Selostan lyhyesti tilanteen josko joku voisi neuvoa.
Meitä on neljä sisarusta ja äitimme kuoli ollessamme kaikki alaikäisiä. Testamentilla isä sai kaikki omaisuuden joka oli jo ennestään hänen nimissään.Meillä alaikäisillä lapsilla oli uskottumies eikä lakiosuutta vaadittu missään vaiheessa.
15 vuotta myöhemmin isämme möi kymmenen hehtaaria maata ja kauppa meinasi tyssätä siihen että kauppakirjaan tarvittiin meidän lasten suostumus.Olimme täysi-ikäisiä ja asia järjestyi.
Nyt haluaisin ostaa isältäni palasen maata mutta onnistuuko se? Kenelläkään sisaruksista ei ole mitään sitä vastaan mutta yksi veli on virkaholhouksen alla ja epäilen että suostuuko virkaholhooja kauppaan ja tarvitaanko hänen suostumustaan?
Maa-alue on isäni nimissä ja hänellä on siihen lainhuudatukset joten miksei hän voi sitä myydä?
Onko olemassa mitään muuta tapaa että saisin tuon maa-alueen ja voisin päästä rakentamaan?
Meitä on neljä sisarusta ja äitimme kuoli ollessamme kaikki alaikäisiä. Testamentilla isä sai kaikki omaisuuden joka oli jo ennestään hänen nimissään.Meillä alaikäisillä lapsilla oli uskottumies eikä lakiosuutta vaadittu missään vaiheessa.
15 vuotta myöhemmin isämme möi kymmenen hehtaaria maata ja kauppa meinasi tyssätä siihen että kauppakirjaan tarvittiin meidän lasten suostumus.Olimme täysi-ikäisiä ja asia järjestyi.
Nyt haluaisin ostaa isältäni palasen maata mutta onnistuuko se? Kenelläkään sisaruksista ei ole mitään sitä vastaan mutta yksi veli on virkaholhouksen alla ja epäilen että suostuuko virkaholhooja kauppaan ja tarvitaanko hänen suostumustaan?
Maa-alue on isäni nimissä ja hänellä on siihen lainhuudatukset joten miksei hän voi sitä myydä?
Onko olemassa mitään muuta tapaa että saisin tuon maa-alueen ja voisin päästä rakentamaan?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jaa... milläs perusteella luulet, että kauppaan tarvittaisiin veljesi edunvalvojan suostumus? Eikös sen maapläntin omista isäsi eikä vajaavaltainen veljesi. Ei veljilläsi tässä suhteessa ole enää mitään tekemistä tämän maanpläntin omistusosuuksien kanssa. Et sinä veljiltäsi lupaa tarvitse, jos haluat tehdä ko. oikeustoimen.
"15 vuotta myöhemmin isämme möi kymmenen hehtaaria maata ja kauppa meinasi tyssätä siihen että kauppakirjaan tarvittiin meidän lasten suostumus.Olimme täysi-ikäisiä ja asia järjestyi."
Miksi tähän kauppaan vaadittiin lasten suostumus?
Ensinnäkin täytyy todeta että aikaisemmissa vastauksissa on virheellistä tietoa.
Vaikka isälläsi on lainhuuto (oletettavasti päivätty ennen äitisi kuolemaa)kyseiseen kiinteistöön, on todennäköistä että aikomaasi maakauppaan tarvitaan muiden lasten (sisarukset) suostumukset. Näin on siinä tapauksessa että ositus isäsi ja kuollen äitisi oikeudenomistajien (eli siis teidän lasten )välillä on edelleen tekemättä.
Koska äitisi on kuollut ainakin 15 vuotta sitten, sovelletaan nyt aikomaasi kauppaan silloin voimassa olleita avioliittolain pykäliä. Siihen aikaan kaikkiin kiinteän omaisuuden luovutuksiin tarvittiin puolison suostumus ja koska tässä tapauksessa puoliso on kuollut niin hänen perillisten suostumus tarvitaan lainhuudon saamiseksi ongelmitta(jos siis ositus on edelleen tekemättä). Tavallaan äidillesi avio-oikeuden nojalla kuuluva puolikas kiinteistöstä kuuluu nyt kuolinpesälle.
Suostumukset tulee antaa kirjallisina, kahden henkilön oikeiksi todistamina. Koska veljesi on holhouksessa (tai nykyisin sanotaan että hänelle on määrätty edunvalvoja) on hänen edunvalvojansa (virkaholhoojan) syytä hankkia maistraatin lupa kiinteistön myyntiä varten kaiken varalta. Maistraatin lupa kyseiseen luovutukseen ei liene mikään ongelma tässä tilanteessa. Periaatteessa jos veljesi toimintakelpoisuutta ei ole rajoitettu hän voisi itsekin antaa suostumuksen jos on tosiasiallisesti oikeustoimikelpoinen. Kannattaa varmistaa asia maistraatista jokatapauksessa.
