ystävän haku

Tuo on ihan totta, että sitä yksinäisyyttä hävetään, mutta silti ollaan arkoja etsimään ystäviä. Eihän se helppoa ole, mutta ainakin mulle on helpompaa löytää kavereita netistä kuin ulkomaailmasta. En harrasta mitään sellaista, missä tapaisi muita, jossei nyt kirjastoreissuja lasketa :) Eikä mua kiinnosta jumpparyhmät sun muut...

Olenkin tavannut kiinnostavia ihmisiä netissä ja myöhemmin nähnyt heidät livenä. Ja vaikkei heistä mitään sydänystäviä tullutkaan, niin ei silti kaduta yhtään. Rohkeasti siis ilmoituksia! :)

Minä tosi haku

Ihminen pysyy samanlaisena mutta tapa kommunikoida muuttuu. Ei yksinäisyydessä ole hävettävää ja jos lohduttanee se totuus, että yksinäisiä on paljon.
Ja onhan nettikirjoittelu ja skypettely ja muu sosiaalinen media, yhteyden pitoa ja kanssakäymistä ihmisten kanssa. Ja joku löytää kumppanin, ystävän tai tutun tätä reittiä myöten.
En koe ainakaan vielä tunnetasolla yksinäisyyttä ja on päivittäin tilanteita, että kohtaan ihmisiä kasvotusten, mutta kyllä kai tämäkin kirjoittelu jotain antaa. En kai muuten tätäkään palstaa seuraisi. On se ainakin ajankulua ja toivottavasti sitä saa myös joku toinen.
Sitten kun voimat ehtyvät ja jalat eivät enää muualle kanna, niin saattaa olla hyvinkin tarpeellinen henkireikä ulospäin. Niin kauan kun vähänkin pystyn liikkumaan ja ajatus toimii, niin haluan myös livenä paikkoihin ja ihmisten pariin, missä olen tottunut käymään. Onneksi ovat taksit ja voihan välistä joku autollaankin kuskata, tietenkin korvausta vastaan.
Ihminen tottuu myös kaikkeen. Joillekin riittää, että saa vaihtaa ajatuksia kirjoittamalla ilman että näkee toisen kasvoja ja edes tuntee. On tämä välistä ihan mukavaa.

Netistä ystäviä???? Pah ja pyh!!!!
Hulluja, tyhmiä, narsisteja, huuhaa-pellejä, skitsoja, valehtelijoita....

Niin. Pahjapyh on kyllä oikeilla jäljillä. Näitä on paljon eteen tullut, oon siis kauan etsinyt kavereita netistä ja ei oo mitään livekavereita oikein löytynyt, Mutta kirjekavereita on useamman vuoden takaa, en ole heitä tavannut koskaan. Eipä sillä, olen varmaan itsekin hullu, tyhmä, narsisti, huuhaa-pelle, skitso ja valehtelija :)

Siitä on nyt noin kolme vuotta kun tutustuin tämän palstan kautta yhteen kaveriin ja vieläkin ollaan hyvissä väleissä. Enimmäkseen tämän kyseisen kaverin kautta olen saanut kymmenkunta kaveria, joita näen aktiivisesti ja olen itekin muutamaan tyyppiin ottanut yhteyttä edelleen täällä Suomi24:ssa (eri palsta kyseessä silti) hyvällä menestyksellä.

Siinä ei oikeasti häviä mitään jos vaikka tänne laittaa kaverinhakuilmoituksen, mutta voittaa voi paljonkin!

Mukavaa että joitain tämä palsta on palvellut ja on ystäviä löytynyt. En tiedä mikä siinä kavereiden hankkimisessa sitten on niin vaikeaa, mutta en vain osaa.. Oon melko sosiaalinen ja pystyn sillain jutteleen ihmisille, mutta ystäviä en osaa hankkia. Eipä oo ollut helppoja ihmissuhteita mulla. Ainoat kaverit ollu mustasukkaisia, yhden veli teki puukotuksen ja välit katkesi, yksi valehteli mulle, yhden miesystävän takia polisiit tuli mun kämpälle, toinen stalkkeroi mua netin kautta, on tullut peniksen kuvaa kun oon lähettänyt oman kuvani, on ollut ihmisiä jotka ei oo saapunut paikalle kun sovittu.. En tiedä jaksaako sitä kaikkien jälkeen enää edes yrittää.. Ihmiset perseestä, suurin osa..

