ystävän haku

caroooo

Kaikki kertovat täällä palstalla olevansa yksinäisiä mutta suurin osa heistä ei kumminkaan étsi seuraa, miksi?
Minun mielestäni ei ole mitään syytä hävetä jos etsii netistä seuraa koska tiedän että on hyvin vaikea rakentaa ystävyys suhteita ulkomaailmassa. Kaikilla on varmasti syynsä yksinjäämiselle mutta ei sitä pidä havetä.

Ystävän hakuun rohkeasti vain, ei ole mitään hävittävää!

25 kommenttia

Äänestä

Vastaukset

  • Tuo on ihan totta, että sitä yksinäisyyttä hävetään, mutta silti ollaan arkoja etsimään ystäviä. Eihän se helppoa ole, mutta ainakin mulle on helpompaa löytää kavereita netistä kuin ulkomaailmasta. En harrasta mitään sellaista, missä tapaisi muita, jossei nyt kirjastoreissuja lasketa :) Eikä mua kiinnosta jumpparyhmät sun muut...

    Olenkin tavannut kiinnostavia ihmisiä netissä ja myöhemmin nähnyt heidät livenä. Ja vaikkei heistä mitään sydänystäviä tullutkaan, niin ei silti kaduta yhtään. Rohkeasti siis ilmoituksia! :)

  • Minä tosi haku

  • Ihminen pysyy samanlaisena mutta tapa kommunikoida muuttuu. Ei yksinäisyydessä ole hävettävää ja jos lohduttanee se totuus, että yksinäisiä on paljon.
    Ja onhan nettikirjoittelu ja skypettely ja muu sosiaalinen media, yhteyden pitoa ja kanssakäymistä ihmisten kanssa. Ja joku löytää kumppanin, ystävän tai tutun tätä reittiä myöten.
    En koe ainakaan vielä tunnetasolla yksinäisyyttä ja on päivittäin tilanteita, että kohtaan ihmisiä kasvotusten, mutta kyllä kai tämäkin kirjoittelu jotain antaa. En kai muuten tätäkään palstaa seuraisi. On se ainakin ajankulua ja toivottavasti sitä saa myös joku toinen.
    Sitten kun voimat ehtyvät ja jalat eivät enää muualle kanna, niin saattaa olla hyvinkin tarpeellinen henkireikä ulospäin. Niin kauan kun vähänkin pystyn liikkumaan ja ajatus toimii, niin haluan myös livenä paikkoihin ja ihmisten pariin, missä olen tottunut käymään. Onneksi ovat taksit ja voihan välistä joku autollaankin kuskata, tietenkin korvausta vastaan.
    Ihminen tottuu myös kaikkeen. Joillekin riittää, että saa vaihtaa ajatuksia kirjoittamalla ilman että näkee toisen kasvoja ja edes tuntee. On tämä välistä ihan mukavaa.

  • Netistä ystäviä???? Pah ja pyh!!!!
    Hulluja, tyhmiä, narsisteja, huuhaa-pellejä, skitsoja, valehtelijoita....

  • Niin. Pahjapyh on kyllä oikeilla jäljillä. Näitä on paljon eteen tullut, oon siis kauan etsinyt kavereita netistä ja ei oo mitään livekavereita oikein löytynyt, Mutta kirjekavereita on useamman vuoden takaa, en ole heitä tavannut koskaan. Eipä sillä, olen varmaan itsekin hullu, tyhmä, narsisti, huuhaa-pelle, skitso ja valehtelija :)

    • Taisi jäädä mainitsematta vielä alkoholistit, huumeveikot, pillerinpyörittäjät ja sitten moninainen joukko isoja- ja pikkurikollisia, jolleivat ne kaikki jo sisälly edellisiin tai "huuhaa-pelleihin" sitten kumminkin.
      Kuulehan kaksinainenkahakka.... ymmärtääkseni olet ainakin vielä suunnilleen järjissäsi :-) Mutta täällähän on kenenkään (minunkaan) vaikeaa päätellä muista tai tosistaan (itsestänikään) yhtään mitään puolesta tai vastaan. Eli pliibaplaabat mulle!


  • Siitä on nyt noin kolme vuotta kun tutustuin tämän palstan kautta yhteen kaveriin ja vieläkin ollaan hyvissä väleissä. Enimmäkseen tämän kyseisen kaverin kautta olen saanut kymmenkunta kaveria, joita näen aktiivisesti ja olen itekin muutamaan tyyppiin ottanut yhteyttä edelleen täällä Suomi24:ssa (eri palsta kyseessä silti) hyvällä menestyksellä.

    Siinä ei oikeasti häviä mitään jos vaikka tänne laittaa kaverinhakuilmoituksen, mutta voittaa voi paljonkin!