Kiinteistökauppa voidaan kyllä tehdä ilman em. suostumuksiakin mutta en suosittele. Silloin nimittäin lainhuudon haku pitkittyy ja todennäköisesti muille sisaruksille osoitetaan määräaika kanteen nostamiseen ja vasta tuon määräajan umpeuduttua lainhuuto myönnetään jos siis kukaan ei nosta kannetta.
Mutta....
"Tavallaan äidillesi avio-oikeuden nojalla kuuluva puolikas kiinteistöstä kuuluu nyt kuolinpesälle."
Äitimme kuitenkin testamentilla jätti meidät perinnöttömiksi ja kaiken sai isämme. Jos oikein ymmärrän on kuitenkin olemassa lakiosuus mutta mitähän lienee ollut tuohon aikaan.
Eli siis jos veljemme on oikeustoimikelpoinen hän voi allekirjoittaa suostumuksen ilman edunvalvojaa? Ymmärsinkö oikein?
Kiitoksia paljon etukäteen, tämä auttaa paljon asioiden selvittelyssä.
"Äitimme kuitenkin testamentilla jätti meidät perinnöttömiksi ja kaiken sai isämme"
Testamentti on tehoton siltä osin kun se loukkaa lakiosia (=puolet normaalista perintöosuudesta). Lakiosaperillisen perinnöttömäksi jättäminen on pätevästi mahdollista vain poikkeustapauksissa ,lähinnä jos perittävää on loukattu syvästi tahallisella rikoksella (katso tarkemmin Perintökaari 15 luku 4 §. Peruste on mainittava testamentissa ja siihen vetoavan on näytettävä toteen että näin todellakin on. Käytännössä äärimmäisen harvinaista.
Koska aiemminkin on lasten suostumukset pyydetty maata myytäessä, niin olettaisin ettei tuota testamenttia ole pidetty pätevänä, mikä onkin mielstäni ihan oikein jos kerran lakiosia ei ole täytetty. Toisaalta kysymys voi olla tavallisesta keskinäisestä testamentista jossa ei varsinaisesti ole jätetty lapsia perinnöttömäksi.
Vaikeaa antaa varmaa vastausta ilman että näkisi testamentin mahdollisine liitteineen.
Tuota ei kannata tässä yhteydessä pohtia sen enempää jos kerran suostumukset sisaruksilta on saatavissa!
Veljenne edunvalvonta pitäisi ensin varmistaa maistraatista eli onko hänen toimintakelpoisuuttaan rajoitettu. Jos ei ole, niin hän voi periaatteessa itse allekirjoittaa suostumuksen. Hän on tällöin oikeustoimikelpoinen. En kuitenkaan suosittele tätä, koska tällöin edunvalvoja voi esimerkiksi nostaa kanteen sillä perusteella ettei veljenne ollutkaan TOSIASIALLISESTI oikeustoimikelpoinen.
Neuvoisin kysymään neuvoa veljenne maistraatin holhousasioista vastaavalta henkikirjoittajalta. Näissä asioissa on parempi selvittää asiat etukäteen ja pelata varman päälle.
"kuuluu tavallaan kuolinpesään" oli ehkä hieman harhaanjohtavasti sanottu. Jos kerran isälläsi on ollut äitisi kuollessa jo yksin lainhuuto kiinteistöön, se on kokonaan hänen, ei kuolinpesän. Ottaen kuitenkin huomioon avio-oikeus ja äitisi kuollessa voimassa olleet ns. vallintarajoitukset, tarvitaan suostumukset kuolleen puolison perillisiltä jos ositus on tekemättä. Avio-oikeus on ikäänkuin "odotusoikeus" (ei omistusoikeus) joka toteutuu sitten osituksessa.
Kiinteistön myyjänä ei siis ole kuolinpesä vaan isäsi. Muut sisarukset ovat vain avioliittolain mukaisia suostumuksenantajia.
Sisaruksilta vain paperi jossa esimerkiksi "Annan suostumukseni siihen että isäni NN myy XX kunnan YY kylässä sijaitsevasta ZZ tilasta RN:o ?? MM:lle noin x.x hehtaarin määräalan" nimi ja todistajien nimet alle. Sitten tuon veljesi osalta selvität maistraatista miten syytä toimia. Ja sitten vain kaupantekoon ja ei tule ongelmia lainhuudatuksessa.