Minä en etsi näiltä palstoilta ystäviä, vaan luen kirjoituksia siitä, miten ihmiset yrittävät pärjätä yksinäisyytensä kanssa tai purkavat pahaan oloaan ja joskus kirjoitan itsekin. Olen kyllä vuosien mittaan yrittänyt ystävystyä ihmisten kanssa - olen jutellut, kutsunut kotiini jne. Mutta vaikka olen päässyt jossain määrin lähelle joitakuita, ei kukaan tunnu haluavan minua varsinaisesti ystäväkseen - yhteydenpito jää tuttavuuden tasolle. En usko, että nettikaveruus syvenisi ainakaan minun tapauksessani ystävyydeksi - jotain minulta puuttuu tai jokin minussa on väärin.

Kaikki ihmiset ovat vihaavia paskiaisia, joissa ei ole yhtään mitään hyvää.

Yksinäisissä on varmasti niitäkin, joille on elämässä tullut suuria ja mahdollisesti traumaattisiakin pettymyksiä muiden ihmisten suhteen. Voi todellakin olla vaikeaa luottaa enää keneenkään.

En etsi miehiä ystäviksi, vaan potenttiaalisia kumppaneita. Miksi tuhlaisin aikaani johonkin mistä en voi sen suuremmin nauttia.

Minä ainakin etsin kumppaniksi yhtä tylsää ihmistä, kuin minä. Voitaisiin yhdessä lyödä tylsät päät yhteen ja miettiä mitä sitä tehdä seuraavaks :) Itsellä löytyisi ideoita, niin että päänahka turpoaa sen vaikutuksesta....mutta en ole vielä löytänyt sitä "omaa"! T: Nainen lähellä 20v.

etsin ystävää mies henkilöistä ole ihan tavaline nainen kaipaan seuraa ja kirjoitellaan

Tyttärelläni, 29-vuotias, on netin kautta löydetty ystävätär Hollannissa. He tutustuivat jossain nettifoorumilla kun kumpikin oli 16-vuotias, ja sen jälkeen ystävyys on säilynyt tähän päivään. Ovat tavanneet sekä Suomessa (tyttö käynyt meillä) ja tyttäreni matkustanut Hollantiin.
Ovat käyneet yhdessä festareilla mm. Saksassa jne. Joululahjoja vaihtavat, ja vaikka kummallakin työ ja parisuhde yhteys säilyy ja ystävyys kukoistaa. Näinkin voi käydä. Yhteinen kieli englanti.
Itse tutustuin facebookissa samanmieliseen ja henkilöön jonka kiinnostuksenkohteet ovat samat kuin minun. Jotenkin synkkasi heti ja ystävyys syntyi, tosin vain netin välityksellä. Kummallakaan ei ole ollut tarvetta tavata, omassa elämässä niin paljon muuta, mutta mukava ja hyvä ystävyys tuo iloa päivään.
Parhaiten kai ystävän löytää netissäkin jostain harrastusryhmästä juuri facebookista tms. En tiedä. Ei ole tätä ongelmaa.

Ihmiset ovat varsin arkoja ja epäluuloisia tutustumaan, vaikka seuraa varmasti olisi tarjolla.

Täällä vastaillut useammalle jotka pyytäneet ottamaan yhteyttä. Samoin minulle on vastattu kun olen yhteystiedon jättänyt, ei läheskään aina kylläkään. Mutta ne on muutaman viestin kirjoittamisia sitten katoamisia. Eräskin kirjotti innolla ja suunnitteli tapaamista. Kun ajankohta lähestyi kun olisi ollut tarkoitus tavata. Hän perui tapaamisen ja sitä myötä lopetti kirjoittamisenkin. Satunnaisesti jotain kirjoittanut ja on siihen jotain joskus vastannut. Mutta eipä täältä oikein tahdo nykyisin löytää.

Yllättävän monelta taholta vaan tullut viestiä että, ihmisiä päätyy epätoivoisiin ratkaisuihin. Kun monet kokee että, viime aikaiset hallitukset, eu sekä kuntatason päättäjät tehneet huonoja päätöksiä kuin liukuhihnalta. Monet ei jaksa tälläistä pyrokraattista vaikeaa elämää, ne ei halua olla osa tälläistä yhteiskuntaa verojen kautta rahoittaa mielivaltaa. Päätöksen tekijät ei kanna mitään vastuuta vaikka heidän päätökset ajaa ihmisiä epätoivoisiin tekoihin. Harva se päivä hyppää joku metron alle tai junan alle jne. Monilla on aikamoiset tilanteet.