  • Mukavaa että joitain tämä palsta on palvellut ja on ystäviä löytynyt. En tiedä mikä siinä kavereiden hankkimisessa sitten on niin vaikeaa, mutta en vain osaa.. Oon melko sosiaalinen ja pystyn sillain jutteleen ihmisille, mutta ystäviä en osaa hankkia. Eipä oo ollut helppoja ihmissuhteita mulla. Ainoat kaverit ollu mustasukkaisia, yhden veli teki puukotuksen ja välit katkesi, yksi valehteli mulle, yhden miesystävän takia polisiit tuli mun kämpälle, toinen stalkkeroi mua netin kautta, on tullut peniksen kuvaa kun oon lähettänyt oman kuvani, on ollut ihmisiä jotka ei oo saapunut paikalle kun sovittu.. En tiedä jaksaako sitä kaikkien jälkeen enää edes yrittää.. Ihmiset perseestä, suurin osa..

  • Minä en etsi näiltä palstoilta ystäviä, vaan luen kirjoituksia siitä, miten ihmiset yrittävät pärjätä yksinäisyytensä kanssa tai purkavat pahaan oloaan ja joskus kirjoitan itsekin. Olen kyllä vuosien mittaan yrittänyt ystävystyä ihmisten kanssa - olen jutellut, kutsunut kotiini jne. Mutta vaikka olen päässyt jossain määrin lähelle joitakuita, ei kukaan tunnu haluavan minua varsinaisesti ystäväkseen - yhteydenpito jää tuttavuuden tasolle. En usko, että nettikaveruus syvenisi ainakaan minun tapauksessani ystävyydeksi - jotain minulta puuttuu tai jokin minussa on väärin.

  • Kaikki ihmiset ovat vihaavia paskiaisia, joissa ei ole yhtään mitään hyvää.

  • Yksinäisissä on varmasti niitäkin, joille on elämässä tullut suuria ja mahdollisesti traumaattisiakin pettymyksiä muiden ihmisten suhteen. Voi todellakin olla vaikeaa luottaa enää keneenkään.

    • Minusta yksinäisyydessä ei ole hirveästi hävettävää. Enemmän nolostelin niitä nyt entisiä kavereita ja ystäviä, jotka mitä hämmästyttävin tavoin ajoivat suhteemme pisteeseen. Kuvittelivat ehkä jollain kummalla ajatusjuoksulla jotain muuta? Onpahan tilaa, jos törmää vielä joskus miellyttävän oloisiin ihmisiin, kun ei tarvitse energioitaan tuhlailla omalta kantilta katsottuna jonninjoutavuuksiin. Yksinkin on ok, kun on siitä elämänvarrelta jaksoittaisia kokemuksia.


    • Kommenttisi sai minut ajattelemaan omia käsityksiäni ystävyydestä, Makulaku. Minun käsitykseni ystävyydestä on varmaankin osaksi amerikkalaisten tv-sarjojen ja elokuvien muovaama. Katson ties kuinka monetta kertaa esimerkiksi Sinkkuelämän tai Frendien uusintoja - lähinnä sen vuoksi, että näen kuvauksia ystävyydestä ja siitä, miten ystävyys toimii. Minäkin haluaisin ystäviä, joiden kanssa voisin olla yhdessä ja joiden puoleen voisin kääntyä ongelmatilanteissa ja joiden kanssa voisin joskus riidelläkin ilman, että ystävyys katkeaisi siihen.

      Toki tajuan, että nuo kuvaukset eivät kaikilta osin vastaa todellisuutta: minusta tuntuu esimerkiksi siltä, että oikeassa elämässä keskenään erilaiset ihmiset eivät kovin helposti ystävysty tai että perheellistyminen tosielämässä helposti katkaisee suhteet sinkkuystäviin.

      Mutta näen kyllä oikeassakin elämässä ympärilläni ystävyyttä, joka vain ei ulotu minuun. Olin juuri sukulaiseni hautajaisissa ja totesin melkein kateellisena, miten kappeli tuli lähes täyteen sukulaisista ja ystävistä. Jos minä kuolisin tänä päivänä, samaan kappeliin saapuisi papin ja kanttorin ja minun, ruumiin, lisäksi todennäköisesti kolme ihmistä eli lähimmät sukulaiseni, ei sen enempää. - Ei varmaan ihan tervettä ajatella näin.

      Ihmettelen silti vuosien havainnoinnin perusteella, miten itsekkäät, v-mäiset ihmiset ja jopa työpaikkakiusaajat ja perhettään alistavat paskiaiset tuntuvat helposti hankkivan ympärilleen isonkin ystäväjoukon. Kiltti ja ystävällinen mutta ilmeisesti muiden silmissä tylsä tai outo ihminen sitä vastoin voi jäädä ihan yksin ja pysyä yksinäisenä yrityksistään huolimatta tai korkeintaan saa sen verran osakseen vuorovaikutusta, että häntä käytetään hyväksi joko rahan tai palvelusten toivossa.

      Toivoisin oppivani viihtymään yksin, siis tottumaan tähän jokapäiväiseen olotilaani, mutta kaipaan ystävyyssuhteita ja yhdessä olemista.


