyt olemme muuttaneet erilleen miehen
kanssa, ja koira jäi tietenkin minun
vastuulleni. Jokapäiväinen elämä tuottaa
muutenkin mulle vaikeuksia, saati sitten
vaikean koiran kanssa. Kärsin
masennuksesta ja ajoittain paniikkihäiriöstä.
Toisaalta koira on ollut erittäin terapeuttinen
koska sitä on vietävä pihalle ja muutenkin.
Mutta tosiasia on, etten JAKSA enkä pysty
antamaan sille koulutusta enkä tarpeeksi
liikuntaa ym. kuin se tarvitsisi. Tää on mulle
erittäin kipeä asia, koska koira on kuitenkin
mulle kuin perheenjäsen enkä haluaisi siitä
luopua.
Mutta muutenkin rajoittunut elämäni on entistä
rajoittuneempaa, koska en pysty liikkumaan
koiran kanssa esim. pidempiä matkoja.
En tiedä mitä tehdä. Olen epätoivoinen. En
haluaisi luopua koirastani, mutta toisaalta
järki sanoo että se olisi koirankin kannalta
ehkä parasta. Mutta mistä löytää hyvä koti
muutenkin hankalalle tapaukselle???? Itku
tulee silmään taas =(((((
Tätä on jatkunut jo pitkään. Otimme miehen
kanssa koiranpennun joka on nyt yli
puolitoistavuotias.
Koira on erittäin hankala tapaus ja
kovapäinen. Se tarvitsisi erityisen kärsivällisen
ja johdonmukaisen kasvatuksen ja energiset
kasvattajat.
Nyt olemme muuttaneet erilleen miehen
kanssa, ja koira jäi tietenkin minun
vastuulleni. Jokapäiväinen elämä tuottaa
muutenkin mulle vaikeuksia, saati sitten
vaikean koiran kanssa. Kärsin
masennuksesta ja ajoittain paniikkihäiriöstä.
Toisaalta koira on ollut erittäin terapeuttinen
koska sitä on vietävä pihalle ja muutenkin.
Mutta tosiasia on, etten JAKSA enkä pysty
antamaan sille koulutusta enkä tarpeeksi
liikuntaa ym. kuin se tarvitsisi. Tää on mulle
erittäin kipeä asia, koska koira on kuitenkin
mulle kuin perheenjäsen enkä haluaisi siitä
luopua.
Mutta muutenkin rajoittunut elämäni on entistä
rajoittuneempaa, koska en pysty liikkumaan
koiran kanssa esim. pidempiä matkoja.
En tiedä mitä tehdä. Olen epätoivoinen. En
haluaisi luopua koirastani, mutta toisaalta
järki sanoo että se olisi koirankin kannalta
ehkä parasta. Mutta mistä löytää hyvä koti
muutenkin hankalalle tapaukselle???? Itku
tulee silmään taas =(((((
Vastaukset 9
Vanhimmat
Voithan kysyä apua ongelmakoirakouluttajilta esim.
http://www.koiraterapeutit.fi/.
Jos taas tosissaan tunnet ettet jaksa, mielestäni
oikea ratkaisu olisi koirasta luopuminen, tärkein
on oma henkinen hyvinvointisi :)..
http://www.lemmikkipalstat.net/apula , tuossa on
yksi ilmoituspalsta.. Sitten jos kyseessä on
rotukoira voit kysyä rotujärjestöltä josko heillä
olisi rescue-toimintaa olemassa ja voisivat auttaa
uuden kodin etsinnässä..
Voimia ja jaksamista!! :)
Kiitos vastauksestasi ja noista hyvistä
linkeistä!! Mun täytyy nyt vielä miettiä mitä teen.
Ehkäpä ratkaisu löytyy.
Mutta onko tietoa esim. siitä, että olisko koira
hyvä luovuttaa mahdollisimman nuorena jos
näyttää siltä että tulee olemaan edessä. Eli
siis nyt koirani saattaisi olla luovuttamisenkin
kannalta vielä "järkevän" nuori ja
sopeutuminen voisi olla parempaa.
Sitten olen miettinyt, että voiskohan löytää
sellaisen väliaikaisen kodin, jolloin
luovuttaminen ei olis lopullista, vaan olisi
mahdollisuus ottaa koira takaisin.
Onko tällaisista tapauksista tietoa?
Sinänsä koiran kannalta kodinvaihto on nuorena
parempi, sopeutuu tosiaan nopeammin..
Se että löytäisitkö jostain sijaiskotia joksikin
aikaa on aika kinkkinen juttu, mutta voithan
laittaa esim. apulaan ilmoituksen että etsit
sijaiskotia siksi ja siksi ajaksi..
