Me seisomme hautausmaalla, jossa arkkua lasketaan.
Taas yksi ihminen lähti tuntemattomaan tuonelaan.
Kun kuulemme tutun virren, joka haudalla veisataan,
niin hiljaa mietimme siinä, mistä kaikesta vaietaan.
Nyt saako hän taivaassa levätä,
kun kaikkia repivä elämä
loppui katkeraan kuolemaan?
Me toivoimme monta kertaa jotain muutosta parempaan.
Yön hetkinä tuskan tunne jätti omaiset valvomaan.
Kai turhaan me rukoilimme, vetosimme myös Jumalaan,
ei kenenkään voimin saatu miestä suuntaansa muuttamaan.
Vaikka arkkua miehet kantoivat,
niin suuremman uhrin antoivat
naiset vuosien itkussaan.
Me katsomme mustaa kuoppaa, jonne toivomme imaistaan.
Ei kauniit sanonnat pysty kysymyksiimme vastaamaan.
Jos puhuisi suoraan meille joskus Jumala taivaastaan,
niin ehkäpä saisimmekin jotain selvyyttä asiaan.
Ei auttanut uskoa ihmeisiin,
kun omaakin tahtoa tarvittiin
pullon henkeä tappamaan.
Me poistumme hautausmaalta surukotiin päin kulkemaan.
Pian siellä runsaasti tullaan meidän ruumiimme ruokkimaan.
Vaan mitkään maalliset herkut eivät ravitse ollenkaan,
kun uupumus iskee sieluun ja rupeaa ahdistamaan.
Vielä silti heikkona huokaamme,
että voimia antaisi Luojamme
tästä eteenpäin jatkamaan
http://vaivaisenvirret.blogspot.com/
Taas yksi ihminen lähti tuntemattomaan tuonelaan.
Kun kuulemme tutun virren, joka haudalla veisataan,
niin hiljaa mietimme siinä, mistä kaikesta vaietaan.
Nyt saako hän taivaassa levätä,
kun kaikkia repivä elämä
loppui katkeraan kuolemaan?
Me toivoimme monta kertaa jotain muutosta parempaan.
Yön hetkinä tuskan tunne jätti omaiset valvomaan.
Kai turhaan me rukoilimme, vetosimme myös Jumalaan,
ei kenenkään voimin saatu miestä suuntaansa muuttamaan.
Vaikka arkkua miehet kantoivat,
niin suuremman uhrin antoivat
naiset vuosien itkussaan.
Me katsomme mustaa kuoppaa, jonne toivomme imaistaan.
Ei kauniit sanonnat pysty kysymyksiimme vastaamaan.
Jos puhuisi suoraan meille joskus Jumala taivaastaan,
niin ehkäpä saisimmekin jotain selvyyttä asiaan.
Ei auttanut uskoa ihmeisiin,
kun omaakin tahtoa tarvittiin
pullon henkeä tappamaan.
Me poistumme hautausmaalta surukotiin päin kulkemaan.
Pian siellä runsaasti tullaan meidän ruumiimme ruokkimaan.
Vaan mitkään maalliset herkut eivät ravitse ollenkaan,
kun uupumus iskee sieluun ja rupeaa ahdistamaan.
Vielä silti heikkona huokaamme,
että voimia antaisi Luojamme
tästä eteenpäin jatkamaan
http://vaivaisenvirret.blogspot.com/
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.