Olen ajatellut että vaikka veljeni olisikin oikeustoimikelpoinen, käyn kuitenkin edunvalvojan puheilla. Asian varmaan tekee helpommaksi se että muiden sisarusten suostumus kauppaan on. Entä sitten jos veljeni edunvalvoja ei suostukkaan kauppaan? onko vaihtoehtoja?
Luulen ja uskon että sieltäkin suostumus kauppaan tulee mutta aina on hyvä varautua pahimpaan.
Selkein vaihtoehto on hakea suostumuspaperiin sekä veljesi että hänen edunvalvojan nimi. Katson ettei tässä tarvita maistraatin lupaa vaikka veljesi toimintakelpoisuus olisikin rajoitettu, kysehän ei ole hänen omaisuuden luovuttamisesta tai holhouslain 34 §:n mukaisista oikeustoimista. Ja toisaalta vaikka olisikin, niin jos hänen toimintakelpoisuutta ei ole rajoitettu on hänellä ITSELLÄÄN (ei edunvalvojalla yksin) oikeus tehdä tällaisiakin oikeustoimia.
Epäilenpä että edunvalvojat saattavat olla hieman ylivarovaisia ja en ihmettelisi jos hän haluaisi tässäkin tapauksessa "varmuuden vuoksi" maistraatin luvan asialle.
Asiaa varmaan selkeyttää seuraava oikeuskirjallisuuslainaus: "Kun henkilölle on määrätty edunvalvoja mutta hänen toimintakelpoisuuttaan ei ole rajoitettu, ei kirjaamisviranomaisella (käräjäoikeus) ole velvollisuutta ryhtyä tarkistamaan päämiehen oikeustoimikelpoisuutta silloinkaan, kun asiakirjan on allekirjoittanut päämies yksin. Päämies ei tarvitse tekemäänsä oikeustoimeen edunvalvojan taikka maistraatin suostumusta. Jos oikeustoimikelpoisuudesta tehdään väite taikka on muutoin ilmeistä, ettei päämies ole oikeustoimikelpoinen, on tarkistaminen suoritettava edunvalvontapäätöksestä. Tällöin saatetaankin päätyä siihen, ettei päämies ole oikeustoimikelpoinen jolloin hänellä ei ole oikeutta sopimusten tekemiseen. "
Viimekädessä voidaan hakea maistraatilta lupa kauppaan. Ei liene ongelma koska tuskinpa kauppa olisi veljesi edun vastainen. Kysymyshän on vain suostumuksen antamisesta itseasiassa. Lupa voidaan tarvittaessa hakea myös jälkikäteen, näin usein tapahtuukin kun asioista ei etukäteen tiedetä...
Spekuloidaanpas ja sekoitetaan vielä pakkaa eli hyväksymällä perittävän tekemän täydellä omistusoikeudella olevan testamentin on myös mahdollista menettää lakiosaoikeutensa perittävän kuoleman jälkeen.
Perittävän kuoleman jälkeenhan lakiosaperilliselläkin on mahdollisuus näin luopua perintöosastan vastikkeetta.
Kun edunvalvoja on ollut asianmukaisesti määrättynä, niin tuskinpa on kysymys täydellä omistusoikeudella olevasta testamentista, koska sellainen edunvalvojan tekemä toimi ei olisi edunvalvottavien edun mukainen ja edunvalvoja itse voisi joutua korvausvelvolliseksi mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta.
Jaossa on todennäköisesti kuitenkin ollut aikanaan pesänjakaja tai sitten holhousviranomaisen lupa on myöhemmin saatu jaolle. Mikäli näin ei olisi, jako ei sitoisi vajaavaltaisia pesänosakkaita. Siis jos ei pesänjakajaa oltu määrätty tai sopimusjaolle oltu haettu ja saatu maistraatin hyväksyntää.
Jos taas jostain kumman syystä olisikin ollut niin, että oltaisiin katsottu olevan lasten edun mukaista, että he hyväksyvät täysin omistusoikeuksin olevan testamentin vaatimatta lakiosaansa, olisi isänne täysin omistusoikeuksin kiinteistön omistaja.
No, se oli vähän offtopic. Osoittaa kuitenkin, että kannattaa käydä jonkun asiantuntijan luona papereiden kanssa selvittämässä asia perinpohjin ennenkuin alatte suunnittelemaan mitään enemmän. Ilman perehtymistä asiakirjoihin on äärimmeisen vaikea sanoa oikein mitään, kun yksityiskohdista ei ole tietoa.
Miten on veljeni myi lapsuuden kotimme Piti myös kaikki rahat itsellään minulle siskoleen ei antanut mitään . Sitten veljeni kuoli rahat jäivät hänen vaimolleen Onko minulla oikeutta vaatia osaani tältä vaimolta Va tyytyä vain tähän
Veljesi omisti tämän teidän entisen lapsuudenkodin? Vai kuka?