    • Minäkin toivoisin ystäviä, ilmava ja helppoja suhteita, missä olisi kykyä ymmärtää vaikeita asioita ja tilanteita ja tuottaa niihin sopivia keventäviä ratkaisuja. Utopistista lie, vaikka ideaalini ei olekaan telkkarisarjoista vaan kokemuksesta siivilöityjä. Toisten toiveet on vain helpommin ja useammin toteutettavissa. Ehkä elän väärässä ja minulle huonosti sopivassa ajassa.


  • En etsi miehiä ystäviksi, vaan potenttiaalisia kumppaneita. Miksi tuhlaisin aikaani johonkin mistä en voi sen suuremmin nauttia.

    • Sitten taidat olla väärässä ketjussa.


  • Minä ainakin etsin kumppaniksi yhtä tylsää ihmistä, kuin minä. Voitaisiin yhdessä lyödä tylsät päät yhteen ja miettiä mitä sitä tehdä seuraavaks :) Itsellä löytyisi ideoita, niin että päänahka turpoaa sen vaikutuksesta....mutta en ole vielä löytänyt sitä "omaa"! T: Nainen lähellä 20v.

    • Laita ihmeessä seuranhakuilmoitus tänne jos kaveriseuraa olet vailla. Ei siinä mitään häviä, mutta seuraa voi hyvällä tuurilla löytyäkin. Ite olen aikoinaan tämänkin palstan kautta monta tyyppiä tavannut ja osan kanssa kaveerataan vieläkin.

      Turusta olen muuten myös, mutta saatan olla hieman liian vanhaa seuraa sinulle (32-v.). Ite kyllä viihdyn monenikäisten seurassa.


    • Ex-loner_from_Turku kirjoitti:

      Laita ihmeessä seuranhakuilmoitus tänne jos kaveriseuraa olet vailla. Ei siinä mitään häviä, mutta seuraa voi hyvällä tuurilla löytyäkin. Ite olen aikoinaan tämänkin palstan kautta monta tyyppiä tavannut ja osan kanssa kaveerataan vieläkin.

      Turusta olen muuten myös, mutta saatan olla hieman liian vanhaa seuraa sinulle (32-v.). Ite kyllä viihdyn monenikäisten seurassa.

      Kyllä silloin pitää päät vaikka lyödä yhteen olen minäkin niin tylsistynyt kiertelen paikasta toiseen ja voin seista ulkona pimeän aikaan miettimässä mitä seuraava päivä tuo tullessaan


  • etsin ystävää mies henkilöistä ole ihan tavaline nainen kaipaan seuraa ja kirjoitellaan

    • Minä olen myös yksinäinen tulee joskus ikäviä ajatuksia kun ei ole kaveria se ei kyllä naurata yhtään niistä en halua kertoa kun toisinaan menee yö unet kyllä naista tarvittas kaveriksi niin auttaa varmasti tässä jatkoa ajatellen mutta se jää nähtäväksi viestiä tulemaan vain


    • Kyllä saat sitä multa minä olen kyllä tehnyt kaikkeni jotta en olisi yksinäinen mieli voitas keskustella tulevaisuudesta mitä seuraava päivä vois tuoda tullessaan silloin se yksinäisyys helpottaa asioita on monia voidaanko siihen perehtyä


  • Tyttärelläni, 29-vuotias, on netin kautta löydetty ystävätär Hollannissa. He tutustuivat jossain nettifoorumilla kun kumpikin oli 16-vuotias, ja sen jälkeen ystävyys on säilynyt tähän päivään. Ovat tavanneet sekä Suomessa (tyttö käynyt meillä) ja tyttäreni matkustanut Hollantiin.
    Ovat käyneet yhdessä festareilla mm. Saksassa jne. Joululahjoja vaihtavat, ja vaikka kummallakin työ ja parisuhde yhteys säilyy ja ystävyys kukoistaa. Näinkin voi käydä. Yhteinen kieli englanti.
    Itse tutustuin facebookissa samanmieliseen ja henkilöön jonka kiinnostuksenkohteet ovat samat kuin minun. Jotenkin synkkasi heti ja ystävyys syntyi, tosin vain netin välityksellä. Kummallakaan ei ole ollut tarvetta tavata, omassa elämässä niin paljon muuta, mutta mukava ja hyvä ystävyys tuo iloa päivään.
    Parhaiten kai ystävän löytää netissäkin jostain harrastusryhmästä juuri facebookista tms. En tiedä. Ei ole tätä ongelmaa.

    • Minun kokemukseni täältä on se ettei oikeata ystävää ole löytynyt. Ainoastaan varatut ukot ottaa yhteyttä enkä minä sellaisille vastaa. Tai sitten kysytään vaan että missä asut ja kun kertoo niin sen jälkeen ei kuulukaan mitään. Matka lienee este. Sitten on nämä jotka haluaisivat ainoastaan seksi suhteen joihin en koskaan missään tapauksessa ala kenenkään kanssa. Olen jo luovuttanut täältä ystävän etsimisen olen sitten yksin.


  • Ihmiset ovat varsin arkoja ja epäluuloisia tutustumaan, vaikka seuraa varmasti olisi tarjolla.

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.