Mutta eiköhän se siitä, tavalla tai toisella,
mutta kyllä kaikki hyväksi kääntyy!! :)
Eikö olisi mahdollisesti joku
Ystävä/tuttu/naapuri joka voisi koiran ottaa
tilapäisesti hoitoonsa vähäksi aikaa jotta Itsesi
kuntoon saisit?
Tai edes jos ongelmana on pelkkä ulkoilutus ja
koulutus, niin on paljon nuoria(pääosin
Tyttöjä),jotka tahtoisivat ulkoiluttaa ja
kouluttaa, mutta eivät voi pitää omaa koiraa!!
Koitappa tällaista ilmoittaa paikallisessa
lehdessä tai kaupan ilmoitustaululla!!
Toivotaan Teille Molemmille(Sinulle ja Koiralle)
Hyvää jatkoa !!!!
Ehdotuksissasi on ideaa. En ole osannut itse
ajatella tuollaisia vaihtoehtoja. Toisaalta asun
aika pienellä paikkakunnalla, joten en tiedä
löytyisikö sopivaa hoitajaa. Ja toisaalta
pelkään luottaa koiraa toisen huollettavaksi.
Mitäs jos lenkillä tai muuten tulee jotain
ongelmaa, esim. puree jotain ihmistä (ei ole
kyllä sellaista tapahtunut!) niin eikö vastuu ole
silti minun? Siksi epäilyttää antaa
ventovieraiden hoiviin.
Vaikka koira on pienikokoinen, sillä on
valitettavan paljon voimaa ja joskus on
itsellänikin vaikeuksia pitää sitä paikoillaan.
Muiden koirien kanssa sillä ei ole koskaan
ollut mitään ongelmia. Tosin se on poikakoira,
eikä siis kaikkien poikakoirien kanssa
luonnollisestikaan tule juttuun. Mutta toisten
koirien kimppuun koirani ei ole koskaan
käynyt, vaan on siinä suhteessa erittäin
sosiaalinen.
Ongelmatilanteet tulevat ihmisten
kohtaamisessa. Koirani on tavallaan hyvin
arka mutta toisaalta taas utelias ja
uhkarohkeakin. Jos jostakin yllättävästä
paikasta tupsahtaa varsinkin tummapukuinen
ihminen, tai muuten erikoisella tavalla
käyttäytyvä, niin johan alkaa sellainen rähinä
ja huuto, että saan hävetä silmät päästäni. En
kertakaikkiaan saa koiraani mitenkään siinä
tilanteessa rauhoitettua. Ihmiset tietenkin
varmaan kuvittelevat koiran olevan
suurinpiirtein tappaja, vaikkei se koskaan
kimppuun kävisi. Haukkuu vain mielettömästi.
Kun ihmisten ilmoilla liikkuminen tuottaa
mulle muutenkin vaikeuksia, ei tällaiset
tilanteet ole kovin mieltä ylentäviä. Pelkään
liikkua varsinkin ruuhka-aikaan ulkona, koska
en voi ennalta tietää mitä rähinöitä taas tulee.
Tiedän että varmaankin parasta olisi juuri
liikkua ja totuttaa koiraa monenlaiseen
liikenteeseen, mutta toistaiseksi se on ollut
minulle lähes mahdoton ajatus.
Välillä otan mukaan jotain herkkupalaa, jotta
saan koiran huomion kiinnitettyä pois
pelottavista vastaantulijoista tai muista.
Joskus se auttaakin.
Kiitos kommentistasi joka tapauksessa.
Tässä nyt tuli vähän lisää purettua omia
ajatuksiani.
....MEILLÄ OLI SAMANLAINEN TAPAUS, MUTTA KUN KOVA
UROS SAKEMANNIMME TÄYTTI KAKSI VUOTTA SE OLI
ENEMMÄNKIN KUIN UNELMA.
KOIRAT RAUHOTTUU YLEENSÄ 1,5 V MUT MEILLÄ
NÄKÖJÄÄN EI.
-----ODOTA-----NIIN KOIRASI KYLLÄ VOI PIAN
PAEMMIN JA SINÄ ITSEKKIN.
NYT TOKI KOIRAMME ON JO......EDESMENNYT
Jos haluat tietää enemmän: [email protected]
Minulla oli vuosi sitten masennusta ja olin jo
melkein luopumassa omasta koira-kullastani koska
uskoin etten pystyisi tekemään koiraani
onnelliseksi koska en itsekään ollut onnellinen.
ONNEKSI en kuitenkaan luopunut koirastani. Sen
avulla selvisin pahimman yli ja nytkin vuotta
myöhemmin on ihana halata lämmintä karvaturria ja
itkeä hänen turkkiin pahan olon kyyneleet. Vaikka
välillä tuntuisi ettei jaksa lenkille ym niin
aina siitä koirasta on enemmän iloa kuin haittaa.
Älä siis anna koiraasi pois. Tulet vielä
kiittämään sitä olemassa olostaan kun hän vetää
sinut ylös sieltä kuopasta missä nyt vaellat.
Jaksamusta ja halauksia sinulle.
sinua. Itselläni on koiria, joita en nykyisin
jaksa enää hoitaa. Kärsin pakko-oireista ja
masennuksesta. Onneksi sentään minulla on mies
joka nykyään hoitaa koiramme, sillä odotan vain
aikaa jolloin taas itse saisin voimia niiden
kanssa telmiä, niin kuin ennen...Uskon että jos
nämä rakkaani lähtisivät pois luotani, masentuisin
vain enemmän, sillä ne jaksavat kuitenkin tuottaa
minulle jokapäiväistä iloa. Juttelen niille usein
ja joskus parempana päivänä lähden niiden kanssa
kävelylle. Kaikkein parhaimpia ovat kävelyt
perheen ja koirien kesken. Perheellä tarkoitan
koiria ja miestäni, sillä nämä koirat ovat meille
kuin lapsia. Meillä on usein hauskaa kun puhumme
niille ja niistä ja vain vietämme yhdessä aikaa ja
hassuttelemme. Joskus teemme yhteisiä
lomareissuja. Minulla on toki paha olo ja huono
omatunto etten jaksa aina miestäni koirien
hoidossa auttaa, mutta emme kyllä pystyisi
kuvittelemaan elämää ilman niitä. Näihin lapsosiin
on syntynyt vahva tunneside. Koiramme ihan kuin
tietäisivät minun tilani, koska he suhtautuvat
minuun erilailla, mutta selvästikkin rakastavat
minua. Sinulla on hieman eri juttu, kun olet
yksin, mutta kyllä koira voimaa antaa: Se ottaa
mutta myös antaa! Olisi kyllä hyvä jos saisit
joltain apua. Meilläkin käy naapurintytöt usein
hakemassa koiraamme kävelylle, mutta toista emme
voi antaa, koska pelkäämme ette jotain tapahtuu,
sillä se on kovin iso ja riehakas. Toinen onkin
hieman säyseämpi.
En kuitenkaan suosittele että annat koiraasi
hoitoon pitkäksi aikaa, sillä meidän molemmat
tulivat meille täysikasvuisina ja vaikka olisivat
olleet nuorempiakin, niin aina se on yhtä
riipaisevaa katsoa kuinka koira kaipaa perhettään.
Eli kodin vaihdos on aina paha juttu henkisesti
kaikille, mutta hankalampaa on jos koiraa
pompotellaan edestakaisin. Meidän toinen koiramme
oli aluksi vain hoidossa meillä vuoden, mutta
jäikin lopullisesti meille, koska edelliset
omistajat olivat tottuneet elämään ilman sitä, me
emme halunneet enään luopua siitä, koira oli jo
kiintynyt meihin ja me siihen ja lopulta
ajateltiin että säästetään koiran tunteita ja
annetaan sen jäädä meille. Tämä koira sitäpaitsi
jo meille muuttaessaan koki valtavia stressin
oireita koska ikävöi niin paljon. Sillä oli kyllä
tosin jo aika paljon ikää ja pitkä elämä takana
toisten ihmisten kanssa, mutta kuitenkin tottu
meihin pian ja alkoi rakastamaan meitä ja totesi
että sen on hyvä olla, ja sai vielä kaverinkin!
Nyt se on elänyt jo tosi vanhaksi ja on elämänsä
kunnossa!!! Se on viettänyt jo toisen
samanpituisen elämän meidän kanssa, kuin
edellistenkin kanssa! Eli jos meinaat koiraa
muutattaa jonnekkin,niin tee siitä pysyvää...se on
kaikkien kannalta kuitenkin paras vaihtoehto!
minulla on ollut lähes samaslainen tilanne.
Otimme poikaystäväni kanssa koiranpennun. Kun
koira oli reilun puolivuotta meille tuli ero.
Koira oli vilkas eikä viihtynyt yksin kotona.
Ajanpuutten vuoksi jouduin luopumaan rakkaasta
koirastani. Kadun sitä vielä tänäkin päivänä! Jos
vain pystyt viemään koiran johonkin vähäksi aikaa
jotta saat oman elämäsi kuntoon niin elämä voi
helpottua. Eikö exäsi voisi pitää sitä välillä?
Vaikka tällähetkellä olisi vaikeaa niin koira
kyllä palkitsee vaivannäkösi! Oman ikäväni takia
suosittelen sinnittelemistä. Älä luovuta!
Jaksamisia!